Kristus nöyrtyi asettumaan ihmiskunnan etunenässä, kohtaamaan kiusaukset ja kestämään koettelemukset, jotka ihmiskunnan on kohdattava ja kestettävä. Hänen oli tiedettävä, mitä ihmiskunta joutuu kokemaan langenneen vihollisen taholta, osatakseen auttaa kiusaukset sa olevia.
Ja Kristus on asetettu tuomariksemme. Isä ei ole Tuomari.
Enkelit eivät ole. Hän, joka pukeutui ihmisyyteen ja eli tässä maailmassa nuhteetonta elämää, on tuomitseva meidät. Ainoastaan hän voi olla tuomarin me. Muistatteko tämän, veljet?
Muistamme sen, sananpalveliat? Muistammeko sen, isät ja äidit?
Kristus pukekeutui ihmisyyteen voidakseen olla tuomarimme. Ketään teistä ei ole määrätty toisten tuomariksi. Te voitte kurittaa ainoastaan itseänne. Kristuksen nimessä kehotan teitä ottamaan vaarin hänen antamastaan käskystä olla milloinkaan asettumaan tuomariistuimelle. Päivästä päivään on tämä sanoma kaikututkimus korvissani : Astutaan alas tuomarin istuimelta.
Asukas alas nöytyyteen.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti