Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellansa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnalle sanoo.'” (Ilm. 3:14-22).
"Joita minä pidän rakkaina." Tietoisena siitä, että Jumala rakastaa laodikealaisia, Laodikean "enkeliäkin" – so. johtajia [sivu 56] - puhumme tässä luvussa, kuten puhuimme edellisessäkin, kansamme todellisesta tilasta, auttaaksemme niin monia kuin mahdollista havaitsemaan "petoksen", joka on "suurin vaaramme" ja pääsemään siitä "Jumalan lasten vapauteen" Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
"Laodikea" on seitsemännenpäivän adventistiyhdyskuntaa tarkoittava tyypillinen nimi. Kaikki adventistit ovat siitä tietoisia, mutta vain aniharvat ovat sen johdosta huolestuneita ja tekevät jotain kansamme hyväksi! Sen sijaan ollaan tyytyväisiä siihen, että "meillä on koko totuus", joka vie perille saakka.' Tai ollaan peräti "suruttomia Siionissa". (Aam. 6: 1). Hengellinen sokeus, joka on laodikealaisten salainen tauti, on kuvattu erinomaisesti seuraavissa profetian hengen sanoissa:
"On monia tunnustavia kristittyjä, jotka ovat välinpitämättömiä Herran tulemisen odotuksessaan. Heillä ei ole yllään Hänen vanhurskautensa pukua. He voivat tunnustaa olevansa Jumalan lapsia, mutta he eivät ole puhdistautuneet synnistä. He ovat itsekkäitä ja itsekylläisiä. Heidän elämänsä on Kristuksetonta . He eivät rakasta Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistään niinkuin itseään. Heiltä puuttuu oikea käsitys siitä, mitä pyhyys on. He eivät näe itsessään olevia vikoja ja puutteita. He ovat niin sokaistuja, etteivät pysty huomaamaan ylpeyden ja pahuuden kavalaa toimintaa itsessään. Heillä on yllään itsevanhurskauden saastainen puku ja he ovat lyödyt sokeudella. Saatana on heittänyt varjonsa heidän ja Kristuksen väliin. Heillä ei ole lainkaan halua tutkistella Vapahtajan puhdasta ja pyhää luonnetta." (Review 26.2.1901).
Lainaamme joitakin profetian hengen lausuntoja, joista ilmenee, mitä Laodikealla on ymmärrettävä:
- "Laodikean seurakunnan sanoma soveltuu erityisesti Jumalan kansaan nykyaikana." (Review 20. 8.1903).
- "Laodikean sanoma koskee Jumalan kansaa, joka tunnustaa uskovansa nykyisen totuuden." (4 T 87).
- "Laodikean seurakunnan sanoma soveltuu niihin, joille on annettu säilytettäväksi suuri totuus." (Review 1.1.1889). [sivu 57]
- "Sanoma Laodikean seurakunnalle ilmaisee meidän tilamme kansana." (Review 15.12.1904).
- "Sanoma Laodikean seurakunnalle sopii juuri meidän tilaamme." (Review 23.7.1889.
- "Veljillemme, jotka luottavat itseensä ja ovat tyytyväisiä tilaansa, jotka puhuvat ja toimivat, ikäänkuin ei enempää valoa tarvittaisikaan, tahdomme sanoa, että Laodikean sanoma sopii juuri teihin." (Review 1.4.1890).
- "Sanoma Laodikean seurakunnalle on vavahduttava julistus ja soveltuu Jumalan kansaan nykyaikana." (3 T 252).
Laodikea-sanoma ei ole ohittanut sille määrättyä aikaa tai lopettanut työtänsä. "Jos sanoma olisi ollut niin lyhytaikainen, kuin monet meistä olemme otaksuneet, ei heille olisi jäänyt mitään aikaa luonteensa kehittämiseen." (1 T 187). "Kun sitä ensimmäisen kerran esitettiin, johti se hartaaseen sydämentutkisteluun. Synnit tunnustettiin, ja Jumalan kansa heräsi kaikkialla. Melkein kaikki uskoivat, että tämä sanoma päättyy kolmannen enkelin sanoman voimakkaaseen huutoon." (1 T 186).
Adventtiseurakunta ei ole Babylon. Päinvastoin nimitetään sitä vertauskuvallisesti "Jerusalemiksi" mm. Hes. 9. luvussa, jossa kuvataan sinetöimistyötä lopun aikana. Tämä "päättävä työ seurakunnan hyväksi, sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen aikana ... esitetään voimakkaasti profeetan kuvauksessa viimeisestä työstä... Ja Herra sanoi hänelle: Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään." (Hes. 9:4). (3 T 266).
Sanoma Laodikealle on tarkoitettu erityisesti ja ennen kaikkea seurakunnan johtajille, saarnaajille ja paimenille. "Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita." Siksi uskonpuhdistuksen tulisi alkaa juuri heistä: "Kansa tarvitsee uskonpuhdistusta, mutta sen tulisi aloittaa puhdistavan työnsä saarnaajista." (1 T 469). [sivu 58]
Heille ensikädessä Uskollinen Todistaja sanoo: "Etkä tiedä, että juuri sinä (Laodikean enkeli) olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston." Juuri tässä kohden on vaikeus löydettävissä. He eivät tunne tilaansa. "Saarnaajat nukkuvat ja maallikkojäsenet nukkuvat..." (8 T 37). "Nukkuvat saarnaajat saarnaavat nukkuvalle seurakunnalle!" (2 T 337).
Tällaisen saarnaajakunnan kautta ei Herra voi välittää maailmalle "voimakasta huutoa" ja valmistaa jäännöstä Kristuksen ilmestymiselle, koska se itse on valmistumaton. Siihen tarvitaan uudistunutta saarnaajakuntaa, kuten on ennustettu. (5 T 80 ja Sef. 3:11,12). (Tästä lähemmin myöhemmin).
"Ainoastaan niiden, jotka ovat vastustaneet kiusauksia väkevän Jumalan voimassa, sallitaan ottaa osaa sen (kolmannen enkelin sanoman) julistamiseen, kun se on paisunut voimakkaaksi huudoksi." (Review No. 19, 1908).
Kävisiköhän niin, että tämän profeetallisen sanoman julistaisivat Laodikean enkelille ja seurakunnalle jotkut muut, kuin "enkeli" (yhdyskunnan paimenet) itse? Monet seikat viittaavat siihen, että niin on käyvä. Sitä tosin eivät saarnaajat eivätkä jäsenetkään osaa odottaa tai toivoa tapahtuvaksi, mutta uskollisten tähden se on kuitenkin tapahtuva.
Todistuksien kolmannessa osassa, sivuilla 252-253, profetian henki osoittaa selvästi, että Jumalan kansalle, Laodikealle, tullaan esittämään erityinen varoitussanoma aikanamme ja että sitä eivät tule julistamaan ketkä tahansa, vaan erityisesti sitä tarkoitusta varten kutsutut saarnaajat. Siinä sanomassa ei julisteta rauhaa ja turvallisuutta, kuten lihallinen mieli tahtoisi. Profetian henki korostaa sitä seikkaa, että Jumalan kansa on petoksessa luullessaan olevansa erinomaisessa tilassa. Niin, Jumalan kansa nyt on petoksessa, niinkuin olivat juutalaiset Kristuksen päivinä. Me laodikealaiset olemme ehkä suuremmassa petoksessa, koska meillä on menneitten aikojen esimerkit ja suurempi valo kuin oli heillä.
Tiedättekö te, rakkaat veljet, että ennustus selvästi osoittaa Jumalan kansan Laodikean seurakunnassa olevan arveluttavan [sivu 59] vaarallisessa tilassa, ettekä te sitä lähestulkoonkaan kaikki tajua? Joko te sen tiedätte tahi ette tiedä, joko te sen uskotte taikka ette usko, se on joka tapauksessa asian todellinen laita. Jos te tahdotte välttää petoksen, on teidän uskottava se viivyttelemättä. Joko uskotte tai ette usko, täytyy teidän uskoa ainakin se, että "tätä puhuu Uskollinen Todistaja, ja Hänen todistuksensa täytyy olla tosi". (3 T 253).
Laodikean enkeli ei todellakaan tunne omaa eikä kansan tilaa. Ei hän tietoisesti valehtele tilaansa ylistäessään. Jos hän tahallaan puhuisi valhetta, tietäisi hän valhettelevansa. Hänen mielestään ovat valhettelijoita ne, jotka väittävät seurakunnan tilaa arveluttavaksi.
- "Uskollisen Todistajan todistus tapaa Jumalan kansan surullisessa petoksessa. He eivät tiedä, että heidän tilansa Jumalan edessä on niin surullinen." (3 T 253).
- "Monet kuvittelevat olevansa oikeassa suhteessa Jumalaan, vaikka heillä ei ole totuuden periaatteita sydämessään." (4 T 227).
- "Saattaisivatko ihmiset olla enää suuremmassa petoksessa kuin uskoa olevansa oikeassa heidän kaikkien ollessa väärässä! ... He mairittelevat itseään sillä, että heidän hengellinen tilansa on hyvä." - (4 T 227).
- "Yleisesti ajatellaan, että seurakunta kukoistaa ja että rauha ja hengellinen menestys vallitsevat kaikkialla sen sisäpuolella." (5 T 217).
Sanoessaan "minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse", Laodikean enkeli todellisuudessa tarkoittaa sanoa, että heillä on Raamattu ja Todistukset seurakunnalle ja lisäksi runsaasti muita hyviä kirjoja, koko totuus. Hän ei tunne tarvitsevansa mitään muuta. Herran käsitys hänestä ja hänen seurakunnastaan on kuitenkin täydellisesti päinvastainen. Kumpiko on oikeassa?
Laodikean enkeli sanoo: "Olen tyytyväinen asemaani. Olen pystyttänyt telttapaaluni enkä halua muuttaa paikaltani, tulkoon mitä tahansa." (Counsels on Sabbath School Work, s. 28). [sivu 60] "Mikään ylpeys ei ole niin vaarallinen kuin hengellinen ylpeys", sanoo Herran sanansaattaja. (TM 109). Eiköhän seuraava todistus usein pidä paikkaansa seurakunnistamme.
"Laodikean seurakunta todella uskoi ja iloitsi evankeliumin siunauksista, ajatellen olevansa rikas Jumalan suosiota nauttiessaan, kun Uskollinen Todistaja sanoi sitä köyhäksi, alastomaksi, sokeaksi ja viheliäiseksi... Herra ei katsele asioita siten kuin ihmiset. Hänen tiensä ja ajatuksensa eivät ole meidän teitämme." (3 T 201).
Inhimilliseltä kannalta katsoen yhdyskuntamme voisi omata laodikealaisen rikkauden tunteen ja kerskata paljostakin "lihaan" luottaen (Fil. 3:4), kuten esim. seurakuntajärjestyksestään, laitoksistaan, lähetystyöstään monissa kansoissa ja monilla kielillä, suhteellisesti runsaista aineellisista tuloistaan, oppijärjestelmästään ja paljosta muusta. Ja totta on, että kerskauksen ja itsevanhurskauden henki on valtaamassa pelottavasti sijaa monissa adventisteissa. Profetian henki on puhunut tästä varoittavasti:
"Jatkuva menestys työssämme ja lisääntyneet mahdollisuudet täyttävät monien kansamme jäsenten sydämet ja mielet tyytyväisyydellä ja ylpeydellä, jonka pelkäämme valloittavan paikan Jumalan rakkaudelta sielussa."
"He ovat halukkaampia työhön ja toimintaan kuin nöyrään pyhityselämään, alttiimpia harjoittamaan ulkonaisia uskonnollisia menoja kuin huolehtimaan sisäisestä sydämessä tapahtuvasta työstä. Paljolla touhuamisella ja toiminnalla syrjäytetään mietiskely ja rukous." (4 T 535). "Monille ulkonaiset asiat merkitsevät koko uskontoa." (TM 196).
Pelastusta ei saavuteta paljolla tekemisellä, sabatin pitämisellä, uhraamisilla, päämäärien saavuttamisilla tai oppijärjestelmillä. Pikemminkin ne koituvat tuomioksemme, jos totuus Kristuksessa ei pääse luonnetta pyhittämään. Ne ovat vilpittömässä mielessä Jumalan kunniaksi ja ihmisten siunaamiseksi tehtyinä paikallaan, mutta ei pelastuksen välineitä. Jumalan [sivu 61] lapsi on rikas hyvistä töistä, mutta ne ilmenevät elämässä itsestään, luonnostaan, kun Kristuksen rakkaus on vaikuttimena. Ne ovat sisällisen uskonelämän ulkonaisia merkkejä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti