Hopearahalla ( kauniissa vertauksessa Luukkaan evankeliumin 15. luvussa ) oli arvokas, vaikkakin se oli kadonnut ja oli lian ja saastan peittämä. Tuhlaajapoika on kodin korvaamaton aarre, vaikka hän on rypenyt paheen likakätkössä muuttuen melkein tuntemattomaksi. - Ja sitten Jeesus puhuu ihmeellisiä sanoja olosta, joka vallitsee taivaassa yhden ainoan eksyneen sielun vuoksi, joka löytää itsensä ja paikkana jumalallisessa perhepiirissä. Hänen tähtensä. sanoo Jeesus, pannaan toimeen juhla ikuisen valon valtakunnassa.
Sen täytyy olla hyvin paatunut sydämmeltään, jota tämä näky ei liikuta. Katso, miten hellästi ja säälivästi Ihmisen Poika ja Ihmisystävä kohtelee kaikkia onnettomia, eksyneitä ja pelastustaan epäileviä ihmislapsia. Hän tarttuu heitä kädestä ja puhuu toivon ja lohdun sanoja heidän vapisevalle sydämmelleen. Hän antaa heidän ymmärtää, että heidän elämällään kaikesta huolimatta on verraton arvo, jota eivät vastaa mitkään maailman aarteet. Sillä mitä hyötyä on ihmisille, vaikka hän voittasikin itsensä koko maailman, mutta saisi vahingon sielunsa ? Siksi Jeesus luopuu koko maailman ihanuudesta, antaa oman henkensäkin pelastaakseen kalliita ihmissieluja.
kristuksen oppi ja elämä korostavat selvällä ja ylevällä tavalla tosi ihmisarvoa. Mutta Kristuksen kuolema korostaa hänen oppiansa ! Suurin, parhain ja ylevin todistus ihmisarvosta on- Golgatan risti.
Siinä ikuinen rakkaus antaa itsensä kadotettujen ja sorrettujen ihmislasten puolesta. Mutta risti saa täyden merkityksensä vasta ihmeellisen elämäntarinan päätepisteenä. Tämä elämä oli todellinen, onnellinen ja määrätietoinen ihmiselämän ihanne, sellaisen, joka siunaa alkuperäänsä ja käy riemuiten päämäärää kohden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti