usko sitä, mitä se todellisuudessa opettaa. Papit ja teologit tunnustavat Raamatun, mutta eivät usko sen moniin tärkeimpiin totuuksiin eivätkä liioin tunne ja usko sen sanomaa ajallemme. Vieläpä he usein nousevat vastustamaan tätä sanomaa ja Raamatun selviä opetuksia. Sellainen on huonoa uskoa Raamattuun. Se on uskoa vain joihinkin Raamatun osiin.
Herran välikappaleita, jotka nuhtelevat muodissa olevista synneistä, ei tahdota kuulla. "Tämä henki on yhä enemmän lisääntyvä." (ST 561.)
Ne, jotka hylkäävät Vanhan ja Uuden Testamentin, tulevat hukkumaan. Samoin ei "jätetä pelastuvien joukkoon" niitäkään, jotka hylkäävät profetian hengen näinä viimeisinä päivinä, vaan he tulevat hukutettaviksi. Tahallinen jättäytyminen tietämättömyyteen profetian hengen välityksellä saatuihin opetuksiin ja sanomiin nähden johtaa samaan tulokseen. Jos Kaikkeuden Luoja, Kristus (Joh. 1:3; Hebr. 1:2) nöyryytti itsensä ja uskoi kaikki profeetalliset kirjoitukset, niin miksi emme me tekisi niin. Emmehän me ole suurempia kuin Hän. Sanoisikohan Hän meillekin, jos olisi nyt täällä: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!"
Joku saattanee sanoa: "Kyllä minä uskon profetian henkeen, mutta en niinkuin sinä." Olkoon niin, mutta jos se, mitä hän uskoo profetian hengeksi, ei johda häntä "pitämään Jumalan käskyjä" ja tietämään, että Jeesuksen Kristuksen todistus on [sivu 339] aina toimiva profetian henki, niin olisi parempi, että hän hylkäisi uskonsa ja omaksuisi toisen, tämän: "Joka sanoo: 'Minä tunnen Hänet', eikä pidä Hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä."
Ei siis riitä pelkästään sanoa: Minä uskon Todistuksiin. Minä rakastan ja luen niitä. Niitä tulee lukea, tutkia, tuntea, ymmärtää ja totella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti