Suurimman osan kansasta kuuluessa kristilliseen kirkkoon odottaisi uskon ja kristillisyyden näkyvän yhteiskunnassa paremmin kuin mitä nykyisin näkee. On kuitenkin muistettava apostolin sanat, joiden mukaan "usko ei ole joka miehen" (2 Tes. 3:2). Jeesus puolestaan totesi, että erityisesti lopunaikana hyviin tekoihin innoittava kristillinen rakkaus vähenee. Hän sanoi: "Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee" (matt. 24:12). Paavalin mukaan ihmiset ovat kyllä muodollisesti kristittyjä, "mutta he kieltävät uskon voiman" (2. Tim. 3:5). Hänkin osoittaa tällaisen tilan vallitsevan erityisesti "viimeisinä päivinä", jolloin ihmisten itserakkaus ilmenee aivan äärimmäisissä muodoissaan.
Kristillisyyden nykyinen alennustila on erityinen ajanmmerkki. Se osoittaa, että kaiken loppu on lähellä. Mainituissa teksteissä sen sanotaan johtuvan Jumalan käskyjen ja voiman hylkäämisestä. Yleisesti ajatellaan, että vaikka Jumala olisikin olemassa, niin ihminen ei ole sidottu hänen antamiinsa elämänohjeisiin. Tämä puoli Raamatun merkityksestä halutaan heittää kokonaan sivuun. Näin toteutuvat profeetan sanat: "Maa on muuttunut saastaiseksi jalkojen alla, sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain, rikkoneet käskyt, tehneet tyhjäksi ikuisen liiton. Siksi kirous syö maan" (Jes. 24:5,6).
Kristillisiä elämänarvoja sekoittamassa on ssekä pakanauskontojen piirissä että kristityissä maissa syntyneitä teorioita ja näkemyksiä (Room. 1:18-32). Kun Jumalan sanan mukaisia ihanteita ei kunnioiteta, on luonnollista, ettei niitä haluta seuratakaan. Tämän lisäksi joudutaan toteamaan, että jopa evankeliumia muuten arvostavissa piireissä saatetaan vähätellä Jumalan käskyjä. Apostoli kirjoittaakin "laittomuuden salaisuudesta". Se johtaa hänen mukaansa harhaan monia, "jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen" (2. Tess. 2:7-12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti