Rakkaus Kristukseen oli se kultainen kahle

Totinen  Todistaja  puhuttelee  Efeson  seurakuntaa  sanoen : se minulla  on sinua  vastaan,  että  olet  hyljännyt  ensimmäisen  rakkautesi. Muista  siis, missä  olet langennut, ja tee  parannus, ja tee  niitä ensimmäisiä tekoja;  mutta jos  et, niin minä tulen  sinun tykösi  ja työnmän  sinun  lampunjalkasi  pois  paikaltaan,  ettet  tee  parannusta  ( Ilm.2:4,5 ).
Aluksi  oli Efeson seurakunnalle  tunnusomaista lapsenomainen vilpityömyys ja into  Kristusta kohtaan  osoitettiin  elävää, harrasta,  sydämmellistä  rakkautta. Uskovat  iloitsivat Jumalan rakkaudesta,  koska  Kristus  oli alati heidän  sydämessään.  Jumalan  ylistys  oli  heidän  huulillaan,  ja  heidän kiitollinen  mielialansa  oli sopusoinnussa  taivaallisen  perheen  kiitollisuuden  kanssa.

Maailma tuli  tietämään, että he olivat olleet Jeesuksen seurassa.  Syntiset  ihmiset,  parannuksen  tehneet, armahdetut,  puhdidtetut  ja pyhitetyt,  tulivat  Jumalan työtoveriksi hänen Poikans^ kautta.  Uskovat  pyrkivät  hartaasti vastaanottamaan  ja  toteuttamaan  Jumalan  jokaisen  sanan.  Täynnä rakkautta  Lunastajaansa  kohtaan  he  pitivät  korkeimpana tavoitteenaan  sielujen  voittamista  hänelle.
Heille  ei tullut  mieleen  kätkeä  piiloon  Kristuksen  armon kallisarvoista aarretta.
He tunsivat  kutsumuksensa  tärkeyden,  ja kannustimenaan  sanoma  rauha maassa  ja hyvä  tahto ihmisten  kesken  he paloivat h
Halusta  viedä  ilosanomaa  maan eteläimpiin ääriin .
- Seurakunnan  jäsenet  olivat  yhtä  mirlipiteissä ja teoissa.
Rakkaus  Kristukseen oli  se kultainen  kahle, joka sitoi  heitä  yhteen.
He kilvoittelivat  tunteakseen  Herran  yhä täydellisemin,  ja  heidän  elämässään  vallitsi  kirkkaus, lohtu ja rauha.
He käsittävät  katsomassa  orpoja  ja leskiä  heidän ahdistuksessaan ja  varjelivat  itsensä niin, ettei  maailma  heitä  saastuttanut.  Tämän  laiminlyöminen  olisi  heidän näkemyksensä  mukaan  ollut  tunnustuksen  kiistämistä  ja Lunastajansa  kieltämistä.