sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Silloin kun se omistaa Kristuksen kirkkauden toivon

( Ps.16:11.)
Jeesuksen uskonto on iloa,rauhaa ja onnea.
Koko taivas on kiinnostunut  ihmisen onnesta.  Taivaallinen Isämme ei sulje ilon teitä keneltäkään luodultaan. Jumalallisen vaatimukset kehottavat  meitä kumartamaan niitä nautintoja, jotka tuottaisivat kärsimystä ja pettymyksiä, jotka sulkisivat  meiltä  onnen ja taivaan  oven. Hän vaatii meitä suorittamaan vain sellaisia velvollisuuksia,  jotka  johdattavat askeleemme  autuuden kukkuloilla,  joille tottelemattomuus eivät voi milloinkaan päästä. Todellinen, riemulla en elämä on sielulle, kun se omistaa Kristuksen,kirkkauden toivon.
- Ne,jotka pysyvät  Jeesuksessa,tulevat olemaan onnellisia, hyväntuulisia  ja iloisia Jumalassa. Heidän äänestää kuvastuu  hillittyä  lempeyttä ja heidän teoistaan kunnioitusta hengellisiä ja ikuisia  asioita  kohtaan,ja heidän huulillaan kuullaan  Jumalan valtaistuimelta  kantautuvaa  ruemullista  musiikkia. Tällaista  on jumalisuuden  salaisuus,ei helposti selitettävää, mutta silti tunnettua  ja koettua.
Sanat eivät voi  kuvailla sen rauhaa ja iloa, joka vetoaa Jumalan sanaan. Koetukset  eivät häiritse  häntä,ylenkatse  ei häntä harmita.  Oma minä on ristiinnaulittu : Päivä  päivältä  hänen velvollisuutensa voivat käydä raskaammiksi,hänen kiusaukset sa voimakaamaksi  ja koettekemuksessa  ankarimiksi, mutta hän ei horju, sillä hän saa tarpeensa  riittävästi voimaa.
-Niissä, joilla on  Kristuksen  uskonto, se ilmenee  elähdyttävänä,  kaiken  valtaavana  periaateena  ja elävänä, toimivana,  hengellisen voimana.  Se ilmenee  ikuisen  nuoruuden rakkautena,  voimana ja ikuisuutena.  Sydän, joka vastaanottaa  Jumalan sanan,  ei ole kuin haihtuva  lammikko  tai särkynyt säiliö, joka ei vettä  pidä.
Se on vuoripuron  kaltainen, joka  saa vetenä ehtymättömistä  lähteistä  ja joka raikkaana  ja helmeilevänä  hyppelehtii  paadelta toiselle  virvoittaen  uupuneita,  janoissasn ja raskauttamia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti