Me elämme nyt lopun ajassa

Kristityt ovat puhuneet Kristuksen toisesta tulemisesta jo lähes kaksituhatta vuotta.  Vaikka evankeliumien lukeminen osoittaa, että Jeesus käsitteeli paljon enemmän käytännön elämään liittyviä asioita kuin paluutaan, toinen adventti on kuitenkin olennainen osa Uuden testamentin sanomaa. 

Seitsemännen päivän adventistit opettavat, että me elämme nyt "lopun ajassa" (joka alkoi 1798, kun kesiaikaisten vainojen 1260 vuotta päättyi) ja että parhaillaan on käynnissä toista adventtia edeltävä tuomio (joka alkoi 1844, jolloin Dan. 8:14 mainittu 2 300 vuoden jakso päättyi).  Nämä profeetalliset maamerkit osoittavat selvästi, missä historian vaiheessa me elämme.  Jotkut innokkaat jäsenet ovat kuitenkin menneet pitemmälle ja langenneet kiusaukseen määrittää tarkka ajankohta Kristuksen paluulle.

Koska ihmisluonto pystyy pitämään yllä kiihkeää odotusta vain jonkin aikaa, tällaisten ajanmääritysten epäonnistuminen johtaa aina pettymykseen.  Tämä ei tarkoitta, ettei seurakunnan tulisi julistaa Kristuksen paluuta.  Mutta teemme viisaasti, jos emme painosta jäseniämme "valmistautumaan" vetoamalla ajan lyhyyteen.  Sen sijaan meidän kannattaa tähdentää, miten uskovat voivat kasvaa Jeesuksessa Kristuksessa ja tulla kypsiksi, hyödyllisiksi ihmisiksi.

Vuonna 1851 Ellen White kirjoitti: " Herra näytti minulle, että sanoman on edettävä ja ettei sitä tule sitoa ajanmääriityksiin, sillä aika ei tule enää milloinkaan olemaan koetinkivi.  Minä näin, että saarnat herättivät joissakin väärää kiihtymystä, että kolmen enkelin sanoma pystyy seisomaan omalla perustallaan tarvitsematta tuekseen ajanmäärityksiä."  Ja vuonna 1892: "Meidän ei tule kiihdyttää itseämme aikalaskelmilla.  Me emme saa ryhtyä rakentelemaan teorioita ajoista ja hetkistä, joita Jumala ei ole ilmoittanut.  Jeesus on käskenyt opetuslapsiaan 'valvomaan', mutta hän ei kehottanut heitä odottamaan jotain määrättyä hetkeä".

Oppia Kristuksen toisesta tulemisesta on joskus tahattomasti käyteety väärin.  Sitä on esitetty sureville ikään kuin tämä toivo pyyhkisi hetkessä olemattomiin heidän tuskansa ja surunsa.  Jotkut väittävät, ettei surua tule ilmaista, koska Vapahtaja tulee pian takaisin.  Vanhempina ja opettajina me olemme ehkä syyllistyneet käyttämään väärin lupausta Herramme paluusta painostamalla sen avulla nuoriamme mukautumaan tapoihin, jotka meidän mielestämme ovat välttämättömiä pelastukselle.