Raamatullinen valtuutus

Istuessaan Öljymäellä vain tunteja ennen kohoamistaan taivaaseen Jeesus antoi paikalle kokoontuneille opetuslapsille selvän valtuutuksen.  Kutsumme sitä suureksi lähetyskäskyksi.  "Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin:  'Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.  Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni:  kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen --."  (Matt. 28:18,19.)

Kaikki, mitä Jeesus oli tullut saattamaan päätökseen; kaikki, mikä paljasti Jumalan armon rikkauden Kristuksen ristinkuoleman kautta, laskettiin nyt näiden kokemattomien opetuslasten harteille.  Heidän tehtävänsä oli kertoa hyvää sanomaa maailmalle.  Keitä kuului tähän miesten ja naisten joukkoon ja mikä antoi heille pätevyyden tarttua näin valtavaan tehtävään?  Oliko heidän joukossaan ketään, jolla oli korkeamman asteen teologinen koulutus?  Oliko Jeesuksen taivaaseen nousemista katsomassa yhtään maisteria, teologian tohtoria tai muita tohtorintutkintoa suorittaneita?  Oliko paikalla ketään, joka oli osoittanut evankelistan kykyjä?  Ei.  Useimmat olivat yksinkertaisia kalastajia.  Heidän ansioluetteloonsa kuului lähinnä kateutta, epävarmuutta ja petosta.  Ajattele _ Kristuksen kirkon tulevaisuus lepäsi näiden kokemattomien ja epätäydellisten opetuslasten harteilla.  Herra tiesi kuitenkin, että täytyttyään Pyhällä Hengellä ja syvällä vakaumuksella ja rakkaudella Jeesusta kohtaan nämä opetuslapset voisivat ja tulisivat kääntämään maailman ylösalaisin.

Jeesus vakaumuksella ja rakkaudella Jeesusta johtaan nämä opetuslapset voisivat ja tulisivat kääntämään maailman ylösalaisin.

Jeesus on kutsunut jokaisen meistä sovittajan työhön.  Hän on kutsunut meidät lähettiläikseen edustamaan todellisuutta, joka on paljon suurempi kuin se, jonka päivittäin koemme tai jonka Hollywood pystyy luomaan vaahdosta tai höyryistä.  Muista, miten Paavali kuvaili uskovia:

"Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus.  Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!  Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.  Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.  Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.  Pyydämme Kristuksen puolesta:  suostukaa sovintoon Jumalan kanssa."  (2. Kor. 5:17-20.)

                                           Kolmen enkelin sanoma  (s. 67)

Iankaikkinen evankeliumi

Ilm.14. luvun iankaikkinen evankeliumi kaikkeen maailmaan vietynä löytää valitut.  Jokainen joutuu ottamaan kantaa Pyhän Hengen ja Kristuksen seurakunnan vetoomukseen.  "Henki ja morsian sanovat:  "Tule!' Joka tämän kuulee, sanokoon:  "Tule!' Joka on janoissaan, tulkoon.  Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä."  (Ilm. 22:17.)  Seurakunta Hengen innoittamana tekee viimeisen vetoomuksen:  "Lähtekää pois, jättäkää hänet (Babylon), te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään.  'Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan.'" (Ilm. 18:4,5.)

Viimeisen armon sanoman vastaanottaneet ottavat etsikkoajastaan vaarin, valmistuen näin ikuiseen elämään ja Kristuksen tulemukseen.  Heidän otsiinsa, joille kelpaa sanoma rististä ja kuuliaisuus Jumalan käskyille, painetaan armosta Jumalan sinetti, josta seuraa siunaus:  Heidät varjellaan vitsauksilta.  Hengellisesti ymmärrettynä tosi Jumalan kansa lähtee ulos syntiin vajonneesta maailmasta.  Tällainen on Jumalan suunnittelema exodus, ei suinkaan juutalaisten massamuutto Israeliin, josta niin paljon puhutaan.  Jumalan omien lähtö hukkuvasta Babylonista on paljon tärkeämpi exodus, ja hengellissestä liikehdinnästä, jolloin Jumalan kansa hylkää väärät opit ja väärän jumalanpalveluksen liittyäkseen Jeesuksen verellä puhdistettuun seurakuntaan.  "Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen.  Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla, voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä ja virhettä".  (Ef. 5:25-27)

Morsian kaunistetaan kohtaamaan yl-känsä.  Uskonpuhdistus viedään hyvään päätökseen ennen vitsauksia.

                                                       Ihmisen tie  (s. 216)

Rakastava on vapaa

Jeesus kertoi eräässä tilanteessa häneen uskoville ihmisille, kuinka synti saa aikaa orjuutta.  Syntiä tekevästä tulee synnin orja.  Ihmisellä on kuitenkin toivoa, koska Poika, Jeesus Kristus, tekee vapaaksi.  Jeesus sanoi:  "Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita."  (Joh. 8:36.)  Jo aiemmin oli myös vittaus tekstiin, jossa sanottiin:"  missä Herran Henki on, siellä on vapaus."  (2Kor. 3:17.)  Jumalan tahto ihmistä kohtaa on aina hyvä.  Hän haluaa ihmisen olevan vapaa.  Tästä vapauden näkökulmasta katsoen voi todeta joitakin asioita rakastavasta ihmisestä.

Rakastava ymmärtää oman arvonsa.  Rakastava on nöyrä, mutta ei koskaan nöyristele.  Rakastava uskaltaa olla aito ja haavoittuva.  Hän ei käytä naamioita eikä rakenna epätodellisia kulisseja.  Rakastavaa ei toimi pelosta, häpeästä tai vihasta käsin.  Rakastava ei koskaan käytä pelkoa pyrkiessään hallitsemaan ja johtamaan asioita tai ihmisiä.  Rakastavalla on aina sisäistä tilaa valita, miten toimia missäkin tilanteessa.  Rakastava on vapaa, eikä hän ole hyväksikäytettävissä.

Rakastava haluaa aina, sillä hän ei pelkää jäävänsä vaille.  Rakastavaa eivät voi muut ihmiset tai muiden mielipiteet hallita.  Rakastava ei pyri miellyttämään vain miellyttämisen halusta.  Rak(astava on rohkea ja hänellä on sisäistä vahvuutta.  Rakastava voi tarvittaessa sanoa: ei.  Rakkaus on aktiivinen, liikkeelle paneva voima, joten rakastava toimii koko ajan jollakin tasolla.  Rakastava näkee enemmän kuin tavallisilla silmillä voi nähdä.  Rakastava näkee portin siellä, missä rakastamaton näkee umpikujan.  Rakastava katkoo kahleita siellä, mihin rakastamaton on niitä rakentanut.  Rakastava pyrkii aina yhteyteen, suhteeseen.

                                                     Nykyaika  (Maaliskuu, 2016)

Lunastuksen vaatimus

 Kymmenyksillä ja uhreilla Herralle tunnustamme hänen vaatimuksensa meihun Luojana, ja ne ovat myös tunnustus hänen vaatimuksistaan Lunastajana.  Koska kaikki voimamme tulee Kristukselta, näiden uhrien tulee virrata meiltä Jumalalle.  Niiden on aina pidettävä silmäimme edessä lunastuksen vaatimusta, joka on suurin kaikista vaatimuksista ja johon kaikki muut sisältyvät.  Meidän on aina pidettävä elävänä mielessämme käsitys hyväksemme tehdystä uhrista, ja sen on aina vaikutettava ajatuksiimme ja suunnitelmiimme.  Kristuksen tulee aina saada esiintyä keskuudessamme ristiinnaulittuna Vapahtajanamme.

"Ettekö tiedä...ettette ole itsenne omat?  Sillä te olette kalliisti ostetut."  1 Kor. 6:19,20.  Millainen hinta onkaan meistä maksettu!  Katsele ristiä ja sille nostettua uhria.  Katsele noita julmain naulain lävistämiä käsiä.  Katsele hänen jalkojaan, jotka on nauloin kiinnitetty puuhun.  Kristus kantoi syntimme omassa ruumiissaan.  Tuo kärsimys, tuo tuska on lunastuksen hinta.  Käsky kuului:  "Pelasta heidät joutumasta ikuiseen perikatoon.  Olen saanut lunastushinnan."

Etkö tiedä, että hän rakasti meitä ja antoi itsensä meidän edestämme, jotta me puolestamme antaisimme itsemme hänelle?  Miksi eivät kaikki, jotka vastaanottavat niin todellisena, kuin hänen rakkautensa ilmeni meihin, joiden puolesta hän kuoli?

Kristus kuvataan etsimässä kadonnutta lammasta.  Hänen rakkautensa ympäröi meitä tuoden meidät takaisin lammashuoneeseen.  Hänen rakkautensa antaa meille etuoikeuden istua yhdessä hänen kanssaan taivaan asunnoissa.  Kun Vanhurskauden Auringon ihana valo loistaa sydämeemme ja tunnemme rauhaa ja iloa Herrassa, kiittäkäämme silloin Herraa, kiittäkäämme häntä, joka on meidän kasvojemme valkeus ja meidän Jumalamme.  Älkäämme kiittäkö häntä vain sanoin, vaan pyhittämällä hänelle kaikki, mitä olemme ja mitä meillä on.

"Paljonko sinä olet velkaa isännällesi?"  Et voi sitä arvioida.  Koska kaikki, mitä sinulla on, kuuluu hänelle, pidätätko häneltä sen, minkä hän vaatii?  Kun hän pyytää sitä, tartutko siihen itsekkäästi kuin omaasi?  Pidätätkö sen ja käytät johonkin muuhun tarkoitukseen kuin sielujen pelastukseksi?  Tällä tavoin tuhansia sieluja hukkuu.  Miten voimme paremmin osoittaa antavamme arvoa Jumalan uhrille, hänen suurelle lahjalleen maailmalle, kuin lähettämällä lahjoja ja uhreja, ylistystä ja kiitosta huuliltamme sen suuren rakkauden tähden, jolla hän on meitä rakastanut ja vetänyt meitä puoleensa?

Luodessanne rukouksessa katseenne taivaaseen esittäkää itsenne Jumalalle hänen palvelijoinaan, ja kaikki, mitä teillä on, hänen omanaan, sanoen:  "Herra, sinun omastasi me annamme runsaasti sinulle."  Seisoessanne Golgatan ristin edessä, johon iankaikkisen Jumalan Poika on ristiinnaulittu teidän tähtenne, käsittäessänne tuon verrattoman rakkauden ja ihmeellisen armonosoituksen, tehkää vakava kysymys:  "Herra, mitä tahdot minun tekevän?"  Hän on sanonut teille:  "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille."  Mark. 16:15. 

                                                       Todistuksia Seurakunnalle I  (ss. 282, 283)
                                                        Ellen G. White   

Etsimään ja pelastamaan

Etsimään ja pelastamaan lammasta, joka on eksynyt laumasta ja joka joutuu perikatoon, ellei sitä noudeta takaisin.  Kun ahkeran etsinnän jälkeen kadonuut löytyy, ei paimen, vaikka hän kärsii väsymystä, tuskaa ja nälkää, jätä sitä heikkona seuraamaan perässään eikä aja sitä edellään, vaan, oi ihmeellistä rakkautta, hän nostaa sen hellästi syliinsä ja asettaa olalleen sekä kantaa sen takaisin lammashuoneeseen.  Sitten hän kutsuu naapurinsa iloitsemaan kanssaan, koska kadonnut on löytynyt.

Vertaukset tuhlaajapojasta ja kadonneesta hopearahasta sisältävät saman opetuksen.  Jokainen sielu, joka on joutunut erikoisesti vaaraan lankeamalla kiusaukseen, tuottaa tuskaa Kristuksen sydämelle ja herättää hänen helintä myötätuntoaan johtaen hänet yhä vakavampiin ponnistuksiin.  Hän iloitsee yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, enemmän kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät parannusta tarvitse.

Nämä vertaukset ovat meille opetukseksi.  Kritus käski opetuslastensa toimia yhdessä hänen kanssaan hänen työssään ja rakastaa toisiaan, kuten hän rakasti heitä.  Hänen kärsimyksensä ristillä todistavat, miten suuren arvon hän antaa ihmissielulle.  Kaikki, jotka vastaanottavat tämän suuren pelastuksen, sitoutuvat hänen työtovereikseen.  Kenenkään ei tule pitää itseään erikoisena taivaan suosikkina ja keskittää koko mielenkiintoaan ja huomiotaan vain itseensä.  Kaikkien, jotka ovat ruvenneet Kristuksen palvelukseen, tulee työskennellä, kuten hän työskenteli, ja rakastaa niitä, jotka ovat tietämättömyydessä ja synnissä, kuten hänkin rakasti heitä.

Mutta meiltä kansana on puuttunut syvää, vakavaa, sydämellistä myötätuntoa ja rakkautta kiusattuja ja eksyneitä kohtaan.

Älä pidä muita jumalia minun rinnallani 2. Moos.20:3.

Jumalan tarkoitus on kansansa välityksellä ilmaista valtakuntansa periaatteita. Jotta he voisivat ilmentää näitä periaatteita elämässään ja luonteessaan, hän haluaa erottaa heidät maailman tavoista. Hän koettaa saada heidät lähelle itseään, voidakseen tehdä heille tahtonsa tunnetuksi.
"Älä piä muita jumalia minun rinnallani" 2 Moos, 20: 3.  Ihminen voi asettaa tahdonsa Jumalan tahtoa vastaan, mutta hän ei voi vaientaa tätä käskysanaa.  Ihmismieli ei voi koskaan täysin käsittää velvollisuuttaan korkeampaa voimaa kohtaan, mutta se ei voi myöskään välttää tätä velvollisuutta.

Syvällisiä teorioita ja oppijärjestelmiä saattaa tulla tulvimalla, ihmiset voivat koettaa asettaa tieteen ilmestyksen vastakohdaksi ja täten kumota Jumalan lain, mutta yhä voimakkaampana esittää Pyhä Henki heille käskyn: "Herra sinun Jumalaasi pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman."  Matt. 4:10.

Miten maailma suhtautuu Jumalan lakiin?  Kaikkialla ihmiset toimivat vastoin jumalallista ohjeita.  Koettaessaan välttää sen ristin kantamista, jonka kuuliaisuus tuo mukamaan, itse kirkotkin asettuvat tuon suuren luopion puolelle välttäessään, että Jumalan laki on muutettu tai kumottu.  Ihmiset sokeudessaan kerskaavat ihmeellisestä edistyksestä ja valistuksesta, mutta taivaalliset vartijat näkevät maan täynnä turmelusta ja väkivaltaa.  Synnin tähden maailman ilmapiiri on tullut ruttosairaalan ilmapiirin kaltaiseksi.

Suuri työ on suoritettava:  evankeliumin pelastavien totuuksien esittäminen ihmisille.  Tämä on Jumalan säätamä keino siveellisen turmeluksen ehkäisemiseksi.  Tämän keinon avulla hänen siveellinen kuvansa ihmisessä palautetaan ennalleen.  Sen on hänen parannuskeinonsa yleismaailmalliseen sekasortoon.  Se on voima, joka liittää ihmiset toisiinsa.  Näidden totuuksien esittäminen on kolmannen enkelin sanoman tehtävä.  Herran tahto on, että tämän sanoman julistaminen on korkeinta ja suurinta työtä, mitä maailmassa tänä aikana suoritetaan.

" Todistuksia seurakunnalle 1. E.G. White. s.7,8. "

Ketä sinä palvot ?

Uskollinen palvonta on  luonteenomaista viimeisinä päivinä elävälle Jumalan kansalle. Itse asiassa Ilmestyskirjan 14. luvun ensimmäinen enkeli, joka lentää keskitaivaalla ja julistaa ikuista evankeliumia, haastaa meidät sanoin: " Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia -  hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet. "  ( Iim.14:7.)
Palvonta on tärkeä teema  Ilmestyskirjassa, Jumalan kansa kumartaa Jumaman Karitsaa, joka istuu valtaistuimella (Ilm.4:10;5:14;7:11; 11:16). Silti saatana, lohikäärme, vaatii palvomaan osakseen ja määrää maan päällä elävät kumartamaan itseään  ( Ilm.13:4,8,12,14). Hän tietää,että me sitoudumme siihen, mitä tai ketä me palvomme.
Niimpä taistelu jatkuu joka päivä, kaikkialla maailmassa. Osa ihmisiä palvoo tavaroita. Menneinä aikoina sellaista nimitettiin epäjumalanpalvelukseksi, mutta nykyisin se tunnetaan nimeltä materialismi. Toiset  palvovat ihmisiä.   Joskus vaikuttaa siltä, että me olemme tehneet Jumalasta oman kuvamme mukaisen sen sijaan, että tunnustaisimme meidän olevan luotuja hänen " Kuvakseen "  ja kaltaisekseen. ( 1. Moos.1:27).

Vanhurskauttaminen uskon kautta

 Vanhurskauttaminen uskon kautta on Jumalan tapa vapahtaa syntisiä.  Siten Hän saa syntiset vakuuttumaan syyllisyydestään, heidän osakseen tulevasta tuomiosta tilastaan.  Se on myös Jumalan tapa poistaa heidän syyllisyytensä, vapauttaa heidät Hänen Jumalallisen lakinsa tuomiosta ja asettaa heidät uuteen ja oikeaan asemaan itsensä ja oman pyhän lakinsa edessä.  Vanhurskauttamalla uskon kautta Jumala muuttaa heikot, syntiset ja tappiolle joutuneet miehet ja naiset voimakkaiksi, vanhurskaiksi ja voitollisiksi kristityksi.

Jos siis on totta, että vanhurskauttaminen uskon kautta on "kolmannen enkelin sanoma todellisuudessa", niin sen täytyy tosiasiallisesti merkitä, että kolmannen enkelin sanoman vilpitön ymmärtäminen ja omaksuminen on määrätty suorittamaan niiden hyväksi ja niissä, jotka sen vastaanottavat, täydellisen vanhurskauttamisen uskon kautta.  Seuraavat syyt osoittavat, että tämä todellakin on sen tarkoituksena:

1. Ilmestyskirjan suuri kolminkertainen sanoma, jota tarkoitamme sanonnalla "kolmannen enkelin sanoma", on julistettu "iankaikkiseksi evankeliumiksi".  Ilm. 14:6.

2. Sanoma ilmoittaa juhlallisesti: "Hänen tuomionsa päivä on tullut."

3. Se kehoittaa kaikkia, jotka joutuvat kohtaamaan Jumalan Hänen suuren valtaistuimensa edessä ja Hänen pyhän lakinsa mukaisesti tuomittaviksi, "pelkäämään Jumalaa ja antamaan hänelle kunnian" sekä "kumartamaan Häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan."Ilm,14:7

4. Tämän varoittavan ja kehoittavan sanoman tuloksena on sellaisen kansan syntyminen, josta sanotaan:  "Tässä kysytään pyhien kärsivällisyyttä, niiden jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.-" Ilm. 14:12

Parhain Jumalalle

 Anna sydämesi, poikani, minulle!  Sananl, 23:26.

Jo lapsuudessamme olemme kuulleet, että Jumala rakastaa meitä ja että juuri hän antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme.  Ja tämän rakkauden me otamme vastaan vuodesta vuoteen pysähtymättä ajattelemaan, mitä Jumala odottaa ja toivoo meiltä.

Raamattu sanoo meille, että Jumala haluaa saada meidän sydämemme.  Saattaahan tuntua siltä, ettei se ole kovin paljon, sillä tuo sydän on epäpuhdas ja saastainen, heikko ja vilpillinen.  Mutta hän tahtoo saada sen, sillä sydämensä antaminen merkitsee rakkautensa, elämänsä antamista toisen käteen.  Jos rakastamme jotakuta ihmistä, tahdomme saada hänen sydämensä.  Vaikka hän antaisi meille kalliita lahjoja, ylhäisen nimen ja yllin kyllin rahaa, emme kuitenkaan tuntisi itseämme tyytyväisiksi.  Ja Jumala on rakastanut meitä iankaikkisella rakkaudella, sen tähden hän haluaa saada sydämemme, saada rakkautemme.

Mutta me annamme Jumalalle mieluummin mitä muuta tahansa, kunhan meidän vain ei tarvitse antaa itseämme.  Muistutamme suuresti tuota vanhaa intiaania, joka oli kuullut kerrottavan valkoisten Jumalasta ja päätti uhrata hänelle.  Hän rakensi alttarin ja sille hän asetti keihäänsä, jousensa ja nuolensa.  Lopuksi hän meni alas rantaan ja laahasi paikalle kanoottinsa.  Hän seisoi katsellen uhrialttaria, mutta se rauha, josta lähetyssaarnaaja oli puhunut, ei tullut.  Ihmeissään hän sanoi Näkymättömälle:  "Jumala, nyt minulla ei ole mitään enempää.  Sinä olet saanut jousen ja nuolet, keihään ja kanootin.  Nyt olen vain minä itse jäljellä.  Ja minä olen vanha, raihnainen ja ruma.  Vai minut itsenikö sinä tahdotkin?"  Sen sanottuaan hän ryömi ylös alttarille.  Ja rauha tuli.

Seurauksena rakkaudestamme on oman tahdon luovuttaminen.  Useimmille se merkitsee suurta uhria.  Germaaneista kerrotaan, että heillä eräässä paikassa muinaisen Germanian metsissä oli temppeli, jota kukaan ei saanut lähestyä, ennen kuin oli valmis antamaan jumalille kaikkein suurimman uhrin:  luopumaan vapaudestaan ja siten alistamaan tahtonsa jumalien tahtoon.  Sen ulkonaiseksi merkiksi mies, joka halusi käydä sisälle temppeliin, antoi sitoa kätensä selän taakse.

Moni kristittykin ajattelee, että oman tahdon luovuttaminen merkitsee sidottuja käsiä ja rajoitettua vapautta.  Itse asiassa on aivan päinvastoin.  Kristuksen vapauttama on todella vapaa.

                                                                     Rikas Elämä   (ss. 35,36)

Mitä minun on tehtävä Jeesukselle?

 Pilatus sanoi heille:  "Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?  Matt. 27:22.

Tämä kysymys on ihmiselämän tärkein.  Vastaus siihen on ratkaiseva aikaan ja iankaikkisuuteen nähden.  Eikä tätä vastausta anneta vain sanoin, vaan ennen kaikkea elämällä ja teoilla.

Ensimmäiset opetuslapset vastasivat jättämällä kaiken ja seuraamalla Jeesusta.  He seurasivat häntä siitä hetkestä, jolloin saivat kutsun, siihen saakka, kunnes heidän oma elämänsä maan päällä päättyi.  Kaikista harha-askelista ja erehdyksistä huolimatta he pysyivät hänessä, vaikka hänen tiensä kulki läpi Getsemanen ja yli Golgatan.  Vain yksi opetuslasten joukosta antoi toisen vastauksen:  Juudas, josta kerrotaan, että hän meni pois myydäkseen Jeesuksen.  Se oli hänen vastauksensa.  Tosin hän oli jonkin aikaa ollut muiden kanssa Jeesuksen seurassa, olipa hänelle uskottu tärkeä tehtäväkin, nimittäin raha-asiain hoito.  Hän kuuluiniihin, jotka osaavat hyötyä uskostaan ja Jumalastaan. 

Hän eli uskonnollaan eikä uskonnolleen.  Joka voi vallan hyvin liittyä seurakuntaan saadakseen enemmän arvonantoa, paremman toimen, suurempaa palkkaa, hienompia ystäviä, laajemmin asiakaspiirin jne.  Hän rupeaa kristityksi laskelmoiden.  Mutta samalla hän kavaltaa ja myy Mestarinsa.

Papit ja fariseukset antoivat toisenlaisen vastauksen.  He huusivat:  "Ristiinnaulittakoon!"  Jeesus oli heille vastukseksi.  Hänen julistuksensa saattoi heidän oman julistuksensa varjoon.  "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu", sanoi kansa.  Hän keräsi ympärilleen suurempia joukkoja kuin konsanaan oppineimmatkaan heistä.  Ja ennen kaikkea:  hänen elämänsä oli heille tuomioksi.  Siksi he eivät Pilatuksen kysymykseen tienneet muuta vastausta kuin:  "Ristiinnaulitse hänet!"

                                                              Rikas Elämä (ss. 14,15)

Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat

Luonnostamme me ihmiset yleensä käännymme Jumalasta poispäin ja etsimme onneamme mieluummin jostakin muualta kuin häneltä, kuten Raamattu kuvaannollisesti ilmaisee:  "Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen".  Näinhän me useimmiten teemme ja juuri sen tähden me edelleen ikävöimme, kaipaamme, etsimme, hapuilemme ja odotamme jotakin parempaa.  Mutta Jeesuksessa Jumala teki aloitteen, tuli alas ihmistä lähelle, ihmiseksi ihmisten keskelle, ja hän haastaa ihmisen rohkeasti etsimään elämän mieltä sieltä, mistä monikaan ei aiemmin ole uskaltanut.  Ja hän lupaa, että estsintä palkitaan:

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.  Minä annan teille levon."  "Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän."

Suora Todistus

Aikaisemmin olemme maininneet, että "voimakas huuto" on jo alkanut määrätyssä merkitykseessä -- Kristuksen vanhurskauden ilmaisemisella.  Sen alkukin on meille ilmoitettu.  Toistamme seuraavan profetian hengen lausunnon:

"Koetusaika on juuri edessämme.  Kolmannen enkelin sanoman voimakas huuto on jo alkanut Kristuksen, syntejä anteeksiantavan Lunastajan vanhurskauden ilmaisemisella.  Tämä on sen enkelin valon alkua, jonka kirkkaus on täyttävä koko maan."

Tämä johdosta sanoo A:G: Daniells (1926):  "'Kristuksen vanhurskauden ilmaiseminen' viittaa siihen kriisiin, jonka kansamme kohtasi 1888 Minneapoliksessa (U.S.A) pidetyn Pääkonferensin kokouksen aikana.  Siihen aikaan Herra lähetti kansalleen sanoman, kutsuen heitä läheisempään yhteyteen kanssansa.  Se oli kutus puhdistautumaan synnistä ja yhteyteen kanssansa.  Se oli kutsu puhdistautumaan synnistä ja sydämen oven avaamiseen Vapahtajalle elämän valtiaaksi.  Se oli täsmällinen kutsu niiden ehtojen täyttämiseen, josta on seurauksena 'Kristuksen luonteen täydellinen uudistaminen Hänen kansassaan', jotta 'viimeiene suuri sato pian kypsyisi ja Kristus voisi saapua kokoamaan kalliin viljan'.

"Uskon Herran aikeena Minneapoliksen kokouksessa olleen saattaa kansansa uuteen voiman ja voittoisan elämän kokemukseen, jonka seurauksena olisivat olleet iltasateen kuurot ja työn päättäminen.  Mutta tämä kokemus jäi monelta saamatta.  Siitä johtuu Herran tulon viipyminen ja vallitseva heikkous keskuudessamme.
    

Iltasade ja viimeinen varoitus

Voidakseen kestää suuren koetuksen ja varoitaakseen maailmaa pedon ja sen kuvan kumartamisesta ja pedon merkin ottamisesta täytyy Jumalan kansan saada luvattu iltasade.  Se onkin silloin valmis tälle valtavalle Pyhän Hengen vuodatukselle, joka annetaan työn päättämistä varten.

"Siihen ikaan, kun pelastustyö on päättymässä, tulee ahdistus maan päälle ja kansat vihastuvat.  Niiden vihaa kui tenkin pidätetään siinä määrin, ettei se voi ehkäistä kolmannen enkelin työtä.  Sinä aikana koittaa Herran kasvoilta  'iltasade' eli virvoitus, mikä antaa voiman kolmannen enkelin suurelle huudolle ja valmistaa pyhät kestämään aikana, jolloin seitsemän viimeistä vitsausta vuodatetaan."  Hengellisiä kokemuksia, s. 98.

Ennen iltasadetta on saatava voitto kaikista synneistä.  Minä näin, ettei virvoituksesta osallistunut ainoakaan, joka ei ollut saanut voittoa jokaisesta helmasynnistä, ylpeydestä, itsekkyydestä, maailman rakkaudesta ja jokaisesta väärästä sanasta ja teosta."

Valmistustyö tapahtuu aamusateen avulla.  "Aamusateen kautta saadut siunaukset ovat meille tarpeellista aina loppuun asti.  Ne yksistään eivät kuitenkaan riitä.  Nauttiessamme aamusateen siunauksesta me emme toisaalta saa unohtaa sitä tosiasiaa, että ilman iltasadetta, joka kasvattaa tähkän ja kypsyttää jyvän, ei vilja valmistu leikattavaksi."  "Monet ovat suuressa määrin laiminlyöneet vastaanottaa aamusateen.  He eivät ole saaneet kaikkea sitä hyötyä, mitä Jumala sen kautta on heille varannut.  He toivovat, että puute tulee poistetuksi iltasateen saamisen kautta...He tekevät hirvittävän erehdyksen."  "Jos emme aseta itseämme siihen tilaan, että voimme saada sekä aamu- että iltasateen, me kadotamme sielumme, ja vastuun siitä saamme itse kantaa."  Testimonies to Ministers, ss. 507, 508.

Aamu- ja iltasateen välillä vallitsee näin ollen jäheinen suhde.  Molemmat on luvattu Jumalan kansalle juuri ennen Herran suurta päivää.  Jooel 2:23.

Ilta- eli keväysade annetaan siis niille, jotka ovat saaneet voiton synneistä.  Iltasade kypsyttää maan elon, valmistaen Jumalan kansan Ihmisen Pojan tulemukselle.

"Elleivät varhais (aamu- eli syys-) sateen kuurot ole suorittaneet työtään, ei myöhäinen (kevät- eli ilta-) sade voi kyosyttää viljaa täydelliseksi."

Iltasade antaa voiman kolmannen enkelin suurelle huudolle.  Iltasade valmistaa Kristuksen seuraajat kestämään seitsemän viimeisen vitsauksen aikana.

"Kolmannen sanoman paisuessa suureksi huudoksi ja suuren voiman ja kirkkauden yhtyessä päättävään työhön, Jumalan uskollinen kansa osallistuu tuosta kirkkaudesta.  Se on iltasade, joka uudistaa ja vahvistaa heidät käymään ahdistuksen ajan läpi.  Heidän kasvonsa loistavat kolmanteen enkeliin liittyvän valon kirkkautta."Iltasade tekee mahdolliseksi sanoman esittämisen pakottavalla voimalla.  Katso Hengellisiä kokemuksia.

"Emme voi olla riippuvaisia muodosta tai ulkonaisesta koneistosta.  Meidän tarpeemme on Pyhän Hengen elvyttävä vaikutus.  'Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.'"(Sak. 4:6).

                                                     Päämäärän Lähestyessä (ss. 21,22)

Terveysuudistuskysymys

"Terveysuudistuskysymys on esitetty seurakunnissa, mutta valoa ei ole vastaanotettu halukkaasti.  Ihmisten itsekäs ja terveyttäturmeleva hemmottelu on vastustanut sanoman vaikutusta, sanoman, jonka tehtävänä on valmistaa kansa Jumalan suurta päivää varten.  Jos seurakunnat toivovat saada voimaa, tulee heidän elää sen totuuden mukaan, jonka Jumala on heille antanut.  Jos seurakuntiemme jäsenet halveksuvat tätä ainetta koskevaa valoa, he saavat korjata tulokset sekä hengellisen että ruumiillisen rappeutumisen.  Ja tämä vanhempien seurakunnan jäsenten vaikutus turmelee äskettäin uskoon tulleet."  (Testimonies, VI.ss.370,371.)

"Monet, jotka tunnustavat uskovansa aikamme erikoistotuudet, ovat valitettavan tietämättömiä terveyttä ja kohuullisuutta koskevista kysymyksistä...Jumala tahtoo, että hänen kansansa on raitis kaikissa asioissa.  Elleivät he herrasta todellista raittiutta, ei totuuden pyhittävä vaikutus voi heissä edistyä ja täydellistyä.  Saarnaajiemme pitäisi tulla ymmärtäväisiksi tähän kysymykseen nähden.  Heidän ei tule pysyä tietämättöminä siitä, eikä heidän tule antaa niiden, jotka sanovat heitä äärimmäisyysihmisiksi tai intoilijoiksi, vaikuttaa itseensä.  Heidän pitää oppia tuntemaan todellisen terveysuudistuksen periaatteet ja opettaa niita neuvoillaan sekä hiljaisella ja vakavalla elämällään.  Suurissa kokouksissamme tulisi antaa opetusta terveys ja raittiusasioissa.  Koettakaa herättää ymmärrystä ja omaatuntoa.  Ottakaa palvelukseenne kaikki käytettävissä olevat kyvyt.  Jatkakaa alotettua työtä sen jälkeen kirjallisuuden välityksellä.  Sanoma, joka on painunut mieleeni, on 'Kasvattakaa, kasvattakaa, kasvattakaa.'"  (Christian Temperance, s. 117.)'

"Voidaan saavuttaa kallisarvoisia siunauksia ja rikkaita kokemuksia, jos saarnaajat yhdistävät terveyskysymyksen esittämisen kaikkeen työhönsä seurakunnassa.  Kansan täytyy saada valoa terveysuudistuksesta.  Tämä työ on laiminlyöty, ja monet ovat kuolemisillaan sen valon puutteesta, mitä heidän olisi pitänyt ja täytyy saada, ennenkuin he jättävät itsekkäät hemmotellut tottumuksansa." (Testimonies, Vl. ss. 376,377.)

                                                    Hyvä Terveys (ss. 66,67)

Vain yksi tie

 "Kautta vuosisatojen on ollut olemassa vain yksi tie pelastukseen:  Jeesukseen Kristukseen uskominen, hänen tykönsä tuleminen ja hänen vastaanottamisensa henkilökohtaisena Vapahtajana.  Pelastus ei ole koskaan riippunut siitä, miten perusteellisesti tunnemme Raamatun jokaisen totuuden.  Suurimpinakin luopumuksen aikoina pelastuksen ehtona oli yksinkertainen, vilpitön usko Jeesukseen, ja sama pelastuksen tie on yhtä varmasti voimassa tänäkin päivänä.  Kaikkien kiistojen yläpuolella on voimassa tämä totuus:  Vain yksi pelastaa, Jeesus Kristus.  Ilman häntä ei ole vanhurskauttamista, ei pyhittymistä, ei iankaikkista elämää.  Sen vuoksi suhteemme häneen on ratkaisevaa.  Mikään ei voi korvata tätä.  Kristinusko on perusolemukseltaan suhdetta elävään persoonaan.
                                                                             
                                                                                  Armoa ja totuutta  (s.33)
                                       

Usko on luottamusta

Uskonelämässä on kysymys luottamisesta Jeesuksen lunastustekoon meidän puolestamme.  Kertoessaan "uskon sankareista" heprealaiskirje määrittelee heidän uskonsa lujaksi luottamukseksi siihen, mitä toivotaan, ojentautumiseksi sitä kohden, mikä ei näy. (Hepr.  11:1).  Uudemmassa raamatunkäännöksessä asia ilmaistaan toisin:  "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä".

Kukaan meistä ei varmaankaan halua jäädä pois taivaan ilosta ja riemusta.  Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, mitä Kristus sanoi taivaaseen pääsemisestä ja kadotukseen joutumisesta eli "sielun menettämisestä":  "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kodotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.  Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.  Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan." (Joh.3:16-18.)

Länsimainen ajattelu on tehnyt Jeesukseen uskomisen ihmisjärjen varaiseksi, monimutkaiseksi aivotoiminnaksi.  Mutta sitä se ei ole.  Ihmisen on mahdotonta omalla järjellään ymmärtää hengellisiä asioita.  Usein tehdäänkin se virhe, että perustetaan usko ihmisviisauteen eikä Jumalan voimaan.  Apostoli Paavali piti evankeliumia julistaessaan erittäin tärkeänä, että ihmisen usko perustuu yksin Jumalan voimaan (1.Kor. 2:1-5).  Usko Jeesukseen on Jumalan antamaa lahjauskoa, joka vastaanotetaan Pyhän Hengen välityksellä.  Se ilmenee luottamisena Kristuksen pelastustekoon ja Jumalan sanaa (Room. 10:9-17).

                                                             Nykyaika  ( Elokuu 2013 )

Jumalan Taistelu Varustus

Kyse ei ole siitä, mitä taisteluvarustuksen osat todellisuudessa ovat, vaan siitä, mitä ne edustavat. 
Huomaa, että Paavali tähdentää meidän tarvettamme pukea koko taisteluvarustus yllemme, ei vain joitakin asia siitä.  Niin tehden me pysymme pystyssä (Ef.6:13).  Raamatussa käytetyllä metaforalla "Pysyä pystyssä" tai "kestää" (vrt. Ps. 1:5) kuvataan viattomuutta tuomiolla.  Toisin sanoen me olemme voitokkaita.

Taisteluvarustuken pitää paikoillaan vyö, joka on totuuden vertauskuva (Ef.6:14).  Totuus siis pitää kaikki meidän hengelliset varustuksemme paikoillaan.  Jeesus puhui usein totuudesta (Joh. 1:14,17; 4:24; 8:32; 14:6).  Seuraavaksi mainitaan vanhurskauden haarniska (Ef. 6:14); "vanhurskaus" on toinen avainsana Jeesuksen puheissa (esimerkiksi Matt. 5:6, 10; 6:33).  Vanhassa testamentissa vanhurskaus ymmärrettiin oikeudenmukaisuuden säilyttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että jokaista kohdeltiin oikein .  Jalkineet (Ef. 6:15) edustavat rauhan evankeliumia, ja tämä ilmaus on lainaus Jesajan kirjan 52. luvun jakeesta 7, jossa kerrotaan, kuinka ihmiset kulkivat valtavia matkoja viedäkseen pakkosiirtolaisuudessa oleville maanmiehilleen tiedon siitä, että Jerusalem oli rakennettu uudelleen ja että Jumala oli palauttanut kansansa vapauden.  Tämä on yksi tapa sanoa, että pahan vastaiseen taisteluun sisältyy myös kertominen siitä, että Jumala on jo voittanut taistelun ja että ihmiset voivat nyt elää rauhassa itsensä, toistensa ja Jumalan kanssa.

Uskon kilpi (Ef. 6:16) estää "palavia nuolia" osumasta tarkoitettuun kohteeseen ja aiheuttamasta kokonaisvaltaista tuhoa.  Pelastuksen kypärä (Ef. 6:17) on rinnastettavissa kruunun, jonka Jeesu antaa meille (Ilm. 1:6; 2:10), ja Hengen miekka (Jumalan sana) on ainnut itsepuolustukseen tarkoitettu ase, jota meidän tulee käyttää samalla tavalla kuin Jeesus käytti sitä ollessaan Paholaisen kiusaamana erämaassa(Matt. 4:4,7,10).

                                                 Raamatun Sanoma  (s.73)
                                                  Kapina ja lunastus  2016

Aikamme on Tärkeä

Tyytymättä kuitenkaan tähän lyhyeen huomautukseen me tahdomme tutkia tätä asiaa perusteellisemmin.  Haluamme todistella väitteemme.  Missään tapauksessa älkäämme suhtautuko välinpitämättömästi käsittelemäämme kysymyksen, ikäänkuin se ei meitä koskisikaan.  Se koskee meitä ja erikoisesti juuri meitä, jotka elämme näin lähellä Kristuksen tuloa.  Jumala tahtoo meidän tietävän, mitä on ymmärrettävä pedolla, sen kuvalla, luvulla ja merkillä.  (Ilm. 1:1 -3; 22:7, 13:9.)  Jumalan viimeinen kansa onkin tietoinen näistä vertauskuvista.  Taistelun tultua ratkaistuksi Jeesus vie siitä voittakina selviytyneet, luvultaan 144,000, lasimerelle Jumalan valtaistuimen eteen, missä he laulavat voittolaulua pedosta, sen kuvasta ja merkistä.  (Ilm. 15:1-3.)  On ilmeistä, että he vietä maan päällä ollessaan olivat selvillä näitten ennustuksien ja vertauskuvien merkityksestä.

Muuan etevä Ilmestyskirjan selittäjä kirjoittaa tämän johdosta sattuvasti.  Hän pitää mahdottomana sitä, että jokin maallinen sotajoukko, joka voitonriemuisena marssii maansa pääkaupunkiin, voittolaulua laulaen, ei tietäisi ketä vastaan olivat taistelleet ja ketkä he olivat voittaneet.  Sen jälkeen hän jatkaa tähän tapaan:  Kuvitelkaamme, että tältä onnelliselta pelastettujen joukolta, joka pedon voitettuaan laulaa Jumalan valtaistuimen edessä, kysyttäisiin:  "Mistä pedosta te olette asaneet voiton?"  Ja kuvitelkaamme edelleenkin jonkun joukosta sanovan:  "En tiedä, en tullut sitä asiaa tutkineeksi."  Joltakulta toiselta laulajalta kysyttäessä:  "En käsitä, mitä te oikein tarkoitette.  Tiedän vain sen, että tulin kerran Jumalan lapseksi, mutta en vaivannut itseäni ennustusten tutkimisella, ja saarnaa jillamme ei ollut tapana puhua niistä."  Vielä kerran autuaitten voittolaulun ääni ja soiton sävelet vyöryvät läpi taivaan valtaiven temppeliholvien.  He laulavat pedon merkistä ja sen nimen luvusta saamansa voiton johdosta.  Se on kiitoslaulu Jumalalle ja Kritsalle siitä, että heille annettiin voimaa kestämään taistelussa ja vastustamaan pedon merkin ottamista.  Kaikkien kasvoilta kuvastuu ilo, ja kaikkien silmistä säteilee rauhaa ja rakkautta.

                                                                  Jumalan sinetti ja Pedon merkki  (s. 14,15)