Mitä lähemmäksi tulemme

Mitä lähemmäksi tulemme Kristusta, sitä paremmin  näemme omat virheemme  ja puutteemme  verrattuna Kristuksen mittaamattomaan puhtauteen. Tämä saa meidät  yhä  innokkaammin  heittämään itsemme Kristuksen  rakastaville ja armollisille  käsivarsille. Ajatus siitä,että Kristus  saattaisi  jonakin päivänä  jättää meidät seisomaan  omien ansioidemme varaan, on täysin vastakkain  hänen  lupauksilleen  olla kanssamme  kaikki päivät  maailman loppuun asti
(Matt.28:20). Kun Kristus lähtee  kaikkeinpyhimmässä ja päättää työnsä  taivaallisessa  pyhäkössä, hän ei lakkaa  olemasta  Vapahtajamme.  Hän ei lakkaa ovemasta voimamme, toivomme  ja ystävämme. Loppuun saakka hänen kansansa  luottaa  Jeesukseen  ja rakastaa  häntä, ja hän rakastaa  kansaansa  ja pitää  siitä huolen.
Sydämessämme päällimmäisenä ei voi olla käskyjen pitäminen,  vaan  Kristus. Meidän  täytyy elää elämämme  Kristuksessa. (Gal.2:20). Meidän täytyy  olla palavia  totuudelle  niin kuin se on ilmoutettu  Jeesuksessa.  Hän auttaa meitä selviytymään  loppuun saakka.  Hän auttaa meitä  jaksamaan  kulkuamne.
Luonnollinen  seuraus on se - ja tämä on ihana  piirre  lopun  ajan sanomassa, jota meidät on kutsuttu  myös julistamaan
Room.8:39.