Pyhäkkö ajassa

Ensimmäisen kerran Raamattu käyttää pyhä - sanaa paikkaan liittyen, kun  Jumala käski Moosesta riisumaan kengät palan pensaan äärellä.  Jumalan erityinen läsnäolo oli pyhittänyt paikan.  Mooses oli pyhittänyt paikan. Mooses saattoi kohdata Jumalan vain kunnioittamalla paikan pyhyyttä ja osoittaa sen riisumalla kengät jalastaan.
Samanlainen vuorovaikutus ilmenee Jumalan pyhittämän ajan suhteen.
" ( 1.Moos.2:3.) " Muista pyhittää lepopäivä." ( 2. Moos20:8).  Ensimmäisessä pyhittäjänä on Jumala, toisessa ihmistä pyydetään hyväksymään tämä.
Pyhittäityminen kohdistuu samaan kohteeseen, päivään joka vielä täsmennetään  seitsemänneksi päiväksi.  Siinä on kaksi eri taholta tulevaa pyhittävää voimaa, jotka kohtaavat toisensa määrätyssä ajan kohdassa, seitsemännessä päivässä.  Jumala tuo tämän ajankohtaan olemuksensa pyhyyden jaihminen aivan kuin Mooses riisuu kengät jalastaan ja astuu sisälle pyhään aikaan.
Onko sillä merkitystä, että tämä kohtaamisen ajankohta on selkeästi määritelty seitsemänneksi päiväksi ?  Kaikkien mielestä ei ole.
- Kun Hesekiel mittasi näyssä temppeliä. hänelle ilmoitettiin tärkeä, temppelin perustuvaa laatua oleva ominaisuus:    " Tämä on temppelin perussääntö: koko sen alue ylhäältä vuorella on kauttaaltaan pyhä.  Tämä on temppelin perussääntö." ( Hes.43:12.) Tästä kirjoittaa myös psalmista:  " pyhänä kohtaa sinun temppelisi ajasta aikaan." ( Ps.93:5.)