Jumalan hyvyys vetää parannukseen.

 

    Hengellisen alkuräjähdys ihmisessä on se, kun hän todella huomaa olevansa kadotettu syntinen kaikkinäkevän ja pyhän Jumalan edessä.  Sinä hetkenä hänen silmänsä avataan näkemään toivoton tilansa ilman Jeesusta Kristusta. Synnin hädässä katse kohotetaan itsestä kuolevaan ja ylösnousseeseen, ihmistä rakastavaan Jeesukseen.  Katumus ja parannuksen teko johtavat kasteeseen, jossa omatunto pestään puhtaaksi.  Samastutaan Kristuksen kuolemaan ylösnousemiseen kasteen kautta.  Omatunto pestään puhtaaksi, noustaan uuteen hengelliseen elämään. 

   Suhde syntiin muuttuu.  Noustaan uuteen elämään ja taisteluun syntiä ja maailmallisia himoja vastaan Jumalan antaman Hengen voimassa.  Sitä mitä ennen rakastettiin aletaan vihata ja käskyistä joita ennen pidettiin orjuuttavina, jopa vihattavina, niistä tuleekin rakastettavia.  Niistä tulee sydämen asia.  Pyhä Henki kirjoittaa hengellisen lakinsa (elämän käyttöohjeet) ihmisen mieleen.  "Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä."  (Hepr. 10:16.)  Ihminen kastetaan rakkauden kasteella.

  Mielikirjailijani Ellen G. White on kirjoittanut seuraavat sanat:  "Saatamme uskotella itsellemme, että siveellinen luontomme on moitteeton ja ettei meidän tarvitse nöyrtyä Jumalan edessä kuten tavallisten syntisten.  Meidän on kuitenkin tyydyttävä siihen, että pääsemme elämään sisälle samalla tavalla kuin suurin syntinen.  Synnymme kaikki tähän elämään vailla pyhyyttä luontomme puolesta.  Meissä olevan lihan mielen on muututtava Hengen mielen mukaiseksi. 

   Siihen ihmistä kutsutaan jo pienestä pitäen.  On tapahduttava täyskäännös, eli on tehtävä parannus.  Sitä kutsutaan myös kääntymykseksi.  Parannusta on tehtävä jatkuvasti koko elämämme ajan. Syntyminen maailmaan ja uudestisyntyminen on kaksi suurta Jumalan luomisvoiman suurta ihmettä.  Molemmat ovat lahja Luojalta, mutta jälkimmäinen syntymä saadaan ihmisen oman valinnan kautta.  Jumalan hyvyys vetää parannukseen.

   Jobin kirjassa on kerrottu Jumalan kutsuvan ihmistä kahdesti tai jopa kolmesti.  Silloin Jumalan läsnäolon valo sanan, unen tai jonkin muun välikappaleen kautta puhuttelee ihmistä valaisten hänen mielensä.  Mieleen tulevat mahdollisesti Jeesuksen sanat:  "Minä olen maailman valo.  Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh. 8:12.)

                                                                             Ihmisen tie (s.244)