Kun koemme aidosti Kristuksessa pysymisen

Ellen  White  kirjoitti  siitä suuresta  rauhasta ,jota  Jeesus koki  maanpäällisen  toimintansa  aikana.  Kuvaillessaan  Jeesuksen  reaktiota  myrkyssä,  joka uhkasi  häntä ja hänen opetuslapsiaan,  White  kirjoitti :  " kun Jeesus  herätettiin kohtaamaan  myrskyä,  hän oli täysin rauhallinen.  Pelosta  ei ollut jälkeäkään hänen sanoissaan  tai katseessaan,  sillä hänen sydämessään  ei ollut pelkoa.  Mutta hän ei luottanut siihen, että hänellä oli  kaikivoipa  voima. Ei hän nukkunut  kaikessa  rahassa  siksi,että  oli Mestari  maan,meren,taivahan.  Sen  voiman  hän oli pannut syrjään,  ja hän sanookin:  "En minä itsestäni  voi  mitään  tehdä." (Joh.5:30). Hän luotti  Isänsä  voimaan.  Jeesus lepäsi  uskossa,  uskossa  Jumalan rakkauteen  ja huolenpitoon,  ja sen sanna voima, joka tyynnytti  myrskyn, oli Jumalan  voima.
(Alfa ja omena,  osa 4. S.288.)
Ellen  White  jatkaa haastamalla  meidät  luottamaan  Herramme  samalla  tavalla:
" Niin kuin Jeesus uskossa luotti Isänsä  huolenpitoon,  niin meidänkin  tulee  luottaa  Vapahtajamme  huolenpitoon.  Jos opetuslapset  olisivat  luottaneet  häneen,  he olisivat  pysyneet  rauhallisena.  Heidän pelkonsa  vaaran  hetkellä paljasti  heidän epäuskonsa.  Yrittäessään  pelastaa  itsensä he unohtivat  Jeesuksen, ja vasta kun he itseluottamuksensa  pettäessä  kääntyivät  hänen puoleensa, hän saattoi  antaa heille apuaan!!!

"Kuinka usein me saammekaan kokea  samaa kuin opetuslapset.  Kun kiusausten  myrskyt  nousevat ja välkkyvät salamat  leimahtelevat  ja kun  Laineen lyövät ylitsemme,  me taistelemme  mysrkyssä  yksin  ja unohdamme,  että on eräs, joka voi auttaa meitä.
Me luotamme omiin voimiimme, kunnes  menetämme  kaiken toivomme  ja olemme  valmiit  joytumaan perikatoon.  Silloin  muistamme,  Jeesuksen,  ja jos pyydämme  häntä pelastamaan  meitä, emme huuda turhaa.
Jos  Vapahtaja asuu  sydämnessämme,  meidän  ei koskaan  tarvitse  pelätä, olimmepa  sitten maalla, tai merellä.  Elävä  usko Lunastajaan  tyynäyttää  elämän  meren ja vapauttaa  meidät vaarasta  sillä tavalla, jonka  hän tietää parhaimmaksi.

Kun pysymme Kristuksessa,  saamme  samanlaisen  suhteen  häneen  kuin hänellä  oli Isänsä  kanssa, mikä  teki hänelle mahdolliseksi  levätä  siinä varmuudella, että Isä puhuisi ja toimisi hänen kauttaan.

" Etkö  usko,  että  minä olen  Isässä  ja Isä on minussa?  Kun puhun  teille, en puhu  omissa nimissäni : Isä on minussa, ja minun tekoni  ovat hänen tekojaan. "
(Joh. 14:10.)