Kun Kristus jätti ne yhdeksänkymmentäyhdeksän etsiäkseen ja pelastaakseen kadonneen lampaan, onko meillä oikeutta tehdä vähemmän? Emmeko petä meille uskottua tehtävää ja häpäise Jumalaa, ellemme työskentele kuten Kristus työskenteli ja uhraa kuten hän uhrasi?
Antakaa varoitushuudon kaikua kaulta maan. Kertokaa ihmisille, että Herran päivä on lähellä ja lähestyy kiireesti.
Älköön yksikään ihminen jääkö ilman varoitusta. Voisimme itse olla niiden sieluparkojen paikalla, jotka ovat pimeydessä. Voisimme kuulua villeihin raakalaiskansoihin. Koska juuri me olemme saaneet totuuden ennen muita, on velvollisuutemme julistaa sitä toisille.
Meillä ei ole aikaa hukattavana. Loppu on lähellä. Totuuden vieminen paikasta toiseen on pian käyvä sangen vaaralliseksi. Herran sanansaattajien tielle tullaan panemaan esteitä, niin nopeasti kuin mahdollista hyökkäyssodassamme. Jumalan antaman valon mukaan tiedän, että pimeyden voimat työskentelevät kiihkeän tarmokkaasti alhaaltapäin, ja Saatana hiiviskelee salaa ympärillämme ottaakseen ne, jotka nyt nukkuvat, kuten susi anastaa saaliinsa. Meillä on varoitussanoma, jota voimme julistaa nyt, työ, jota voimme tehdä nyt, mutta pian se tulee olemaan vaikeampaa kuin aavistammekaan. Jumala autta koon meitä pysymään valon teillä, työskentelemään silmät luotuina johtajaamme Jeesukseen ja kärsivällisesti ja kestävästi tunkeutumaan eteenpäin saavuttaaksemme voiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti