Jumalan sana julistaa selvästi ( Ilm.21:27)

 Tupakka?

Jaakob sanoo, että " ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas" (3:17).  Jos hän olisi nähnyt veljiensä käyttävän tupakkaa, eikö hän olisi sanonut sellaisesta tavasta, että se on "maallista, sielullista, riivaajien viisautta" (3:15)?  Miten usein ovatkaan tällä kristillisellä valon aikakaudella niiden huulet, jotka lausuvat Kristuksen kalliin  nimen, tupakan saastuttaman syljen tahrimat, ja heidän hengityksensä löyhkäävää.  Totisesti sellaisen sielu, joka voi iloita sellaisesta saatasta, on turmeltunut.  Kun olen tavannut miehiä,  jotka väittävät omistavansa täydellisen pyhityksen mutta ovat tupakan orjia ja saastuttavat koko ympäristönsä, olen ajatellut:  Minkälainen olisi taivas, jos siellä olisi tupakoitsijoita?  Jumalan sana julistaa selvästi:  "Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää (Ilm. 21:27).  Miten voivat ne, jotka hellivät tuota saastaista tapaa, toivoa pääsevänsä sinne?

Jumalaa pelkääviksi tunnustautuvat miehet uhraavat ruumiinsa saatanan alttarilla ja suitsuttavat tupakalla hänen saatanalliselle majesteetilleen.  Tuntuuko tämä lausuma ankaralta?  On selvää, että tämä on uhri jollekin jumalalle.  Koska Jumala on puhdas ja pyhä eikä hyväksy mitään saastaista, hän ei voi hyväksyä tätä kallista, saastaista ja epäpyhää uhria, ja sen vuoksi päättelemme, että saatana saa siitä kunnian.

Jeesus kuoli vapauttaakseen ihmisen saatanan vallasta,  Hän tuli vapauttamaan meidät lunastusuhrinsa verellä.  Ihminen, joka on tullut Jeesuksen Kristuksen omaisuudeksi ja jonka ruumis on Pyhän Hengen temppeli, ei salli turmiollisen tupakointitavan orjuuttaa itseään.  Hänen voimansa kuuluvat Kristukselle, joka on ostanut hänet verellään.  Hänen omaisuutensa kuuluu Herralle.  Miten hän näin ollen voisi olla syytön, jos hän tuhlaisi joka päivä Herran hänelle uskomia varoja sellaisen luonnottoman halun tyydyttämiseen?

Suunnattomia rahamääriä tuhlataan vuosittain tuon himon tyydyttämiseen, ja samalla sielut kuolevat elämän sanan nälkään.  Kristityt varastavat Jumalalta kymmenyksissä ja uhreissa, mutta uhraavat tupakoimalla turmelevien himojen alttarilla enemmän kuin antavat köyhille tai Jumalan työn edistämiseen.  Ne, jotka ovat todella pyhitettyjä, voittavat jokaisen turmiollisen halun.  Silloin kaikki varat, joita ei tarvita, viedään Herran varastoaittaan, ja kristityt ovat ensimmäisiä itsensä kieltämisessä, uhrautuvaisuudessa ja raittiudessa.  Silloin he ovat maailman valona.

                                                                  Armahdettu ja Pyhitetty  (s. 32-34)
                                                                  Ellen G. White

Jumalan hyvyys vetää parannukseen.

 

    Hengellisen alkuräjähdys ihmisessä on se, kun hän todella huomaa olevansa kadotettu syntinen kaikkinäkevän ja pyhän Jumalan edessä.  Sinä hetkenä hänen silmänsä avataan näkemään toivoton tilansa ilman Jeesusta Kristusta. Synnin hädässä katse kohotetaan itsestä kuolevaan ja ylösnousseeseen, ihmistä rakastavaan Jeesukseen.  Katumus ja parannuksen teko johtavat kasteeseen, jossa omatunto pestään puhtaaksi.  Samastutaan Kristuksen kuolemaan ylösnousemiseen kasteen kautta.  Omatunto pestään puhtaaksi, noustaan uuteen hengelliseen elämään. 

   Suhde syntiin muuttuu.  Noustaan uuteen elämään ja taisteluun syntiä ja maailmallisia himoja vastaan Jumalan antaman Hengen voimassa.  Sitä mitä ennen rakastettiin aletaan vihata ja käskyistä joita ennen pidettiin orjuuttavina, jopa vihattavina, niistä tuleekin rakastettavia.  Niistä tulee sydämen asia.  Pyhä Henki kirjoittaa hengellisen lakinsa (elämän käyttöohjeet) ihmisen mieleen.  "Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä."  (Hepr. 10:16.)  Ihminen kastetaan rakkauden kasteella.

  Mielikirjailijani Ellen G. White on kirjoittanut seuraavat sanat:  "Saatamme uskotella itsellemme, että siveellinen luontomme on moitteeton ja ettei meidän tarvitse nöyrtyä Jumalan edessä kuten tavallisten syntisten.  Meidän on kuitenkin tyydyttävä siihen, että pääsemme elämään sisälle samalla tavalla kuin suurin syntinen.  Synnymme kaikki tähän elämään vailla pyhyyttä luontomme puolesta.  Meissä olevan lihan mielen on muututtava Hengen mielen mukaiseksi. 

   Siihen ihmistä kutsutaan jo pienestä pitäen.  On tapahduttava täyskäännös, eli on tehtävä parannus.  Sitä kutsutaan myös kääntymykseksi.  Parannusta on tehtävä jatkuvasti koko elämämme ajan. Syntyminen maailmaan ja uudestisyntyminen on kaksi suurta Jumalan luomisvoiman suurta ihmettä.  Molemmat ovat lahja Luojalta, mutta jälkimmäinen syntymä saadaan ihmisen oman valinnan kautta.  Jumalan hyvyys vetää parannukseen.

   Jobin kirjassa on kerrottu Jumalan kutsuvan ihmistä kahdesti tai jopa kolmesti.  Silloin Jumalan läsnäolon valo sanan, unen tai jonkin muun välikappaleen kautta puhuttelee ihmistä valaisten hänen mielensä.  Mieleen tulevat mahdollisesti Jeesuksen sanat:  "Minä olen maailman valo.  Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh. 8:12.)

                                                                             Ihmisen tie (s.244)

Armon sanoma johdattaa ihmisten mielet tärkeään totuuteen.

Raamattu ilmoittaa selvästi, että Herran tullessa hänellä on palkka mukanaan (Ilm. 22:12).  Selvää on, että Herra lahjoittaa palkkana kuolemattomuuden jokaiselle, jonka nimi on säilynyt elämän kirjassa (Ilm. 2:11).  Tästä syystä on välttämätöntä, että Jumalan huone, seurakunta, (Hepr. 3:6) on ensin tuomiolla.  Parhaillaan nähdään taivaassa todistetusti ketkä ovat arvolliset saamaan iankaikkisen elämän.

Huomaa sana "hänen tuomionsa aika on tullut." (1844).

Huomaa myös sana "hänen tuomionsa aika on tullut."  Jumalan hallinto asetettiin kyseenalaiseksi taivaassa Luciferin syyttäessä Jumalaa epäoikeudenmukaiseksi.  "Onko Jumala todella sanonut?"  - kysymys heitti varjon Jumalan oikeudenmukaisuudelle.  Herra on toiminut aina todisteiden mukaan hallitessaan maailmankaikkeuden asukkaita.  Tämä siksi, ettei kukaan kyseenalaistaisi Jumalan tuomioitten oikeudenmukaisuutta.  Jumala alistaan todistetusti oikeamieliseksi armollisuudessaan ja pyhyydessään.  Kaikkien olevaisten suusta kuullaan sanat:  "Oikeat ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa."  (Ilm. 19:2.)  Myös Luciferin eli saatanan ja hänen enkeliensä suusta.

Kristikunnalla on liian rajoittunut käsitys Jumalan luonteesta ja Kristuksen palvelutyöstä hänen pyhäkössään taivaassa tänä aikana.  Seurakunnan tulee kertoa tämäkin salaisuus.  "Veljet, (sisaret) meillä on täysi oikeus astua sisälle kaikkein pyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen ruumiinsa - kautta.  Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu koko Jumalan huone"  (Hepr. 10:19-21).  Mitä nämä sanat pitävät sisällään?  Edellä kirjaan kirjoitetun ihmisen ja seurakunnan tie Jumalan valtakuntaan käy taivaan pyhäkön kautta.  Pyhäkkö nostetaan todellakin kunniaan.

Viimeinen armon sanoma johdattaa ihmisten mielet tärkeään totuuteen, Kristukseen, joka on meidän vanhurskautemme.  Taivaallisessa pyhäkössä Kristus toimittaa palvelustaan seuraavan tekstin pohjalta.  "Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen.  Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen kirkkaana, pyhänä moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä." (Ef. 5:25-27.)

Jeesus toivoo, että niin monen nimi kuin mahdollista olisi merkitty taivaassa olevaan elämän kirjaan.  Herra iloitsee yhdessä enkeleiden kanssa taivaassa jokaisesta uudesta nimestä elämän kirjassa, mutta varoittaa myös vaarasta Ilm. 3:5 Tekstin mukaan nimi voidaan poistaa elämän kirjasta.

Oikeus asettui istumaan ja kirjat avattiin siksi, että nähtäisiin onko usko Jeesukseen kantanut hedelmää.  Saattaahan olla mahdollista, ettei kristityksi tunnustautunut ihminen ole noudattanut Jeesuksen neuvoa hänen kehottaessaan uskoviansa valvömaan ja rukoilemaan.  Tässä Jeesus neuvoi turvallisen tavan varjeltua saatanan kavalista hyökkäyksistä.  Ylpeys, itserakkaus, saituus, maailman rakkaus jne. pitää voittaa.  Hengen hedelmä, rakkaus, ilo, rauha jne.  tulee näkyä elämän vallitsevana periaatteena.  Taivaan tilikirjat osoittavat kumpi on meitä hallinnut, lihan mieli vai Hengen mieli.  Ihmisen uskon laatu, tai sanoisimmeko luonteen laatu punnitaan.  (vert. Dan. 5:27).

Kristus on ennen kaikkea pyhäkön keskus ja kunnia.  Tälläkin hetkellä Vapahtaja toimii hyväksemme kaikkeinpyhimmässä ylimmäisenä pappina puolustajanamme ja vanhurskauttajanamme.  Mutta Kristus on myös oikeamielinen tuomari ja joutuu estämään joiltakin pääsyn suureen hääjuhlaan.  "Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua.  Hän kysyi tällä: 'Ystäväni, Kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan."  (Matt. 22:11,12.)  Surullista on, ettei Jeesuksella ole mitään sanottavaa joidenkin "uskovien" hyväksi.

                                                             Ihmisen tie (s.195,196)

Ihmiskunta on kokonaisuudessaan lunastuksen tarpeessa

Sana lunastaa on tuttu käsite niin Raamatussa kuin arkipäivän maailmassamme.  Jesaja kirjoittaa:   "Näin sanoo Herra: 'Ilmaiseksi teidät myytiin orjuuteen, ja ilman rahaa teidät  myös lunastetaan vapaiksi." (Jes. 52:3.)  Ihminen myi itsensä Paholaiselle ilmaiseksi.  Ihminen toivoi saavansa paljon mutta ei saanut mitään.  Sopimus Paholaisen kanssa oli todella huono.  Pahan tietäminen ja kokeminen toi mukanaan kuoleman, joka on synnin palkka.  Siinä kaikki mitä saatiin. Kaiken menettäneenä köyhän ihmisen lunastamiseen kuolemasta tarvittiin hänen ulkopuoleltaan lunastusmaksun suorittaja.

Voimme verrata tätä Jesajan kirjan tekstiä pantiksi jätettyyn tavaraan: Normaalisti lainaamoon annetusta tavarasta saa korvauksen, käteismaksun.  Jumala sanoo siis Jesajan kautta, että ihminen ei saanut mitään takaisin myydessään itsensä.  Siksi hänellä ei ole myöskään mitään millä lunastaa itsensä kuoleman otteesta.

Ihmiskunta on kokonaisuudessaan lunastuksen tarpeessa.  " Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta."  (Room. 3:23.)  Myös "koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa." (Room. 8:22)  Ihmisen elämä voidaan lunastaa vain elämän  valuutalla.  Ei rahalla eikä kullalla.  Jeesus on Elämä. Hän lunasti ihmisen oman täydellisen elämänsä valuutalla.  Synnittömän elämänsä Jeesus antaa lahjana epätäydelliselle ihmiselle, joka tahtoo sen omistaa.  Kuollessaan ristin puulla Jeesus lunasti ihmisen kuolemansa valuutalla.  Vapahtajan maksama lunastusmaksu on riittävä vanhurskaan ja ihmistä rakastavan Jumalan edessä, ja sen täytyy olla riittävä myös Jumalan syyttäjän edessä.  "Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä." (1. Piet. 1:18,19.)


                                                                                     Ihmisen Tie    (s.31)
                                         

Ratkaisun aika

Tulemme nyt Ihmisen tien  vaiheissa ja pelastushistoriassa aikaan, jossa kuvataan Kristuksen ja Saatanan välisen taistelun huippu ennen hänen toista tulemistaan.  Elämme parhaillaan tätä aikaa, joka on  myös Ilmestyskirjan sanoman huippu, sillä luvut 13 ja 14 vievät seurakunnan ja sitä vastaan sotivan maailman ratkaisun aikaa.
Parhaillaan ihmiskunta valmistetaan kohtaamaan suuri Jumalan salaisuus Jeesus Kristus, hänen saapuessaan pian kaikessa kirkkaudessaan ja kunniassaan takaisin.  Kohtaammeko hänet rakkaana Lunastajanamme vai pelottavana tuomarina ?    Ratkaisevaa on se miten suhtaudumme juuri tätä aikaa varten annettuun kolmen enkelin sanomaan, eli viimeiseen kutsuun jonka Kristuksen seurakunta välittää kaikkialle maailmaan.
Uskolliset Herran palveliat johdetaan ymmärtämään,mitä merkitsee todellinen Jumalan palveleminen.
Jokainen ihminen joutuu ratkaisun paikalle, antaako tälle ajalle julistettavan ikuisen evankeilumin johtaa hänet uskoon ja kuuliaisuuteen Kristusta kohtaan.
Jumalan seurakunta lopunajalla edustaa Nooa. Sanoman vedenpaisumuksesta oli Nooan ajan kuulioille vetoomus  uskoa evankeliumi, mennä arkkiin ja pelastua hukkumiselta. Julistus oli globaalinen ja kesti 120 vuotta, kunnes jokainen ihminen tiesi, mistä on kysymys. Kuuliat johdettiin ratkaisun paikalle.
Usko Jumalan pelastavaan rakkauteen edellytti pelastuksen sanoman kuulemista ja ymmärtämistä uskon kautta.   Kuultuaan Nooan julistuksen ihminen valitsi, joko uskoa se omakohtaisena pelastuksena ja astua arkkiin, tai torjua Herran armokutsu epäuskossaan. Usko on valinta. Nooan sanoman hyljännyt ihminen torjui samalla Pyhän  Hengen ja Jeesuksen Kristuksen kutsun pelastukseen.  ( 1. Piet.3:18-20.)

The Righteousness of Jesus Christ

My family lives in the mountains of Auberry, California, just east of Fresno, about an hour from Yosemite National park. Our house, nestled at the end of a dirt road, is rather isolated, which we appreciate. it's quiet, safe, and a wonderful place to raise kids. But recently something occurred that jarred our comfort. At six forty-five one evening, the power went out, and we unexpectedly found ourselves in pitch darkness.
"I have a prayer request," three-year-old Seth blurted out as we huddled together on our living room couch, holding flashlights. Dropping to his knees, he said, "Dear Jesus, please turn on the power so we can see. In Jesus' name. Amen." Then he opened his eyes, looked around, and blurted out, "Daddy, the power is still out!"
"Give Jesus some time," I replied calmly. "He doesn't always answer our prayers right away. Be patient."
Because Seth was frightened by the total blackness, our family all slept in one room that night. At 9:00 P.M. we still had no power. At 10:00 P.M. there was no change. Around midnight, I heard the heater start up, so I knew the power was restored. Then, at about a quarter after six, Seth jumped out of bed and began looking for one of his toys. "I need the flashlight," he whispered.
"Just turn on the light," I replied with a sleepy grin. He did, and I love his response. "Whoa! he said with a huge smile, "Jesus answered my prayer!"
I know this is a rather down-to-earth story, but the spiritual condition of our twenty-first-century world is a lot like the little town of Auberry on that dark Tuesday night.

" Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. "

Meidän on laitettava päättäväisesti syrjään omat pelkomme ja luotettava Jumalaan.  Silloin voimme yhtyä apostoli Paavalin sanoihin:   "  Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen  Jumalan Poikaan,joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani."
( Gal.2:20.)   Jumala kutsuu meitä lepäämään hänen yhteydessään ja lupaa huolehtia kaikista.  Kun annamme elämämme  Jumalalle, hän antaa Jeesuksen kautta voimaa kaikkien elämän taistelujen voittamiseen.  Kun Jeesus syntyi ihmiseksi, hän sitoi ihmiskunnan itseensä rakkauden siteellä, joka ei koskaan katkea paitsi meidän omasta tahdostamme.  Saatana yrittää aina saada meidät katkaisemaan yhteytemme Kristukseen.
Meidän on valvottava ja rukoiltava, ettei mikään johtaisi meitä valitsemaan toista herraa, sillä meillä on aina vapaus tehdä niin.
Pitäkäämme katseemme Kristuksessa, ja hän pitää huolen meistä. Olemme turvassa niin kauvan kuin katsomme Jeesukseen eikä mikään voi riistää meitä hänen kädestään.  Meidän on katsottava häneen kaiken aikaa, sillä  " me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen " ( 2. Kor.3:18).
- Jokainen meistä muuttuu eläessään yhteydessä Jeesukseen. Jeesus saa aikaan sen, että siirrymme itsekyyden tasolta rakkauden tasolle. Jeesuksen Henki ja rakkaus saavay sydämemme nöyrtymään ja ajatuksemme kääntymään kohti  Jumalaa ja taivasta.

                "  Tie Jeesuksen  Luo "  s. 47, 55.  Ellen G. White.

Uusi luomus armosta

Kristuksen seurakunnalla on paljon oppimista siitä luottavasta rakkaudesta ja itsensä kieltävästä antautuneisuudesta, jotka ilmenevät Johanneksen elämässä ja luonteessa, Kristuksen seurakunnalla on paljon oppimista. Jotkut saattavat sanoa, että Johanneksessa oli luontaista rakastavaisuutta. Jumalan armosta riippumatta. Mutta niin ei ollut. Sillä hänellä oli vakavia luonteen heikkouksia. Hän oli ylpeä ja kunnianhimoinen ja helposti luonkaantuva.
Johanneksen syvä kiintymys  Mestariin ei ollut syy, miksi Kristus rakasti  Johannesta, vaan se oli seurausta Kristuksen rakkaudesta. Johannes halusi tulla Kristuksen kaltaiseksi, ja Kristuksen rakkauden  vaikutuksesta hän muuttui sävyisäksi ja nöyräksi. Hän kätkeytyi Jeesukseen. Hän oli lujasti kiinni elämässä viinipuussa, ja siten hän osallistui  jumalallisesta luonnosta. Ylpeys Kristukseen johtaa aina siihen. Se on todellista pyhitystä.
Ihmisten luonteessa saattaa olla silmäänpistäviä puutteita,mutta kun hänestä tulee todellinen Jeesuksen opetuslapsi, Jumalan armo tekee hänestä uuden luomuksen. Kristuksen rakkaus muuttaa ja pyhittää hänet. Mutta jos ihmiset tunnustautuvat Kristityksi, eikä heidän uskontonsa tee heistä kaikin tavoin parempia ihmisiä, joiden elämä ja luonne edustaa Kristusta, he eivät ole hänen omiaan.

Tutkivan tuomion alkaminen

 Sekä Dan. 8:14:n ennustus: "Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa", että ensimmäisen enkelin sanoma:  "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut", viittasivat Kristuksen pappispalvelukseen kaikkein pyhimmässä ja tutkivaan  tuomioon eivätkä hänen saapumiseensa pelastamaan kansansa ja hävittämään jumalattomat. He eivät olleet erehtyneet profeetallisen ajanjakson laskemisessa, vaan 2300 päivän päättyessä esiintyvän tapahtuman tulkinnassa.  Tämän erehdyksen tähden heolivat pettyneet, mutta kaikki mitä profeetat olivat ennustaneet ja mitä heillä Raamatun mukaan oli oikeus odottaa,oli täyttynyt.  Juuri silloin,kun valittivat toiveittensa raukeamista, oli tapahtunut se, mitä sanoma oli ennustanut ja minkä täytyi tapahtua, ennen kuin  Herra voisi ilmestyä palkitsemaan palveliansa.

Kristus oli tullut, ei maan päälle,niin kuin he olivat odottaneet, vaan Jumalan temppelin kaikkein pyhimpään taivaassa, niin kuin vertauskuvassa oli osoitettu. Profeetta Daniel esittää hänen tähän aikaan tulleen Vanhaikäisen luo:  "Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui"  ei maan päälle, vaan " Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen" (Dan. 7:13).

Tästä tulemisesta puhuu myös profeetta Malakia:  " Akisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte.  Katso, hän tulee, sanoo herra, Sebaot" (Mal. 3:1).  Herran tuleminen temppeliinsä tapahtui äkkiä ja odottamatta.  Hänen kansansa ei odottanut häntäsinne.  Luultiin, että hän tulee maan päälle "tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille" (2 Tess. 1:8).

                                                       Alfa ja Omega  7  (s.363,364)
                                                       Ellen G. White

Jäännös ja sen lähetystehtävä

Kaikkien aikojen yleismaailmalliseen seurakuntaan kuuluvat kaikki, jotka todella uskovat Kristukseen, muuta viimeisinä päivinä, laajalle levinneen luopumuksen aikana, on kutsuttu esiin jäännös noudattamaan Jumalan käskyjä ja uskomaan Jeesukseen.  Tämä jäännös ilmoittaa tuomion ajan koittaneen, julistaa pelastusta Kristuksessa ja kaiuttaa hänen toisen tulemuksensa lähestymistä.  Tämän julistuksen vertauskuvina ovat Ilmestyskirjan 14. luvun kolme enkeliä.  Sen kanssa samanaikaisesti tähän maailmanlaajuiseen todistamiseen.  (Dan. 7:9-14;  Jes. 1:9; 11:11; Jer. 23:3; Miika 2:12; 2.Kor. 5:10; 1.Piet. 1:16-19; 4:17; 2.Piet. 3:10-14; Juud. 3, 14; Ilm. 12:17; 14:6-12; 18:1-4.)

Lepopäivä on annettu ihmisille paitsi levon ajaksi,myös erikoisten siunausten päiväksi

Sapatti jota Hän piti ja jonka noudattamisessa Hän antoi esimerkin, ei ollut sunnuntai.  Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä.  Herramme pyhitti seitsemännen päivän.

Hänen esimerkkiään seuraten myöskin Hänen opetuslapsensa pitivät saman päivän.  He eivät tienneet mitään sunnuntaista ja sen pyhittämisestä.  Ei ainoakaan heistä viettänyt sunnuntaita lepopäivänä.  Kun Hänen seuraajansa olivat laskeneet Hänen ruumiinsa hautaan sinä perjantai-iltapäivänä, jolloin Hän kuoli, he palasivat kotiinsa ja "valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; muuta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan."  Luuk. 23:56.

Ei missään koko Uudessa Testamentissa ole ainuttakaan esimerkkiä siitä, että joku olisi pitänyt sunnuntaita lepopäivänä.  Varhaiskristityt pitivät seitsemättä päivää.  (Luuk. 23:56; Apt. 13:14, 42,44; 16:12,13; 17: 1-4; 18:1-4, 11; Ilm. 1:10; Hepr. 4:4,9,10).

Sunnuntaita ei edes mainita koko Uudessa Testamentissa sen alusta loppuun saakka.  Koko Raamatussa sillä ei ole muuta sijaa kuin yksi "kuudesta työpäivästa". Hes. 46:1.

Opetuksillaan ja esimerkillään Kristus ei tehnyt mitään muutoksia seitsemännen päivän sapattiin tai ihmisen veivollisuuteen sen pitämisessä.  Nimenomaan Hän julisti, että liioin tehneet mitään muutosta seitsemännen päivän sapattiin tai sen noudattamisen velvoitukseen opetuksellaan eikä esimerkillään.

Paljonpuhuva ja mitä suurimerkityksellisin tosiasia on, että koko Uudessa Testamentissa viikon ensimmäinen päivä mainitaan vain kohdeksan kertaa, eikä ainoassakaan kohdaassa ole mitään käskyä sen pitämisestä lepopäivänä:  ei mitään merkintää siitä että se olisi määrätty sapatiksi, ei mitään selostusta sen tuottamista siunauksista, ei mitään ilmoitusta siitä, että sitä koskaan olisi tehty pyhäksi, ei mitään siittausta siihen liittyvästä pyhyydestä, ei mitään lupausta siunauksesta, eangaistuksesta, joka kohtaisi sen rikkojaa, ei mitään merkintää siitä että sitä koskaan olisi kutsuttu sapatiksi tai nimitetty jollakin muulla pyhällä nimellä, ei mitään merkintää siitä että apostolit olisivat koskaan pitäneet tai käskeneet ketään muutakaan niin tekemään, ei liioin mitään merkintää siitä että kukaan kristitty tai kukaan muukaan olisi sitä koskaan pitönyt tai että kenenkään tulisi sitä pitää.

Muutos joka on tapahtunut sapatin viettämisessä Uuden Testamentin aikojen jälkeen, viikon ensimmäisen päivän sijoittaminen viikon seitsemännen päivän paikalle, on kokonaan ilman Raamatun ja jumalallisen arvovallan vahvistusta.  Kristittyjen uskovien, jotka tahtovat seurata Raamattua, Jeesusta ja Hänen apostoleitaan sekä alkukristillistä seurakuntaa, tulee kiireesti hylätä tämä epäraamatullinen tapa ja pitää ainoata todellista sapattia.  Jeesus Kristus ei muutanut sapatta.  Luojana Hän loi myöskin sapatin.  ( Joh. 1:1-3, 10, 14; Kol. 1:13-17).  Hän sääti sen sekä luomisvoimansa että lunastavan voimansa muistoksi.  Tultuaan sitten maailmaan toteuttamaan ihmissuvun hyväksi laadittua pelastussuunnitelmaa, Hän ei syrjäyttänyt muistoa, jonka Hän itse oli asettanut.  Sen vuoksi sanotaankin, että "Ihmisen Poika on sapatin Herra."  Matt.12:8; Mark. 2:28; Luuk. 6:5. 

Eivät Kristuksen opetuslapset eivätkä varhaiskristilliset seurakunnat olleet koskaan kuulleet mistään jumalallisesta sapatin muutoksesta.  Uudessa Testamentissa ei ole mitään mainintaa minkään muun päivän kuin sapatin pyhänä pitämisestä.

Ruumiimme rakentuu siitä ruoasta,jota nautimme

Viljat, Hedelmät, Pähkinät Ja Vihannekset muodostavat. Nämä ravintoaineet ovat mahdollisimman yksinkertaisella ja luonnollisella tavalla valmistettuna mitä terveellisempiä ja ravitsempia. Ne antavat voimaa, kestävyyttä ja hengenlahjoja, joita monimutkaisempi ja kiihottavampi ravinto ei anna.
Sairaus ei tule miloinkaan aiheetta. Terveyslakien rikkominen valmistaa sairaudelle tietä ja aiheuttaa taudin.
Suurin osa ihmisistä kärsii oman nurinkurisen elämänsä vuoksi.  Ruoka, juoma, pukeutumis ja työtavoistaan he rikkovat terveysperiaatteita. Luonnonlakien rikkomoisesta on varmat seuraukset, mutta sairauden yllättäessä eivät monetkaan  tunnusta kärsimyksensä todellista syytä, vaan napisevat Jumalaa vastaan.  Mutta Jumala ei ole vastuussa niistä kärsimyksistä, jotka johtuvat luonnonlakien hylkimisestä.
Jumala on lahjoittanut meille tietynmäärän elinvoimaa. Hän on myös varustanut meidät elimillä, jotka kykenevät suorittamaan erilaisia elintoimintoja, ja hänen tarkoituksensa on, että nämä elimet työskentelevät sopusoinnussa keskenään. Jos me säilytämme huolellisesti elinvoimamme ja pidämme ruumiin  Hienon  Koneiston kunnossa, on tuloksena terveys.

             "  Ravinto - ja parannusopas- Tie Yerveyteen. s.74."

Jeesuksen näkeminen

Me haluamme nähdä Jeesuksen. Joh. 12:21.

Ihmisjoukot kerääntyivät Jeesuksen ympärille hänen vaeltaessaan täällä alhaalla maan päällä.  Mutta kuinka moni näistä miehistä ja naisista näki Jeesuksen?  Ja mitä he näkivät tässä ihmeellisessä miehessä, joka oli kotoisin huonomaineisesta Nasaretista?

Roomalaiset viranomaiset arvatenkin näkivät hänessä yhden noita juutalaisia kiihkoilijoita, jotka uneksivat Rooman vallan kukistamisesta ja juutalaisvaltion perustamisesta Daavidin istuimen rauniolle.  Moisista haaveilijoista oli tehtävä pikainen loppu, mikäli heidän kannattajajoukkonsa kävi liian suureksi.

Ylipappien lähettämät vakoojat, ainakin eräät heistä, tuntuivat näkevän juuri mitä heidän herransa halusivat heidän näkevän:  jumalanpilkkaajan.  Ja juutalaisten laki tunsi vain yhden rangaistuksen sellaisesta synnistä:  kuoleman.

Israelin viisaat -- kirjanoppineet ja farisekset -- eivät halunneet nähdä Jeesuksessa muuta kuin mikä sopi heille:  köyhän työmiehen pojan, väärän opettajan, pilkkaajan ja villitsijän.  Menivätpä jotkut heistä niin pitkälle, että avoimesti rohkenivat väittää hänessä olevan saastaisen hengen.

Mutta sairaat, ontuvat ja kuurot, he milloinkaan olivat kohdanneet, sillä tämä mies ei vain parantanut heidän raihnaista ruumistaan, vaan antoi myös heidän poloiselle sielulleen uutta voimaa ja elämää.  Siksi he kaikkein mieluummin halusivat olla hänen läheisyydessään.  Ja kun hän palasi joltakin maaseudelle tekemältään matkalta, oli hänen kotinsa edustalla Kapernaumissa aina ihmisjoukkoja odottamassa häntä.

Kaikkein ihanimpana ja suurimpana puhtaudessaan ja hyvyydessään, lempeydessään ja rakkaudessaan näkyi Jeesus syntiselle, hyljeksitylle.  Nainen, jonka itsevanhurskaat miehet toivat kivitettäväksi, kohotti katseensa ja kohtasi Jeesuksen anteeksiantavan rakkauden.  Syntinen nainen, joka pesi hänen jalkansa ja kuivasi ne hiuksillaan, kenties kuuli Siimonin moittivat sanat, mutta hän katsoi Jeesukseen ja tunsi anteeksiannon suloisuuden virtaavan hänestä.  Rosvo, joka riippui ristillä, kärsi ruumiin ja sielun hätää, mutta hän katsoi Jeesukseen, ja parattisin riemut tulivat hänen osakseen.  Langenneet ja onnettomat, maailmassa kodittomat, jotka tunsivat sielunsa tarpeen ja etsivät apua, he katsoivat Jeesukseen ja näkivät hänessä Vapahtajansa, Jumalan Pojan, joka tuli Ihmisen Pojaksi kyetäkseen ymmärtämään heitä ja pelastamaan heidät.

                                                                      Rikas Elämä (s. 11,12)
                                                                      Ingrid Albiner

Seurakunnan Laodikealaisuuden Ongelma

Jumala esitää Ilmestyskirjassa profeetallisen näyn kristillisestä seurakunnasta.  Ilmestyskirjan luvut 2 ja 3 käsittelevät seitsemää seurakuntaa, jotka kuvaavat seitsemää kirjaimellista seurakuntaa Aasiassa.  Ne voivat tarkoittaa myös seitsemää historiallista kautta kristillisen kirkon kehityksessä apostolisesta alkuseurakunnasta meidän päiviimme.

Miksi haalea tila on Jumalan silmissä niin vakava?  Vastaus liityy siihen, että hän toivoo seurakunnallaan olevan parantava terapeuttinen vaikutus maailmassa.  Kuumalla tai kylmällä tällainen parantava vaikutus on mutta haalealla vesihoidolla ei.  Haaleasta vesihoidosta on vain vähän hyötyä kenellekään.  Jumala haluaa seurakuntansa tuovan parannusta ja elämää kaikkialle.

Tätä voi rinnastaa Jeesuksen vertaukseen seurakunnasta maan suolana:  "Te olette maan suola.  Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?  Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa." (Matt. 5:13)

Niin suolalla kuin kylmillä ja kuumilla vesihoidoilla on tervehdyttävä vaikutus.  Jeesus sanoi Ilmestyskirjassa, että hän oksentaa haaleaan, aprantamattomaan, tilaan jääneet uskovat suustaan.  Matteuksen evankeliumissa hän sanoo, että makunsa menettänyt suola "heitetään menemään" (5:13).  Jeesus siis toteaa saman asian sekä Ilmestyskirjassa että Matteuksen evankeliumissa.  Jos seurakunta ei toimi parantavana voimana maailmassa, sillä ei ole mitään arvoa Jumalalle ja se joutuu lopulta eroon hänestä.

Jeesus kertoi, miten elämen on määrä virrata hänen seurakunnastaan:  "Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan.  Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan.  Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu." (Joh. 7:38,39.)  Pyhän Hengen kasteen myötä elämä virtaisi seurakunnasta.

Voimme nähdä, että Jumalan varoitus laodikealaisille lopunajan kristityille on hyvin vakava.  Mikäli haluamme olla valmiit kohtaamaan Jeesuksen hänen tullessaan, meidän on herättävä huomaamaan Jeesuksen hänen tullessaan, meidän on herättävä huomaamaan tilamme ja annettava Jumalan muuttaa meidät hyödyttömistä auttaviksi ja parantaviksi.  Surullinen totuus on, että laodikealaiset kristityt eivät ole edes tietoisia vaarallisesta hengellisestä tilastaan:  "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään.  Et tajua, mikä todella olet:  surkea ja säälittävä, köyhä sokea ja alaston." (Ilm. 3:17.)

                                                     40 Päivää  (s. 82,83)
                                                      Dennis Smith

Ei ole hyvä joutua pahan paulan uhriksi.

Ei ole hyvä joutua pahan paulojen uhriksi.  Monet ovat valitettavasti antaneet "perinnäis-sääntöjen" hurmata ja vallata itsensä, erittäinkin kun "järkeis-opin" omaksuneet ovat puolustaneet näitä.

Niin kävi Jeesuksen ja apostolien aikana.  Farisealaiset ja kirjanoppineet olivat oppineita miehiä, apostolit sitävastoin oppimattomia, ja sentähden oli edellisten sanoilla suurempi vaikutus enemmistöön kuin jälkimmäisten.  Apostolit julistivat puhdasta oppia, farisealaiset sitävastoin totuuden ja valheen --- Jumalan sanan ja "perinnäis-sääntöjen" -- sekoitusta.

Onko sunnuntai sapatti uudessa liitossa?
Olemme nähneet, ettei Jumala, Kristus taikka apostolit muuttaneet Herra sapattia viikon seitsemänneltä päivältä ensimmäiselle päivälle.  Voi sentähden olla mielenkiintoista tietää, millä tavalla sunnuntai on aikojen kuluessa voinut syrjäyttää Herran sapatin; tässä tarkastelemme erikoisesti sitä puolta asiasta.

Viikon ensimmäisestä päivästä puhutaan uudessa testamentissa ainoastaan kahdeksan kertaa, nim. seuraavissa kohdissa:  Matt. 28:1, Mark. 16:2,9; Luuk. 24:1; Joh. 20: 1,19; Apt. 20:7; 1 Kor. 16:2.  Viisi ensimmäistä raamatunkohtaa puhuvat Jeesuksen ylösnousemuksesta tosiseikkana.  Matteus kirjoittaa:  "Sapatin kuluttua, aamun koittaessa viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdalena ja se toinen Maria menivät katsomaan hautaa"  (Matt. 28:1).  Samaa sanovat Mark. 16:2,9; Luuk. 24:1; Joh. 20:1.

Huomaa heti, ettei tässä ole vähäisintäkään todistusta sunnuntain asettamisesta kristittyjen lepopäiväksi.  Matteus kirjoitti evankeliuminsa noin vuonna 61, ja hän nimittää seitsemättä päivää edelleen sapatiksi eli lepopäiväksi samalla kun hän nimittää sunnuntai olisi jo silloin ollut kristittyjen lepopäivä, eivät evankelistat olisi mitenkään voineet kirjoittaa sillä tavalla.

Sitten on meillä Joh. 20: 19, joka joidenkin käsityksen mukaan todistaa, että opetuslapset pyhittivät sunnuntain.  Tulemme näkemään, ettei tämä todistus kuitenkaan kelpaa.  Luemme:  "Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, koska pelkäsivät juutalaisia, Jeesus tuli ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille; 'Rauha olkoon teille'!"  Tämä tapahtui illalla, samana päivänä kuin Jeesus oli noussut ylös.  Itse kertomuksesta käy kyllin selvästi ilmi, etteivät opetuslapset olleet kokoontuneet pyhittämään sunnuntaita.  He eivät tienneet, mihin Jeesus oli joutunut, oliko hän todellakin noussut ylös vai eikö, ja he pelkäsivät joutuvansa saman kohtalon alaisiksi kuin Mestarinsakin.  He olivat "lukittujen ovien takana, koska pelkäsivät juutalaisia."

                                                        " Totuuden sanoja totuuden kirjasta"  No. 18.
                                                       (Sunnuntai Lepopäivänä)  (s. 1-3)