Hyvä uskon kilvoitus

Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. 1.Tim.6:12

Aikamme nuorille tulisi tähdentää apostoli Paavalin vakavaa neuvoa Timoteukselle siitä, ettei tämä laiminlöisi velvollisuutensa täyttämistä.  Älköön kukaan nuoruuttasi katso ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva
puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa.  1.Tim.4:12.  Helma syntejä vastaan on taisteltava ja ne on voitettava.  Kiusauksiin luonteenpiirteisiin, olkoon ne sitten perittyjä tai hankittuja, olisi erikseen tartuttava ja verrattava niitä vanhurskauden suureen ohjesääntöön.  Jumalan sanan ohjeiden mukaan niitä pitäisi lujasti vastustaa ja ne tulisi kukistaa Kristuksen voiman avulla.
Päivästä toiseen  ja hetkestä hetkeen  on tarmokkaasti harrastettava itsensä kieltämistä ja  sisäistä pyhitystä; silloin todistavat ulkoiset teot, että Jeesus pysyy uskon kautta sydämmessä.
Pian saamme olla todistamassa Kuninkaamme kruunajaisia. Ne, joiden elämä on kätketty Kristuksen kanssa, ne,jotka täällä maan päällä ovat taistelleet hyvän uskontaistelun, loistavat Lunastajan kirkkaudella Jumalan valtakunnassa.

Vain Jeesus voi antaa sielullemme todellisen levon

Heprealaiskirjeen 10. luvussa meitä  kehotetaan astumaan vilpittömin sydämmin Jumalan eteen taivaan temppelissä, jonne Jeesus on avannut uuden tien.  Muutamaa jaetta myöhemmin meitä kehotetaan hoitamaan toisiamme: " Pitäkäämme huolta toinen toisistamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin."  Viime kädessä on kysymys siitä, että rohkaisemme  toisiamme luottamaan Jeesukseen Kristukseen.  Vain Jeesus voi antaasielullemme todellisen levon.
Vain Jeesus voi lopullisesti parantaa haavamme.
Vain Jeesus ymmärtää meitä oikein
Vain Jeesuksen rakkaus riittää tyydyttämään sydämmemme kaipuun.
Kertokaamme siis hänelle hätämme, huolemme ja tarpeemme.
Muistakaamme si Jeesuksen lupausta:  " Minun Isäni kodissa on monta huonetta-  enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. " ( Joh.14:2,3.)

Meidän sitoumuksemme

Älkäämme koskaan unohtako Jeesuksen toimintaperiaatetta. Tulkoon siitä myös meidän toimintaperiaateemme. Jos suhtaudumme vakavasti tämän maailman tavoittamiseen Kristukselle, meidän on seurattava Kristuksen esimerkkiä.
Me tarvitsemme enemmän rakkautta toisiamme kohtaan, enemmän rakkautta erehtyneitä kohtaan, enemmän rakkautta nuoria kohtaan, enemmän rakkautta naapureitamme kohtaan, enemmän rakkautta niitä kohtaan, jotka eivät vielä tunne Kristusta,  enemmän rakkautta itseään Jumalaa kohtaan, enemmän rakkautta hänen maailmaansa kohtaan, enemmän rakkautta ja hyväksyä hänen toimintatapaansa kohtaan.
-  Ihmiset,jotka kokevat Kristuksen rakkauden ,eivät voi olla rakastamatta toisia ja todistamatta heille.  Rukoilkaamme,että  Kristuksen toimintaperiaatteesta tulee myös meidän toimintaperiaatteemme. Kristuksen toimintaperiaatteen myötä meillä on myös hänen lupauksensa siitä, että hän on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti, ja hän siunaa meidän ponnistelumme mahtavan sadonkorjuunsa hyväksi.  " Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on  tullut etsimään ja pelastamaan. " ( Luuk.19:10.)

Pyhäkkö ajassa

Ensimmäisen kerran Raamattu käyttää pyhä - sanaa paikkaan liittyen, kun  Jumala käski Moosesta riisumaan kengät palan pensaan äärellä.  Jumalan erityinen läsnäolo oli pyhittänyt paikan.  Mooses oli pyhittänyt paikan. Mooses saattoi kohdata Jumalan vain kunnioittamalla paikan pyhyyttä ja osoittaa sen riisumalla kengät jalastaan.
Samanlainen vuorovaikutus ilmenee Jumalan pyhittämän ajan suhteen.
" ( 1.Moos.2:3.) " Muista pyhittää lepopäivä." ( 2. Moos20:8).  Ensimmäisessä pyhittäjänä on Jumala, toisessa ihmistä pyydetään hyväksymään tämä.
Pyhittäityminen kohdistuu samaan kohteeseen, päivään joka vielä täsmennetään  seitsemänneksi päiväksi.  Siinä on kaksi eri taholta tulevaa pyhittävää voimaa, jotka kohtaavat toisensa määrätyssä ajan kohdassa, seitsemännessä päivässä.  Jumala tuo tämän ajankohtaan olemuksensa pyhyyden jaihminen aivan kuin Mooses riisuu kengät jalastaan ja astuu sisälle pyhään aikaan.
Onko sillä merkitystä, että tämä kohtaamisen ajankohta on selkeästi määritelty seitsemänneksi päiväksi ?  Kaikkien mielestä ei ole.
- Kun Hesekiel mittasi näyssä temppeliä. hänelle ilmoitettiin tärkeä, temppelin perustuvaa laatua oleva ominaisuus:    " Tämä on temppelin perussääntö: koko sen alue ylhäältä vuorella on kauttaaltaan pyhä.  Tämä on temppelin perussääntö." ( Hes.43:12.) Tästä kirjoittaa myös psalmista:  " pyhänä kohtaa sinun temppelisi ajasta aikaan." ( Ps.93:5.)

Ilo

Jeesuksen elämä oli täynnä iloa. Hän tahtoi välittää sitä opetuslapsille:  " Olen puhunut teille tämän,jotta teillä olisi minun iloni sydämmessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi." ( Joh.15:11.)
Ellen White toisti tätä teemaa: Meidät on kutsuttu  " tavoittamaan Jumalan hymyn heijastus ja heijastamaan sitä toisille."  (Ps.34:6) Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.
Hymy on kasvojen todiste myönteisestä asenteesta.
Iloinen asenne on enemmän kuin hymyilemistä. Se on lahja, joka kuljettaa meidät myös tuskan läpi.
Huononoina aikoina se tekee mahdolliseksi noudattaa Jumalan suunnitelmaa saadessaan meidät näkemään voiton.  Jeesus kesti kärsimykset ristillä " edessään olleen ilon tähden.  Hepr.12:2.
Ilo on taivaan asenne. Maan luomisessa " Jumalan pojat huusivat ääneen ilostaan " ( Job.38:7).
(Matt.25:21.   Luuk.15:10.

Suuri kaipuu

Matt. 9:36 kertoo,että kun Kristus näki ihmiset, hän tunsi suurta myötätuntoa heitä kohtaan, koska he "olivat näännyksissä ja heitteillä".  Nykyäänkin maailma on näännyksissä ja hajoamassa.  Ihmisillä on suuri kaipuu sellaiseen,mikä on todellista ja kestävää; sellaiseen, mikä johtaa rauhaan ja turvallisuuteen; sellaiseen,mikä yhdistää ihmiset kuten paimen yhdistää lauman.  Kristus kutsuu tänään sinua ja minua valitsemaan täyden elämän hänessä, olemaan kaikin tavoin terve Pyhän Hengen asuessa meissä niin, että voimme toimia paimenina niille, jotka ovat heitteillä,
- Jumala kutsuu meitä osaksi omistautuneiden seuraajiensa suurta, yhdisrettyä ja monimuotoista joukkoa osoittamaan myötätuntoa niille, jotka ovat näännyksissä ja heitteillä, murtuneita ruumiiltaan ja hengeltään. Tarve on suuri,eikä auttajia ole tarpeeksi.  Kristus sanoi, että mahdollista satoa kyllä on, mutta omistautuneita lähetystyöntekiöitä on vain vähän ja että meidän pitäisi rukoilla Herraa lähettämään työntekiöitä elonkorjuuseen. (  Ks. Matt.9:37,38).  
Oletko sinä valmis, halvaantuneen miehen ystävien tavoin, jatkamaan sinnikkäästi toisten tuomista Kristuksen luo?

Me elämme nyt lopun ajassa

Kristityt ovat puhuneet Kristuksen toisesta tulemisesta jo lähes kaksituhatta vuotta.  Vaikka evankeliumien lukeminen osoittaa, että Jeesus käsitteeli paljon enemmän käytännön elämään liittyviä asioita kuin paluutaan, toinen adventti on kuitenkin olennainen osa Uuden testamentin sanomaa. 

Seitsemännen päivän adventistit opettavat, että me elämme nyt "lopun ajassa" (joka alkoi 1798, kun kesiaikaisten vainojen 1260 vuotta päättyi) ja että parhaillaan on käynnissä toista adventtia edeltävä tuomio (joka alkoi 1844, jolloin Dan. 8:14 mainittu 2 300 vuoden jakso päättyi).  Nämä profeetalliset maamerkit osoittavat selvästi, missä historian vaiheessa me elämme.  Jotkut innokkaat jäsenet ovat kuitenkin menneet pitemmälle ja langenneet kiusaukseen määrittää tarkka ajankohta Kristuksen paluulle.

Koska ihmisluonto pystyy pitämään yllä kiihkeää odotusta vain jonkin aikaa, tällaisten ajanmääritysten epäonnistuminen johtaa aina pettymykseen.  Tämä ei tarkoitta, ettei seurakunnan tulisi julistaa Kristuksen paluuta.  Mutta teemme viisaasti, jos emme painosta jäseniämme "valmistautumaan" vetoamalla ajan lyhyyteen.  Sen sijaan meidän kannattaa tähdentää, miten uskovat voivat kasvaa Jeesuksessa Kristuksessa ja tulla kypsiksi, hyödyllisiksi ihmisiksi.

Vuonna 1851 Ellen White kirjoitti: " Herra näytti minulle, että sanoman on edettävä ja ettei sitä tule sitoa ajanmääriityksiin, sillä aika ei tule enää milloinkaan olemaan koetinkivi.  Minä näin, että saarnat herättivät joissakin väärää kiihtymystä, että kolmen enkelin sanoma pystyy seisomaan omalla perustallaan tarvitsematta tuekseen ajanmäärityksiä."  Ja vuonna 1892: "Meidän ei tule kiihdyttää itseämme aikalaskelmilla.  Me emme saa ryhtyä rakentelemaan teorioita ajoista ja hetkistä, joita Jumala ei ole ilmoittanut.  Jeesus on käskenyt opetuslapsiaan 'valvomaan', mutta hän ei kehottanut heitä odottamaan jotain määrättyä hetkeä".

Oppia Kristuksen toisesta tulemisesta on joskus tahattomasti käyteety väärin.  Sitä on esitetty sureville ikään kuin tämä toivo pyyhkisi hetkessä olemattomiin heidän tuskansa ja surunsa.  Jotkut väittävät, ettei surua tule ilmaista, koska Vapahtaja tulee pian takaisin.  Vanhempina ja opettajina me olemme ehkä syyllistyneet käyttämään väärin lupausta Herramme paluusta painostamalla sen avulla nuoriamme mukautumaan tapoihin, jotka meidän mielestämme ovat välttämättömiä pelastukselle.

Lampaita vai vuohia ?

Mitä voimme tehdä varmistaaksemme, että kuulumme lampaisiin, ei vuohiin ?  Tässä ei tarvita pitkää kieltojen ja käskyjen luetteloa - ne vain tekevät meidät entistä joustamattommiksi, tuomitsevammiksi, lakihenkisemmiksi sekä vähemmän ystävällisiksi ja lempeiksi.
Meidän on vain annettava sen tapahtua. ystävällinen ja myötätuntoisen elämäntavan on synnyttävä luonnollisesti  -  uskomme ja arvojemme ytimissä.  Sitä ei voi tutkia, eritellä, edistää tai opetella kaavamaisesti ilman että sen epäitsekäs viehätysvoima katoaa.
Jokainen mahdollisuus palvella muita asettaa uskontomme koetukselle.  Jokainen tilaisuus testaa oppiemme aitouden ja elämämme johdonmukaisuuden. Siksi apua tarvitsevat ovat maamerkkejä matkamme varrella,eivät etenemistämme häiritseviä esteitä.
- Antakaamme arvoa ihmisille,sillä he ovat Jumalan arvojärjestelmän ytimessä. Yksi ihminen on tärkeämpi kuin kaikkioikeat opit.  Ihmiset ovat pelastussuunnitelman keskipisteessä, ja tämän tosiasian Jeesus vahvisti kertomuksellaan lampaista ja vuohista. Kun tämä totuus kirkastuu meille ja ryhdymme soveltamaan sitä elämässämme, meistä tulee oikea huolehtiva seurakunta.

Jeesukseen uskominen

" Olisiko kukaan koskaan tavannut ketään, joka eräänä aamuna herätessään  olisi lopulta voinut sanoa: " Onnistuin. Tänään olen saavuttanut täydellisyyden !"  Vastaus on ei. Miksi ei? 
Koska mitä lähemmäksi tulemme Kristusta,sitä paremmin näemme omat virheemme ja puuteemme verrattuna Kristuksen mittaamattoman puhtauteen. Tämä saa meidät yhä innokkaammin heittämään itsemme Kristuksen rakastaville ja armollisille käsivarsille.  Ajatus siitä, että Kristus saattaisi jonakin päivänä jättää meidät seisomaan omien ansioidemme varaan, on täysin vastakkain hänen lupauksilleen olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti
( Matt.28:20).  Kun Kristus lähtee kaikkeinpyhimmästä ja päättää työnsä taivaallisessa pyhäkössä, hän ei lakkaa olemasta Vapahtajamme. Hän ei lakkaa olemasta voimamme, toivommeja ystävämme. Loppuun saakka hänen kansansa luottaa Jeesukseen ja rakastaa häntä, ja hän rakastaa kansaansa ja pitää siitä huolta.
Meidän täytyy  elää elämämme Kristuksessa  ( Gal.2:20). Meidän täytyy olla palavina totuudelle niin kuin se on ilmoitettu Jeesuksessa. Hän auttaa meitä selviytymään loppuun saakka. Hän auttaa meitä jatkamaan kulkuamme.  Luonnollinen seuraus on se - ja tämä on ihana piirre lopun ajan sanomassa, jota meidät on kutsuttu julistamaan  - että kun otamme Kristuksen vastaan  Vapahtajamme, se saa meidät myös hyväksymään hänet iloiten Herraksemme.  Pyhät  sekä uskovat  Jeesukseen että noudattavat hänen käskyjään.
Lopun ajan Jumalan kansan kestävyys perustuu uskoon, joka lepää täydellisesti Kristuksessa, vanhurskaudessamme ! koska Kristus on tämän uskon kohde, meillä on lupaus, ettei mitään-ei peto. kaksisarvinen karitsannäköinen peto eikä edes lohikäärme- " voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän  Herrassamme,"
( Room.8:39).  Ei mitään ! Tämä on todella hyvä uutinen ! "

Kolmen Enkelin Sanoma  paluu oleelliseen.  s.63.

Jeesus kutsuu meitä erityisesti astumaan hänen lunastuksensa lepoon ,jota sapatti symboloi.

Jeesus kutsuu meitä erityisesti astumaan hänen lunastuksensa lepoon, jota sapatti symboloi.  Kahden sapattiin liittyvän tapahtuman yhteydessä, joissa osoitetaan sapatin ja evankeliumin kutsun läheinen yhteys, Kristus sanoo: "Tulkaa minun luokseni, kaikki työn ja kuormien uuvuttamat.  Minä annan teille levon." (Matt. 11:28).  Tällainen sapatin lepo ei ole "vain fyysistä rentoutumista, vaan hänen anteeksiantonsa ja lunastuksensa tuomaa rauhaa ja iloa."

Heprealaiskirjeen kirjoittaja myös vetoaa meihin, että pyrkisimme löytämään sapatin levon.  Jeesusksen esimerkistä ja apostolin sanoista meille ei jää epäilystäkään siitä, että seitsemännen päivän sapatti olisi lakkautettu, sillä toteaahan apostolin erittäin selvästi, että:  "Jumalan kansalla on siis sapatinlepo [ sabbatismos] vielä edessäpäin."  (Hepr. 4:9).  Kirjoittaja kirjoittaa näitä sanoja kristityille, joita juutalainen jumalanpalvelusjärjestys kiinnosti (kuten toppukirjeestä käy selvästi ilmi).  Eihän kirjoittaja olisi käyttänyt tällaista kieltä, jos hän ei olisi olettanut, että seitsemännen päivän sapatti on yhä edelleen voimassa.  Apostoli kannustaa kuulijoitaan - ja meitä - kokemaan sapatin levon syvällisen lunastusmerkityksen.  Lepo, jota seitsemännen päivän sapatti huokuu ja jota se symboloi, on nimenomaan "armossa lepäämistä".  Se on hengellistä lepoa, jossa ihminen " on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan" (Hepr. 4:10).  Jumala on saattanut lunastustyönsä päätökseen Kristuksessa, eikä meidän tarvitse ponnistella, jotta voisimme ansaita tuon pelastuksen.  Uskon kautta voimme yksinkertaisesti ojentaa kätemme ja ottaa lahjan vastaan, ja näin pääsemme Jumalan lepoon.
" Sapatin ilon kokeminen, sapatti laulu Psalmi 92 " Kirka s.69,70.

Jaettu sydän

" Yksi suurimmista haasteista, joita kohtaamme liikkeenä ja seurakuntana,on  sydänten jakautuminen.  Annahan,kun selitän tarkemmin. Syy, joka liian usein heikentää niiden tärkeiden sanomien julistusta, jotka ovat tehtävällemme oleellia ja jotka määrittelevät, keitä me olemme, on se, että emme ole täysin antautuneet  Herrallemme ja Vapahtajallemme.  Raamattu kuvaatätä " Kahtaalle horjumisena ". Uskon, että Herra puhuu meille Jaak.4:8 tekstissä. Hän kutsuu meitä, jäännösseurakuntaansa, jolle on annettu äärettömän tärkeä tehtävä ajan lopussa, keskittymään tehtäväämme: " Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat! "
-Miten voimme täyttyä innosta kertoa Kristuksesta ja hänen pikaisesta takaisintulostaan maailmalle,jos olemme itse puolittain rakastuneita maailmaan? Miksi kaipaisimme ylhäällä olevia asuinsijoja, jos kotimme täällä uusine 52- tuumaisine HD-televisioineen on melkoisen mukava? Tärkeä kysymys kuuluu: miten lähellä olemme Kristusta?  Jos emme ole tarpeeksi lähellä, siihen on olemassa ratkaisu: Lähesty Jumalaa, ja hän tulee hyvin lähelle sinua. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta saattaa tehtäväämme päätökseen ja olla niitä, joiksi meidät on kutsuttu olemaan, jos sydämemme eivät kuulu täysin Jeesukselle. Meidän tulee rukoilla, että Herra opettaisi meille uuden merkityksen Matt.22:37. Oleville sanoilleen: " Rakasta Herraa, Jumalaasi,koko sydämmestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. "  Meidän tulee esittää itsellemme nämä kysymykset: Olenko täyttynyt vain sinulla, Herra ? Miten paljon tämän maailman asiat todella pitävät minua otteessaan ? Ratkaisu on antautua päivittäin Herralle. Antautua täysin. Ilman varauksia. "
" Kolmen Enkelin Sanoma " Paluu oleelliseen. s.73.