Toivon että nämä.neuvot vousivat auttaa

 Toivon, että nämä neuvot voisiva auttaa edes joitakin sairauksien suuresti runtelemia ja vaivaamia ihmisolentoja. Onhan aikakautemme sukupolvea rasittamassa lukemattomia vaivoja, sairauksia, kipuja. Monien mielissä nousee kysymys, miksi Jumala, joka on rakkaus, sallii kaiken tämän kurjuuden jatkuvan yhä lisääntyvässä määrässä. Sen tiedämme, että Jumala loi kaiken kauniiksi aikanansa. Mutta mistä on tämä kurjuus.

Tehkäämme, kuten Pyhä Raamattu sanoo: "Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on." (Job 34:4) Koettakaamme mennä viisautta etsimään oikeasta lähteestä! - Meidän itsekunkin omalta tekijältä, Luojalta ja ylläpitäjältä, jonka kädessä on meidän jokaisen henkäyksemmekin. "Herran pelko on viisauden alku, ja pyhimmän tunteminen on ymmärrys." (Sananl 9:10) "ja pahan karttaminen on ymmärrys." (Job 28:28) - Ajatelkaamme, jospa me tästä viisauden alusta, Herranpelosta lähtemällä, voisimmekin löytää oikean ratkaisun meidän lukemattomiin ruumistamme, sieluamme ja henkeämme koskeviin vaikeisiin pulmiin. - Antaahan tämä Pyhä Sana meille niin voimakkaan vakuutuksen, emmekö me rohkenisi uskoa sitä, kun siellä sanotaan: "Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä." (Room 11:33) Ja nyt tämä viisaus luvataan meille yhdellä ehdolla: "Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi." (1 Kor 1:30).

Jos me nyt havaitsemme olevamme tämän jumalallisen viisauden puutteessa niin meille annetaan tämä lohduttava ja rohkaiseva kehoitus: "Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä,... joka epäilee,... Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa." (Jaak 1:5-7) Jos me tulemme tämän pelastuksen ja viisauden lähteen, Jeesuksen Kristuksen luo, niin saamma häneltä lahjana "uskon", jolla voimme sitten tarttua kiinno näihin hänen kalliisiin ja varmoihin lupauksiinsa. "... hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmt lupaukset, että me niiden kautta tulisimme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee." (2 Piet 1:1-4)

Ehkä tästä Sanan kohdasta löytyikin avain meidän moniin kärsimystemme ongelmiin. "turmelus himojen tähden vallalla". Jumalan sana vakuuttaakin, että näin on asianlaita. Eihän sairautta ja kuolemaa olisikaan, jos ihminen alusta lähtien olisi elänyt sopusoinnussa häntä varten annettujen siveys- ja luonnonlakien mukaisesti. Mutta nyt Raamattu joutuu antamaan meistä ehkä liian kovalta kalskahtavan todistuksen ja vastauksen tähän surun ja kärsimysten täyttämään vaivalloiseen elämäämme: "Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät." (Jes 24:5,6) - Mutta meille on pääsytie vapaana: "Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." (Jes 55:7).

Muutamia sanoja tämän tutkistelun johdosta. Ensiksikin pyydän anteeksi, että tämän valmistuminen on näin paljon myöhästynyt. Minulla oli monia esteitä mm. apuvoiman puute sairaita hoitaessani, kaikki taloustyöt olivat osan ajasta yksin minun hartioillani ja majanmuutto ym. esteitä. Mutta olen muistanut kuitenkin teidän hartaat pyyntönne ja Jumala on nyt suonut tämän valmistua. Alkulehdet ovat himmeämpiä, kosken aluksi osannut konetta oikein käyttää. Arkit ovat eri suuria, sille en mahda mitään. Ss. 48, 49 lähetän irrallisinakin, jotta voi kasvia kerätä, ilman että tutkistelu on mukana. Näitä irrallisia sivuja on saatavana. Toivon teille rakkaat ystävät Jumalan siunausta, apua kärsimyksiinne ja ennen kaikkea sielunrauhaa!

Tahdon kertoa teille

 Toimintansa aikana Jeesus uhrasi enemmän aikaa sairaiden parantamiseen kuin saarnaamiseen. Hänen ihmetekonsa osoittivat oikeaksi sen Hänen ilmoittamansa totuuden, ettei Hän ollut tullut kadottamaan, vaan pelastamaan. Kaikkialla, missä Hän liikkui, kulki sanoma Hänen laupeudestaan Hänen edellään. Missä Hän oli jo käynyt, siellä Hänen parantamansa ihmiset riemuitsivat terveydestään ja kokeilivat uusia voimiaan. Kansanjoukot tungeksivat näiden ympärillä saadakseen heiltä kuulla Herran ihmetöistä. Hänen äänensä oli ensimmäinen, minkä moni Heistä koskaan oli kuullut, Hänen nimensä ensimmäinen sana, mikä oli heidän huuliltaan kaikunut, ja Hänen kasvonsa ensimmäiset, joita he olivat saaneet katsella. Miksi he eivät rakastaisi Jeesusta ja kaiuttaisi Hänen kiitostaan? Vaeltaessaan läpi kaupunkien ja kylien Hän oli kuin elämän virta, joka levitti ympärilleen uutta elämää ja iloa. (KSL 11)

Kristus on valtuuttanut seurakuntansa suorittamaan samanlaista työtä, mitä Hän itse teki ollessaan maan päällä. Tänä aikana Hän on sama myötätuntoinen Lääkäri kuin ollessaan maan päällä. Meidän tulee antaa sairaiden ymmärtää, että Hänessä on parantavaa palsamia kaikkiin tauteihin ja uudistavaa voimaa kaikkiin vaivoihin. (CH 529).

Luonnonvoimien välityksellä Jumala toimii päivästä toiseen, tunnista tuntiin ja hetkestä hetkeen pitääkseen meitä hengissä, vahvistaakseen ja uudistaakseen meitä. Jos jokin ruumiinosa vahingoittuu, alkaa heti parantamistyö luonnon ryhtyessä toimintaan terveyden palauttamiseksi. Mutta näissä luonnon varokeinoissa vaikuttava voima on Jumalan voima. Kaikki elämääantava voima virtaa Hänestä. Jos joku toipuu taudistaan, on Jumala hänet parantanut.[sivu 2]

Sairaus, kärsimys ja kuolema ovat vihollisen aiheuttamia. Saatana on hävittäjä, mutta Jumala parantaja. Israelille aikoinaan lausutut sanat sopivat vielä tänäkin päivänä niille, jotka ovat saaneet takaisin ruumiin tai sielun terveyden. "Minä olen Herra, sinun parantajasi." Jumalan siunattu tahto jokaisen ihmisolennon suhteen ilmenee Hänen sanoissaan, "Rakkaani, minä toivotan sinulle, että kaikessa menestyt; ja pysyt terveenä, niinkuin sielusikin menestyy." (3 Joh. 2). Hän antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella." (CH 168)

Raamatun uskonto ei ole vahingollinen ruumiin ja sielun terveydelle. Jumalan Hengen vaikutus on kaikkein parasta lääkettä, mitä sairas voi saada. Taivas on täynnä terveyttä. Mitä syvällisemmin koetaan taivaan vaikutusta, sitä varmempaa on sairaan parantuminen. (MM 12)

Vanhurskauden aurinko koittaa "ja parantuminen sen siipien alla. Rakkaus, jonka Kristus vuodattaa koko olemukseen, on elvyttävää voimaa. Se koskettaa ja parantaa jokaista elimellistä osaa - aivoja, sydäntä ja hermostoa. Sen avulla olemuksen ylevimmät voimat herätetään toimintaan. Se vapauttaa sielun syyllisyydestä ja surusta, tuskasta ja huolesta, jotka musertavat elinvoimia. (CH 29)

Kiinnittäkäämme huomiota niihin lakeihin, jotka annettiin israelilaisille. Jumala antoi heille tarkat määräykset siitä, miten heidän oli elettävä. Hän sääsi heille lait, jotka koskivat sekä ruumiillista että henkistäkin hyvinvointia, ja sillä ehdolla, että he noudat taisivat niitä, Hän antoi heille vakuutuksen: "Herra on poistava sinusta kaikki sairaudet." (5 Moos. 7:15).[sivu 3]

"Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan." (5 Moos. 32:46). "Sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa." (San. 4:22) (KSL 90)

Tahdon sanoa teille, että vähän ajan perästä ei enää suoriteta minkäänlaista saarnatyötä kansamme keskuudessa, vaan ainoastaan sairaiden parantamista. 

Pietarin kehoitus

 Pietarin kehoitus on mitä suuriarvoisin kaikille, jotka kilvoittelevat iankaikkisen elämän saavuttamiseksi. Hän suuntaa sen niille, joilla on yhtä kallis usko:

"Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tulemisen [po. tuntemisen] kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillintää [po. hillitsemistä], itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yleistä [po. yhteistä] rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisessa [po. tuntemisessa]. Jolla sitä vastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan." (2 Piet 1:1-11)

Me olemme maailmassa, missä uhkuu valoa ja tietoa, kuitenkin monet, jotka väittävät omistavansa yhtä kalliin uskon, ovat mielellään tietämättömyydessä. Valo on kaikkialla heidän ympärillään, vaikka he eivät omista sitä itselleen. Vanhemmat eivät katso välttämättömäksi sen ilmaisemista, tiedon saamista ja sen panemista käytäntöön avioelämässä. Jos he seuraisivat apostolin kehoitusta ja eläisivät suunnitelman mukaisesti, he eivät olisi hedelmättömiä Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisessa. Mutta monet eivät ymmärrä pyhitystä. He näyttävät ajattelevan, että he saavat tehdä niin, vaikka he ovat saaneet oppia vasta sen ensimmäiset aakkoset. Pyhitys on edistyvä työ; sitä ei saavuteta tunnissa tai päivässä ja sitten jatkuisi meidän puoleltamme erikoisitta ponnistuksitta.

On monia vanhempia, jotka eivät hanki avioelämää varten niitä tietoja, joita heidän tulee. He eivät ole suojassa, minkä tähden saatana pääsee heistä voitolle valvomaan heidän mieliään ja heidän elämäänsä. He eivät käsitä, että Jumala vaatii heitä valvomaan avioelämäänsä kaikista kohtuuttomuuksista. Mutta aniharva pitää uskonnollisena velvollisuutenaan hallita intohimojansa. He ovat menneet avioliittoon oman valintansa mukaan, ja sen vuoksi he ajattelevat, että avioliitto pyhittää heidän alhaisten intohimojensa tyydyttämisen. Vieläpä uskovaisiksikin tunnustautuvat miehet ja naiset antavat himoilleen tä[y]den vallan eivätkä he ajattele, että Jumala vaatii heidät tilille elinvoimansa tuhlaamisesta, mikä heikontaa heidän otettaan elämään tehden koko elimistön hervottomaksi.

Avioliitto peittää mitä kauheimpia syntejä. Uskovaisiksi tunnustautuvat miehet ja naiset saastuttavat omia ruumiitaan tyydyttämällä luonnonvastaisia intohimoja alentaen itsensä siten eläinkunnan alapuolelle. He käyttävät väärin niitä voimia, mitkä Jumala on uskonut heille säilytettäväksi pyhyydessä ja kunniassa. Terveys ja elämä uhrataan alhaisen himon alttarille. Ylevät ja jalot voimat saatetaan eläimellisten taipumusten alaisiksi. Ne, jotka näin tekevät syntiä, eivät tiedä, mihin heidän menettelynsä johtaa. Jos he kaikki näkisivät sen kärsimysten [sivu 2] paljouden, minkä he tuottavat itselleen omalla syntisellä halujen tyydyttämisellä, niin he pelästyisivät ja ainakin joku luopuisi synnillisestä suunnastaan, mikä antaa niin kauhean palkan. Suuri ihmisluokka on joutunut niin kurjan olemassaolon uhriksi, että kuolema olisi heille parempi kuin elämä. Monet kuolevatkin ennenaikaisesti, koska he ovat uhranneet elämänsä alhaisten intohimojen häpeälliseen tyydyttämseen. Mutta koska he ovat naimisissa, he ajattelevat, etteivät he tee syntiä.

Ehjee

 Miksi Mooses pyysi faraota laskemaan kansan vapaaksi vain tilapäisesti... vain juhlaa viettämään? 

- Eikö Mooses luottanutkaan EHJEEn lupaukseen?
- Oliko Mooses kiivastuksissaan kansan päämiesten käynnin jälkeen?
- Mihin Mooses palasi, kun hän "palasi Herran tykö" (2. Moos. 5: 22)?
- Muistiko Mooses tuossa tilanteessa, mitä Jumala oli sanonut hänelle aikaisemmin (vrt. 2. Moos. 4: 21)? 
- Oliko Jumalan nimi ehtinyt jo unohtua Moosekselta?
- Onko "Herra" sama kuin se Jumala, joka ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa nimellä "EHJEE"?
- Mikä oli Mooseksen uskonnollinen kokemus ja ymmärrys ennen kuin hän kohtasi Jumalan palavassa pensaassa, ja minkä nimistä jumalaa/Jumalaa hän kumarsi ennen kuin hän kohtasi EHJEEn?
- HERRA: voiko kysymyksessä olla Mooseksen epäuskon seurauksena syntynyt vääristymä Jumalasta?
- Liittyikö "Herra" Mooseksen jumalakuvaan tai -nimeen, ennen kuin hän kohtasi "EHJEEn"?
- Olisiko Paholainen katsellut täysin pasiivisena Israelin kansan lähtöä Egyptistä?
- Eikö Saatana pyri aina sotkemaan kaikki Jumalan suunnitelmat?
- Mikä on Paholaisen osuus tässä sekamelskassa?
- Miksi Mooses ei puhuttele "lähettäjäänsä" sillä nimellä, minkä tämä antoi vastaukseksi hänen kysymykseensä palavan pensaan luona?
- Eikö Mooses kuullut palavan pensaan luona kunnolla Jumalan nimeä "EHJEE"... vai eikö hän ymmärtänyt sitä... no, kukas sen sitten olisi välittänyt jälkipolville, ellei Mooses itse olisi kuullut tai ymmärtänyt sitä?
- Jos "Herra" on se Kaikkivaltias Jumala, joka on ainutkertainen koko universumissa, miksi hän tarvitsisi kaksi eri nimeä; EHJEE ja Jahve?
- Kun jakeessa 6: 3 olevaan sanaan "Herra" liittyy reunahuomautus marginaalissa ("Hebreaksi Jahve"), miksi siinä ei samalla kerrota, mistä tuo sana "Jahve" johdetaan, tai mitä se merkitsee... eikö tässä olisi oivallinen selityksen paikka?
- Jos "Herra" ilmoitti nimensä/itsensä vasta Moosekselle (2. Moos. 6: 3 -8), miten on mahdollista, että hänen nimensä tunnettiin jo Eenoksen aikana (1. Moos. 4: 26)?
- Ellei "Jahve"... ja "Herra" ole Jumalan itsensä ilmoittama nimi, tarvitseeko sitä kunnioittaa ("Jahve" on yleensä suomennettu sanalla "Herra")?
- Jos nimi "Jahve" on vain "akateeminen sopimus", niin kuin eräs uskontotieteilijä minulle jo alkuunsa vastasi, onko viisasta tai turvallista käyttää sitä?
- Onko ihmisillä oikeus asettaa Jumalalle joku nimi, jota muiden tulee kumartaa tai kunnioittaa?
- Eikö Jumalan oma ilmoitus mene kaikkien inhimillisten sanojen edelle?
- Voisiko olla, että Jumalan asemaa tavoitteleva Lucifer (Jes. 14: 13, 14) kätkeytyisi Herra/Jahve-nimen taakse?
- Miten "ehjee" muistuttaisi Herran nimeä Jahve (2. Moos. 3: 14:n huomatus), kun Herran ilmoituksessa nimestään (2. Moos. 6: 2 - hepreaksi) ei ole mitään viittausta olla-verbiin?

Jumalan seurakunta

 Miten äärettömästi Jumala rakastaakaan adventtikansaa, koska Hän on tehnyt ja on jatkuvasti halukas tekemään niin paljon sen hyväksi. Adventtikansaankin sopii Herran muinaisesta Israelista lausuma sana: "Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä, jota en olisi sille tehnyt?" (Jes. 5:4). Hän kuitenkin sanoo: "Suuri työ on tehtävä kansamme hyväksi". (HK 137). Adventtikansan keskuudessa tullaan näkemään "suuri uskonpuhdistusliike". Tästä erityisestä työstä Jumalan kansan hyväksi ja keskuudessa on puhuttu paljon meille annetuissa innoitetuissa kirjoituksissa. Viittaamme joihinkin sellaisiin lausuntoihin.

Paljon on puhdistamista kansassamme ja kansastamme sellaista, mikä on pidättänyt sen heikossa tilassa ja estänyt sitä saavuttamasta suurempia voittoja. Jos ainoastaan yksi Akan teki Israelin Joosuan päivinä voimattomaksi kestämään pakanain edessä, niin kuinka paljon vähemmän nykyinen Israel satoine Akaneineen, "kun jokaisella seurakunnalla ja miltei jokaisella perheellä on oma Akaninsa" (5 T 157), voi voittaa maailmaa? Sellaisessa tilassa ollen ei kansamme saata kestää lähestyvänä "ahdistuksen aikana". "Akanit" on tuhottava, ennenkuin Israelista tulee voitokas.

"On kaksi vastakkaista voimaa, jotka lakkaamatta vaikuttavat seurakunnan jäseniin. Toinen vaikuttaa seurakunnan [sivu 83] puhdistumiseksi ja toinen Jumalan kansan turmeltumiseksi." (TM 46).

Edellisillä sivuilla esitetyt kuvaukset kansamme nykyisestä tilasta osoittavat, että seurakunta täytyy tulla puhdistetuksi, ennenkuin se voi päättää työn "voimakkaan huudon" kautta. Jumalan viimeisen Israelin on oltava puhdas. (Jes. 4 ym).

"Seulaa heilutetaan. Älkäämme sanoko: Anna, oi Jumala, kätesi pysähtyä. Seurakunta on puhdistettava, ja se tulee puhdistetuksi." "Minä näin taivaan Herran heiluttavan miekkaansa leikatakseen heidät pois. Oi, jospa jokainen penseä tunnustaja käsittäisi, minkä puhdistustyön Jumala aikoo suorittaa tunnustavan kansansa keskuudessa: Rakkaat ystävät, älkää pettäkö itseänne tilaanne nähden." (1 T 100,190).

Tätä perusteellista puhdistustyötä, "päättävää työtä seurakunnan hyväksi" (3 T 266), sanotaan "läpikotaiseksi uskonpuhdistustyöksi, jota tarvitaan jokaisessa seurakunnassamme" (TM 443).

Jumalan seurakunta tulee puhdistetuksi. "Seurakunnan puhdistamisen päivät kiiruhtavat nopeasti. Jumala tahtoo omistaa puhtaan ja totisen seurakunnan. Pian tapahtuvassa valtavassa seulonnassa pystymme paremmin arvostelemaan Israelin voiman. Merkit osoittavat, että aika on lähellä, jolloin Herra ilmaisee, että Hänellä on viskimensä kädessään, ja että Hän perusteellisesti puhdistaa puimatantereensa." (5 T 80).

Israelin voima oli sen sotakuntoisten miesten lukumäärässä. Tuossa "valtavassa seulonnassa" tulee nykyisen Israelin lukumäärä hämmästyttävästi pienentymään. Jumalan Israelin todellinen voima lasketaan sen sisäisen kuntoisuuden perusteella. Se on oleva "pieni lauma, joka pysyy valossa", "pieni jäännös". Niistä puhutaan myös "harvoina uskollisina" (5 T 209,210,213). Silloin pystymme tietämään niiden määrän, jotka todella palvelevat Herraa. Ne, joiden meidän mielestämme pitäisi johtaa seurakuntaa Jumalan valtakuntaan, saattavat silloin puuttua, toisten meille vielä tuntemattomien, ollessa heidän tilallaan. [sivu 84]

Herra puhdistaa temppelinsä ostajista ja myyjistä. Hän puhdistaa sydämet synnin saastutuksesta, maallisista haluista, itsekkäistä himoista ja huonoista tavoista, jotka turmelevat sielun. Pahat eroitetaan vanhurskaista. (Matt. 13: 49). Elonkorjuutyön päättävässä vaiheessa - voimakkaan huudon aikana - nisut erotetaan lusteista. Herra ottaa puhtaan lauman huostaansa ja päättää työnsä.

Herra haluaa myös puhtaan saarnaajiston, jonka kautta Hän päättää työnsä voimakkaan huudon aikana. "Niissä suurissa tapahtumisissa, jotka ovat niin lähellä, raivataan pois ne, joita Jumala ei ole asettanut. Hän haluaa saada puhtaan, totisen ja pyhitetyn saarnaajiston, joka on valmis iltasadetta varten." (B-55-1886).

Suuria muutoksia on todellakin tapahtuva, ei vain seurakunnassa, vaan myös sen johdossa. Alkujaan olivat saarnaajamme lauman paimenia ja sielunhoitajia. Vähitellen on tapahtunut muutos. Jo vuosia sitten profetian henki lausui: "Jumala on ilmaissut minulle monia asioita, jotka Hän on käskenyt ilmoittamaan Hänen kansalleen sekä kirjoituksin että puhein... Seurakuntiimme on tullut jotain vierasta. Vastuullisille paikoille asetetut miehet , joiden tulisi olla viisaita työtovereittensa auttajia, ovat monesti alkaneet pitää itseään kuin kuninkaina ja hallitsijoina seurakunnissa ja konferensseissa ja laitoksissa, sanoakseen yhdelle veljelle: tee tämä ja toiselle: tee se, ja jälleen toiselle: pidä huoli siitä, että teet niin ja niin." (TM 477). Tietenkään eivät kaikki ole tuollaisia "kuninkaita ja hallitsijoita", mutta jos saarnaajistomme tila olisi Herran järjestyksen mukainen, ei se tarvitsisi täydellistä uudistamista. Meille on selkeästi sanottu, että "viimeiseen vakavaan työhön osallistuu vain harvoja suuria miehiä. He ovat itsekylläisiä ja riippumattomia Jumalasta, niin että Hän ei voi heitä käyttää." 5 T 80).

Ketkä sitten saavat iltasateen ja päättävät työn? Profetian henki vastaa: "Herralla on uskollisia palvelijoita, jotka seulonnan ja koetuksen aikana astuvat esiin. On arvokkaita sieluja nyt salassa, jotka eivät ole notkistaneet polviaan Baalille... [sivu 85] Kun joukoittain valheveljiä erotetaan totisista, silloin salassa olleet tulevat esille, asettuen Kristuksen lipun alle hosianna-huutojen raikuessa.. . Silloin Kristuksen seurakunta esiintyy kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin aurinko ja peljättävänä kuin aseistettu armeija." (5 T 80-81).

Sellainen on oleva seurakunta sen jälkeen kuin se ja sen johto on puhdistettu ja uudistettu. Puhdistuksen täytyy tapahtua voimakkaan huudon alkamiseen mennessä. Heidän suussaan ei havaita silloin valhetta. "Kaikki ovat sopusoinnussa Hengen mielen kanssa. . . ja Jumalan palvelijat puhuvat samoja asioita." (8 T 251). Silloin inhimillinen heikkous ja epätäydellisyys on muuttunut iankaikkiseksi kirkkaudeksi. Seurakunta on silloin kirkastettu, "jossa ei ole tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta senkaltaista, vaan se on pyhä ja nuhteeton." Se on seurakunta, joka "pitää Jumalan käskyt ja jolla on Jeesuksen usko". "Kristuksen vanhurskauden asuun puettuna seurakunta käy viimeiseen taisteluunsa... Se menee kaikkeen maailmaan voittoisana voittamaan." (PK 725). "Puettuna täydellisiin valon ja vanhurskauden varusteisiin se (seurakunta) astuu viimeiseen taisteluunsa. Kuona, arvoton aines, on kulutettu pois, ja totuuden vaikutus todistaa maailmalle pyhittävästä ja jalostavasta luonteestaan.

Pyhitys

 Tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne." (1 Tess. 4:3). "Pyhitä heidät totuudessa." (Joh. 17:17). "Pyrkikää... pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa." (Hebr. 12:14). "Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen." (1 Tess. 5: 23).

Näistä Raamatun jakeista ilmenee, että Herra tahtoo meidän tulevan pyhiksi ja säilyvän pyhinä Hänen tekonsa perusteella ja kautta Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan kansa on valittu ja erotettu maailman synnintekijöistä. (2 Kor. 6:14, 17, 18).

Pyhä, pyhitetty, on sellainen, joka on erotettu maailmasta, vihitty ja omistettu Jumalalle ja Hänen palvelukseensa Häntä kaikessa tottelemaan. (1 Kor. 1:2).

Mitä on pyhitys? "Pyhitys ei ole ihastusta tahi haltioitumista. Se on tahdon täydellistä luovuttamista Jumalalle. Se on elämistä jokaisesta sanasta kuin Jumalan suusta lähtee. Se on taivaallisen Isän tahdon tekemistä. Se on luottamista Jumalaan koetuksissa ja pimeydessä yhtä hyvin kuin valkeudessakin. Se on vaellusta uskossa eikä näkemisessä. Se on nojautumista Jumalaan horjumattomassa luottamuksessa. Se on lepäämistä Hänen rakkaudessaan." (AA 51). [sivu 262]

Juuri kääntynyt ihminen ei tajua, miten paljosta hänen on vielä luovuttava, miten paljon jätettävä, miten paljon otettava ja miten paljossa voitettava. On otettava ensimmäinen askel ja kerran myös viimeinen askel pyhityksen tiellä täydellisyyteen. Jumala ei ilmaise heti alussa opetuslapselleen, miten paljon hänen on uhrattava, miten paljon hän joutuu kohtaamaan kiusauksia, vaikeuksia, taisteluja ja miten paljosta on erottava matkalla ikuiseen kotiin. Mutta sen Hän ilmaisee edeltäpäin, että on olemassa täydellisyyden päämäärä, johon on alati pyrittävä ja ponnisteltava - Kristuksen kaltaisuus. (Ef. 4: 11, 12; Room. 8: 29).

"Pyhitys on alati jatkuva, alati edistyvä teko. Sen eri askeleet esittää Pietari järjestyksessänsä. (2 Piet. 1:5-7)." (The Bible Sanctification, s. 80).

"Pyhitys ei ole hetken, tunnin tai päivän työ; se kestää läpi elämän. Sitä ei saavuteta jonkin onnellisen tunnelmakuohun kautta. Se on tulos jatkuvasta kuolemisesta synnille ja alinomaisesta elämisestä Kristukselle. Heikot, ajoittaiset yritykset eivät voi muuttaa väärää oikeaksi tai aikaansaada luonteen uudistumista. Ainoastaan pitkäaikaisten ja kestävien ponnistusten, tuskallisen kasvatuksen ja ankaran taistelun kautta me voitamme." (AA 560).

Pyhittäessään ihmisiä - lapsiaan - Jumala käyttää määrättyjä välikappaleita:

1. Kristuksen sovinto- eli sijaiskuolemaa, Hänen pyhää, viatonta vertansa. "Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamusta." (Hebr. 9: 22). Pyhitys tapahtuu Kristuksen kertakaikkisen uhrin ansiosta. (Hebr. 10:14,10, 29; 13: 12). Hän teki Isän tahdon, ollen kuuliainen kuolemaan saakka voidakseen pystyttää meihin Jumalan tahdon täyttämisen kuolemansa ja elämänsä nojalla.
2. Jumalan sanaa. (Joh. 17: 17). Jatkuva ja harras Jumalan sanan tutkiminen ja totteleminen saa aikaan muutoksen, jota enkelitkin ihmettelevät. Kristuksen täydellisen luonteen katseleminen sanassa ja Jumalan pyhän ja täydellisen lain ajatteleminen [sivu 263] vaikuttavat ihmisen muuttumisen. (2 Kor. 3: 18; 1 Tim. 4:5; Joh. 15:3).
3. Pyhän Hengen työtä sydämessä. (Room. 15: 16; 1 Kor. 6: 11).
4. "Koska Jumalan laki on 'pyhä, oikea ja hyvä', Jumalan täydellisyyden heijastin, niin on sellainen luonne, joka tämän lain tottelemisen seurauksena kehittyy, pyhä. Sellaisesta luonteesta on Kristus täydellinen esimerkki. Hän sanoo: 'Olen pitänyt Isäni käskyt, sillä minä teen aina sitä, mikä on Hänelle mieluista'. Kristuksen seuraajien on tultava Hänen kaltaisikseen. Jumalan armon avulla heidän tulee kehittää itselleen sellainen luonne, joka on sopusoinnussa Hänen pyhän lakinsa periaatteiden kanssa. Se on raamatullinen pyhitys." (ST 573).
5. Kottelemuksia, ahdistuksia. (Joh. 17:19).

"Jumalan kansan puhdistuminen ei voi tapahtua ilman kärsimyksiä. Jumala sallii ahdistusten tulen kuluttaa pois kuonan, jotta arvoton tulisi erotetuksi arvollisesta, niin että esille tulisi puhdas metalli. Hän lähettää meidät yhdestä tulesta toiseen koetellakseen meidän tosi arvoamme. Jos me emme näissä koetuksissa kestä, niin kuinka meille on käyvä suuren koetuksen ja ahdistuksen ajan saavuttua? Jos menestys tai vastoinkäyminen ilmaisee meissä olevan virheitä, ylpeyttä tahi sydämen itsekkyyttä, niin miten käykään meille silloin, kun Jumala tulella koettelee kunkin teon ja tuo ilmi kaikki sydämen salaisuudet?

"Koettelevien vaikeuksien kautta Jumala vie kansansa lähelle itseään osoittaakseen heille heidän heikkoutensa, voimattomuutensa ja kelvottomuutensa sekä opettaakseen heitä turvaamaan Häneen ainoana apunaan ja luottamaan Häneen kaikessa.

"Jumala kuljettaa ihmisiä koetuksiin yhä uudelleen, lisäten puristusta ja ahdistusta, kunnes täydellinen nöyrtyminen ja luonteen muuttuminen saa heidät sopusointuun Kristuksen ja taivaan ilmapiirin kanssa ja kunnes he ovat päässeet itsensä voittajiksi." (4 T 85-86).

Pyhitetty ihminen on vapaa ylpeydestä, itsekorotuksen hengestä ja kaikesta kerskailusta. Hänen ainoana kerskauksenaan on Jumala ja Vapahtaja. (Vrt. Dan. 9:5-11; Jes. 6: 5.) Eivät [sivu 264] Jumalan muinaiset todellisesti pyhitetyt miehet, kuten Daniel ja Jesaja, tietensä antautuneet hetkeksikään kiusaajalle tai syntiä tehneet, ja kuitenkin he, inhimillisen luontonsa Jumalan pyhyyden valotuksessa nähtyään, inhosivat itseään.

"Mitä selkeämpi näkemys Jumalan lapsilla on Kristuksen suuruudesta, kirkkaudesta ja täydellisyydestä, sitä elävämmin he näkevät oman heikkoutensa ja epätäydellisyytensä. Ei heillä ole halua sanoa omaa luonnnettaan synnittömäksi. Se, mikä on näyttänyt itsessään oikealta ja miellyttävältä, esiintyy Kristuksen puhtauden ja kirkkauden rinnalla arvottomalta ja turmeltuneelta. Jumalasta erossa olevat ihmiset, joilla on sangen hämärä kuva Kristuksesta, voivat sanoa: 'Minä olen synnitön, minä olen pyhär." (Sanctification, s. 43).

Kristitty ei voi millään kohdalla matkallaan pysähtyä tyytyväisenä katselemaan omia aikaansaannoksiaan. Hän näkee lakkaamatta uusia korkeita päämääriä edessään. Hän on alati kilparadalla, pyrkien täydellisyyteen, voittopalkintoon. Niin teki Paavali (Fil. 3: 12-14) ja niin tekevät kaikki vilpittömät kristityt. He eivät hellitä taistelua, ennenkuin ovat päässeet Jumalan itsensä asettamaan päämäärään, täydelliseen pyhitykseen. Jo siihen pyrkiessäänkin heidän tulee olla kaikessa vaelluksessansa pyhiä. (1 Piet. 1:16; 15, 2 Piet. 1: 4).

Paavali kirjoittaa "pyhille" Korinttossa (2 Kor. 1:1): "Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa." (2 Kor. 7: 1).

Jumalan antamien lupausten turvin on meidän mahdollista päästä synneistä (Ilm. 1:5) ja pyhittyä, jopa saattaa pyhityksemme täydelliseksi. Mutta sen täytyy tapahtua Jumalan pelossa, joka estää tahallisista synneistä ja johtaa noudattamaan Jumalan käskyjä Jeesuksen uskossa.

"Lihan saastutukseen" sisältyvät sellaiset asiat kuin kielen synnit, juopottelu, ylensyöminen ja kaikki lihallinen nautinto, kahvin, teen, kielletyn ruoan nauttiminen, pahan katseleminen ja kuunteleminen, huoruus ja haureus sekä avioliitossa että sen ulkopuolella. [sivu 265] "Avioliitto peittää mitä pimeimpiä syntejä." (2 T 472).

"Hengen saastutukseen" on luettava paha ajattelu, likaiset ja alhaiset halut ja himot, ylpeys, ahneus, kateus, viha, kiivastus, sydämen kovuus, katkeruus, epäusko, vilpillisyys, väärä usko, harhaopit, riidat, saastainen mielikuvitus, rivon kirjallisuuden ja ajanvietelukemiston käyttö jne. Läpikotainen mielen ja ajatusmaailman pyhittyminen johtaa kehonkin pyhittymiseen. (Ef. 4: 22-24).

Vaikka Jumalan lapsi kokeekin mielenmuutoksen ja sydämen uudistuksen luonteensa kehittymiseksi sopusointuun Jumalan tahdon kanssa, täytyy hänen siitä huolimatta olla alinomaisessa taistelussa itsensä kanssa. Kuolevainen keho on saatettava Pyhän Hengen kautta kuuliaiseksi sielun ja Hengen korkeammalle luonnolle. (1 Kor. 9: 26, 27).

Säilytettäväksi suuri totuus

 Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellansa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnalle sanoo.'” (Ilm. 3:14-22).

"Joita minä pidän rakkaina." Tietoisena siitä, että Jumala rakastaa laodikealaisia, Laodikean "enkeliäkin" – so. johtajia [sivu 56] - puhumme tässä luvussa, kuten puhuimme edellisessäkin, kansamme todellisesta tilasta, auttaaksemme niin monia kuin mahdollista havaitsemaan "petoksen", joka on "suurin vaaramme" ja pääsemään siitä "Jumalan lasten vapauteen" Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

"Laodikea" on seitsemännenpäivän adventistiyhdyskuntaa tarkoittava tyypillinen nimi. Kaikki adventistit ovat siitä tietoisia, mutta vain aniharvat ovat sen johdosta huolestuneita ja tekevät jotain kansamme hyväksi! Sen sijaan ollaan tyytyväisiä siihen, että "meillä on koko totuus", joka vie perille saakka.' Tai ollaan peräti "suruttomia Siionissa". (Aam. 6: 1). Hengellinen sokeus, joka on laodikealaisten salainen tauti, on kuvattu erinomaisesti seuraavissa profetian hengen sanoissa:

"On monia tunnustavia kristittyjä, jotka ovat välinpitämättömiä Herran tulemisen odotuksessaan. Heillä ei ole yllään Hänen vanhurskautensa pukua. He voivat tunnustaa olevansa Jumalan lapsia, mutta he eivät ole puhdistautuneet synnistä. He ovat itsekkäitä ja itsekylläisiä. Heidän elämänsä on Kristuksetonta . He eivät rakasta Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistään niinkuin itseään. Heiltä puuttuu oikea käsitys siitä, mitä pyhyys on. He eivät näe itsessään olevia vikoja ja puutteita. He ovat niin sokaistuja, etteivät pysty huomaamaan ylpeyden ja pahuuden kavalaa toimintaa itsessään. Heillä on yllään itsevanhurskauden saastainen puku ja he ovat lyödyt sokeudella. Saatana on heittänyt varjonsa heidän ja Kristuksen väliin. Heillä ei ole lainkaan halua tutkistella Vapahtajan puhdasta ja pyhää luonnetta." (Review 26.2.1901).

Lainaamme joitakin profetian hengen lausuntoja, joista ilmenee, mitä Laodikealla on ymmärrettävä:

• "Laodikean seurakunnan sanoma soveltuu erityisesti Jumalan kansaan nykyaikana." (Review 20. 8.1903).
• "Laodikean sanoma koskee Jumalan kansaa, joka tunnustaa uskovansa nykyisen totuuden." (4 T 87).
• "Laodikean seurakunnan sanoma soveltuu niihin, joille on annettu säilytettäväksi suuri totuus." (Review 1.1.1889). [sivu 57]
• "Sanoma Laodikean seurakunnalle ilmaisee meidän tilamme kansana." (Review 15.12.1904).
• "Sanoma Laodikean seurakunnalle sopii juuri meidän tilaamme." (Review 23.7.1889.
• "Veljillemme, jotka luottavat itseensä ja ovat tyytyväisiä tilaansa, jotka puhuvat ja toimivat, ikäänkuin ei enempää valoa tarvittaisikaan, tahdomme sanoa, että Laodikean sanoma sopii juuri teihin." (Review 1.4.1890).
• "Sanoma Laodikean seurakunnalle on vavahduttava julistus ja soveltuu Jumalan kansaan nykyaikana." (3 T 252).

Laodikea-sanoma ei ole ohittanut sille määrättyä aikaa tai lopettanut työtänsä. "Jos sanoma olisi ollut niin lyhytaikainen, kuin monet meistä olemme otaksuneet, ei heille olisi jäänyt mitään aikaa luonteensa kehittämiseen." (1 T 187). "Kun sitä ensimmäisen kerran esitettiin, johti se hartaaseen sydämentutkisteluun. Synnit tunnustettiin, ja Jumalan kansa heräsi kaikkialla. Melkein kaikki uskoivat, että tämä sanoma päättyy kolmannen enkelin sanoman voimakkaaseen huutoon." (1 T 186).

Adventtiseurakunta ei ole Babylon. Päinvastoin nimitetään sitä vertauskuvallisesti "Jerusalemiksi" mm. Hes. 9. luvussa, jossa kuvataan sinetöimistyötä lopun aikana. Tämä "päättävä työ seurakunnan hyväksi, sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen aikana ... esitetään voimakkaasti profeetan kuvauksessa viimeisestä työstä... Ja Herra sanoi hänelle: Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään." (Hes. 9:4). (3 T 266).

Sanoma Laodikealle on tarkoitettu erityisesti ja ennen kaikkea seurakunnan johtajille, saarnaajille ja paimenille. "Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita." Siksi uskonpuhdistuksen tulisi alkaa juuri heistä: "Kansa tarvitsee uskonpuhdistusta, mutta sen tulisi aloittaa puhdistavan työnsä saarnaajista." (1 T 469). [sivu 58]

Heille ensikädessä Uskollinen Todistaja sanoo: "Etkä tiedä, että juuri sinä (Laodikean enkeli) olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston." Juuri tässä kohden on vaikeus löydettävissä. He eivät tunne tilaansa. "Saarnaajat nukkuvat ja maallikkojäsenet nukkuvat..." (8 T 37). "Nukkuvat saarnaajat saarnaavat nukkuvalle seurakunnalle!" (2 T 337).

Tällaisen saarnaajakunnan kautta ei Herra voi välittää maailmalle "voimakasta huutoa" ja valmistaa jäännöstä Kristuksen ilmestymiselle, koska se itse on valmistumaton. Siihen tarvitaan uudistunutta saarnaajakuntaa, kuten on ennustettu. (5 T 80 ja Sef. 3:11,12). (Tästä lähemmin myöhemmin).

"Ainoastaan niiden, jotka ovat vastustaneet kiusauksia väkevän Jumalan voimassa, sallitaan ottaa osaa sen (kolmannen enkelin sanoman) julistamiseen, kun se on paisunut voimakkaaksi huudoksi." (Review No. 19, 1908).

Kävisiköhän niin, että tämän profeetallisen sanoman julistaisivat Laodikean enkelille ja seurakunnalle jotkut muut, kuin "enkeli" (yhdyskunnan paimenet) itse? Monet seikat viittaavat siihen, että niin on käyvä. Sitä tosin eivät saarnaajat eivätkä jäsenetkään osaa odottaa tai toivoa tapahtuvaksi, mutta uskollisten tähden se on kuitenkin tapahtuva.

Todistuksien kolmannessa osassa, sivuilla 252-253, profetian henki osoittaa selvästi, että Jumalan kansalle, Laodikealle, tullaan esittämään erityinen varoitussanoma aikanamme ja että sitä eivät tule julistamaan ketkä tahansa, vaan erityisesti sitä tarkoitusta varten kutsutut saarnaajat. Siinä sanomassa ei julisteta rauhaa ja turvallisuutta, kuten lihallinen mieli tahtoisi. Profetian henki korostaa sitä seikkaa, että Jumalan kansa on petoksessa luullessaan olevansa erinomaisessa tilassa. Niin, Jumalan kansa nyt on petoksessa, niinkuin olivat juutalaiset Kristuksen päivinä. Me laodikealaiset olemme ehkä suuremmassa petoksessa, koska meillä on menneitten aikojen esimerkit ja suurempi valo kuin oli heillä.

Tiedättekö te, rakkaat veljet, että ennustus selvästi osoittaa Jumalan kansan Laodikean seurakunnassa olevan arveluttavan [sivu 59] vaarallisessa tilassa, ettekä te sitä lähestulkoonkaan kaikki tajua? Joko te sen tiedätte tahi ette tiedä, joko te sen uskotte taikka ette usko, se on joka tapauksessa asian todellinen laita. Jos te tahdotte välttää petoksen, on teidän uskottava se viivyttelemättä. Joko uskotte tai ette usko, täytyy teidän uskoa ainakin se, että "tätä puhuu Uskollinen Todistaja, ja Hänen todistuksensa täytyy olla tosi". (3 T 253).

Laodikean enkeli ei todellakaan tunne omaa eikä kansan tilaa. Ei hän tietoisesti valehtele tilaansa ylistäessään. Jos hän tahallaan puhuisi valhetta, tietäisi hän valhettelevansa. Hänen mielestään ovat valhettelijoita ne, jotka väittävät seurakunnan tilaa arveluttavaksi.

• "Uskollisen Todistajan todistus tapaa Jumalan kansan surullisessa petoksessa. He eivät tiedä, että heidän tilansa Jumalan edessä on niin surullinen." (3 T 253).
• "Monet kuvittelevat olevansa oikeassa suhteessa Jumalaan, vaikka heillä ei ole totuuden periaatteita sydämessään." (4 T 227).
• "Saattaisivatko ihmiset olla enää suuremmassa petoksessa kuin uskoa olevansa oikeassa heidän kaikkien ollessa väärässä! ... He mairittelevat itseään sillä, että heidän hengellinen tilansa on hyvä." - (4 T 227).
• "Yleisesti ajatellaan, että seurakunta kukoistaa ja että rauha ja hengellinen menestys vallitsevat kaikkialla sen sisäpuolella." (5 T 217).

Sanoessaan "minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse", Laodikean enkeli todellisuudessa tarkoittaa sanoa, että heillä on Raamattu ja Todistukset seurakunnalle ja lisäksi runsaasti muita hyviä kirjoja, koko totuus. Hän ei tunne tarvitsevansa mitään muuta. Herran käsitys hänestä ja hänen seurakunnastaan on kuitenkin täydellisesti päinvastainen. Kumpiko on oikeassa?

Laodikean enkeli sanoo: "Olen tyytyväinen asemaani. Olen pystyttänyt telttapaaluni enkä halua muuttaa paikaltani, tulkoon mitä tahansa." (Counsels on Sabbath School Work, s. 28). [sivu 60] "Mikään ylpeys ei ole niin vaarallinen kuin hengellinen ylpeys", sanoo Herran sanansaattaja. (TM 109). Eiköhän seuraava todistus usein pidä paikkaansa seurakunnistamme.

"Laodikean seurakunta todella uskoi ja iloitsi evankeliumin siunauksista, ajatellen olevansa rikas Jumalan suosiota nauttiessaan, kun Uskollinen Todistaja sanoi sitä köyhäksi, alastomaksi, sokeaksi ja viheliäiseksi... Herra ei katsele asioita siten kuin ihmiset. Hänen tiensä ja ajatuksensa eivät ole meidän teitämme." (3 T 201).

Inhimilliseltä kannalta katsoen yhdyskuntamme voisi omata laodikealaisen rikkauden tunteen ja kerskata paljostakin "lihaan" luottaen (Fil. 3:4), kuten esim. seurakuntajärjestyksestään, laitoksistaan, lähetystyöstään monissa kansoissa ja monilla kielillä, suhteellisesti runsaista aineellisista tuloistaan, oppijärjestelmästään ja paljosta muusta. Ja totta on, että kerskauksen ja itsevanhurskauden henki on valtaamassa pelottavasti sijaa monissa adventisteissa. Profetian henki on puhunut tästä varoittavasti:

"Jatkuva menestys työssämme ja lisääntyneet mahdollisuudet täyttävät monien kansamme jäsenten sydämet ja mielet tyytyväisyydellä ja ylpeydellä, jonka pelkäämme valloittavan paikan Jumalan rakkaudelta sielussa."

"He ovat halukkaampia työhön ja toimintaan kuin nöyrään pyhityselämään, alttiimpia harjoittamaan ulkonaisia uskonnollisia menoja kuin huolehtimaan sisäisestä sydämessä tapahtuvasta työstä. Paljolla touhuamisella ja toiminnalla syrjäytetään mietiskely ja rukous." (4 T 535). "Monille ulkonaiset asiat merkitsevät koko uskontoa." (TM 196).

Pelastusta ei saavuteta paljolla tekemisellä, sabatin pitämisellä, uhraamisilla, päämäärien saavuttamisilla tai oppijärjestelmillä. Pikemminkin ne koituvat tuomioksemme, jos totuus Kristuksessa ei pääse luonnetta pyhittämään. Ne ovat vilpittömässä mielessä Jumalan kunniaksi ja ihmisten siunaamiseksi tehtyinä paikallaan, mutta ei pelastuksen välineitä. Jumalan [sivu 61] lapsi on rikas hyvistä töistä, mutta ne ilmenevät elämässä itsestään, luonnostaan, kun Kristuksen rakkaus on vaikuttimena. Ne ovat sisällisen uskonelämän ulkonaisia merkkejä