Tämä kysymys on ihmiselämän tärkein. Vastaus siihen on ratkaiseva aikaan ja iankaikkisuuteen nähden. Eikä tätä vastausta anneta vain sanoin, vaan ennen kaikkea elämällä ja teoilla.
Ensimmäiset opetuslapset vastasivat jättämällä kaiken ja seuraamalla Jeesusta. He seurasivat häntä siitä hetkestä, jolloin saivat kutsun, siihen saakka, kunnes heidän oma elämänsä maan päällä päättyi. Kaikista harha-askelista ja erehdyksistä huolimatta he pysyivät hänessä, vaikka hänen tiensä kulki läpi Getsemanen ja yli Golgatan. Vain yksi opetuslasten joukosta antoi toisen vastauksen: Juudas, josta kerrotaan, että hän meni pois myydäkseen Jeesuksen. Se oli hänen vastauksensa. Tosin hän oli jonkin aikaa ollut muiden kanssa Jeesuksen seurassa, olipa hänelle uskottu tärkeä tehtäväkin, nimittäin raha-asiain hoito. Hän kuuluiniihin, jotka osaavat hyötyä uskostaan ja Jumalastaan.
Hän eli uskonnollaan eikä uskonnolleen. Joka voi vallan hyvin liittyä seurakuntaan saadakseen enemmän arvonantoa, paremman toimen, suurempaa palkkaa, hienompia ystäviä, laajemmin asiakaspiirin jne. Hän rupeaa kristityksi laskelmoiden. Mutta samalla hän kavaltaa ja myy Mestarinsa.
Papit ja fariseukset antoivat toisenlaisen vastauksen. He huusivat: "Ristiinnaulittakoon!" Jeesus oli heille vastukseksi. Hänen julistuksensa saattoi heidän oman julistuksensa varjoon. "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu", sanoi kansa. Hän keräsi ympärilleen suurempia joukkoja kuin konsanaan oppineimmatkaan heistä. Ja ennen kaikkea: hänen elämänsä oli heille tuomioksi. Siksi he eivät Pilatuksen kysymykseen tienneet muuta vastausta kuin: "Ristiinnaulitse hänet!"
Rikas Elämä (ss. 14,15)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti