Monet tekevät kohtalokkaan erehdyksen hengellisessä slämässään pitäytyessään tunteisiinsa ja arvostellessaan edistymistään tai taantumistaan niiden mukaan. Tunteet eivät ole luotettava koetin. Meidän ei tule katsoa itseemme, jos haluamme todisteita Jumalan mielisuosiosta meitä kohtaan, sillä itsestämme tulemme löutämään vain masentavaa. Ainoa toivomme on eteneminen "silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen" (Hebr. 12:2). Kaikki mikä on lähtöisin hänestä, innoittaa meidät toivoon, uskoon ja rohkeuteen, sillä hän on vanhurskautemme, lohdutuksemme ja ilomme.
Ne, jotka katsovat itseensä saadakseen lohdutusta, väsyvät ja pettyvät. Heikkoutemme ja arvottomuutemme tunteen tulisi johtaa meidät sydämme nöyryyteen ja vetoamaan Kristuksen sovittavaan uhriin. Luottaessamme hänen ansioihinsa saamme levon, rauhan ja ilon. Hän pelastaa täydellisesti kaikki, jotka hänen kauttansa tulevat Jumalan tykö.
Meidän tulee luotta Jeesukseen joka päivä ja joka hetki. Hän on luvannut, että niin kuin ovat päivämme, niin on myös voimamme. Hänen armonsa avulla voimme kantaa kaikki nykyiset taakkamme ja suorittaa kaikki tehtävämme. Mutta monet masentuvat, kun he etukäteen huolehtivat tulevista huolista. He koettavat alati tuoda huomispäivän murheet tähän päivään. Näin ollen suuri osa heidän koettelemuksistaan ovat mielikuvituksellisia. Jeesus ei ole tehnyt mitään ennaltavalmisteluja niitä varten, sillä hän on luvannut armoaan vain yhdeksi päiväksi kerrallaan. Hän varoittaa meitä murehtimasta huomispäivän huolista ja pulmista, sillä " riittää kullekin päivälle oma vaivansa" (Matt. 6:34)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti