Kun tutkimme jumalallista luonnetta ristin valossa, näemme laupeuden, lempeyden ja anteeksiantamuksen yhdisteenä oikeamielisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Näemme valtaistuimen keskellä hänet, jonka käsissä, jaloissa ja kyljessä ovat merkit siitä kärsimyksestä, minkä hän kesti sovittaakseen ihmisen Jumalan kanssa. Näemme Isän, joka on ääretön ja asuu luoksepääsemättömässä valkeudessa ja joka kuitenkin ottaa meidät tykönsä Poikansa ansioiden tähden. Se koston pilvi, joka ennusti vain kurjuutta ja epätoivoa, paljastaa ristillä heijastuvassa valossa Jumalan kirjoituksen :
Elä! Syntinen, elä! Te katuvat, uskovat sielut, elälä! Minä olen maksanut lunnaat.
Kristusta ajatellessamme seisomme äärettömän rakkauden äärellä. Koetamme kuvata sitä RAKKAUTTA, mutta kielemme ei siihen yllä. Tarkastelemme hänen maanpäällistä elämäänsä, hänen uhriaan meidän puolestamme, hänen työtään taivaassa meidän puolustajamme ja niitä asuinsijoja, joita hän valmistaa niille, jotka häntä rakastavat - ja voimme vain huudahtaa : Oi Kristuksen rakkauden syvyyttä ja korkeutta ! Siinä on rakkaus - ei siinä,että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi .Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi
( 1.Joh.4:10; 3:1 ).
Jokaisessa todellisessa opetuslapsessa tämä rakkaus palaa pyhän tulen tavoin sydämen alttarilla.
Juuri maan päällä Jumalan rakkaus ilmeni Kristuksessa.
Juuri maan päällä hänen lastensa tulee heijastaa tätä rakkautta nuhteetomassa elämässään. Näin syntiset ohjataan ristin luo katsomaan Jumalan Karitsaa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti