Rakkaus veljiin

 

• Rakkaus, minkä Kristus on osoittanut meille, on vertaansa vailla, Miten innokkaasti hän tekikään työtä! Miten usein hän rukoili hartaasti yksin vuoren rinteellä tai puutarhan hiljaisuudessa vuodattaen sydämensä pohjasta anomuksensa väkevällä huudolla ja kyynelin. Miten uupumattomasti hän rukoilikaan syntisten puolesta! Vieläpä ristilläkin hän unohti omat kärsimyksensä rakastaessaan niin suuresti niitä, joita hän tuli pelastamaan. Miten kylmä onkaan meidän rakkautemme, miten vähäinen mielenkiintomme verrattuna Vapahtajamme rakkauteen ja mielenkiintoon! Jeesus antoi itsensä lunastaakseen ihmissuvun, mutta miten kärkkäitä olemmekaan puolustautumaan antamasta kaikkeamme Jeesukselle. Vapahtajamme alistui raskaaseen työhön, halpa- arvoisuuteen ja kärsimykseen. Ollessaan tässä työssä, jota hän tuli suorittamaan maan päälle, häntä vastustettiin, herjattiin ja pilkattiin.

  Veljeni ja sisareni, oletteko epätietoisia siitä, mitä esikuvaa meidän tulee seurata? En kehoita teitä katsomaan suuriin ja hyviin ihmisiin vaan maailman Lunastajaan. Jos meillä on todellinen lähetyshenki, niin olemme Kristuksen rakkauden läpitunkemia. Meidän tulee katsoa uskomme alkajaan ja täyttäjään, tutkia hänen luonnettaan, kehittää sävyisää ja nöyrää luonnetta vaeltaen hänen askelissaan.

Uskomme lähetys henki

 

Syy, miksi ei ole uskonnollista palavuutta eikä suurempaa rakkautta toisiinsa seurakunnassa, on se, että lähetyshenki on kuollut. Vähän puhutaan enää Kristuksen tulosta, mikä kerran oli ajatuksen ja keskustelun aiheena. Selittämätön vastenmielisyys, yhä lisääntyvä tympeytyminen uskonnolliseen keskusteluun vallitsee, ja sen tilalla hellitään tyhjänpäiväistä rupattelua. Vieläpä nekin, jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi, tekevät niin.

Veljeni ja sisareni, tahdotteko katkaista sen, mikä pidättää teitä? Tahdotteko nousta tästä hitaudesta, mikä muistuttaa kuoleman horrostilaa? Menkää työhön, oli se mieluista tai ei. Antautukaa henkilökohtaiseen työhön saattaen sieluja Jeesuksen luo ja totuuden tuntoon. Sellaisesta työstä te löydätte sekä kannustimen että vahvistavan lääkkeen; se herättää ja vahvistaa.

Käskyt

 Jumalan käskyjä pitävänä kansana meidän täytyy jättää kaupungit. Heenok teki niin, mutta meidän tulee tehdä työtä kaupungeissa, mutta ei asua niissä."(Evangelism 78,79; Country Living 31

"Kaiken minkä Loot ja hänen perheensä teki Sodomassa olisivat he voineet tehdä, vaikka olisivat asuneet sopivan matkan päässä kaupungista. Heenok vaelsi Jumalan kanssa ja kuitenkaan hän ei elänyt jonkun kaupungin piirissä, joka oli kaikenlaisen väkivallan ja jumalattomuuden saastuttama, kuten Loot teki Sodomassa." (Evangelism s. 79; Country living s. 31).

"Sellaiseen yhteyteen Jumala kutsuu meitä. Niiden, jotka lunastetaan maasta Herran toisessa tulemisessa, tulee olla luonteeltaan yhtä pyhiä kuin Heenok." (Gospel Workers, White, s. 54)

Mitä läheisemmässä yhteydessä hän (Heenok) oli Jumalan kanssa, sitä syvemmin hän tunsi oman heikkoutensa ja epätäydellisyytensä... Mitä enemmän ja rasittavampaa työtä hän teki sitä enemmän ja hartaammin hän rukoili. Hän sulkeutui määräaikoina kokonaan pois ihmisten seurasta. Ollen jonkin aikaa ihmisten keskuudessa koettaen auttaa heitä opetuksillaan ja esimerkillään hän jälleen vetäytyi pois viettääkseen määrätyn ajan yksinäisyydessä, janoten ja isoten sitä jumalallista tietoa, jota vain Jumala voi antaa. Puhellessaan näin Jumalan kanssa Heenok alkoi yhä enemmän heijastaa jumalallista esikuvaa. Hänen kasvonsa säteilivät pyhää valoa aivan kuin Jeesuksen kasvot. Kun hän jälleen tuli näistä keskutelutilaisuuksista ihmisten joukkoon, niin jumalattomatkin katselivat kunnioituksen valtaamina taivaan leimaa hänen kasvoillaan...

Sen sukupolven ihmiset olivat pilkanneet hänen mielettömyyttään, kun hän ei koonnut hopeaa, kultaa eikä omaisuuksia. Mutta Heenokin sydän oli ikuisissa aarteissa... Päivä päivältä hän oli kaivannut läheisempää yhteyttä; yhteys Jumalan kanssa oli käynyt yhä läheisemmäksi, kunnes Jumala otti hänet luoksensa." (Patriarchs and Prophets, s. 88-89)

"Yksilöt asetetaan koetteelle joksikin aikaa, jotta nähtäisiin, ovatko he halukkaat uhraamaan epäjumalansa ja olemaan kuuliaisia Uskolliselle Todistajalle... Ne, jotka saavat voiton jokaisessa kohdassa ja kestävät jokaisen koetuksen ja voittavat, mitä se sitten maksaakin, ovat niitä, jotka ottavat Totisen Todistajan neuvosta vaarin ja he saavat ehtoosateen ja tulevat otollisiksi kirkastamiselle." (Test. I, s 187,188)

Kaikilla vakavuudella

 

Langennut ihminen on saatanan lainalainen vanki. Kristuksen tehtävä oli ihmisen vapauttaminen hänen suuresta vastustajastaan. Ihminen on luonnostaan taipuvainen seuraamaan saatanan ehdotuksia, eikä hän pysty menestyksellisesti vastustamaan niin hirmuista vi- . hollista, ellei Kristus, tuo ylivoimainen voittaja, asu hänessä, valvoen hänen halujaan ja antaen hänelle voimaa. Jumala on ainoa, joka pystyy rajoittamaan saatanan voimaa. Saatana kulkee edestakaisin ja ristiin rastiin maan päällä, eikä hän hetkeksikään lakkaa vaanimasta ihmistä, koska hän pelkää menettävänsä tilaisuuden sielujen tuhoamiseen. On tärkeä Jumalan kansan käsittää tämä, ettei se mene hänen ansoihinsa. Saatana valmistaa petoksiaan niin ettei Jumalan kansa huomaa häntä hänen viimeisessä rynnistyksessään sitä vastaan. 2 Kor. 11:14: "Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi." Muutamien petettyjen sielujen kieltäessä hänen olemassaolonsa vangitsee hän heidät ja toimii menestyksellisesti heidän välityksellään. Saatana tietää paremmin kuin Jumalan lapset, mikä voima heillä voisi olla hänen voittamisekseen, jos he turvautuisivat Kristuksen voimaan. Kun he nöyrästi anovat apua voimakkaalta Voittajalta, voivat heikoimmatkin totuuteen uskovat lujasti luottaen Kristukseen, menestyksellisesti lyödä saatanan takaisin [sivu 3] kaikkine joukkoineen. Vihollinen on liian viekas esittääkseen kiusauksiaan avoimesti, sillä silloin kristityn uinuvat voimat voisivat herätä niin että hän turvautuisi ylivoimaiseen Vapahtajaansa. Mutta vihollinen tulee salaa toimien naamioituna jumalisuutta tunnustavien tottelemattomuuden lasten välityksellä.

Saatana panee kaikki voimansa liikkeelle ahdistaessaan ja kiusatessaan Jumalan kansaa ja johtaakseen sitä harhaan. Hän, joka uskalsi uhmata, kiusata ja pilkata Herraamme ja jolla oli valta viedä Hänet käsivarsillaan temppelin harjalle ja tavattoman korkealle vuorelle, käyttää voimaansa ihmeellisellä tavalla nykyiseen sukupolveen, jolla on paljon vähemmän viisautta kuin heidän Herrallaan, ja jotka melkein kokonaan ovat tietämättömiä saatanan viekkaudesta ja voimasta. Hämmästyttävällä tavalla hän vaikuttaa niiden kehoon, jotka luonnostaan ovat taipuvaisia täyttämään hänen käskynsä. Saatana iloitsee siitä, että häntä pidetään luulokuvana. Hän on hyvillään siitä, kun ei häntä minään pidetä ja kun hänet esitetään lapsellisena kuvauksena tai eläimenä. Häntä pidetään niin vähäpätöisenä, että ihmisten mielet ovat täysin valmistumattomia hänen viisaasti laadittuihin juoniinsa, joten hän onnistuu työssään melkein poikkeuksetta. Jos hänen voimansa ja viekkautensa tunnettaisiin, olisivat monet valmiina vastustamaan häntä menestyksellisesti.

Kaikkien tulee käsittää, että saatana kerran oli korkea enkeli-olento. Hänen kapinansa sulki hänet pois taivaasta, mutta se ei riistänyt hänen valtaansa tehden hänestä eläimen. Lankeemuksestaan saakka hän on käyttänyt valtavan voimansa taivaan hallitusta vastaan. Hän on jatkuvasti tullut taitavammaksi, ja hän on oppinut mitä tehokkaimpia keinoja, joilla kiusata ihmislapsia.

Saatana on sommitellut taruja, joilla hän pettää. Hän alkoi [sivu 4] taivaassa sotia Jumalan hallituksen perustusta vastaan, ja lankeemuksestaan saakka hän on kapinoinut Jumalan lakia vastaan. Näin hän on saanut suuren joukon kristityiksi tunnustautuvia polkemaan jalkainsa alle neljännen käskyn, joka paljastaa elävän Jumalan. Hän on lyönyt maahan dekalogin alkuperäisen sapatin ja asettanut sen tilalle yhden viikon työpäivistä.

Merkittävä alkuperäinen valhe, jonka hän Eedenissä esitti Eevalle: "Ette suinkaan kuole" oli ensimmäinen saarna sielun kuolemattomuudesta. Tuota saarnaa kruunattiin menestyksellä, ja sen seuraukset ovat kauheita. Hän on saanut ihmiset vastaanottamaan tuon saarnan totuutena, ja saarnaajat laulavat, rukoilevat ja saarnaavat sitä.

Aikamme on vakava

 

Tehtävämme. Mikä tehtävämme on? - Se on sama kuin Johannes Kastajan, josta luemme: "Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: 'Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle,' Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: 'Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi." (Mt 3:1-3).

Kaikilla, jotka vilpittömästi osallistuvat Herran työhön näinä viimeisinä päivinä, on selvä ja täsmällinen sanoma. Lukekaa Jesajan kirjan 40. luvun alkujakeita:

"Huutavan ääni kuuluu: 'Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes. 40:3-5).

"Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun pitää julistaman?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti." (Jes. 40:6-8). [sivu 2]

Tämä luku on täynnä meille kuuluvia opetuksia tänä aikana, Herran sana meille kuuluu: "Tehkää parannus, valmistakaa tie, että minun työni voi herätä uuteen eloon."

Oskon kautta

 Tässä toisessa osassa tutkistelemme Jumalan kansaa Hänen seurakuntanaan, joka juuri on kutsuttu ilmaisemaan Kristuksen vanhurskautta.

Jos tutkimme koko tämän kansan historian lävitse aina alkuseurakunnasta alkaen, niin huomaamme tämän asian olleen pysyväisen, nykyisen ja kaikki muut ylittävän totuuden. Aloitamme tämän lyhyen yleiskatsauksen Enokin elämästä ja hänestä luemme: "Kun tulevaisuuden näyt aukenivat hänen silmäinsä eteen, tuli Enokista vanhurskauden saarnaaja (sen vanhurskauden, joka tulee uskosta Jeesukseen); hän julisti Jumalan sanomaa kaikille, jotka halusivat kuulla varoituksen sanomaa. . . jotkut ottivat varoituksesta vaarin ja luopuivat synneistään, mutta suurin osa pilkkasi tätä sanomaa. Jumalan palvelijoilla on ajan lopulla samallainen sanoma; mutta he saavat myöskin kokea uskottomuutta ja pilkkaa. Aika kului vuosi vuoden jälkeen ja inhimillisen syyllisyyden virta tuli yhä syvemmäksi ja syvemmäksi; yhä synkempinä kokoontuivat jumalallisen tuomion pilvet. Henok, uskontodistaja, jatkoi kuitenkin varoituksiaan, rukouksiaan ja opetuksiaan sekä samalla koettaen pidättää synnin virtaa ja koston tulemista .. .

”Mitä suuremmaksi jumalattomuus tuli, sitä vakavammin hän kaipasi taivaan kotiin. Vaikka hän olikin vielä maanpäällä niin uskossa hän kuitenkin vaelsi kirkkauden valtakunnassa. "Autuaat ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan ", [sivu 25] kolmesataa vuotta Enok etsi sydämen puhtautta voidakseen olla taivaan yhteydessä. Kolmesataa vuotta hän vaelsi Jumalan kanssa. Päivä päivältä kaipasi hän läheisempään yhteyteen. Yhä läheisemmäksi ja läheisemmäksi tämä yhteys tuli kunnes Jumala otti hänet luokseen. Hän oli ollut ikuisen maailman kynnyksellä, hänen ja onnen maan välillä oli ollut vain askel; ja nyt, kun portit avattiin, niin vaellus Jumalan kanssa, jota oli kestänyt niin kauan maan päällä, jatkui nyt; hän, ensimmäinen ihminen, astui pyhän kaupungin porteista sisälle. "Uskon kautta otettiin Enok pois, jottei hän näkisi kuolemaa . . . Sillä ennen pois ottamistaan hän oli saanut todistuksen, että oli otollinen Jumalalle." (Hebr. 11:5).

Jumala kutsuu meitä samallaiseen yhteyteensä. Kuten Enokin, niin täytyy niiden luonteen pyhyyden olla, jotka tulevat lunastetuiksi ihmisistä Herran toisessa tulemuksessa." (8 T 330-331).

Huomasimme, että Enokkia kutsuttiin vanhurskauden saarnaajaksi. Hän eli uskosta Kristuksen vanhurskauteen. Hänen elämänsä tuli yhä pyhemmäksi ja pyhemmäksi. Yhä läheisemmin hän vaelsi Jumalan kanssa. Selvästi näemme hänen pyrkineen saavuttamaan vanhurskaus, joka kelpaa Jumalan edessä, ja jonka hän Kristuksessa saavutti. Tämä oli sanoma sille suvulle hänen päivinään, ikuisen Jumalan totuuden sisältö. Ja kaikki, jotka vastaanottivat tämän totuuden, hylkäsivät synnin. Heidän täytyi käsittää puhtaan elämän välttämättömyys Kristuksessa. Mutta suurin osa ei vastaanottanut tätä sanomaa. He kulkivat tuomionsa päivää kohden. Tämän totuuden tielle on saatana asettanut suurimmat esteensä. Niiden tie, jotka uskossa ovat saavuttaneet vanhurskauden, on aina tähän saakka ollut uskollisten Herran todistajien veren kostuttama. Ensimmäinen, joka tämän uskon takia sai menettää elämänsä, oli Abel. "Uskon kautta uhrasi Abel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain!" Abel ymmärsi lunastuksen suuret periaatteet. Hän tunsi itsensä syntiseksi, hän näki synnin ja sen rangaistuksen, kuoleman, olevan hänen sielunsa ja Jumalan välillä. Hän toi teurastetun eläimen, uhratun elämän ja tunnusti siten rikotun lain vaatimukset. Ja koska hän luotti siihen sovintoon, joka siellä tehtäisiin, sai hän todistuksen, että oli vanhurskas, ja hänen uhrinsa vastaanotettiin." (PP 63).

Abel tuli uskonsa tähden vanhurskaaksi. "Uskon kautta . . . sai hän todistuksen, että oli vanhurskas ..." (Heb. 11:4). Mutta [sivu 26] saatanan suuri viha on tätä vastaan ja hän koettaa saada ne, jotka etsivät tätä vanhurskautta ja koettavat elää pyhää elämää, pilkan ja ivan esineeksi ja vieläpä kuolemaan ja tuskaan sekä heidän sanomansa naurunalaiseksi. Tämä vanhurskaus on pyhien elävä todistus Kristuksesta. Ja niin pian kuin tämä ilmenee, syttyy vihollisen viha. Ja ajatellessamme tätä suurta totuutta, jonka todistajina olemme nyt eläville, niin voimme ymmärtää jokaisen, joka tahtoo tänä jumalattomana aikana saavuttaa täydellisen luonteen Jeesuksessa, joutuvan saatanan vihan kohteeksi. Mutta meidän tulisi yhä enemmän syventyä tähän kalliiseen ja pyhään sanomaan. Jokapäiväisessä elämässämme meidän tulisi sitä koroittaa ja julistaa. Mitä enemmän me sitä tutkistelemme ja annamme sen vaikuttaa elämässämme luonnettamme muuttavasti, sitä kauniimpana säteilee meille Vapahtajan puhdas ja pyhä elämä vanhurskauden Kuninkaana.

"Uskon kautta rakensi Noak. . ., että uskoi, hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka tulee uskosta." (Heb. 11: 7). Eräs toinen henkilö nousee uskon vanhurskasten riveistä: Noa

Jumala puhdistaaa

 Meidän on pysähdyttävä ja kysyttävä, mikä on hyvä tie ja vaellettava sitä, niin me löydämme levon sieluillemme. (Jer. 6: 16.)

Ei tule "huokailla ja valittaa" sanomaa vastaan, minkä olemme saaneet edellä olevilla lehdillä kuulla, vaan ainoastaan kaikkea sitä, "mikä meitä painaa, ja syntiä, joka niin helposti meidät kietoo" sekä seurakunnan syntejä. Varokoon jokainen lankeamasta arvostelemaan Jumalan sanomaa tai Hänen sanansaattajaansa, joka sanoman esittää. Surkaamme ennemmin "kaikkia kauhistuksia", mitä seurakunnan keskuudessa tehdään, tunnettuja ja salattuja, jottei meitä havaittaisi väärällä puolella, pahantekijäin joukossa, oleviksi, ja niin tulisimme Jumalan suojelevaa merkkiä vailla olevina tuhotuiksi. (Hes. 9: 4-6.)

Uhraa ennemmin kaikki muu, mitä se lieneekin, mutta älä milloinkaan Kristusta ja sanomaa. Älä myöskään ala hapuilla tai haihatella, kulkien joukosta joukkoon muka jotain parempaa, hengellisempää (ehkä henkeä) hakien. Pysy seurakunnassasi ja säilytä totuus. Karta visusti syyttelevää ja arvostelevaa mieltä, mutta älä silti laiminlyö, kuten edellä sanoimme, "huokaamista ja valittamista" vallitsevien "kauhistusten" vuoksi, sillä siten ainoastaan saat sinetin ja voitat vihollisen. Katso vain, että kuulut todelliseen jäännökseen, joka on seurakunnan [sivu 356] sisäpuolella. Jos sinut sanoman vuoksi jollakin tavalla syrjäytettäisiin, niin pysy yhä samanmielisten yhteydessä Pyhän Hengen vuodatusta rukoillen, koettaen sävyisällä vaelluksellasi ja opetuksellasi pelastaa Laodikeasta niin monta kuin mahdollista. Ole aina todellinen kristitty, jolla on Jumalan Henki ja Kristuksen mieli ja joka on aina ja kaikessa totuuden puolella. Toista yhdyskuntaa ei Jumala perusta. Kolmen enkelin - nykyisen totuuden - sanomasta sanoo profetian henki:

"Tämä on viimeinen sanoma: toista ei enää tule. Kun tämä sanoma on suorittanut tehtävänsä ei uusia armonkutsuja tulla antamaan. Mikä luottamustehtävä tämä sen vuoksi onkaan! Ja mikä vastuu lepääkään kaikkien yllä näiden armonkutsujen viemisestä!" (5 T 206-207).

Se yhdyskunta, joka kolmen enkelin sanoman kautta kootaan, on viimeinen Jumalan perustama yhdyskunta. "Toista ei enää tule."

Jumala puhdistaa seurakuntansa, jäännöksensä, päättäen lopulta työnsä "voimakkaalla huudolla" valitsemiensa välikappalten kautta, sitten kun "Hän on ottanut ohjakset omiin käsiinsä". Herra on sanonut: "Mitä voisin sanoa herättääkseni seurakuntamme? Mitä voin sanoa niille, joilla on ollut huomattava osuus viimeisen sanoman julistuksessa? Todistus, että 'Herra tulee', tulisi antaa, ei vain suulla, vaan elämällä ja luonteella ... Veljet, jos te pysytte yhtä toimettomina, maailmallisina ja itsekkäinä, kuin olette olleet, syrjäyttää Jumala teidät, valiten toisia, jotka huolehtivat vähemmän itsestään, tavoittelevat vähemmän maailman kunniaa ja jotka eivät pelkää mennä Mestarinsa tavoin ulkopuolelle leirin häväistystä kantaen. Työ annetaan niille, jotka sen tekevät, jotka pitävät sitä arvossa ja jotka kutovat sen periaatteet jokapäiväiseen elämäänsä. Jumala valitsee nöyriä miehiä, jotka koettavat kirkastaa ennemmin Hänen nimeään ja edistää Hänen asiaansa kuin hankkia itselleen kunniaa ja menestystä. Hän korottaa miehiä, joilla ei ole niin paljon maallista viisautta, mutta jotka ovat Hänen yhteydessään ja jotka etsivät voimaa ja neuvoja ylhäältä." 

Juuri tämä on evankeljumin tarkoutus

 Hebr 2:2,3. Hän tahtoo päästää meidät synnin vallasta ja pelastaa meidät. Jeesus tuli pelastamaan ja päästämään meitä tottelemattomuudesta. Rm 1:5 "että syntyisi uskon kuuliaisuus," Rm 16:26 "uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi." Juuri tämä on evankeliumin tarkoitus. Jotka eivät välitä sanomasta, joutuvat virran vietäväksi. 2 Ts 2:10,11. Ne, jotka eivät ota vastaan rakkautta totuuteen, joutuvat kadotukseen. Mt 7:26,27; Hebr 2:3.

Hebr 2:5-18. Tässä puhutaan sukulaisuudesta ihmisen ja Kristuksen välillä. Hebr 2:6,7. Puhutaan Jeesuksesta, mutta myöskin ihmisestä, molemmat tehtiin vähäksi aikaa "enkeleitä halvemmaksi". Ihminenkin on luotu vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, mutta tulevaisuudessa pelastetut saavat korkeamman aseman kuin he. Hänet asetetaan hänen kättensä tekojen herraksi. Tällainen asema oli ihmisellä jo Edenkodissa.

Heb 2:11,12. "Kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljikseen.

Hebr 2:12,13. Ihmisiä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Ihmisiä yhdistää Jumalaan uusisyntyminen. He ovat Jumalasta syntyneet ja heitä kutsutaan veljiksi. 1 Joh 3:9 "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä... sillä hän on Jumalasta syntynyt." 1 Pt 1:3 "...Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta." Enkelit eivät ole tulleet Jumalan pojiksi, mutta ihmiset tulivat. Samoinkuin Kristuskin kuolemansa ja kärsimyksensä kautta tuli korkeammaksi kuin aikaisemmin.

Fl 2:8,2,10. "Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman..." Ihminen on myöskin alennustilassa, ja kun hänet koroitetaan, saavuttaa hän korkeamman aseman kuin ne, jotka eivät ole langenneet. 2 Tm 2:12 "Jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita.."

Hebr 2:14,15. Jeesus kukistaa kuolemansa kautta kuoleman:

1. Hän kukisti saatanan vallan enkelien keskuudessa. Hänhän sanoi Joh 12:32:ssa "Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."
2. Hän veti myöskin ihmiset puoleensa. Jumalan omat viedään kotiin. Heidät viedään vanhimman veljensä luo ja saavat olla Jeesuksen kanssaperillisiä

Jos joku janoaa

 

Rakkaus, minkä Kristus on osoittanut meille, on vertaansa vailla, Miten innokkaasti hän tekikään työtä! Miten usein hän rukoili hartaasti yksin vuoren rinteellä tai puutarhan hiljaisuudessa vuodattaen sydämensä pohjasta anomuksensa väkevällä huudolla ja kyynelin. Miten uupumattomasti hän rukoilikaan syntisten puolesta! Vieläpä ristilläkin hän unohti omat kärsimyksensä rakastaessaan niin suuresti niitä, joita hän tuli pelastamaan. Miten kylmä onkaan meidän rakkautemme, miten vähäinen mielenkiintomme verrattuna Vapahtajamme rakkauteen ja mielenkiintoon! Jeesus antoi itsensä lunastaakseen ihmissuvun, mutta miten kärkkäitä olemmekaan puolustautumaan antamasta kaikkeamme Jeesukselle. Vapahtajamme alistui raskaaseen työhön, halpa- arvoisuuteen ja kärsimykseen. Ollessaan tässä työssä, jota hän tuli suorittamaan maan päälle, häntä vastustettiin, herjattiin ja pilkattiin.

Veljeni ja sisareni, oletteko epätietoisia siitä, mitä esikuvaa meidän tulee seurata? En kehoita teitä katsomaan suuriin ja hyviin ihmisiin vaan maailman Lunastajaan. Jos meillä on todellinen lähetyshenki, niin olemme Kristuksen rakkauden läpitunkemia. Meidän tulee katsoa uskomme alkajaan ja täyttäjään, tutkia hänen luonnettaan, kehittää sävyisää ja nöyrää luonnetta vaeltaen hänen askelissaan.

Monet otaksuvat, että lähetyshenki, lähetystyöhön kelpaaminen, on erikoinen lahja, mikä on annettu saarnaajille ja muutamille seurakunnan jäsenille ja että kaikkien muiden tulee pysyä vain katselijoina. Milloinkaan ei ole suurempaa erehdystä tehty. Jokainen todellinen kristitty haluaa omistaa lähetyshengen, sillä kristittynä oleminen merkitsee olla Kristuksen kaltainen. Kukaan ei voi elää itsellensä, ja jos jollakin ei ole Kristuksen Henkeä? ei hänellä ole osuutta hänessä. Jokainen, joka on maistanut tulevan maailman voimia, olkoon hän nuori tai vanha, oppinut tai oppimaton, joutuu liikkeelle siitä hengestä, mikä vaikutti Kristuksessa. Uudistuneen sydämen ensimmäinen heräte on viedä toisia Vapahtajan [sivu 8] luo. Ne, jotka eivät omista tätä kaipausta, osoittavat, että he ovat menettäneet ensimmäisen rakkauden. Heidän tulee huolellisesti tutkia sydäntään Jumalan sanan valossa ja hartaasti etsiä Kristuksen Hengen kastetta. Heidän tulee rukoilla, että täydellisemmin saisivat omistaa Jeesuksen osoittamaa ihmeellistä rakkautta langennutta maailmaa kohtaan pelastaakseen hukkuvat.

Meille jokaiselle on työtä Herran viinitarhassa. Meidän ei tule etsiä sellaista asemaa, jossa meillä on eniten mukavuuksia tai suurinta hyytyä. Todellinen uskonto on vapaa itsekkyydestä. Lähetyshenki on henkilökohtaisen uhrautuvaisuuden henki. Meidän tulee, tehdä työtä kaikkialla käyttäen kykyjämme äärimmilleen Mestarimme palveluksessa.

Samalla kun joku henkilö on todella kääntynyt totuuteen, niin hänen sydämessään herää harras halu mennä kertomaan jollekin ystävälle tai naapurille pyhiltä lehdiltä loistavasta kallisarvoisesta valosta. Epäitsekkäässä työssään halutessaan pelastaa toisia hän on elävä kirje kaikkien ihmisten tuntema ja lukema. Hänen elämänsä osoittaa, että hän on kääntynyt Kristukseen ja tullut hänen työtoverikseen.

Ryhmänä seitsemännen päivän adventistit ovat anteliasta ja lämminsydämistä kansaa. Tämän ajan totuuden julistamisessa me voimme luottaa heidän suureen ja auliiseen myötätuntoonsa. Kun heidän anteliaisuuttaan sopivalla tavalla kysytään, vedoten heidän arvostelukykyynsä ja omaantuntoonsa, herättää se heissä sydämellistä vastakaikua. Heidän lahjansa työn tukemiseksi todistavat, että he uskovat tämän työn totuuden asiaksi. Keskuudessamme on tosin poikkeuksiakin, Eivät kaikki, jotka tunnustavat vastaanottaneensa totuuden, ole vakavia ja kokosydämisiä uskovaisia. Mutta niin oli myös Kristuksen päivinä. Apostolienkin joukossa oli Juudas, mutta tämä ei todistanut sitä, että kaikki olivat samaa luonnetta. Meidän ei ole syytä masentua, kun tiedämme, että on niin monta totuuden asialle antautunutta, jotka ovat valmiit tekemään jaloja uhrauksia sen edistämiseksi. Mutta vielä meiltä puuttuu paljon ja tarpeemme ovat suuret. Keskuudessamme on liian vähän todellista lähetyshenkeä. Kaikkien lähetystyöntekijöiden tulee omistaa syvää, mielenkiintoa lähimmäistensä sieluihin, sellaista, mikä liittää [sivu 9] sydämet toisiinsa osaaottavaisina Jeesuksen rakkaudessa. Heidän tulee hartaasti anoa jumalallista apua ja heidän tulee toimia viisaasti sielujen voittamiseksi Kristukselle. Kylmä, hengetön ponnistus ei saa mitään aikaan. Nyt on aika Kristuksen Hengen langeta profeettojen poikien ylitse. Sitten he osoittavat samallaista rakkautta kuin Jeesus elämässään.

Syy, miksi ei ole uskonnollista palavuutta eikä suurempaa rakkautta toisiinsa seurakunnassa, on se, että lähetyshenki on kuollut. Vähän puhutaan enää Kristuksen tulosta, mikä kerran oli ajatuksen ja keskustelun aiheena. Selittämätön vastenmielisyys, yhä lisääntyvä tympeytyminen uskonnolliseen keskusteluun vallitsee, ja sen tilalla hellitään tyhjänpäiväistä rupattelua. Vieläpä nekin, jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi, tekevät niin.

Veljeni ja sisareni, tahdotteko katkaista sen, mikä pidättää teitä? Tahdotteko nousta tästä hitaudesta, mikä muistuttaa kuoleman horrostilaa? Menkää työhön, oli se mieluista tai ei. Antautukaa henkilökohtaiseen työhön saattaen sieluja Jeesuksen luo ja totuuden tuntoon. Sellaisesta työstä te löydätte sekä kannustimen että vahvistavan lääkkeen; se herättää ja vahvistaa.

Harjoituksen avulla hengelliset voimanne elpyvät, niin että te menestyksellisemmin voitte varmistaa oman pelastuksenne. Kuoleman horros on niiden yllä, jotka tunnustavat Kristuksen. Tehkää voitavanne herättääksenne heidät. Varoittakaa, pyytäkää hartaasti ja nuhdelkaa. Rukoilkaa, että Jumalan sulattava rakkaus saisi lämmittää ja pehmittää heidän jääkylmiä luonteitaan. Vaikka he kieltäytyvät kuuntelemasta ei teidän työnne kuitenkaan ole mennyt hukkaan. Kun koetatte olla siunaukseksi toisille, saatte siunauksen omalle sielullenne.

Kertomus osoittaa

 Profeetta Sakariaan kirjan kolmas luku tarjoaa meille hyödyllisen opetuksen pakkosiirtolaisuudesta palanneen Israelin jäännöksen kokemuksista ylimmäisen papin Joosuan päivinä sekä kirkasta valoa lopun ajan jäännöksestä sen jälkeen, kun se on läpikäynyt suuren heräyksen ja uskonpuhdistuksen ja varustettu iltasateen kirkkaudella.

Joosua seisoo Herran enkelin ("itse Kristus, syntisten Lunastaja" (1 Ts 307) edessä saastaisiin vaatteisiin puettuna. Paikalla on myös saatana syyttämässä Joosuaa. Enkeli käskee riisua Joosuan yltä pois saastaiset vaatteet. Enkeli vakuuttaa ottaneensa Joosualta pois pahat teot ja puettavansa hänet juhlavaatteisiin. Jos Joosua sen jälkeen vaeltaa Herran teillä, saa hän enkelivartion molemmille puolillensa.

Kertomus osoittaa, kuinka Vapahtaja on halukas ottamaan pois katuvaisten lastensa pahat teot ja pukemaan heidät vanhurskautensa vaippaan. Kuuliaisilla Jumalan lapsilla on lupaus enkelien suojeluksesta. (Ps. 34:8.)

"Kaikki, jotka ovat pukeneet ylleen Kristuksen vanhurskauden vaipan, seisovat Hänen edessään valittuina, uskollisina ja luotettavina. Saatanalla ei ole voimaa riistää heitä Kristuksen kädestä. Kristus ei salli ainoankaan sielun, joka katuen ja uskossa on pyytänyt Hänen suojelustaan, joutua vihollisen valtaan . . . Jumalan enkelit tulevat vaeltamaan heidän molemmilla puolillaan jo tässä maailmassa, ja viimein he tulevat seisomaan [sivu 289] niiden enkelien joukossa, jotka ympäröivät Jumalan valtaistuinta." (1 Ts 310).

Huomatkaamme, että ennenkuin Herra pukee vanhurskaudellaan, Hän riisuu pois saastaiset vaatteet, ottaa pois "pahat teot". Herra tahtoisi ottaa pois myös Laodikean pahat teot.

Kun kansamme keskuudessa on syntynyt luvattu suuri heräys- ja uskonpuhdistusliike, kun ne, jotka haluavat päästä pahoista teoistansa, tulevat puetuiksi Kristuksen vanhurskaudella, saadaan nähdä ihmeellinen kansa, pelastettu jäännös, jolle vuodatetaan iltasade. Silloin on koittanut kolmen enkelin työn päättämisen hetki. Jumalan kansan läpikotaisen uudistamisen toimittaa "Vesa", Herra Jeesus Kristus. (Sak. 3:8 b.)

Jäännöksellä on puhdistettu ja uudistettu johto ("Joosua"). "Ystävät", seurakunnan jäsenet, yhdessä johdon kanssa muodostavat joukon, joita sanotaan "ihmeteltäviksi miehiksi" (engl. käännös). Sak. 3:8.

Jäännösseurakunnalla on silloin täydellinen näkö, selvä erottamiskyky. Sen silmät on voideltu, sillä on "voitelu Isältä". "Sillä katso, se kivi, jonka minä panin Joosuan eteen - yhden kiven päällä on seitsemän silmää!... Ja otan tämän maan pahan teon pois yhdessä päivässä." Sak. 3:9. (Eräissä suomal. Raamatuissa en tämä jae käännetty epäselvästi toisin).

"Kivi" tässä esittää jäännösseurakuntaa, joka on täydellisesti yhtä Kristus-kiven (1 Piet. 2:4) kanssa, uudella johdolla, vanhurskaalla "Joosualla". "Ystävät" ovat Joosuan edessä, jae 8. Seurakunnalla on seitsemän silmää, täydellinen näkökyky. Sen ansiosta seurakunta näkee heti pahat teot, jotka nopeasti, "yhdessä päivässä", poistetaan Jumalan kansan keskuudesta. Helluntain jälkeen, kun Pyhä Henki oli annettu, saattoi esim. Pietari havaita heti Ananiaksen ja Safiiran synnin. Pahan pois ottaminen tapahtui äkisti, "yhdessä päivässä".

Jumalan työ päätetään nopeasti. Jokainen seurakunnan jäsen on mukana voimakkaan huudon työssä. Kukin kutsuu naapurinsa ja lähimmäisensä Jumalan siunausten ja kolmen enkelin [sivu 290] kirkkaan valon piiriin ja osallisuuteen. Jokainen jakaa toisille sitä, mitä itse on saanut. (Sak. 3: 10 ja HK 311).

Jumala suokoon, että mekin pääsisimme tuohon "ihmeteltävien miesten" seurakuntaan, joka on muodostettu niistä, joissa Jumala on aikaansaanut niin suuren uudistuksen, että heitä ihmettelevät sekä ihmiset että enkelit. Sellaisen seurakunnan on Kristus itselleen puhdistava, kuten tässä kirjassamme olemme pyhillä kirjoituksilla osoittaneet. "Seurakunnan puhdistamisen päivät kiiruhtavat." Kiiruhtakaamme mekin puhdistumistamme Karitsan veren ja Jumalan sanan kautta!

Esikuva lopunajan jäännöksestä

 Israelin kansan vaellus Egyptistä Kanaaniin oli esikuva lopun ajan jäännöksen vaelluksesta taivaalliseen Kanaaniin. (1 Kor. 10: 11 ym). ”Profeetan kautta vei Herra Israelin Egyptistä pois, ja profeetta sitä paimensi.” (Hoos. 12: 14). Tämä profeetta oli Mooses. Samoin on oleva lopun aikanakin, jolloin ”Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen” kaikista maista. Jes. 11: 11, 16. Näin on tapahtunutkin. Ja ennustus kiiruhtaa lopulliseen täyttymykseensä. Suuren adventtiliikkeen alkaessa 1844 annettiin sille heti alussa profetian lahja Ellen G. Whiten persoonassa. Siihen nähden on vastakuva täydellisesti täyttynyt. Nytkin perusti Herra erityisen kansan ja liikkeen profeetan kautta, ja profeetta sitä paimensi aina kuolemaansa saakka 1915. Sen jälkeen tulivat Jumalan kansalle puhumaan hänen kirjoittamansa kirjat, Todistuksia seurakunnalle. Näin hän itse kirjoitti: [sivu 3]

”Näiden viimeisten päivien Jumalan kansalle on annettu runsaasti valoa. Joko minun sallitaan elää kauemmin tai ei, tulevat kirjoitukseni jatkuvasti puhumaan, ja niiden vaikutus ja toiminta on kestävä niin kauan kuin aikaa riittää. Kirjoitukseni talletetaan toimiston lokeroissa, niin että vaikka minä en enää eläisikään, sisältävät nämä sanat, jotka Herra on minulle antanut, yhä edelleen elämäntäyteisiä sanoja, ja ne puhuvat kansalle.” (Writing and Sending Out of the Testimonies to the Church, ss. 13, 14).

”On kysytty: 'Miten kävisi, jos sisar White kuolisi?' Olen vastannut: 'Kirjat, joita hän on kirjoittanut, eivät kuole. Ne ovat eläviä todistajia siitä, mitä Raamattu on sanonut.'” (Käsikirjoitus (MS) 140, 1905).

”Muinoin Jumala puhui ihmisille profeettain ja apostolien suun kautta. Näinä päivinä Hän puhuu heille Henkensä todistusten välityksellä.” (5 T 661; 1 Ts 37). ”Jumala on puhunut meille Sanansa välityksellä. Hän on puhunut meille seurakunnalle annettujen todistuksien välityksellä.” (8 T 298).

Välittäköön tutkielmamme varoittavan, kehoittavan, rohkaisevan ja lohduttavan Sanan Jumalalta Hänen kansalleen

Toivon että nämä.neuvot vousivat auttaa

 Toivon, että nämä neuvot voisiva auttaa edes joitakin sairauksien suuresti runtelemia ja vaivaamia ihmisolentoja. Onhan aikakautemme sukupolvea rasittamassa lukemattomia vaivoja, sairauksia, kipuja. Monien mielissä nousee kysymys, miksi Jumala, joka on rakkaus, sallii kaiken tämän kurjuuden jatkuvan yhä lisääntyvässä määrässä. Sen tiedämme, että Jumala loi kaiken kauniiksi aikanansa. Mutta mistä on tämä kurjuus.

Tehkäämme, kuten Pyhä Raamattu sanoo: "Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on." (Job 34:4) Koettakaamme mennä viisautta etsimään oikeasta lähteestä! - Meidän itsekunkin omalta tekijältä, Luojalta ja ylläpitäjältä, jonka kädessä on meidän jokaisen henkäyksemmekin. "Herran pelko on viisauden alku, ja pyhimmän tunteminen on ymmärrys." (Sananl 9:10) "ja pahan karttaminen on ymmärrys." (Job 28:28) - Ajatelkaamme, jospa me tästä viisauden alusta, Herranpelosta lähtemällä, voisimmekin löytää oikean ratkaisun meidän lukemattomiin ruumistamme, sieluamme ja henkeämme koskeviin vaikeisiin pulmiin. - Antaahan tämä Pyhä Sana meille niin voimakkaan vakuutuksen, emmekö me rohkenisi uskoa sitä, kun siellä sanotaan: "Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä." (Room 11:33) Ja nyt tämä viisaus luvataan meille yhdellä ehdolla: "Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi." (1 Kor 1:30).

Jos me nyt havaitsemme olevamme tämän jumalallisen viisauden puutteessa niin meille annetaan tämä lohduttava ja rohkaiseva kehoitus: "Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä,... joka epäilee,... Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa." (Jaak 1:5-7) Jos me tulemme tämän pelastuksen ja viisauden lähteen, Jeesuksen Kristuksen luo, niin saamma häneltä lahjana "uskon", jolla voimme sitten tarttua kiinno näihin hänen kalliisiin ja varmoihin lupauksiinsa. "... hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmt lupaukset, että me niiden kautta tulisimme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee." (2 Piet 1:1-4)

Ehkä tästä Sanan kohdasta löytyikin avain meidän moniin kärsimystemme ongelmiin. "turmelus himojen tähden vallalla". Jumalan sana vakuuttaakin, että näin on asianlaita. Eihän sairautta ja kuolemaa olisikaan, jos ihminen alusta lähtien olisi elänyt sopusoinnussa häntä varten annettujen siveys- ja luonnonlakien mukaisesti. Mutta nyt Raamattu joutuu antamaan meistä ehkä liian kovalta kalskahtavan todistuksen ja vastauksen tähän surun ja kärsimysten täyttämään vaivalloiseen elämäämme: "Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät." (Jes 24:5,6) - Mutta meille on pääsytie vapaana: "Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." (Jes 55:7).

Muutamia sanoja tämän tutkistelun johdosta. Ensiksikin pyydän anteeksi, että tämän valmistuminen on näin paljon myöhästynyt. Minulla oli monia esteitä mm. apuvoiman puute sairaita hoitaessani, kaikki taloustyöt olivat osan ajasta yksin minun hartioillani ja majanmuutto ym. esteitä. Mutta olen muistanut kuitenkin teidän hartaat pyyntönne ja Jumala on nyt suonut tämän valmistua. Alkulehdet ovat himmeämpiä, kosken aluksi osannut konetta oikein käyttää. Arkit ovat eri suuria, sille en mahda mitään. Ss. 48, 49 lähetän irrallisinakin, jotta voi kasvia kerätä, ilman että tutkistelu on mukana. Näitä irrallisia sivuja on saatavana. Toivon teille rakkaat ystävät Jumalan siunausta, apua kärsimyksiinne ja ennen kaikkea sielunrauhaa!

Tahdon kertoa teille

 Toimintansa aikana Jeesus uhrasi enemmän aikaa sairaiden parantamiseen kuin saarnaamiseen. Hänen ihmetekonsa osoittivat oikeaksi sen Hänen ilmoittamansa totuuden, ettei Hän ollut tullut kadottamaan, vaan pelastamaan. Kaikkialla, missä Hän liikkui, kulki sanoma Hänen laupeudestaan Hänen edellään. Missä Hän oli jo käynyt, siellä Hänen parantamansa ihmiset riemuitsivat terveydestään ja kokeilivat uusia voimiaan. Kansanjoukot tungeksivat näiden ympärillä saadakseen heiltä kuulla Herran ihmetöistä. Hänen äänensä oli ensimmäinen, minkä moni Heistä koskaan oli kuullut, Hänen nimensä ensimmäinen sana, mikä oli heidän huuliltaan kaikunut, ja Hänen kasvonsa ensimmäiset, joita he olivat saaneet katsella. Miksi he eivät rakastaisi Jeesusta ja kaiuttaisi Hänen kiitostaan? Vaeltaessaan läpi kaupunkien ja kylien Hän oli kuin elämän virta, joka levitti ympärilleen uutta elämää ja iloa. (KSL 11)

Kristus on valtuuttanut seurakuntansa suorittamaan samanlaista työtä, mitä Hän itse teki ollessaan maan päällä. Tänä aikana Hän on sama myötätuntoinen Lääkäri kuin ollessaan maan päällä. Meidän tulee antaa sairaiden ymmärtää, että Hänessä on parantavaa palsamia kaikkiin tauteihin ja uudistavaa voimaa kaikkiin vaivoihin. (CH 529).

Luonnonvoimien välityksellä Jumala toimii päivästä toiseen, tunnista tuntiin ja hetkestä hetkeen pitääkseen meitä hengissä, vahvistaakseen ja uudistaakseen meitä. Jos jokin ruumiinosa vahingoittuu, alkaa heti parantamistyö luonnon ryhtyessä toimintaan terveyden palauttamiseksi. Mutta näissä luonnon varokeinoissa vaikuttava voima on Jumalan voima. Kaikki elämääantava voima virtaa Hänestä. Jos joku toipuu taudistaan, on Jumala hänet parantanut.[sivu 2]

Sairaus, kärsimys ja kuolema ovat vihollisen aiheuttamia. Saatana on hävittäjä, mutta Jumala parantaja. Israelille aikoinaan lausutut sanat sopivat vielä tänäkin päivänä niille, jotka ovat saaneet takaisin ruumiin tai sielun terveyden. "Minä olen Herra, sinun parantajasi." Jumalan siunattu tahto jokaisen ihmisolennon suhteen ilmenee Hänen sanoissaan, "Rakkaani, minä toivotan sinulle, että kaikessa menestyt; ja pysyt terveenä, niinkuin sielusikin menestyy." (3 Joh. 2). Hän antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella." (CH 168)

Raamatun uskonto ei ole vahingollinen ruumiin ja sielun terveydelle. Jumalan Hengen vaikutus on kaikkein parasta lääkettä, mitä sairas voi saada. Taivas on täynnä terveyttä. Mitä syvällisemmin koetaan taivaan vaikutusta, sitä varmempaa on sairaan parantuminen. (MM 12)

Vanhurskauden aurinko koittaa "ja parantuminen sen siipien alla. Rakkaus, jonka Kristus vuodattaa koko olemukseen, on elvyttävää voimaa. Se koskettaa ja parantaa jokaista elimellistä osaa - aivoja, sydäntä ja hermostoa. Sen avulla olemuksen ylevimmät voimat herätetään toimintaan. Se vapauttaa sielun syyllisyydestä ja surusta, tuskasta ja huolesta, jotka musertavat elinvoimia. (CH 29)

Kiinnittäkäämme huomiota niihin lakeihin, jotka annettiin israelilaisille. Jumala antoi heille tarkat määräykset siitä, miten heidän oli elettävä. Hän sääsi heille lait, jotka koskivat sekä ruumiillista että henkistäkin hyvinvointia, ja sillä ehdolla, että he noudat taisivat niitä, Hän antoi heille vakuutuksen: "Herra on poistava sinusta kaikki sairaudet." (5 Moos. 7:15).[sivu 3]

"Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan." (5 Moos. 32:46). "Sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa." (San. 4:22) (KSL 90)

Tahdon sanoa teille, että vähän ajan perästä ei enää suoriteta minkäänlaista saarnatyötä kansamme keskuudessa, vaan ainoastaan sairaiden parantamista. 

Pietarin kehoitus

 Pietarin kehoitus on mitä suuriarvoisin kaikille, jotka kilvoittelevat iankaikkisen elämän saavuttamiseksi. Hän suuntaa sen niille, joilla on yhtä kallis usko:

"Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tulemisen [po. tuntemisen] kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillintää [po. hillitsemistä], itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yleistä [po. yhteistä] rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisessa [po. tuntemisessa]. Jolla sitä vastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan." (2 Piet 1:1-11)

Me olemme maailmassa, missä uhkuu valoa ja tietoa, kuitenkin monet, jotka väittävät omistavansa yhtä kalliin uskon, ovat mielellään tietämättömyydessä. Valo on kaikkialla heidän ympärillään, vaikka he eivät omista sitä itselleen. Vanhemmat eivät katso välttämättömäksi sen ilmaisemista, tiedon saamista ja sen panemista käytäntöön avioelämässä. Jos he seuraisivat apostolin kehoitusta ja eläisivät suunnitelman mukaisesti, he eivät olisi hedelmättömiä Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisessa. Mutta monet eivät ymmärrä pyhitystä. He näyttävät ajattelevan, että he saavat tehdä niin, vaikka he ovat saaneet oppia vasta sen ensimmäiset aakkoset. Pyhitys on edistyvä työ; sitä ei saavuteta tunnissa tai päivässä ja sitten jatkuisi meidän puoleltamme erikoisitta ponnistuksitta.

On monia vanhempia, jotka eivät hanki avioelämää varten niitä tietoja, joita heidän tulee. He eivät ole suojassa, minkä tähden saatana pääsee heistä voitolle valvomaan heidän mieliään ja heidän elämäänsä. He eivät käsitä, että Jumala vaatii heitä valvomaan avioelämäänsä kaikista kohtuuttomuuksista. Mutta aniharva pitää uskonnollisena velvollisuutenaan hallita intohimojansa. He ovat menneet avioliittoon oman valintansa mukaan, ja sen vuoksi he ajattelevat, että avioliitto pyhittää heidän alhaisten intohimojensa tyydyttämisen. Vieläpä uskovaisiksikin tunnustautuvat miehet ja naiset antavat himoilleen tä[y]den vallan eivätkä he ajattele, että Jumala vaatii heidät tilille elinvoimansa tuhlaamisesta, mikä heikontaa heidän otettaan elämään tehden koko elimistön hervottomaksi.

Avioliitto peittää mitä kauheimpia syntejä. Uskovaisiksi tunnustautuvat miehet ja naiset saastuttavat omia ruumiitaan tyydyttämällä luonnonvastaisia intohimoja alentaen itsensä siten eläinkunnan alapuolelle. He käyttävät väärin niitä voimia, mitkä Jumala on uskonut heille säilytettäväksi pyhyydessä ja kunniassa. Terveys ja elämä uhrataan alhaisen himon alttarille. Ylevät ja jalot voimat saatetaan eläimellisten taipumusten alaisiksi. Ne, jotka näin tekevät syntiä, eivät tiedä, mihin heidän menettelynsä johtaa. Jos he kaikki näkisivät sen kärsimysten [sivu 2] paljouden, minkä he tuottavat itselleen omalla syntisellä halujen tyydyttämisellä, niin he pelästyisivät ja ainakin joku luopuisi synnillisestä suunnastaan, mikä antaa niin kauhean palkan. Suuri ihmisluokka on joutunut niin kurjan olemassaolon uhriksi, että kuolema olisi heille parempi kuin elämä. Monet kuolevatkin ennenaikaisesti, koska he ovat uhranneet elämänsä alhaisten intohimojen häpeälliseen tyydyttämseen. Mutta koska he ovat naimisissa, he ajattelevat, etteivät he tee syntiä.