Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta,vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi (Room. 4:1-5). Siksi ei kukaan pääse kerskaamaan, tarvitse kadehtia. Kukaan ei ole toistaan etuoikeutetumpi, eikä yksikään voi väittää ansainneensa palkkaansa.
Niin ensimmäiset kuin viimeisetkin saavat osuutensa suuresta iankaikkisesta palkasta, ja ensimmäisten pitäisi ilomielin lausua viimeiset tervetulleiksi. Joka kadehtii toisen palkkaa, unohtaa itse olevansa pelastettu vain armosta. Vertaus työntekijöistä varoittaa kaikesta kateudesta ja kaunasta. Rakkaus iloitsee toutuudesta eikä ryhdy mihinkään vertailuihin. Se, jolla on tätä rakkautta, vertaa ainoastaan Kristuksen rakastettavuutta omaanepätäydelliseen luonteeseensa.
Tämä vertaus varoittaa kaikkia työntekijöitä, olkoonpa heidän palvelusaikansa miten pitkä tahansa ja heidän työsuorituksensa miten runsas tahansa, että ellevät he rekasta veljiään ja ole nöyriä Jumalan edessä, eivät he ole mitaan. Itsekorotuksella ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Joka etsii vain omaa kunniaansa, huomaa jäävänsä vaille sitä armoa, mikä yksin voi tehdä hänet tehokkaaksi Kristuksen palveluksessa. Työ kärsii aina, kun ylpeydelle ja itsetyytyväisydelle annetaan sijaa.
Ei työaikamme pituus, vaan halukkuutemme ja uskollisuutemme tekee työmme kelvolliseksi Jumalalle. Kaikessa palveluksessamme vaaditaan täyttä antaumusta. Vähäisimmänkin velvollisuuden täyttäminen vilpittömästi ja itsensä unohtaen on Jumalalle mieluisampaa kuin suurinkin itsekkyyden pilaama työsuoritus. Hän tarkkaa, kuinka paljon meissä on Kristuksen henkeä ja miten paljon Kristuksen kaltaisuutta ilmenee työssämme. Hän antaa suuremman arvon rakkaudelle ja uskollisuudelle, jota osoitamme työssämme, kuin sille, miten paljon teemme työtä.










.gif)



















