"En minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään."
Kristus itse ukkosen jylistessä ja salamain leimahdellessa julistanut lain Siinain vuorella. Jumalan kirkkaus ympäröi kuluttavan tulen kaltaisena sen huippua, ja vuori vapisi Herran läsnäolon johdosta. Israelin kansa oli maaten kasvoillaan maassa kuunnellut kunnioittavan pelon vallassa lain pyhiä käskyjä. Mikä vastakohta sille näylle, joka nähtiin autuaaksiijulistusten vuorella! Kesäisen taivaan alla, vain lintujen laulun keskeyttäessä hiljaisuuden, Jeesus esitti oman valtakuntansa periaatteita. Kuitenkin hän, joka tuona päivänä puhui ihmisille rakkauden kieltä, valaisi heille Siinailla julistetun lain periaatteita.
Siihen aikaan kun laki annettiin, israelilaiset, jotka oltuaan kauan orjina Egyptissä olivat vajonneet alennustilaan, tarvitsivat syvä vaikutelmaa Jumalan voimasta ja majesteettiudesta. Kuitenkin hän ilmaisi itsensä jeille myös rakkauden Jumalana.
Juuri Moosekselle Jumala ilmaisi kirkkautensa noissa ihmeellisissä sanoissa, jotka ovat ikiaikojen kallis perintö: "Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit." 2 Moos. 34:6,7.
Siinailla annettu laki oli rakkauden pariaatteiden julistus, taivaan lain tiedoksi saattaminen maalle. Se annettiin Välimiehen kautta --sen julisti hän, joka voi voimallaan saattaa ihmissydämet sopusointuun sen periaatteiden kanssa. Jumala oli ilmaissut lain tarkoituksen sanoessaan Israelille: "Ja te olkaa minulle pyhä kansa." 2 Moos. 22:31
Mutta Israel ei ollut tajunnut lain hengellistä luonnetta, ja liiankin suein sen vakuuttama kuuliaisuus oli pikemminkin vain muotomenojen noudattamista kuin sydämen luovuttamista rakkauden hallittavaksi. Kun Jeesus luonteessaan ja teoissaan ilmaisi ihmisille Jumalan pyhiä, lempeitä ja isällisiä ominaisuuksia sekä osoitti pelkän muodollisen kuuliaisuuden arvottomuuden, eivät juutalaisten johtomiehet hyväksyneet eivätkä ymmärtäneet änen sanojaan. He ajattelivat hänen suhtautuvan liian kevyesti lain vaatimuksiin, ja kun hän esitti heille ne totuudet, jotka olivat Jumalan heille säätämän palvelun ytimenä, he tuijottaen yksistään ulkonaiseen syyttivät häntä siitä, että hän koetti kumota lain.
Kristuksen sanoissa, vaikka hän puhuikin rauhallisesti, ilmeni sellainen hartaus ja voima, että se liikutti ihmisten sydämiä. He odottivat hänen toistavan rabbien hengettömiä perimätietoja ja kohtuuttomia vaatimuksia, mutta saivatkin kuulla jotakin aivan muuta. He "olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sill' hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa". Matt. 7:29.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti