Oikea pyhitys

 Tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne." (1 Tess. 4:3). "Pyhitä heidät totuudessa." (Joh. 17:17). "Pyrkikää... pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa." (Hebr. 12:14). "Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen." (1 Tess. 5: 23).

Näistä Raamatun jakeista ilmenee, että Herra tahtoo meidän tulevan pyhiksi ja säilyvän pyhinä Hänen tekonsa perusteella ja kautta Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan kansa on valittu ja erotettu maailman synnintekijöistä. (2 Kor. 6:14, 17, 18).

Pyhä, pyhitetty, on sellainen, joka on erotettu maailmasta, vihitty ja omistettu Jumalalle ja Hänen palvelukseensa Häntä kaikessa tottelemaan. (1 Kor. 1:2).

Mitä on pyhitys? "Pyhitys ei ole ihastusta tahi haltioitumista. Se on tahdon täydellistä luovuttamista Jumalalle. Se on elämistä jokaisesta sanasta kuin Jumalan suusta lähtee. Se on taivaallisen Isän tahdon tekemistä. Se on luottamista Jumalaan koetuksissa ja pimeydessä yhtä hyvin kuin valkeudessakin. Se on vaellusta uskossa eikä näkemisessä. Se on nojautumista Jumalaan horjumattomassa luottamuksessa. Se on lepäämistä Hänen rakkaudessaan." (AA 51). [sivu 262]

Juuri kääntynyt ihminen ei tajua, miten paljosta hänen on vielä luovuttava, miten paljon jätettävä, miten paljon otettava ja miten paljossa voitettava. On otettava ensimmäinen askel ja kerran myös viimeinen askel pyhityksen tiellä täydellisyyteen. Jumala ei ilmaise heti alussa opetuslapselleen, miten paljon hänen on uhrattava, miten paljon hän joutuu kohtaamaan kiusauksia, vaikeuksia, taisteluja ja miten paljosta on erottava matkalla ikuiseen kotiin. Mutta sen Hän ilmaisee edeltäpäin, että on olemassa täydellisyyden päämäärä, johon on alati pyrittävä ja ponnisteltava - Kristuksen kaltaisuus. (Ef. 4: 11, 12; Room. 8: 29).

"Pyhitys on alati jatkuva, alati edistyvä teko. Sen eri askeleet esittää Pietari järjestyksessänsä. (2 Piet. 1:5-7)." (The Bible Sanctification, s. 80).

"Pyhitys ei ole hetken, tunnin tai päivän työ; se kestää läpi elämän. Sitä ei saavuteta jonkin onnellisen tunnelmakuohun kautta. Se on tulos jatkuvasta kuolemisesta synnille ja alinomaisesta elämisestä Kristukselle. Heikot, ajoittaiset yritykset eivät voi muuttaa väärää oikeaksi tai aikaansaada luonteen uudistumista. Ainoastaan pitkäaikaisten ja kestävien ponnistusten, tuskallisen kasvatuksen ja ankaran taistelun kautta me voitamme." (AA 560).

Pyhittäessään ihmisiä - lapsiaan - Jumala käyttää määrättyjä välikappaleita:

1. Kristuksen sovinto- eli sijaiskuolemaa, Hänen pyhää, viatonta vertansa. "Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamusta." (Hebr. 9: 22). Pyhitys tapahtuu Kristuksen kertakaikkisen uhrin ansiosta. (Hebr. 10:14,10, 29; 13: 12). Hän teki Isän tahdon, ollen kuuliainen kuolemaan saakka voidakseen pystyttää meihin Jumalan tahdon täyttämisen kuolemansa ja elämänsä nojalla.
2. Jumalan sanaa. (Joh. 17: 17). Jatkuva ja harras Jumalan sanan tutkiminen ja totteleminen saa aikaan muutoksen, jota enkelitkin ihmettelevät. Kristuksen täydellisen luonteen katseleminen sanassa ja Jumalan pyhän ja täydellisen lain ajatteleminen [sivu 263] vaikuttavat ihmisen muuttumisen. (2 Kor. 3: 18; 1 Tim. 4:5; Joh. 15:3).
3. Pyhän Hengen työtä sydämessä. (Room. 15: 16; 1 Kor. 6: 11).
4. "Koska Jumalan laki on 'pyhä, oikea ja hyvä', Jumalan täydellisyyden heijastin, niin on sellainen luonne, joka tämän lain tottelemisen seurauksena kehittyy, pyhä. Sellaisesta luonteesta on Kristus täydellinen esimerkki. Hän sanoo: 'Olen pitänyt Isäni käskyt, sillä minä teen aina sitä, mikä on Hänelle mieluista'. Kristuksen seuraajien on tultava Hänen kaltaisikseen. Jumalan armon avulla heidän tulee kehittää itselleen sellainen luonne, joka on sopusoinnussa Hänen pyhän lakinsa periaatteiden kanssa. Se on raamatullinen pyhitys." (ST 573).
5. Kottelemuksia, ahdistuksia. (Joh. 17:19).

"Jumalan kansan puhdistuminen ei voi tapahtua ilman kärsimyksiä. Jumala sallii ahdistusten tulen kuluttaa pois kuonan, jotta arvoton tulisi erotetuksi arvollisesta, niin että esille tulisi puhdas metalli. Hän lähettää meidät yhdestä tulesta toiseen koetellakseen meidän tosi arvoamme. Jos me emme näissä koetuksissa kestä, niin kuinka meille on käyvä suuren koetuksen ja ahdistuksen ajan saavuttua? Jos menestys tai vastoinkäyminen ilmaisee meissä olevan virheitä, ylpeyttä tahi sydämen itsekkyyttä, niin miten käykään meille silloin, kun Jumala tulella koettelee kunkin teon ja tuo ilmi kaikki sydämen salaisuudet?

"Koettelevien vaikeuksien kautta Jumala vie kansansa lähelle itseään osoittaakseen heille heidän heikkoutensa, voimattomuutensa ja kelvottomuutensa sekä opettaakseen heitä turvaamaan Häneen ainoana apunaan ja luottamaan Häneen kaikessa.

"Jumala kuljettaa ihmisiä koetuksiin yhä uudelleen, lisäten puristusta ja ahdistusta, kunnes täydellinen nöyrtyminen ja luonteen muuttuminen saa heidät sopusointuun Kristuksen ja taivaan ilmapiirin kanssa ja kunnes he ovat päässeet itsensä voittajiksi." (4 T 85-86).

Pyhitetty ihminen on vapaa ylpeydestä, itsekorotuksen hengestä ja kaikesta kerskailusta. Hänen ainoana kerskauksenaan on Jumala ja Vapahtaja. (Vrt. Dan. 9:5-11; Jes. 6: 5.) Eivät [sivu 264] Jumalan muinaiset todellisesti pyhitetyt miehet, kuten Daniel ja Jesaja, tietensä antautuneet hetkeksikään kiusaajalle tai syntiä tehneet, ja kuitenkin he, inhimillisen luontonsa Jumalan pyhyyden valotuksessa nähtyään, inhosivat itseään.

Merkitseminen elävän Jumalan sinetillä

 Jumalan jäännöskansan merkitseminen (Ilm. 7: 1-4) tapahtuu Ilm. 6:nnen luvun 13 ja 17 jakeiden välisenä aikana eli kolmen enkelin sanoman julistuksen kestäessä ja se päätetään Ilm. 18: 1-4 kerrotun enkelin työllä, josta puhutaan lähemmin seuraavassa luvussa.

Jos sinä, veljeni tai sisareni, joka olet omaksunut nykyisen totuuden ja liittynyt seurakuntaamme, tahdot tulla merkityksi elävän Jumalan sinetillä, päästä 144,000 joukkoon ja pelastua Herran päivänä, niin sinun on otettava asia, josta seuraavassa puhumme, vakavalta kannalta. Jos menetät sinetin, menetät kaikki. Toisaalta palkka on oleva saavuttamisen arvoinen.

Niistä, jotka Herramme toisessa tulemuksessa herätetään kuolleista ja niistä pyhistä, jotka silloin elävät ja joilla kaikilla on elävän Jumalan sinetti otsissansa, sanotaan:

"Jeesuksen hopeapasuna kajahti Hänen laskeutuessaan pilvellä, verhonaan tulenliekit. Hän katsahti nukkuvien pyhien hautojen puoleen, nosti silmänsä ja kätensä taivaita kohden ja huusi: 'Herätkää, herätkää, herätkää te, jotka nukutte maan tomussa, ja nouskaa ylös!' Silloin tapahtui suuri maanjäristys. [sivu 292] Haudat aukenivat, ja kuolleet virkosivat eloon kuolemattomuuteen puettuina. 144,000 huudahtivat: 'Halleluja!' . . . Samassa hetkessä meidät (144,000) muutettiin ja temmattiin yhdessä heidän kanssaan Herraa vastaan yläilmoihin. Nousimme kaikki yhdessä pilveen ja kohosimme seitsemässä päivässä lasimerelle." (HK19).

Kuolleista herätettyihin sisältyvät kaikkien aikojen pelastetut. Se on "suuri joukko", josta puhutaan Ilm. 7: 9. Ne, jotka muutettiin ja suuren joukon kanssa temmattiin yläilmoihin, ovat kolmen enkelin sanoman aikana sinetöityjä, ja heistä puhutaan Ilm. 7: 13-17. Yksi vanhimmista kääntää katseensa pois suuresta joukosta toiseen määrättyyn joukkoon, joka on elänyt "suuren ahdistuksen" eli seitsemän vitsauksen aikana, kysyen: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut?" He olivat olleet taistelussa pedon ja sen kuvan kanssa ja saaneet niistä voiton. He veisaavat lasisella merellä Mooseksen virttä ja Karitsan virttä. Mooseksen virttä veisasi Israelin kansa silloin, kun se pelastettiin egyptiläisten käsistä Punaisen meren toiselle puolelle. 144,000 olivat saaneet voiton sekä ulkonaisista vihollisistaan - pedosta ja sen kuvasta - että sisäisestä vihollisestaan synnistä. Siksi he veisaavat molempia virsiä, Mooseksen ja Karitsan. (Ilm. 15: 1-4.) Tällä valiojoukolla on otsissaan Karitsan nimi ja Hänen Isänsä nimi. (Ilm. 14: 1.) Heidän luonteensa on sopusoinnussa Isän luonteen, so. Hänen luonnettaan kuvastavan pyhän lain kanssa. He ovat pesseet vaatteensa Karitsan veressä ja siksi heillä on myös Pelastajansa nimi. He veisaavat "uutta virttä". He ovat pysyneet erillään Ilm. 17: 5:ssä mainituista naisista. Heitä kuvaavat vertauksen viisi älykästä neitsyttä. He olivat seuranneet yksin Karitsaa. He ovat tahrattomia. He olivat voittaneet sekä puheen että opin valheen. (Jakeet 3-5.) Tulevassa elämässäkin he seuraavat Karitsaa, mihin ikinä Hän menee. Haluatko sinä päästä mukaan?

Kun me luovutamme syntimme

 Kun me luovutamme Kristukselle syntimme ja uskomme Häneen, me saamme Pyhän Hengen. Kun me luovutamme elämämme ja uskomme Häneen, me saamme Pyhän Hengen täyteyden.

Hengen saaminen merkitsee Jumalan vastausta parannuksentekoon ja uskoon. Hengen täyteys annetaan vastauksena antautumiseemme ja uskoon.

Kääntymyksessä Pyhä Henki tulee meihin. Antautumisessa jo saatu Pyhä Henki täyttää meidät, ottaen olentomme täydellisesti haltuunsa. Hengellä täytettynä oleminen merkitsee Hengen johdossa ja hallinnassa, Hengen voiman ja vallan alaisena olemista. Kreikan sana, josta "täyttyminen" on käännetty, tarkoittaa niin täydellistä täyttämistä, ettei jää yhtään tyhjää paikkaa.

"Tyhjennettyäsi sydämesi omasta itsestäsi tulee sinun ottaa vastaan Kristuksen vanhurskaus . . . Jos avaat sydämesi oven, [sivu 271] täyttää Jeesus tyhjän paikan Henkensä lahjalla." (Review, 23. 2. 1892).

"Opetuslapset saivat helluntaina Pyhän Hengen . . . Siitä lähtien Kristus asui aina Henkensä kautta lastensa sydämissä. He olivat nyt läheisemmässä yhteydessä Kristuksen kanssa kuin silloin, kun Hän oli henkilökohtaisesti heidän luonaan. Heissä asuvan Kristuksen valo, rakkaus ja voima loisti heissä, niin että ihmiset heitä katsellessaan 'ihmettelivät ja tunsivat heidät Jeesuksen seuralaisiksi'. Apt. 4: 13." (TKL 70).

Pyhän Hengen täyteys (Kristuksen täyteyden salaisuus), merkitsee Kristuksen elämän täyteyttä. Hengellä täytetyillä on "yltäkylläinen elämä". (Joh. 10: 10.) Niillä, joilla tämä yltäkylläinen elämä on, on yltäkylläinen rakkaus, yltäkylläinen rauha ja yltäkylläinen voima. (Gal. 5: 22; Apt. 1: 8; 6: 8; Joh. 14: 21; 1 Joh. 3: 24.)

Puhuttaessa Hengen täyteydestä ei ole kysymys siitä, että me omistaisimme enemmän Hänestä, vaan siitä, että Hän omistaisi enemmän meistä, että Hän omistaisi kaiken, mitä meissä ja meillä on.

Jos olemme Hänelle täydellisesti antautuneet, tekee Hän meidät kykeneviksi elämään joka päivä pyhää elämää. Hebr. 13: 21; Gal. 2: 20; Kol. 1: 27; 1 Kor. 15: 57; 2 Kor. 2: 14.)

"Kansamme tarvitsee saada itseensä Pyhän Hengen puhalluksen, jotta se voisi nousta hengelliseen toimintaan. Monet ovat kadottaneet hengellisen energiansa (voimansa ja tarmonsa). He ovat velttoja, ikäänkuin kuolleita. Auttakoot Kristuksen armon saaneet tällaisia sieluja heräämään. Pysykäämme siinä elämän virrassa, joka juoksee Kristuksesta, niin että voisimme sytyttää elämää johonkuhun toiseen sieluun." (Review, 28. 4. 1904).

Tutkistelkaamme sydämissämme tarkoin ja miettien seuraavia profetian hengen lausuntoja ja todistuksia Pyhästä Hengestä ja Hänen työstään kristityn elämässä. Älkäämme sivuuttako niitä kiinnittämättä niihin tarkempaa huomiotamme. Ne eivät kaipaa selityksiämme; ne puhuvat itse puolestansa kyllin selvästi ja vakuuttavasti ja rohkaisevasti.

"Jumala opettaa sinulle Pyhän Henkensä kautta yhdessä hetkessä [sivu 272] enemmän kuin voit oppia maailman kaikilta suurilta miehiltä." (TM 119).

"Kaikki taivaan voimavarat sisältyvät Pyhän Hengen suureen ja rajattomaan lahjaan." (KV 463). "Pyhä Henki on Lohduttaja aivan kuin Kristus itse olisi persoonallisesti läsnä sielussa." (Review, 29. 11. 1892).

"Pyhä Henki tahtoo asua jokaisessa sielussa. Jos Hän on tervetullut ja kunnioitettu vieras, niin ne, jotka Hänet vastaanottavat, tulevat tehdyiksi täydellisiksi Kristuksessa. Alettu hyvä työ saatetaan päätökseen. Epäpuhtaitten ajatusten, turmeltuneitten puheitten ja kapinallisten tekojen tilalle tulevat pyhät ajatukset, taivaalliset tunteet ja Kristuksen tekojen kaltaiset teot." (CH 561).

Näen vain yhden

 Isän ja Pojan välillä vallitsee täydellinen ykseys. Samoin sen tulisi vallita Jumalan ja hänen lastensa välillä sekä näiden kesken. Miten tällainen ykseys on mahdollista? Ainoastaan Pyhän Hengen kautta!

Pyhä Henki on Isän henki (Joh. 14: 26), ja Pyhä Henki on myös Jeesuksen henki (Joh. 15: 26).
Pyhä Henki edustaa sekä Isää että Jeesusta. Vaikka Jeesus meni Isän luo, hän on kuitenkin Pyhässä Hengessä omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti (Matt. 28: 20). Lähettäessään Pyhän Hengen Jeesus sanoi tulevansa itse seuraajiensa tykö (Joh. 14: 16, 17). Jeesus ei halunnut jättää omiaan "orvoiksi" eli "isättömiksi" - englanniksi fatherless- (Joh. 14: 18), vaan lähetti Toisen Puolustajan, Pyhän Hengen olemaan heidän kanssaan. Pyhän Hengen kautta meillä on yhteys sekä Poikaan että Isään!

Kolmen jumalallisen persoonan sijaan minä näen vain yhden ainoan jumalallisen persoonan... Isän, jolla on Jeesuksen kasvot ja jonka Henki on pyhä. Jumala on Yksi!

Puettuina uskon vanhurskauteen

 Puettuna Kristuksen vanhurskauteen astuu seurakunta viimeiseen taisteluun." (PK 725).

"Kruunauksensa päivänä ei Kristus ole tunnustava ketään omakseen, jolla on ryppy tai tahra. Uskollisilleen Hän on jakava kirkkauden kruunut. Ne, jotka eivät halunneet Hänen hallitsevan heitä, saavat nähdä Hänet lunastettujen joukon ympäröimänä. Jokainen kantaa merkkiä: Herra meidän vanhurskautemme." E. G. W.

"Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; hurskaat saavat nähdä Hänen kasvonsa." (Ps. 11: 7).

Ajatellessamme Jumalan kansan tietä, sen pyhää tehtävää keskellä lopun ajan tapahtumia, ja vertaamme sitä siihen puhtaaseen ja pyhään elämään, jota taivas vaatii jokiselta henkilökohtaisesti sekä näemme juhlalliset merkit, jotka osoittavat maailman kiiruhtavan käsittämättömällä nopeudella kohti loppuansa, niin silloin on meille tärkeintä Jumalan ikuiset muuttumattomat lupaukset siitä, että Hän on pian päättävä työnsä. Miten kauan saamme odottaa Kristuksen ilmestymistä. Kuinka kauan Jumalan seurakunta rukoilee: Tulkoon valtakuntasi! Jotakin puuttuu, veljet ja sisaret! Seurakunnassa täytyy ilmetä erikoinen voima, jonka kautta se tulee siihen tilaan, että se voi vastaanottaa Jumalan Hengen täyteyden ehtoosateessa. Täytyy tulla käännös seurakunnassa vanhurskauttamisessa Kristuksen [sivu 6] veren kautta ennenkuin saamme Jumalan Hengen täyteyden. Mitä meitä hyödyttää sanoman tunteminen; mitä hyödyttää meitä meidän nimemme, tunnustuksemme, jos ehdot ehtoosateen saamiseen ovat täyttämättä? Nämä ehdot täytetään vain syntisen vanhurskauttamisella kaikista synneistään ja velastaan Jeesuksen vanhurskauden kautta. Kun tämä vanhurskaus tunnetaan ja otetaan vastaan koko sydämisesti, silloin saamme kokea ihmeellisen voiman seurakunnassa. Seurakunta on silloin oleva ilman tahraa ja ryppyjä. Silloin sen täydellisyys on nopeasti kasvava! Tämä se on, mitä me tarvitsemme! Ja tästä aiheesta tahdomme nyt tutkia.

Aikamme rientäessä käsittämättömässä juhlallisuudessaan ja vakavuudessaan lyhentäen aikaa nykyisyyden ja Kristuksen tulemisen välillä, niin miten ikävoimmekaan rakkaan Vapahtajamme tuloa.

Sotien uhrit peittävät taistelukentät. Onnettomuudet ja katastroofit niittävät satoaan kalliista ihmissieluista. Jumalanpelko ja rakkaus on hävinnyt. Ihmiselämä ei ole suuren arvoinen. Kuvaamaton kurjuus, tuska, huokaukset ja valitukset täyttävät ihmissydämet. Miten rikas, ah miten rikas onkaan nykyisyys viimeisten ennustusten täyttymisestä maan päällä. Pian on Jumalan kansa oleva keskellä viimeistä suurta ahdistusta tämän maailman historiassa. Mutta tähän suureen taisteluun on se astuva "Kristuksen vanhurskauteen pukeutuneena."

Veljet ja sisaret! Tämä Jeesuksen vanhurskaus on tärkein meidän varustuksessamme, johon meidän täytyy pukeutua lunastushistorian viimeisessä taistelussa. Ilman tätä on voittomme mahdotonta. Siitä myöskin riippuu osallisuutemme ehtoosateeseen. Jo tämä pieni, mutta juhlallinen ote profetian Hengen tuotteista osoittaa meille valmistautumisemme suuren tärkeyden. Sentähden tulisi meidän pyhin kaipauksemme olla: päästä pukeutumaan Kristuksen vanhurskauteen, että meidät löydettäisiin vanhurskasten riveistä viimeisessä taistelussa. Tutkistelussa tulemme paremmin näkemään, että tämä vanhurskaus on todellisuudessa koko kristillisen elämämme suuri sisältö ja merkitsee Jumalan kansalle joko hyväksymistä tai hylkäämistä.

Ajattelen, että me maailman vakavista tapahtumista voimme nähdä, tuomion taivaassa pian päätyvän. Tämä on aikamme suurin ja tärkein kysymys, koska se merkitsee ikuisen kohtalomme ratkaisua. Tämä ratkaisu on kokonaan riippuvainen [sivu 7] elämämme vanhurskauttamisesta Jeesuksen kautta. Tämä vanhurskauttamus taasen on mahdollista, jos syntinen tuntee ja tunnustaa syntinsä ja täydellisesti voittaa ne Jeesuksen kautta. Se on syntisen vapauttamista täydellisesti syntivelastaan Kristuksen kautta. Voidaksemme oikein käsittää, mitä merkitsee syntisen vapauttaminen syntivelastaan täydellisesti ja sen seurauksesta (ikuisesta kuolemasta), tulee meidän tutkia sitä oikeasssa valossaan. 2 Moos. 34: 5-7 ilmoitetaan ihmiselle hänen syntivelkansa: "Ja Herra vaelsi hänen kasvojensa edessä ja huusi: "Herra, Herra! - Jumala, laupias ja armollinen, ja pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pitää laupeuden tuhanteen saakka, ja antaa anteeksi vääryyden, ylitsekäymisen ja synnin; jonka edessä ei yksikään ole viaton." Huomaa: Jumala ei pidä syntistä viattomana. Eikä Hän sitä voikaan, sillä se ei olisi sopusoinnussa Hänen vanhurskautensa kanssa. Mutta Hän tekee paljon suuremman työn; paljon ihmeellisemmän: Hän poistaa velan! Syyllisestä siis tulee niinkuin hän ei koskaan olisi syntiä tehnyt. Sentähden emme me ikuisessa kirkkaudessa enää muista omia eikä toistemme syntejä. Synti on poissa. Kristus on meidän edestämme tullut "synniksi, jotta me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." (2 Kor. 5: 21). Kukaan ei voi enää muistaa syntejään. Synti ja sen velka on pyyhitty pois kuin pilvi ja sumu. (Jes. 44: 22). Se on niin täydellisesti otettu meiltä pois ja asetettu Jeesuksen päälle, niinkuin emme olisi koskaan tehneetkään syntiä. Mikä Jumalan rakkauden täyteys? Me olemme vanhurskautetut sillä vanhurskaudella, joka kelpaa Jumalan edessä. Se merkitsee, me esiinnymme nyt Jumalan edessä siinä vanhurskaudessa, jonka Kristus on uhrinsa kautta hankkinut. Sillä yksin on arvoa Jumalan edessä. Tämä on se vanhurskaus, jonka jokaisen täytyy saavuttaa, joka taivaassa vapautetaan tuomiosta. Ja tuomiosta vapautuminen täytyy olla todistus ja osoitus, ettei tätä teon velkaa ole olemassa. Taivaallisessa tuomiossa tämä on mahdollista vain siten, että syntinen voi osoittaa Kristukseen henkilökohtaisena vanhurskauttajanaan. Jos syytetty haluaa saavuttaa sellaisen vanhurskauttamisen, täytyy hänen elämänsä osoittaa sopusointuisuutta lain kanssa. Hänen tulee osoittaa kunnioittavansa, rakastavansa ja seuraavansa lakia. Tämä kaikki merkitsee, että täydellinen vanhurskauttamus Kristuksen kautta on voimassa vasta silloin, kun syntinen syntinsä tunnustaa, jättää sen ja saa anteeksi. Tunnustus ilman kääntymystä pois epävanhurskaudesta, [sivu 8] s.o. synnistä, on arvoton. Todellinen vanhurskauttamisemme kaikista synneistä ja niiden velasta ja vapautus sen rangaistuksesta on siis enemmän kuin yksin anteeksianto. Sentähden Jeesus sanoi niille, jotka olivat saaneet anteeksi: "Mene, äläkä enää tee syntiä." Tuon käsittämättömän suuren työn kehitys on seuraava: 1. "Tehkää siis parannus; " 2. "ja kääntykää ", (älkää tehkö enää syntiä); 3. "että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." (Ap.t. 3: 19).

Alusta saakka ihmiset ovat uskoneet

 Alusta asti on ihmisillä ollut taipumus uskoa ja seurata ennen eläneitä Jumalan lähettiläitä, mutta kokonaan tai ainakin osittain hylätä oman aikansa Herran sanansaattajat. Näin tekivät seurakunnan johtajat ja paimenet Jeesuksen päivinä. (Matt. 23: 29, 30.) Varsinkin on vastustettu profeettoja - profetoimisen lahjaa. Sama vaara on tarjona näinä viimeisinä päivinäkin jäännöskansan keskuudessa.

Vaikka saamme kiittää olemassaolostamme kansana suurelta osalta profetoimisen lahjaa ja vaikka teoriassa sanomme olevamme kansa, jolla on "Jeesuksen todistus", so. "profetoimisen henki", emme kuitenkaan saarnaajina ja kansana ole kaikilta kohdiltaan yksimielisiä kyseiseen lahjaan nähden. Niistäkään, jotka pitävät sisar Whiten kirjoituksia innoitettuina, ei suuri osa niitä tunne ja he seuraavat niitä yhtä vähän kuin ne, jotka eivät usko niihin enempää kuin muihin hyviin uskonnollisiin kirjoihin. Tästä epäkohdasta profetian henki on sanonut:

"Seurakunta on lakannut seuraamasta Kristusta Johtajanaan, peräytyen alinomaa Egyptiä kohti. Ja siitä huolimatta vain harvat ovat huolestuneita ja hämmästyneitä hengellisen voiman puutteestaan. Epäilys, vieläpä epäusko Jumalan Hengen todistuksia kohtaan hapattaa seurakuntamme kaikkialla. Saatana tahtoo, että niin on. Saarnaajat, jotka julistavat itseään Kristuksen [sivu 338] sijasta, haluavat sitä. Todistuksia ei lueta eikä pidetä arvossa." (5 T 217).

Kysymys on tietenkin enemmän todistuksien seuraamisesta kuin niiden muodollisesta tunnustamisesta tai osittaisesta uskomisesta.

Pelkkä Todistuksiin uskominen ei ole kylliksi - sen ei oikeastaan tarvitse vielä merkitä mitään. Vasta sitten, kun tunnemme, mitä Todistukset opettavat ja uskomme niihin, so. Todistuksien sanomiin ja tottelemme niitä, ei vain joissakin kohdin, vaan kaikessa, voi sanoa meidän uskovan Todistuksiin.

Moni sanoo uskovansa Raamattuun, mutta ei usko sitä, mitä se todellisuudessa opettaa. Papit ja teologit tunnustavat Raamatun, mutta eivät usko sen moniin tärkeimpiin totuuksiin eivätkä liioin tunne ja usko sen sanomaa ajallemme. Vieläpä he usein nousevat vastustamaan tätä sanomaa ja Raamatun selviä opetuksia. Sellainen on huonoa uskoa Raamattuun. Se on uskoa vain joihinkin Raamatun osiin.

Herran välikappaleita, jotka nuhtelevat muodissa olevista synneistä, ei tahdota kuulla. "Tämä henki on yhä enemmän lisääntyvä." (ST 561.)

Ne, jotka hylkäävät Vanhan ja Uuden Testamentin, tulevat hukkumaan. Samoin ei "jätetä pelastuvien joukkoon" niitäkään, jotka hylkäävät profetian hengen näinä viimeisinä päivinä, vaan he tulevat hukutettaviksi. Tahallinen jättäytyminen tietämättömyyteen profetian hengen välityksellä saatuihin opetuksiin ja sanomiin nähden johtaa samaan tulokseen. Jos Kaikkeuden Luoja, Kristus (Joh. 1:3; Hebr. 1:2) nöyryytti itsensä ja uskoi kaikki profeetalliset kirjoitukset, niin miksi emme me tekisi niin. Emmehän me ole suurempia kuin Hän. Sanoisikohan Hän meillekin, jos olisi nyt täällä: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!"

Joku saattanee sanoa: "Kyllä minä uskon profetian henkeen, mutta en niinkuin sinä." Olkoon niin, mutta jos se, mitä hän uskoo profetian hengeksi, ei johda häntä "pitämään Jumalan käskyjä" ja tietämään, että Jeesuksen Kristuksen todistus on [sivu 339] aina toimiva profetian henki, niin olisi parempi, että hän hylkäisi uskonsa ja omaksuisi toisen, tämän: "Joka sanoo: 'Minä tunnen Hänet', eikä pidä Hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä."

Ei siis riitä pelkästään sanoa: Minä uskon Todistuksiin. Minä rakastan ja luen niitä. Niitä tulee lukea, tutkia, tuntea, ymmärtää ja totella.

Jumalan kansan viimeiset päivät

 Polun alkupäässä, adventtikansan takana, loisti kirkas valo, jonka enkeli selitti tarkoittavan keskiyön huutoa. Tämä valo valaisi koko polun, ollen sillä vaeltavien jalkain valona, jotteivät kompastuisi. Jos he säilyttäisivät katseensa Jeesuksessa, joka kulki juuri heidän edellänsä, heitä kaupunkiin johtaen, he olisivat turvatut. Pian jotkut väsyivät sanoen kaupungin olevan etäällä, sillä he olivat toivoneet saavuttavansa sen ennemmin. Jeesus tahtoi rohkaista heitä korottamalla oikean kätensä, josta lähti valo, mikä aaltoili adventtikansan ylle heidän huutaessaan: 'Halleluja!' Ajattelemattomuudessaan toiset kielsivät valon, joka loisti heidän takanaan, ja sanoivat, ettei Jumala ollut heitä johdattanut siihen asti. Valo heidän takanaan sammui pimittäen täydellisesti heidän polkunsa. He kompastuivat ja kadottivat katseiltaan sekä päämäärän että Jeesuksen, langeten pois polulta pimeyteen ja jumalattomaan maailmaan.”

Matkallaan pyhään kaupunkiin saa adventtikansa kulkea monien kokemusten, koetusten ja taisteluiden kautta. Heidän tiensä kulkee ”lyhyen ahdistuksen ajan” ja seitsemän viimeisen vitsauksen ajan halki Kristuksen toista tulemusta kohden. Kirjasemme seuraavilla sivuilla kuvaillaan heidän matkansa vaiheita ja niitä tapahtumia, jotka he kohtaavat [sivu 11] matkallaan. Kirjassa Suuri taistelu puhutaan niistä laajemmin kuin edellä mainitussa kirjassa.

Suuren taistelun ja Hengellisten kokemuksien sekä muiden profetian hengen kirjallisten tuotteiden viimeisiä tapahtumia koskevia kuvauksia huolellisesti tutkittuamme ja niitä toisiinsa huolellisesti ja moneen kertaan verrattuamme, olemme päätyneet siihen tapahtumien järjestykseen, jossa ne jäljempänä tässä kirjasessa esitetään. Tapahtumien täsmällinen järjestys ei ilmeisestikään ole tärkein puoli asiassa, koska profetian henki itse ei ole sellaista ”luetteloa” meille jättänyt. Tärkeintä tietenkin ovat itse tapahtumat - oikea suhtautuminen niihin, edessä oleviin koetuksiin valmistautuminen ja niissä kestäminen. Kaikkinäkevä ja Kaikkitietävä Jumala on armossaan antanut ennakolta näitä tietoja, jotta voisimme tehdä edeltäpäin kaikki välttämättömät valmistukset ja saada toivoa, rohkeutta ja varmuutta nähdessämme, kuinka suuri Vapahtaja auttaa kansaansa kaiken läpi aina perille saakka. Emme siis pidä jäykästi kiinni tapahtumien ”järjestyksestä” - monet niistä tapahtuvat samanaikaisestikin, mutta viimeisistä tapahtumista puhuttaessa on kuitenkin, niin pitkälle kuin ymmärrämme, parempi esittää ne järjestyksessä kuin epäjärjestyksessä.

Viimeiselle seurakunnalle on luvattu profetian henki

 Puhuessaan Pyhän Hengen työstä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: [sivu 2] ”Mutta kun Hän tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä Hän puhuu, ei ole Hänestä itsestään; vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja tulevaiset Hän teille julistaa.” (Joh. 16:13). Tämä lupaus toteutui Paavalin, Pietarin, Johanneksen, Jaakobin ja Juudaan kirjallisen toiminnan kautta. Heidän kirjoittamansa Uuden Testamentin kirjeet sisältävät runsaasti ennustuksia tulevista tapahtumista, jotka, viimeisiä tapahtumia lukuunottamatta, ovat kaikki toteutuneet. Ilmestyskirja on kokonaan profeetallinen kirja.

Viimeiselle seurakunnalle luvattiin profetian henki. ”Ja lohikäärme (saatana) vihastui vaimoon (Uuden Testamentin aikainen Jumalan seurakunta) ja lähti käymään sotaa hänen jälkeläisiänsä (Jumalan seurakunnan jäännöstä, viimeisiä edustajia) vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus (profetian henki).” (Ilm. 12: 17; vrt. 19: 10). Tämä jäännös kootaan maailmasta ja kristikunnan sekoituksesta (Babylonista) viimeisen, kolminkertaisen sanoman kautta. Katso Ilm. 14: 6-12; 18: 1-4. Sen jälkeen saapuu Kristus. Ilm. 14: 14-16.

Israelin kansan vaellus Egyptistä Kanaaniin oli esikuva lopun ajan jäännöksen vaelluksesta taivaalliseen Kanaaniin. (1 Kor. 10: 11 ym). ”Profeetan kautta vei Herra Israelin Egyptistä pois, ja profeetta sitä paimensi.” (Hoos. 12: 14). Tämä profeetta oli Mooses. Samoin on oleva lopun aikanakin, jolloin ”Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen” kaikista maista. Jes. 11: 11, 16. Näin on tapahtunutkin. Ja ennustus kiiruhtaa lopulliseen täyttymykseensä. Suuren adventtiliikkeen alkaessa 1844 annettiin sille heti alussa profetian lahja Ellen G. Whiten persoonassa. Siihen nähden on vastakuva täydellisesti täyttynyt. Nytkin perusti Herra erityisen kansan ja liikkeen profeetan kautta, ja profeetta sitä paimensi aina kuolemaansa saakka 1915. Sen jälkeen tulivat Jumalan kansalle puhumaan hänen kirjoittamansa kirjat, Todistuksia seurakunnalle. Näin hän itse kirjoitti: [sivu 3]

”Näiden viimeisten päivien Jumalan kansalle on annettu runsaasti valoa. Joko minun sallitaan elää kauemmin tai ei, tulevat kirjoitukseni jatkuvasti puhumaan, ja niiden vaikutus ja toiminta on kestävä niin kauan kuin aikaa riittää. Kirjoitukseni talletetaan toimiston lokeroissa, niin että vaikka minä en enää eläisikään, sisältävät nämä sanat, jotka Herra on minulle antanut, yhä edelleen elämäntäyteisiä sanoja, ja ne puhuvat kansalle.” (Writing and Sending Out of the Testimonies to the Church, ss. 13, 14).

”On kysytty: 'Miten kävisi, jos sisar White kuolisi?' Olen vastannut: 'Kirjat, joita hän on kirjoittanut, eivät kuole. Ne ovat eläviä todistajia siitä, mitä Raamattu on sanonut.'” (Käsikirjoitus (MS) 140, 1905).

”Muinoin Jumala puhui ihmisille profeettain ja apostolien suun kautta. Näinä päivinä Hän puhuu heille Henkensä todistusten välityksellä.” (5 T 661; 1 Ts 37). ”Jumala on puhunut meille Sanansa välityksellä. Hän on puhunut meille seurakunnalle annettujen todistuksien välityksellä.” (8 T 298).

Välittäköön tutkielmamme varoittavan, kehoittavan, rohkaisevan ja lohduttavan Sanan Jumalalta Hänen kansalleen.

Varoituksemme jonka annamme kaikua

 

Muinaisina päivinä Jumalan palvelijat saarnasivat Jumalan sanaa hengen ja voiman osoittamisena. Ihmissydämet järkyttyivät evankeliumin julistuksesta. Mistä johtuu, että totuuden saarnalla tänä aikana on niin vähän voimaa vaikuttaa kansaan? Onko Jumala tänä aikana vähemmän halukas siunaamaan työntekijöitään kuin apostolien päivinä?

Varoituksen, jonka esitämme maailmalle, täytyy tulla ihmisille joko elämän tuoksuna elämäksi tai kuoleman hajuna kuolemaksi. Lähettääkö Herra palvelijoitaan julistamaan tätä peloittavan vakavaa sanomaa pidättäen heiltä Pyhää Henkeään? Uskaltavatko heikot ja erehtyväiset [sivu 15] ihmiset ilman erikoista Jumalan armoa ja voimaa seisoa elävien ja kuolleitten välissä puhuakseen iankaikkisen elämän sanoja? Meidän Herramme on suuri armossa, hänen voimansa on ylen suuri ja näitä lahjoja hän tahtoo antaa runsaasti kaikille, jotka uskossa tulevat hänen luokseen. Paljon ennemmin Hän antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä anovat kuin maalliset vanhemmat antavat hyviä lahjoja lapsilleen. Syy miksi ei tälle ajalle kuuluva kallisarvoinen ja tärkeä totuus ole voimallinen pelastamaan, on se, ettemme tee työtä uskossa.

Meidän tulee rukoilla Pyhän Hengen laskeutumista ylitsemme yhtä hartaasti kuin opetuslapset rukoilivat sitä Helluntaina. Jos he tarvitsivat sitä sinä aikana, niin me tarvitsemme sitä vielä enemmän tänä aikana. Henkinen pimeys paarivaatteen tavoin peittää maan. Kaikenlaiset väärät opit ja saatanan petokset johtavat ihmismielet harhaan. Ilman Jumalan Henkeä ja voimaa meidän on turha esittää totuutta.

Tutkistelemalla Kristusta, harjoittamalla uskoa häneen ja kokemalla henkilökohtaisesti hänen pelastavaa armoaan tulemme kelvollisiksi esittämään hänet maailmalle. Jos me olemme oppineet hänestä, niin Jeesus on meidän aiheenamme ja hänen rakkautensa, joka palaa sydäntemme alttarilla, saavuttaa ihmisten sydämet. Totuutta ei esitetä kylmänä ja hengettömänä teoriana, vaan Hengen ja voiman osoittamisena.

Monet saarnaajamme käsittelevät esitelmissään liian laajalti teoriaa eivätkä opeta tarpeeksi käytännön jumalisuutta. Heillä on henkistä tietoa totuudesta, mutta Kristuksen todellinen palavuus ja rakkaus ei ole päässyt koskettelemaan heidän sydäntään. Monet ovat tutkimalla julkaisujamme saavuttaneet tietomäärän, jolla pystyvät puolustamaan totuutta, mutta heistä ei ole tullut raamatuntutkijoita itseään varten. He eivät jatkuvasti etsi syvällisempää ja täydellisempää tietoa pelastussuunnitelmasta sellaisena kuin se on Raamatussa. Saarnatessaan muille heistä tulee kääpiöitä hengelliseltä kasvultaan. He eivät useinkaan mene Jumalan eteen anomaan Hänen Henkeään ja armoaan, jotta he oikealla tavalla voisivat esittää Kristusta maailmalle.

Ihmisvoima on heikkoutta ja ihmisviisaus on hullutusta. Menestyksemme ei ole riippuvainen lahjoistamme tai oppineisuudestamme, vaan elävästä yhteydestämme Jumalaan, Totuudelta on riistetty sen voima, kun sellaiset miehet, jotka koettavat näyttää oppineisuuttaan, ja kykyjään, sitä saarnaavat, Sellaiset miehet osoittavat myöskin, että he tietävät hyvin [sivu 16] vähän kokemusperäisestä uskonnosta ja että heidän sydämensä ja elämänsä on pyhittymätön ollen täynnä turhaa itserakkautta. He eivät opi Jeesuksesta. He eivät muille pysty esittämään Vapahtajaa, johon he eivät itse ole tutustuneet. Heidän oma sydämensä ei ole pehmennyt eikä murtunut elävästä tietoisuudesta siihen suureen uhriin, jonka Kristus on antanut pelastaakseen hukkuvan ihmiskunnan. He eivät huomaa, että itsensäkieltäminen ja kärsiminen hänen kalliin asiansa puolesta on etuoikeus. Muutamat tukevat itsekkyyttä ja puhuvat siitä valmistaen saarnoja ja kirjoittaen artikkeleita kiinnittääkseen kansan huomion saarnaajaan peläten, ettei hän saa osakseen tarpeeksi kunnioitusta. Jos enemmän olisi korotettu Kristusta ja vähemmän olisi ylistetty saarnaajaa, jos enemmän olisi kiitetty totuuden alkajaa ja vähemmän sen lähettiläitä, niin me olisimme paljon edullisemmassa asemassa Jumalan edessä kuin mitä olemme tänä aikana.

Pelastussuunnitelmaa ei ole esitetty yksinkertaisesti, koska vain harvat saarnaajat tietävät, mitä yksinkertainen usko on. Älyllinen tieto totuudesta ei riitä, vaan meidän tulee tuntea sen voima omassa sydämessämme ja elämässämme. Saarnaajien tulee mennä Kristuksen luo niinkuin pienet lapset. Veljeni, etsikää Jeesusta, tunnustakaa syntinne, puhukaa Jumalan kanssa päivät ja yöt, kunnes tiedätte, että te Kristuksen tähden olette saaneet syntinne anteeksi ja että Hän on hyväksynyt teidät. Sitten te rakastatte paljon, koska olette saaneet paljon anteeksi. Sitten voitte ohjata muitakin Kristuksen luo, jotta hän antaisi heidänkin syntinsä anteeksi. Sitten te voitte esittää totuuden sydämen kyllyydestä, sydämen, joka tuntee sen pyhittävän voiman. Olen huolissani teistä, veljeni, Neuvon teitä pysymään Jerusalemissa kuten varhaiset opetuslapset, kunnes saatte Pyhän Hengen kasteen niinkuin hekin saivat. Älkää milloinkaan katsoko itseänne oikeutetuiksi nousemaan saarnatuoliin, ennenkuin uskossa olette tarttuneet voiman käsivarteen.

Jos meillä on Kristuksen henkeä, niin me teemme työtä niinkuin hän teki ja vangitsemme Nasaretin Miehen ajatukset esittääksemme ne kansalle. Jos me sensijaan, että olemme muodollisia tunnustajia ja kääntymättömiä saarnaajia, todellakin olisimme Kristuksen seuraajia, niin esittäisimme totuutta niin nöyrästi ja palavasti [sivu 17] ja elämämme olisi jäljennös saarnastamme, ettei maailman lasten tarvitsisi alati asettaa kyseenalaiseksi, että uskommeko sitä, mitä tunnustamme. Kristuksen rakkaudessa esitetty sanoma sekä ihmissielujen arvo jatkuvasti edessämme saisi maailmankin lasten tunnustamaan, että me olemme Jeesuksen kaltaisia.

Jos haluamme uudistaa toisia, niin meidän täytyy ensin itse ottaa käytäntöön ne periaatteet, joita me voimakkaasti teroitamme toisten mieleen. Hyvätkin sanat ovat voimattomia, jos jokapäiväinen elämä on ristiriidassa niiden kanssa. Kristuksen saarnaajat, kehoitan teitä ottamaan vaarin itsestänne ja opetuksestanne. Älkää puolustako omia syntejänne, jollaisista te nuhtelette toisia. Jos saarnaatte nöyryydestä ja rakkaudesta, niin olkoon elämänne esikuvana näistä avuista. Jos kehoitatte toisia olemaan ystävällisiä, kohteliaita ja huomaavaisia kotona, niin antakoon oma esikuvanne voimaa kehoituksillenne. Samassa suhteessa kuin olette saaneet enemmän valoa kuin muut, on vastuunalaisuutenne tullut suuremmaksi. Teitä rangaistaan monilla lyönneillä, jos te kieltäydytte tekemästä Mestarinne tahtoa.

Saatanan ansoja on asetettu eteemme yhtä varmasti kuin niitä oli asetettu Israelin lasten eteen juuri ennenkuin he tulivat Kaanaan maahan. Me toistamme tuon kansan historiaa. Kevytmielisyys, turhuus, mieltymys itsehemmotteluun ja huvitukseen, itsekkyys ja saastaisuus lisääntyvät keskuudessamme. Nyt tarvitaan miehiä, jotka voimakkaasti ja pelottomasti julistavat Jumalan koko pelastusneuvon, miehiä, jotka eivät nuku kuten muut, vaan valvovat ja ovat raittiita. Kun tiedän, pyhyyden ja voiman huutavan puutteen saarnaajissamme, tunnen tuskaa nähdessäni, miten, he koettavat korottaa itseänsä. Jos he vain näkisivät Jeesuksen sellaisena kuin hän on ja itsensä sellaisina kuin he ovat, heikkoina, kykenemättöminä ja niin erilaisina kuin heidän Mestarinsa, niin he sanoisivat: "Jos, minun nimeni voidaan kirjoittaa elämänkirjan huomaamattomimpaan kohtaan, niin on se kylliksi minulle, sillä niin arvoton olen tulemaan hänen huomionsa kohteeksi."

Tehtävänne on tutkia Esikuvaa ja olla sen kaltainen. Kielsikö Kristus itsensä? Teidänkin tulee tehdä niin. Oliko hän sävyisä ja nöyrä? Teidänkin tulee olla sellaisia. Oliko hän innokas pelastamaan ihmissieluja? Sellaisia teidänkin tulee olla. Tekikö hän työtä etsiäkseen Isänsä kunniaa? Niin teidänkin tulee tehdä. Etsikö hän usein apua Jumalalta? niin teidänkin [sivu 18] tulee tehdä. Oliko Kristus kärsivällinen? olkaa tekin kärsivällisiä. Samoinkuin Kristus antoi anteeksi vihollisilleen, niin tulee teidänkin antaa anteeksi.

Saarnatuolin uskonto ei läheskään yhtä hyvin kuin kodin uskonto paljasta todellista luonnettamme. Saarnaajan vaimo, hänen lapsensa ja apulaisensa kodissa tuntevat parhaiten, millainen saarnaajan jumalanpelko on, Hyvä mies on siunaukseksi perhekunnalleen. Vaimo, lapset ja apulaiset ovat kaikki siten alttiimpia hänen uskonnolleen.

Veljet, viekää Kristus koteihinne, ottakaa hänet mukaan saarnatuoliin, pitäkää hänet mukananne, mihin ikänä menettekin. Silloin teidän ei tarvitse teroittaa toisten mieleen, että heidän tulee välttämättömästi pitää arvossa saarnaajia, sillä teidän mukananne on taivaan antama valtakirja, joka kaikille osoittaa, että te olette Kristuksen palvelijoita. Säilyttäkää Jeesus mukananne yksinäisinä hetkinänne. Muistakaa, että hän rukoili usein ja että uusi Pyhän Hengen innoitus alati virvoitti hänen sieluaan. Olkoot ajatuksenne sellaisia ja sisäinen elämänne sellainen, ettei teidän tarvitse hävetä niitä Herran päivänä.

Taivasta ei ole suljettu vanhurskaiden palavilta rukouksilta. Vaikka EIia oli alttiina samoille haluille kuin mekin, niin Jumala kuitenkin kuuli hänen anomuksensa ja vastasi niihin mitä vaikuttavimmalla tavalla. Ainoa syy, miksi meillä ei ole Jumalan voimaa, on meissä itsessämme. Monien totuutta tunnustavien sisäinen elämä on sellainen, että jos se näytettäisiin heille itselleen, niin eivät he sanoisi itseään kristityiksi. He eivät kasva armossa. Kiireinen rukous esitetään silloin tällöin, mutta mitään todellista yhteyttä Jumalaan ei heillä ole.

Meidän täytyy rukoilla paljon, jos tahdomme edistyä hengellisesti. Miten paljon rukoilimmekaan silloin, kun totuuden sanomaa ensi kertaa julistettiin. Miten usein kuuluikaan esirukouksen ääni huoneista, ladoista ja lehdoista. Usein rukoilimme hartaasti tuntikausia kaksi tai kolme yhdessä Jumalan lupauksiin vedoten; usein kuului itkun ääntä ja senjälkeen kiitos- ja ylistyslaulua. Nyt Herran päivä on lähempänä kuin silloin kun ensi kertaa tulimme uskoon, ja meidän tulee nyt olla hartaampia, innokkaampia ja palavampia kuin [sivu 19] mitä oltiin noina varhaisina päivinä. Vaaramme ovat nyt suurempia kuin ne olivat silloin. Sielut ovat paatuneimpia. Meidän tulee nyt täyttyä Kristuksen hengellä eikä meidän tule hellittää, ennenkuin saamme sen.

Veljet ja sisaret, oletteko unohtaneet, että rukoustenne tulee nousta Jumalan puoleen terävän sirpin tavoin suuren elovainion työntekijöiden puolesta? Kun nuoret miehet lähtevät totuutta julistamaan, niin teidän tulee järjestää rukoustilaisuuksia heidän puolestaan. Rukoilkaa, että Jumala yhdistäisi heidät itseensä ja että Hän antaisi, heille viisautta, armoa ja tietoa. Rukoilkaa, että he varjeltuisivat, saatanan ansoilta ja että heidän ajatuksensa säilyisivät puhtaina ja heidän sydämensä säilyisi pyhänä.

Pyydän hartaasti teitä, jotka pelkäätte Herraa, ettette tuhlaa aikaa hyödyttömään keskusteluun tai tarpeettomaan työhön tyydyttääksenne ylpeyttänne tai helliäksenne ruokahalua. Käyttäkää näin tarjolla oleva aika taistellaksenne Jumalan kanssa saarnaajienne puolesta. Pitäkää heidän käsiään ylhäällä niinkuin Aaron ja Huur pitivät Mooseksen käsiä.(5 T 157-162