Etsimään ja pelastamaan

Etsimään ja pelastamaan lammasta, joka on eksynyt laumasta ja joka joutuu perikatoon, ellei sitä noudeta takaisin.  Kun ahkeran etsinnän jälkeen kadonuut löytyy, ei paimen, vaikka hän kärsii väsymystä, tuskaa ja nälkää, jätä sitä heikkona seuraamaan perässään eikä aja sitä edellään, vaan, oi ihmeellistä rakkautta, hän nostaa sen hellästi syliinsä ja asettaa olalleen sekä kantaa sen takaisin lammashuoneeseen.  Sitten hän kutsuu naapurinsa iloitsemaan kanssaan, koska kadonnut on löytynyt.

Vertaukset tuhlaajapojasta ja kadonneesta hopearahasta sisältävät saman opetuksen.  Jokainen sielu, joka on joutunut erikoisesti vaaraan lankeamalla kiusaukseen, tuottaa tuskaa Kristuksen sydämelle ja herättää hänen helintä myötätuntoaan johtaen hänet yhä vakavampiin ponnistuksiin.  Hän iloitsee yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, enemmän kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät parannusta tarvitse.

Nämä vertaukset ovat meille opetukseksi.  Kritus käski opetuslastensa toimia yhdessä hänen kanssaan hänen työssään ja rakastaa toisiaan, kuten hän rakasti heitä.  Hänen kärsimyksensä ristillä todistavat, miten suuren arvon hän antaa ihmissielulle.  Kaikki, jotka vastaanottavat tämän suuren pelastuksen, sitoutuvat hänen työtovereikseen.  Kenenkään ei tule pitää itseään erikoisena taivaan suosikkina ja keskittää koko mielenkiintoaan ja huomiotaan vain itseensä.  Kaikkien, jotka ovat ruvenneet Kristuksen palvelukseen, tulee työskennellä, kuten hän työskenteli, ja rakastaa niitä, jotka ovat tietämättömyydessä ja synnissä, kuten hänkin rakasti heitä.

Mutta meiltä kansana on puuttunut syvää, vakavaa, sydämellistä myötätuntoa ja rakkautta kiusattuja ja eksyneitä kohtaan.