Lunastuksen vaatimus

 Kymmenyksillä ja uhreilla Herralle tunnustamme hänen vaatimuksensa meihun Luojana, ja ne ovat myös tunnustus hänen vaatimuksistaan Lunastajana.  Koska kaikki voimamme tulee Kristukselta, näiden uhrien tulee virrata meiltä Jumalalle.  Niiden on aina pidettävä silmäimme edessä lunastuksen vaatimusta, joka on suurin kaikista vaatimuksista ja johon kaikki muut sisältyvät.  Meidän on aina pidettävä elävänä mielessämme käsitys hyväksemme tehdystä uhrista, ja sen on aina vaikutettava ajatuksiimme ja suunnitelmiimme.  Kristuksen tulee aina saada esiintyä keskuudessamme ristiinnaulittuna Vapahtajanamme.

"Ettekö tiedä...ettette ole itsenne omat?  Sillä te olette kalliisti ostetut."  1 Kor. 6:19,20.  Millainen hinta onkaan meistä maksettu!  Katsele ristiä ja sille nostettua uhria.  Katsele noita julmain naulain lävistämiä käsiä.  Katsele hänen jalkojaan, jotka on nauloin kiinnitetty puuhun.  Kristus kantoi syntimme omassa ruumiissaan.  Tuo kärsimys, tuo tuska on lunastuksen hinta.  Käsky kuului:  "Pelasta heidät joutumasta ikuiseen perikatoon.  Olen saanut lunastushinnan."

Etkö tiedä, että hän rakasti meitä ja antoi itsensä meidän edestämme, jotta me puolestamme antaisimme itsemme hänelle?  Miksi eivät kaikki, jotka vastaanottavat niin todellisena, kuin hänen rakkautensa ilmeni meihin, joiden puolesta hän kuoli?

Kristus kuvataan etsimässä kadonnutta lammasta.  Hänen rakkautensa ympäröi meitä tuoden meidät takaisin lammashuoneeseen.  Hänen rakkautensa antaa meille etuoikeuden istua yhdessä hänen kanssaan taivaan asunnoissa.  Kun Vanhurskauden Auringon ihana valo loistaa sydämeemme ja tunnemme rauhaa ja iloa Herrassa, kiittäkäämme silloin Herraa, kiittäkäämme häntä, joka on meidän kasvojemme valkeus ja meidän Jumalamme.  Älkäämme kiittäkö häntä vain sanoin, vaan pyhittämällä hänelle kaikki, mitä olemme ja mitä meillä on.

"Paljonko sinä olet velkaa isännällesi?"  Et voi sitä arvioida.  Koska kaikki, mitä sinulla on, kuuluu hänelle, pidätätko häneltä sen, minkä hän vaatii?  Kun hän pyytää sitä, tartutko siihen itsekkäästi kuin omaasi?  Pidätätkö sen ja käytät johonkin muuhun tarkoitukseen kuin sielujen pelastukseksi?  Tällä tavoin tuhansia sieluja hukkuu.  Miten voimme paremmin osoittaa antavamme arvoa Jumalan uhrille, hänen suurelle lahjalleen maailmalle, kuin lähettämällä lahjoja ja uhreja, ylistystä ja kiitosta huuliltamme sen suuren rakkauden tähden, jolla hän on meitä rakastanut ja vetänyt meitä puoleensa?

Luodessanne rukouksessa katseenne taivaaseen esittäkää itsenne Jumalalle hänen palvelijoinaan, ja kaikki, mitä teillä on, hänen omanaan, sanoen:  "Herra, sinun omastasi me annamme runsaasti sinulle."  Seisoessanne Golgatan ristin edessä, johon iankaikkisen Jumalan Poika on ristiinnaulittu teidän tähtenne, käsittäessänne tuon verrattoman rakkauden ja ihmeellisen armonosoituksen, tehkää vakava kysymys:  "Herra, mitä tahdot minun tekevän?"  Hän on sanonut teille:  "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille."  Mark. 16:15. 

                                                       Todistuksia Seurakunnalle I  (ss. 282, 283)
                                                        Ellen G. White