Joku kysynee, onko Uudessa Testamentissa tällaista käsitettä? On kyllä, sillä Heprealaiskirjeessä sanotaan: "On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavoin puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä." Hepr. 9:23. Heprealaiskirje sanoo, että taivaalliset puhdistetaan, ja Daniel sanoo, että se vaihe alkaa vuonna 1844.
Kaikkialla Raamatussa on pelastuksesta kaksi ajatusta. Yhtäältä uskovainen on vanhurskautettu ja tietää siksi kestävänsä Kristuksessa viimeisenä tuomion päivänä. Toisaalta tämä lopullinen ratkaisun päivä ei ole tullut, ja siksi hänen on valvottava ja ruokoiltava, sillä vasta Kristuksen päivä lopullisesti ratkaisee, kuka on pelastettujen joukossa. Miten selvästi tämä ajatus esiintyykään Paavalin kirjeissä. Vanhurskauttaminen uskosta merkitsee syyllisyyden poistamista, Kristuksen vanhurskauteen pukeutumista ja Jumalan rauhan omistamista. Room. 8: 1; 3:24; 5:1. Tämän pelastuksen omistaminen on nykyhetkistä, varmaa ja todellista. Room. 5:10.
Yhtä selvästi Paavali puhuu tulevasta ja lopullisesta vanhurskauttamisesta. Hän sanoo vakavat ja itsetutkistelua synnyttävät sanat: "Vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi." 1 Kor. 9:27. Uskova on pelastettu, mutta hänen on katsottava, ettei joudu hyljättäväksi. Vielä selvemmin Paavali tuo esille tämän ajatuksen 1 Kor. 4:4-5. 2sillä minulla ei ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra. Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennen kuin aika on, ennen kuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta." Paavali omisti uskossa Jeesuksen täydellisen vanhurskauden, hänellä ei ollut mitään tunnollaan, mutta häntä ei oltu vielä lopullisesti vanhurskautetu. Tällä lopullisella vanhurskauttamisella on ailansa! Lopullinen vanhurskauttaminen on Jumalan lopullinen tuomionjulistamistoimi ja se vasta ratkaisee, ketkä lopullisesti pelastuvat.
Tämä sama ajatus esiintyy yhtä selvästi Jeesuksen sanomassa. Pelastus on mykyhetkistä. Joh. 3:16. Se on uskoa ja turvautumista taivaalliseen Isään ja varmuutta siitä, että tulee tunnustetuksi Isän edessä. Matt. 10: 29-32.
Mutta lopputuomio on tuova mukanaan hirvittäviä yllätyksiä. Monet, jotka sanovat: "Herra, Herra!" . Jäävät taivaan porttien ulkopuolelle. Kristuksen omasta valtakunnasta kootaan pahennukseksi olleet ja heitetään tuliseen pätsiin. Matt. 13: 41-42. On monia, jotka sanovat tuntevansa Kristuksen, mutta joita Hän ei tunne. Luuk. 13: 25-30. Ketkä pelastuvat lopullisesti? "Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista." Luuk. 20: 35.
Maailman Kohtalontie (s. 86, 87)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti