Ehjee

 Miksi Mooses pyysi faraota laskemaan kansan vapaaksi vain tilapäisesti... vain juhlaa viettämään? 

- Eikö Mooses luottanutkaan EHJEEn lupaukseen?
- Oliko Mooses kiivastuksissaan kansan päämiesten käynnin jälkeen?
- Mihin Mooses palasi, kun hän "palasi Herran tykö" (2. Moos. 5: 22)?
- Muistiko Mooses tuossa tilanteessa, mitä Jumala oli sanonut hänelle aikaisemmin (vrt. 2. Moos. 4: 21)? 
- Oliko Jumalan nimi ehtinyt jo unohtua Moosekselta?
- Onko "Herra" sama kuin se Jumala, joka ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa nimellä "EHJEE"?
- Mikä oli Mooseksen uskonnollinen kokemus ja ymmärrys ennen kuin hän kohtasi Jumalan palavassa pensaassa, ja minkä nimistä jumalaa/Jumalaa hän kumarsi ennen kuin hän kohtasi EHJEEn?
- HERRA: voiko kysymyksessä olla Mooseksen epäuskon seurauksena syntynyt vääristymä Jumalasta?
- Liittyikö "Herra" Mooseksen jumalakuvaan tai -nimeen, ennen kuin hän kohtasi "EHJEEn"?
- Olisiko Paholainen katsellut täysin pasiivisena Israelin kansan lähtöä Egyptistä?
- Eikö Saatana pyri aina sotkemaan kaikki Jumalan suunnitelmat?
- Mikä on Paholaisen osuus tässä sekamelskassa?
- Miksi Mooses ei puhuttele "lähettäjäänsä" sillä nimellä, minkä tämä antoi vastaukseksi hänen kysymykseensä palavan pensaan luona?
- Eikö Mooses kuullut palavan pensaan luona kunnolla Jumalan nimeä "EHJEE"... vai eikö hän ymmärtänyt sitä... no, kukas sen sitten olisi välittänyt jälkipolville, ellei Mooses itse olisi kuullut tai ymmärtänyt sitä?
- Jos "Herra" on se Kaikkivaltias Jumala, joka on ainutkertainen koko universumissa, miksi hän tarvitsisi kaksi eri nimeä; EHJEE ja Jahve?
- Kun jakeessa 6: 3 olevaan sanaan "Herra" liittyy reunahuomautus marginaalissa ("Hebreaksi Jahve"), miksi siinä ei samalla kerrota, mistä tuo sana "Jahve" johdetaan, tai mitä se merkitsee... eikö tässä olisi oivallinen selityksen paikka?
- Jos "Herra" ilmoitti nimensä/itsensä vasta Moosekselle (2. Moos. 6: 3 -8), miten on mahdollista, että hänen nimensä tunnettiin jo Eenoksen aikana (1. Moos. 4: 26)?
- Ellei "Jahve"... ja "Herra" ole Jumalan itsensä ilmoittama nimi, tarvitseeko sitä kunnioittaa ("Jahve" on yleensä suomennettu sanalla "Herra")?
- Jos nimi "Jahve" on vain "akateeminen sopimus", niin kuin eräs uskontotieteilijä minulle jo alkuunsa vastasi, onko viisasta tai turvallista käyttää sitä?
- Onko ihmisillä oikeus asettaa Jumalalle joku nimi, jota muiden tulee kumartaa tai kunnioittaa?
- Eikö Jumalan oma ilmoitus mene kaikkien inhimillisten sanojen edelle?
- Voisiko olla, että Jumalan asemaa tavoitteleva Lucifer (Jes. 14: 13, 14) kätkeytyisi Herra/Jahve-nimen taakse?
- Miten "ehjee" muistuttaisi Herran nimeä Jahve (2. Moos. 3: 14:n huomatus), kun Herran ilmoituksessa nimestään (2. Moos. 6: 2 - hepreaksi) ei ole mitään viittausta olla-verbiin?

Jumalan seurakunta

 Miten äärettömästi Jumala rakastaakaan adventtikansaa, koska Hän on tehnyt ja on jatkuvasti halukas tekemään niin paljon sen hyväksi. Adventtikansaankin sopii Herran muinaisesta Israelista lausuma sana: "Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä, jota en olisi sille tehnyt?" (Jes. 5:4). Hän kuitenkin sanoo: "Suuri työ on tehtävä kansamme hyväksi". (HK 137). Adventtikansan keskuudessa tullaan näkemään "suuri uskonpuhdistusliike". Tästä erityisestä työstä Jumalan kansan hyväksi ja keskuudessa on puhuttu paljon meille annetuissa innoitetuissa kirjoituksissa. Viittaamme joihinkin sellaisiin lausuntoihin.

Paljon on puhdistamista kansassamme ja kansastamme sellaista, mikä on pidättänyt sen heikossa tilassa ja estänyt sitä saavuttamasta suurempia voittoja. Jos ainoastaan yksi Akan teki Israelin Joosuan päivinä voimattomaksi kestämään pakanain edessä, niin kuinka paljon vähemmän nykyinen Israel satoine Akaneineen, "kun jokaisella seurakunnalla ja miltei jokaisella perheellä on oma Akaninsa" (5 T 157), voi voittaa maailmaa? Sellaisessa tilassa ollen ei kansamme saata kestää lähestyvänä "ahdistuksen aikana". "Akanit" on tuhottava, ennenkuin Israelista tulee voitokas.

"On kaksi vastakkaista voimaa, jotka lakkaamatta vaikuttavat seurakunnan jäseniin. Toinen vaikuttaa seurakunnan [sivu 83] puhdistumiseksi ja toinen Jumalan kansan turmeltumiseksi." (TM 46).

Edellisillä sivuilla esitetyt kuvaukset kansamme nykyisestä tilasta osoittavat, että seurakunta täytyy tulla puhdistetuksi, ennenkuin se voi päättää työn "voimakkaan huudon" kautta. Jumalan viimeisen Israelin on oltava puhdas. (Jes. 4 ym).

"Seulaa heilutetaan. Älkäämme sanoko: Anna, oi Jumala, kätesi pysähtyä. Seurakunta on puhdistettava, ja se tulee puhdistetuksi." "Minä näin taivaan Herran heiluttavan miekkaansa leikatakseen heidät pois. Oi, jospa jokainen penseä tunnustaja käsittäisi, minkä puhdistustyön Jumala aikoo suorittaa tunnustavan kansansa keskuudessa: Rakkaat ystävät, älkää pettäkö itseänne tilaanne nähden." (1 T 100,190).

Tätä perusteellista puhdistustyötä, "päättävää työtä seurakunnan hyväksi" (3 T 266), sanotaan "läpikotaiseksi uskonpuhdistustyöksi, jota tarvitaan jokaisessa seurakunnassamme" (TM 443).

Jumalan seurakunta tulee puhdistetuksi. "Seurakunnan puhdistamisen päivät kiiruhtavat nopeasti. Jumala tahtoo omistaa puhtaan ja totisen seurakunnan. Pian tapahtuvassa valtavassa seulonnassa pystymme paremmin arvostelemaan Israelin voiman. Merkit osoittavat, että aika on lähellä, jolloin Herra ilmaisee, että Hänellä on viskimensä kädessään, ja että Hän perusteellisesti puhdistaa puimatantereensa." (5 T 80).

Israelin voima oli sen sotakuntoisten miesten lukumäärässä. Tuossa "valtavassa seulonnassa" tulee nykyisen Israelin lukumäärä hämmästyttävästi pienentymään. Jumalan Israelin todellinen voima lasketaan sen sisäisen kuntoisuuden perusteella. Se on oleva "pieni lauma, joka pysyy valossa", "pieni jäännös". Niistä puhutaan myös "harvoina uskollisina" (5 T 209,210,213). Silloin pystymme tietämään niiden määrän, jotka todella palvelevat Herraa. Ne, joiden meidän mielestämme pitäisi johtaa seurakuntaa Jumalan valtakuntaan, saattavat silloin puuttua, toisten meille vielä tuntemattomien, ollessa heidän tilallaan. [sivu 84]

Herra puhdistaa temppelinsä ostajista ja myyjistä. Hän puhdistaa sydämet synnin saastutuksesta, maallisista haluista, itsekkäistä himoista ja huonoista tavoista, jotka turmelevat sielun. Pahat eroitetaan vanhurskaista. (Matt. 13: 49). Elonkorjuutyön päättävässä vaiheessa - voimakkaan huudon aikana - nisut erotetaan lusteista. Herra ottaa puhtaan lauman huostaansa ja päättää työnsä.

Herra haluaa myös puhtaan saarnaajiston, jonka kautta Hän päättää työnsä voimakkaan huudon aikana. "Niissä suurissa tapahtumisissa, jotka ovat niin lähellä, raivataan pois ne, joita Jumala ei ole asettanut. Hän haluaa saada puhtaan, totisen ja pyhitetyn saarnaajiston, joka on valmis iltasadetta varten." (B-55-1886).

Suuria muutoksia on todellakin tapahtuva, ei vain seurakunnassa, vaan myös sen johdossa. Alkujaan olivat saarnaajamme lauman paimenia ja sielunhoitajia. Vähitellen on tapahtunut muutos. Jo vuosia sitten profetian henki lausui: "Jumala on ilmaissut minulle monia asioita, jotka Hän on käskenyt ilmoittamaan Hänen kansalleen sekä kirjoituksin että puhein... Seurakuntiimme on tullut jotain vierasta. Vastuullisille paikoille asetetut miehet , joiden tulisi olla viisaita työtovereittensa auttajia, ovat monesti alkaneet pitää itseään kuin kuninkaina ja hallitsijoina seurakunnissa ja konferensseissa ja laitoksissa, sanoakseen yhdelle veljelle: tee tämä ja toiselle: tee se, ja jälleen toiselle: pidä huoli siitä, että teet niin ja niin." (TM 477). Tietenkään eivät kaikki ole tuollaisia "kuninkaita ja hallitsijoita", mutta jos saarnaajistomme tila olisi Herran järjestyksen mukainen, ei se tarvitsisi täydellistä uudistamista. Meille on selkeästi sanottu, että "viimeiseen vakavaan työhön osallistuu vain harvoja suuria miehiä. He ovat itsekylläisiä ja riippumattomia Jumalasta, niin että Hän ei voi heitä käyttää." 5 T 80).

Ketkä sitten saavat iltasateen ja päättävät työn? Profetian henki vastaa: "Herralla on uskollisia palvelijoita, jotka seulonnan ja koetuksen aikana astuvat esiin. On arvokkaita sieluja nyt salassa, jotka eivät ole notkistaneet polviaan Baalille... [sivu 85] Kun joukoittain valheveljiä erotetaan totisista, silloin salassa olleet tulevat esille, asettuen Kristuksen lipun alle hosianna-huutojen raikuessa.. . Silloin Kristuksen seurakunta esiintyy kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin aurinko ja peljättävänä kuin aseistettu armeija." (5 T 80-81).

Sellainen on oleva seurakunta sen jälkeen kuin se ja sen johto on puhdistettu ja uudistettu. Puhdistuksen täytyy tapahtua voimakkaan huudon alkamiseen mennessä. Heidän suussaan ei havaita silloin valhetta. "Kaikki ovat sopusoinnussa Hengen mielen kanssa. . . ja Jumalan palvelijat puhuvat samoja asioita." (8 T 251). Silloin inhimillinen heikkous ja epätäydellisyys on muuttunut iankaikkiseksi kirkkaudeksi. Seurakunta on silloin kirkastettu, "jossa ei ole tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta senkaltaista, vaan se on pyhä ja nuhteeton." Se on seurakunta, joka "pitää Jumalan käskyt ja jolla on Jeesuksen usko". "Kristuksen vanhurskauden asuun puettuna seurakunta käy viimeiseen taisteluunsa... Se menee kaikkeen maailmaan voittoisana voittamaan." (PK 725). "Puettuna täydellisiin valon ja vanhurskauden varusteisiin se (seurakunta) astuu viimeiseen taisteluunsa. Kuona, arvoton aines, on kulutettu pois, ja totuuden vaikutus todistaa maailmalle pyhittävästä ja jalostavasta luonteestaan.

Pyhitys

 Tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne." (1 Tess. 4:3). "Pyhitä heidät totuudessa." (Joh. 17:17). "Pyrkikää... pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa." (Hebr. 12:14). "Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen." (1 Tess. 5: 23).

Näistä Raamatun jakeista ilmenee, että Herra tahtoo meidän tulevan pyhiksi ja säilyvän pyhinä Hänen tekonsa perusteella ja kautta Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan kansa on valittu ja erotettu maailman synnintekijöistä. (2 Kor. 6:14, 17, 18).

Pyhä, pyhitetty, on sellainen, joka on erotettu maailmasta, vihitty ja omistettu Jumalalle ja Hänen palvelukseensa Häntä kaikessa tottelemaan. (1 Kor. 1:2).

Mitä on pyhitys? "Pyhitys ei ole ihastusta tahi haltioitumista. Se on tahdon täydellistä luovuttamista Jumalalle. Se on elämistä jokaisesta sanasta kuin Jumalan suusta lähtee. Se on taivaallisen Isän tahdon tekemistä. Se on luottamista Jumalaan koetuksissa ja pimeydessä yhtä hyvin kuin valkeudessakin. Se on vaellusta uskossa eikä näkemisessä. Se on nojautumista Jumalaan horjumattomassa luottamuksessa. Se on lepäämistä Hänen rakkaudessaan." (AA 51). [sivu 262]

Juuri kääntynyt ihminen ei tajua, miten paljosta hänen on vielä luovuttava, miten paljon jätettävä, miten paljon otettava ja miten paljossa voitettava. On otettava ensimmäinen askel ja kerran myös viimeinen askel pyhityksen tiellä täydellisyyteen. Jumala ei ilmaise heti alussa opetuslapselleen, miten paljon hänen on uhrattava, miten paljon hän joutuu kohtaamaan kiusauksia, vaikeuksia, taisteluja ja miten paljosta on erottava matkalla ikuiseen kotiin. Mutta sen Hän ilmaisee edeltäpäin, että on olemassa täydellisyyden päämäärä, johon on alati pyrittävä ja ponnisteltava - Kristuksen kaltaisuus. (Ef. 4: 11, 12; Room. 8: 29).

"Pyhitys on alati jatkuva, alati edistyvä teko. Sen eri askeleet esittää Pietari järjestyksessänsä. (2 Piet. 1:5-7)." (The Bible Sanctification, s. 80).

"Pyhitys ei ole hetken, tunnin tai päivän työ; se kestää läpi elämän. Sitä ei saavuteta jonkin onnellisen tunnelmakuohun kautta. Se on tulos jatkuvasta kuolemisesta synnille ja alinomaisesta elämisestä Kristukselle. Heikot, ajoittaiset yritykset eivät voi muuttaa väärää oikeaksi tai aikaansaada luonteen uudistumista. Ainoastaan pitkäaikaisten ja kestävien ponnistusten, tuskallisen kasvatuksen ja ankaran taistelun kautta me voitamme." (AA 560).

Pyhittäessään ihmisiä - lapsiaan - Jumala käyttää määrättyjä välikappaleita:

1. Kristuksen sovinto- eli sijaiskuolemaa, Hänen pyhää, viatonta vertansa. "Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamusta." (Hebr. 9: 22). Pyhitys tapahtuu Kristuksen kertakaikkisen uhrin ansiosta. (Hebr. 10:14,10, 29; 13: 12). Hän teki Isän tahdon, ollen kuuliainen kuolemaan saakka voidakseen pystyttää meihin Jumalan tahdon täyttämisen kuolemansa ja elämänsä nojalla.
2. Jumalan sanaa. (Joh. 17: 17). Jatkuva ja harras Jumalan sanan tutkiminen ja totteleminen saa aikaan muutoksen, jota enkelitkin ihmettelevät. Kristuksen täydellisen luonteen katseleminen sanassa ja Jumalan pyhän ja täydellisen lain ajatteleminen [sivu 263] vaikuttavat ihmisen muuttumisen. (2 Kor. 3: 18; 1 Tim. 4:5; Joh. 15:3).
3. Pyhän Hengen työtä sydämessä. (Room. 15: 16; 1 Kor. 6: 11).
4. "Koska Jumalan laki on 'pyhä, oikea ja hyvä', Jumalan täydellisyyden heijastin, niin on sellainen luonne, joka tämän lain tottelemisen seurauksena kehittyy, pyhä. Sellaisesta luonteesta on Kristus täydellinen esimerkki. Hän sanoo: 'Olen pitänyt Isäni käskyt, sillä minä teen aina sitä, mikä on Hänelle mieluista'. Kristuksen seuraajien on tultava Hänen kaltaisikseen. Jumalan armon avulla heidän tulee kehittää itselleen sellainen luonne, joka on sopusoinnussa Hänen pyhän lakinsa periaatteiden kanssa. Se on raamatullinen pyhitys." (ST 573).
5. Kottelemuksia, ahdistuksia. (Joh. 17:19).

"Jumalan kansan puhdistuminen ei voi tapahtua ilman kärsimyksiä. Jumala sallii ahdistusten tulen kuluttaa pois kuonan, jotta arvoton tulisi erotetuksi arvollisesta, niin että esille tulisi puhdas metalli. Hän lähettää meidät yhdestä tulesta toiseen koetellakseen meidän tosi arvoamme. Jos me emme näissä koetuksissa kestä, niin kuinka meille on käyvä suuren koetuksen ja ahdistuksen ajan saavuttua? Jos menestys tai vastoinkäyminen ilmaisee meissä olevan virheitä, ylpeyttä tahi sydämen itsekkyyttä, niin miten käykään meille silloin, kun Jumala tulella koettelee kunkin teon ja tuo ilmi kaikki sydämen salaisuudet?

"Koettelevien vaikeuksien kautta Jumala vie kansansa lähelle itseään osoittaakseen heille heidän heikkoutensa, voimattomuutensa ja kelvottomuutensa sekä opettaakseen heitä turvaamaan Häneen ainoana apunaan ja luottamaan Häneen kaikessa.

"Jumala kuljettaa ihmisiä koetuksiin yhä uudelleen, lisäten puristusta ja ahdistusta, kunnes täydellinen nöyrtyminen ja luonteen muuttuminen saa heidät sopusointuun Kristuksen ja taivaan ilmapiirin kanssa ja kunnes he ovat päässeet itsensä voittajiksi." (4 T 85-86).

Pyhitetty ihminen on vapaa ylpeydestä, itsekorotuksen hengestä ja kaikesta kerskailusta. Hänen ainoana kerskauksenaan on Jumala ja Vapahtaja. (Vrt. Dan. 9:5-11; Jes. 6: 5.) Eivät [sivu 264] Jumalan muinaiset todellisesti pyhitetyt miehet, kuten Daniel ja Jesaja, tietensä antautuneet hetkeksikään kiusaajalle tai syntiä tehneet, ja kuitenkin he, inhimillisen luontonsa Jumalan pyhyyden valotuksessa nähtyään, inhosivat itseään.

"Mitä selkeämpi näkemys Jumalan lapsilla on Kristuksen suuruudesta, kirkkaudesta ja täydellisyydestä, sitä elävämmin he näkevät oman heikkoutensa ja epätäydellisyytensä. Ei heillä ole halua sanoa omaa luonnnettaan synnittömäksi. Se, mikä on näyttänyt itsessään oikealta ja miellyttävältä, esiintyy Kristuksen puhtauden ja kirkkauden rinnalla arvottomalta ja turmeltuneelta. Jumalasta erossa olevat ihmiset, joilla on sangen hämärä kuva Kristuksesta, voivat sanoa: 'Minä olen synnitön, minä olen pyhär." (Sanctification, s. 43).

Kristitty ei voi millään kohdalla matkallaan pysähtyä tyytyväisenä katselemaan omia aikaansaannoksiaan. Hän näkee lakkaamatta uusia korkeita päämääriä edessään. Hän on alati kilparadalla, pyrkien täydellisyyteen, voittopalkintoon. Niin teki Paavali (Fil. 3: 12-14) ja niin tekevät kaikki vilpittömät kristityt. He eivät hellitä taistelua, ennenkuin ovat päässeet Jumalan itsensä asettamaan päämäärään, täydelliseen pyhitykseen. Jo siihen pyrkiessäänkin heidän tulee olla kaikessa vaelluksessansa pyhiä. (1 Piet. 1:16; 15, 2 Piet. 1: 4).

Paavali kirjoittaa "pyhille" Korinttossa (2 Kor. 1:1): "Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa." (2 Kor. 7: 1).

Jumalan antamien lupausten turvin on meidän mahdollista päästä synneistä (Ilm. 1:5) ja pyhittyä, jopa saattaa pyhityksemme täydelliseksi. Mutta sen täytyy tapahtua Jumalan pelossa, joka estää tahallisista synneistä ja johtaa noudattamaan Jumalan käskyjä Jeesuksen uskossa.

"Lihan saastutukseen" sisältyvät sellaiset asiat kuin kielen synnit, juopottelu, ylensyöminen ja kaikki lihallinen nautinto, kahvin, teen, kielletyn ruoan nauttiminen, pahan katseleminen ja kuunteleminen, huoruus ja haureus sekä avioliitossa että sen ulkopuolella. [sivu 265] "Avioliitto peittää mitä pimeimpiä syntejä." (2 T 472).

"Hengen saastutukseen" on luettava paha ajattelu, likaiset ja alhaiset halut ja himot, ylpeys, ahneus, kateus, viha, kiivastus, sydämen kovuus, katkeruus, epäusko, vilpillisyys, väärä usko, harhaopit, riidat, saastainen mielikuvitus, rivon kirjallisuuden ja ajanvietelukemiston käyttö jne. Läpikotainen mielen ja ajatusmaailman pyhittyminen johtaa kehonkin pyhittymiseen. (Ef. 4: 22-24).

Vaikka Jumalan lapsi kokeekin mielenmuutoksen ja sydämen uudistuksen luonteensa kehittymiseksi sopusointuun Jumalan tahdon kanssa, täytyy hänen siitä huolimatta olla alinomaisessa taistelussa itsensä kanssa. Kuolevainen keho on saatettava Pyhän Hengen kautta kuuliaiseksi sielun ja Hengen korkeammalle luonnolle. (1 Kor. 9: 26, 27).

Säilytettäväksi suuri totuus

 Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellansa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnalle sanoo.'” (Ilm. 3:14-22).

"Joita minä pidän rakkaina." Tietoisena siitä, että Jumala rakastaa laodikealaisia, Laodikean "enkeliäkin" – so. johtajia [sivu 56] - puhumme tässä luvussa, kuten puhuimme edellisessäkin, kansamme todellisesta tilasta, auttaaksemme niin monia kuin mahdollista havaitsemaan "petoksen", joka on "suurin vaaramme" ja pääsemään siitä "Jumalan lasten vapauteen" Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

"Laodikea" on seitsemännenpäivän adventistiyhdyskuntaa tarkoittava tyypillinen nimi. Kaikki adventistit ovat siitä tietoisia, mutta vain aniharvat ovat sen johdosta huolestuneita ja tekevät jotain kansamme hyväksi! Sen sijaan ollaan tyytyväisiä siihen, että "meillä on koko totuus", joka vie perille saakka.' Tai ollaan peräti "suruttomia Siionissa". (Aam. 6: 1). Hengellinen sokeus, joka on laodikealaisten salainen tauti, on kuvattu erinomaisesti seuraavissa profetian hengen sanoissa:

"On monia tunnustavia kristittyjä, jotka ovat välinpitämättömiä Herran tulemisen odotuksessaan. Heillä ei ole yllään Hänen vanhurskautensa pukua. He voivat tunnustaa olevansa Jumalan lapsia, mutta he eivät ole puhdistautuneet synnistä. He ovat itsekkäitä ja itsekylläisiä. Heidän elämänsä on Kristuksetonta . He eivät rakasta Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistään niinkuin itseään. Heiltä puuttuu oikea käsitys siitä, mitä pyhyys on. He eivät näe itsessään olevia vikoja ja puutteita. He ovat niin sokaistuja, etteivät pysty huomaamaan ylpeyden ja pahuuden kavalaa toimintaa itsessään. Heillä on yllään itsevanhurskauden saastainen puku ja he ovat lyödyt sokeudella. Saatana on heittänyt varjonsa heidän ja Kristuksen väliin. Heillä ei ole lainkaan halua tutkistella Vapahtajan puhdasta ja pyhää luonnetta." (Review 26.2.1901).

Lainaamme joitakin profetian hengen lausuntoja, joista ilmenee, mitä Laodikealla on ymmärrettävä:

• "Laodikean seurakunnan sanoma soveltuu erityisesti Jumalan kansaan nykyaikana." (Review 20. 8.1903).
• "Laodikean sanoma koskee Jumalan kansaa, joka tunnustaa uskovansa nykyisen totuuden." (4 T 87).
• "Laodikean seurakunnan sanoma soveltuu niihin, joille on annettu säilytettäväksi suuri totuus." (Review 1.1.1889). [sivu 57]
• "Sanoma Laodikean seurakunnalle ilmaisee meidän tilamme kansana." (Review 15.12.1904).
• "Sanoma Laodikean seurakunnalle sopii juuri meidän tilaamme." (Review 23.7.1889.
• "Veljillemme, jotka luottavat itseensä ja ovat tyytyväisiä tilaansa, jotka puhuvat ja toimivat, ikäänkuin ei enempää valoa tarvittaisikaan, tahdomme sanoa, että Laodikean sanoma sopii juuri teihin." (Review 1.4.1890).
• "Sanoma Laodikean seurakunnalle on vavahduttava julistus ja soveltuu Jumalan kansaan nykyaikana." (3 T 252).

Laodikea-sanoma ei ole ohittanut sille määrättyä aikaa tai lopettanut työtänsä. "Jos sanoma olisi ollut niin lyhytaikainen, kuin monet meistä olemme otaksuneet, ei heille olisi jäänyt mitään aikaa luonteensa kehittämiseen." (1 T 187). "Kun sitä ensimmäisen kerran esitettiin, johti se hartaaseen sydämentutkisteluun. Synnit tunnustettiin, ja Jumalan kansa heräsi kaikkialla. Melkein kaikki uskoivat, että tämä sanoma päättyy kolmannen enkelin sanoman voimakkaaseen huutoon." (1 T 186).

Adventtiseurakunta ei ole Babylon. Päinvastoin nimitetään sitä vertauskuvallisesti "Jerusalemiksi" mm. Hes. 9. luvussa, jossa kuvataan sinetöimistyötä lopun aikana. Tämä "päättävä työ seurakunnan hyväksi, sadan neljänkymmenenneljän tuhannen sinetöimisen aikana ... esitetään voimakkaasti profeetan kuvauksessa viimeisestä työstä... Ja Herra sanoi hänelle: Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään." (Hes. 9:4). (3 T 266).

Sanoma Laodikealle on tarkoitettu erityisesti ja ennen kaikkea seurakunnan johtajille, saarnaajille ja paimenille. "Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita." Siksi uskonpuhdistuksen tulisi alkaa juuri heistä: "Kansa tarvitsee uskonpuhdistusta, mutta sen tulisi aloittaa puhdistavan työnsä saarnaajista." (1 T 469). [sivu 58]

Heille ensikädessä Uskollinen Todistaja sanoo: "Etkä tiedä, että juuri sinä (Laodikean enkeli) olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston." Juuri tässä kohden on vaikeus löydettävissä. He eivät tunne tilaansa. "Saarnaajat nukkuvat ja maallikkojäsenet nukkuvat..." (8 T 37). "Nukkuvat saarnaajat saarnaavat nukkuvalle seurakunnalle!" (2 T 337).

Tällaisen saarnaajakunnan kautta ei Herra voi välittää maailmalle "voimakasta huutoa" ja valmistaa jäännöstä Kristuksen ilmestymiselle, koska se itse on valmistumaton. Siihen tarvitaan uudistunutta saarnaajakuntaa, kuten on ennustettu. (5 T 80 ja Sef. 3:11,12). (Tästä lähemmin myöhemmin).

"Ainoastaan niiden, jotka ovat vastustaneet kiusauksia väkevän Jumalan voimassa, sallitaan ottaa osaa sen (kolmannen enkelin sanoman) julistamiseen, kun se on paisunut voimakkaaksi huudoksi." (Review No. 19, 1908).

Kävisiköhän niin, että tämän profeetallisen sanoman julistaisivat Laodikean enkelille ja seurakunnalle jotkut muut, kuin "enkeli" (yhdyskunnan paimenet) itse? Monet seikat viittaavat siihen, että niin on käyvä. Sitä tosin eivät saarnaajat eivätkä jäsenetkään osaa odottaa tai toivoa tapahtuvaksi, mutta uskollisten tähden se on kuitenkin tapahtuva.

Todistuksien kolmannessa osassa, sivuilla 252-253, profetian henki osoittaa selvästi, että Jumalan kansalle, Laodikealle, tullaan esittämään erityinen varoitussanoma aikanamme ja että sitä eivät tule julistamaan ketkä tahansa, vaan erityisesti sitä tarkoitusta varten kutsutut saarnaajat. Siinä sanomassa ei julisteta rauhaa ja turvallisuutta, kuten lihallinen mieli tahtoisi. Profetian henki korostaa sitä seikkaa, että Jumalan kansa on petoksessa luullessaan olevansa erinomaisessa tilassa. Niin, Jumalan kansa nyt on petoksessa, niinkuin olivat juutalaiset Kristuksen päivinä. Me laodikealaiset olemme ehkä suuremmassa petoksessa, koska meillä on menneitten aikojen esimerkit ja suurempi valo kuin oli heillä.

Tiedättekö te, rakkaat veljet, että ennustus selvästi osoittaa Jumalan kansan Laodikean seurakunnassa olevan arveluttavan [sivu 59] vaarallisessa tilassa, ettekä te sitä lähestulkoonkaan kaikki tajua? Joko te sen tiedätte tahi ette tiedä, joko te sen uskotte taikka ette usko, se on joka tapauksessa asian todellinen laita. Jos te tahdotte välttää petoksen, on teidän uskottava se viivyttelemättä. Joko uskotte tai ette usko, täytyy teidän uskoa ainakin se, että "tätä puhuu Uskollinen Todistaja, ja Hänen todistuksensa täytyy olla tosi". (3 T 253).

Laodikean enkeli ei todellakaan tunne omaa eikä kansan tilaa. Ei hän tietoisesti valehtele tilaansa ylistäessään. Jos hän tahallaan puhuisi valhetta, tietäisi hän valhettelevansa. Hänen mielestään ovat valhettelijoita ne, jotka väittävät seurakunnan tilaa arveluttavaksi.

• "Uskollisen Todistajan todistus tapaa Jumalan kansan surullisessa petoksessa. He eivät tiedä, että heidän tilansa Jumalan edessä on niin surullinen." (3 T 253).
• "Monet kuvittelevat olevansa oikeassa suhteessa Jumalaan, vaikka heillä ei ole totuuden periaatteita sydämessään." (4 T 227).
• "Saattaisivatko ihmiset olla enää suuremmassa petoksessa kuin uskoa olevansa oikeassa heidän kaikkien ollessa väärässä! ... He mairittelevat itseään sillä, että heidän hengellinen tilansa on hyvä." - (4 T 227).
• "Yleisesti ajatellaan, että seurakunta kukoistaa ja että rauha ja hengellinen menestys vallitsevat kaikkialla sen sisäpuolella." (5 T 217).

Sanoessaan "minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse", Laodikean enkeli todellisuudessa tarkoittaa sanoa, että heillä on Raamattu ja Todistukset seurakunnalle ja lisäksi runsaasti muita hyviä kirjoja, koko totuus. Hän ei tunne tarvitsevansa mitään muuta. Herran käsitys hänestä ja hänen seurakunnastaan on kuitenkin täydellisesti päinvastainen. Kumpiko on oikeassa?

Laodikean enkeli sanoo: "Olen tyytyväinen asemaani. Olen pystyttänyt telttapaaluni enkä halua muuttaa paikaltani, tulkoon mitä tahansa." (Counsels on Sabbath School Work, s. 28). [sivu 60] "Mikään ylpeys ei ole niin vaarallinen kuin hengellinen ylpeys", sanoo Herran sanansaattaja. (TM 109). Eiköhän seuraava todistus usein pidä paikkaansa seurakunnistamme.

"Laodikean seurakunta todella uskoi ja iloitsi evankeliumin siunauksista, ajatellen olevansa rikas Jumalan suosiota nauttiessaan, kun Uskollinen Todistaja sanoi sitä köyhäksi, alastomaksi, sokeaksi ja viheliäiseksi... Herra ei katsele asioita siten kuin ihmiset. Hänen tiensä ja ajatuksensa eivät ole meidän teitämme." (3 T 201).

Inhimilliseltä kannalta katsoen yhdyskuntamme voisi omata laodikealaisen rikkauden tunteen ja kerskata paljostakin "lihaan" luottaen (Fil. 3:4), kuten esim. seurakuntajärjestyksestään, laitoksistaan, lähetystyöstään monissa kansoissa ja monilla kielillä, suhteellisesti runsaista aineellisista tuloistaan, oppijärjestelmästään ja paljosta muusta. Ja totta on, että kerskauksen ja itsevanhurskauden henki on valtaamassa pelottavasti sijaa monissa adventisteissa. Profetian henki on puhunut tästä varoittavasti:

"Jatkuva menestys työssämme ja lisääntyneet mahdollisuudet täyttävät monien kansamme jäsenten sydämet ja mielet tyytyväisyydellä ja ylpeydellä, jonka pelkäämme valloittavan paikan Jumalan rakkaudelta sielussa."

"He ovat halukkaampia työhön ja toimintaan kuin nöyrään pyhityselämään, alttiimpia harjoittamaan ulkonaisia uskonnollisia menoja kuin huolehtimaan sisäisestä sydämessä tapahtuvasta työstä. Paljolla touhuamisella ja toiminnalla syrjäytetään mietiskely ja rukous." (4 T 535). "Monille ulkonaiset asiat merkitsevät koko uskontoa." (TM 196).

Pelastusta ei saavuteta paljolla tekemisellä, sabatin pitämisellä, uhraamisilla, päämäärien saavuttamisilla tai oppijärjestelmillä. Pikemminkin ne koituvat tuomioksemme, jos totuus Kristuksessa ei pääse luonnetta pyhittämään. Ne ovat vilpittömässä mielessä Jumalan kunniaksi ja ihmisten siunaamiseksi tehtyinä paikallaan, mutta ei pelastuksen välineitä. Jumalan [sivu 61] lapsi on rikas hyvistä töistä, mutta ne ilmenevät elämässä itsestään, luonnostaan, kun Kristuksen rakkaus on vaikuttimena. Ne ovat sisällisen uskonelämän ulkonaisia merkkejä

Ensimmäinen rakkaus

 Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta." (Ilm. 2: 4, 5). Siirrymme välittömästi innoitettuun selitykseen:

"Minua on käsketty sanomaan, että nämä sanat soveltuvat seitsemännenpäivän adventistiseurakuntiin niiden nykyisessä tilassa. Jumalan rakkaus on kadotettu. Tämä merkitsee rakkauden puutetta toinen toisiinsa. Minää, minää, minää hellitään ja se pyrkii ylivaltaan. Kuinka kauan tätä jatkuu? Ellei tapahdu uutta kääntymystä, niin on pian oleva sellainen puute jumalisuudesta, että seurakunta on hedelmättömän viinipuun kaltainen. Sille on annettu suuri valo. Sillä on ollut runsaasti tilaisuuksia hedelmien kantamiseen, mutta itsekkyys on päästetty sisälle. Jumala sanoo: 'Minä työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta." (Review 25. 2.1902).

Esitämme toisenkin Raamatun kohdan: "Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus." (Matt. 24:12). Tämän jakeen johdosta sanoo profetian henki:

"Suuri osa kansamme jäsenistä on tässä mainitussa tilassa. Sen tähden, että pahuus rehoittaa, on monien rakkaus kylmentynyt. Vain harvoista voidaan sanoa: 'Te olette päivän lapsia; [sivu 76] emmekä ole yön emmekä pimeyden lapsia.' Sieluni on murheel?linen, kun näen niin suuren hengellisyyden puutteen keskuudessamme." (5 T 10).

"Saakoot tämänkaltaiset lausunnot tutkivina tunkeutua sydämiimme. Missä on sitä intoa ja rakkautta Jumalaan, jotka vastaavat sen totuuden suuruutta, johonka väitämme uskovamme? Maailman rakkaus ja jonkin helmasynnin helliminen ovat kääntäneet sydämet pois rukouksesta ja pyhien asioiden ajattelemisesta. Uskonnollisten muotomenojen harjoitusta jatketaan, mutta missä on rakkaus Jeesukseen? Hengellisyys on kuolemaisillaan. Onko tämä velttous, tämä surullinen rappiotila jatkuva? Annetaanko totuuden lampun lepattaa ja kokonaan sammua, koska sitä ei täytetä armon öljyllä? Toivoisin jokaisen saarnaajamme ja jokaisen työntekijämme näkevän tämän asian sellaisena kuin se on näytetty minulle. Oman arvon tunto ja itsekylläisyys tappavat hengellisen elämän. Omaa minää korotetaan ja siitä puhutaan. Oi, jos oma minä kuolisi!... Kun tämä ylpeä ja kerskaileva omahyväisyys ja tämä tyytyväinen itsevanhurskaus täyttää sielun, ei siellä ole tilaa Jeesukselle. Hänelle annetaan halvempi paikka, samalla kuin oma minä paisuu tärkeämmäksi ja täyttää koko sielun temppelin. .. Kun oma minä kätketään Kristukseen, ei sitä niin usein tuoda esille. Eikö meidän tulisi täyttää Jumalan Hengen vaatimukset? Eikö meidän tulisi ajatella enemmän käytännöllistä jumalisuutta ja vähemmän koneellista järjestystä?" (5 T 538).

"Efeson seurakunnan kokemusta leimasi alussa lapsenomainen yksinkertaisuus ja palava into. Siinä ilmeni elävää, harrasta ja sydämellistä rakkautta Kristukseen, sillä Hän oli aina läsnä heidän sydämissään. Jumalan ylistys oli heidän huulillaan ja heidän kiitollisuutensa oli sopusoinnussa taivaallisen perheen kiitollisuuden kanssa. Maailma tiesi, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa. Syntiset ihmiset, katuvat, armahdetut, puhdistetut ja pyhitetyt nauttivat Jumalan yhteydestä Hänen Poikansa kautta. Uskovat hartaina vastaanottivat jokaisen Jumalan sanan ja noudattivat sitä. Täytettyinä rakkaudella Lunastajaansa heidän korkeimpana päämääränään oli voittaa sieluja [sivu 77] Hänelle .. . Seurakunnan jäsenet olivat yhtä ajatuksiltaan ja teoiltaan. Yhdistävänä siteenä oli rakkaus Kristukseen. He tavoittelivat yhä täydellisempää Kristuksen tuntemista. Heidän elämänsä säteili kirkkautta, lohdutusta, rohkaisua ja rauhaa. He kävivät katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksissaan, pitäen itsensä tahrattomina maailman saastasta. Tämän laiminlyöminen olisi ollut heidän näkemyksensä mukaan ristiriidassa heidän tunnustuksensa kanssa, heidän Lunastajansa kieltämistä." (6 T 421-422).

"Rakkauden ja uskon puute ovat ne suuret synnit, joihin Jumalan kansa on syyllistynyt." (3 T 475). "Kylmä, kovasydäminen farisealaisuus on päässyt valtaan monissa, jotka tunnustautuvat Jeesuksen seuraajiksi. Jeesuksen rakkaus on kuollut." (TM 352).

Näiden molempien raamatunkohtien johdosta, joita profetian henki sovelluttaa adventtikansaan, puhutaan monissa muissa Todistuksien paikoissa. Tässä yhteydessä rajoitumme vain edellä esitettyihin. Yhdymme seuraavaan toivomukseen, rukoillen sen toteutumista omalla ja monien muiden kohdalla: "Saakoon uudistuminen tämän ensimmäisen rakkauden palautumiseksi tapahtua." (5 T 612).

Apostolien ajan Efeson seurakunnasta sanoo muuan hengellinen kirjailija: "Jos Efesossa olisi tapahtunut tavallinen, inhimillinen 'piispantarkastus', niin varmaan tämä seurakunta olisi saanut mitä korkeimman kiitoksen." Niin, se olisi varmaan julistettu malliseurakunnaksi, niin suuret ja ilmeiset olivat sen kristilliset hyveet. Ihminen näkee vain ulkomuodon, mutta Herra katsoo sydämeen. Suurista ansioistaan huolimatta Efeson seurakunnalla oli niin suuri puute, että se teki tyhjäksi kaiken sen, mitä sillä oli myönteistä ja kiitettävää. Se oli menettänyt ensimmäisen rakkautensa. Kyseessä oli ensisijassa rakkaus Jumalaan ja Kristukseen - ei uskonveljiin ja yleinen ihmisrakkaus, vaikka sekin lienee siihen sisältynyt. Ensimmäinen rakkaus on siellä, missä on elävästi opittu tuntemaan Kristuksen kirkkaus ja koettu Hänen rakkautensa, Hänen kuolemastaan säteilevä [sivu 78] Vapahtaja-rakkaus. Paavali kuvaa tätä ensimmäisen rakkauden tilaa 2 Kor. 5 luvun 14 ja 15 jakeissa:

"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut."

Suora todistus

 kirjoituksissa mainittu "suora todistus"? Se ei ole mikään muu kuin todistus, joka sanoo syntiä synniksi ja neuvoo jättämään sen kaikissa muodoissaan, oli sitten kysymys "lihan tai hengen saastutuksesta". Oletko sinä halukas ottamaan vastaan tämän "suoran" eli "peittelemättömän" (Mark. 8: 32) todistuksen?

Seurakunnassa on paljon "lusteita", jotka eivät ole syntyneet "totuuden Hengestä", vaan ovat maailmasta. Sellaiset eivät ole tehneet pesäeroa luonnollisen sydämen haluista ja "lihan mielen" kuiskeista, "silmäin pyynnöstä" ja "elämän korskeudesta", mikä "ei ole Isästä, vaan maailmasta" (1 Joh. 2:16). Kun näille "laittomille lapsille" puhutaan suorasta todistuksesta, joka vaatii heitä hylkäämään maailman ja vastaanottamaan koko totuuden, ilmaisevat he kohta, etteivät he ole Jumalan siemen. Julista heille suora todistus esim. pukeutumis- ja terveysuudistuksesta, kehoittaen heitä hyväksymään ja sovelluttamaan profetian hengen opetukset omalle kohdalleen ja seurakuntaelämään ja -toimintaan nähden joka suhteessa, puhumattakaan maailmallisen huvituksen ja siveellisyyssyntien jättämisestä, niin monet ns. "hyvät kristityt", joista jotkut ovat jopa huomattavissa asemissa seurakunnassa, nousevat vastustamaan tai ehkä jättävät seurakunnan. Jos taas suora todistus esitetään vilpittömille, niin [sivu 334] he, vaikka heillä olisi joitakin epäilyksiä seurauksiin nähden, nopeasti ja täydellisesti, heti ja ainaiseksi omistavat sen. (Katso HK 300.) Älköön yksikään saarnaaja, konferenssin puheenjohtaja tai seurakunnan vanhin laiminlyökö julistaa tätä suoraa todistusta kansallemme, sillä siitä riippuu heidän elämänsä, vaikka konferenssi eli Piirikunta sen vuoksi menettäisikin kymmenyksiä ja uhrilahjoja tai jäseniä.

Herran sanansaattaja, E. G. White, oli uskollinen suoran todistuksen julistaja. Hän kirjoitti siitä itse seuraavasti:

"Älköön kukaan hellikö sellaista ajatusta, että kadun tai peruutan ainoatakaan suoraa todistusta, mitä olen esittänyt yksityisille henkilöille tai kansalle. Jos jossakin olen erehtynyt, niin se on tapahtunut siinä, etten kyllin päättävästi enkä voimakkaasti ole nuhdellut synnistä. Muutamat veljet ovat ottaneet velvollisuudekseen arvostella työtäni ja ovat ehdottaneet minulle helpompaa menettelyä virheiden oikaisemiseksi. Näille henkilöille tahdon sanoa: 'Valitsen Jumalan tien enkä teidän.' Mitä olen sanonut tai kirjoittanut todistuksina tai nuhteina, sitä en ole ilmaissut liian suoraan.

Tuo pieni joukko

 Profeetta Sakariaan kirjan kolmas luku tarjoaa meille hyödyllisen opetuksen pakkosiirtolaisuudesta palanneen Israelin jäännöksen kokemuksista ylimmäisen papin Joosuan päivinä sekä kirkasta valoa lopun ajan jäännöksestä sen jälkeen, kun se on läpikäynyt suuren heräyksen ja uskonpuhdistuksen ja varustettu iltasateen kirkkaudella.

Joosua seisoo Herran enkelin ("itse Kristus, syntisten Lunastaja" (1 Ts 307) edessä saastaisiin vaatteisiin puettuna. Paikalla on myös saatana syyttämässä Joosuaa. Enkeli käskee riisua Joosuan yltä pois saastaiset vaatteet. Enkeli vakuuttaa ottaneensa Joosualta pois pahat teot ja puettavansa hänet juhlavaatteisiin. Jos Joosua sen jälkeen vaeltaa Herran teillä, saa hän enkelivartion molemmille puolillensa.

Kertomus osoittaa, kuinka Vapahtaja on halukas ottamaan pois katuvaisten lastensa pahat teot ja pukemaan heidät vanhurskautensa vaippaan. Kuuliaisilla Jumalan lapsilla on lupaus enkelien suojeluksesta. (Ps. 34:8.)

"Kaikki, jotka ovat pukeneet ylleen Kristuksen vanhurskauden vaipan, seisovat Hänen edessään valittuina, uskollisina ja luotettavina. Saatanalla ei ole voimaa riistää heitä Kristuksen kädestä. Kristus ei salli ainoankaan sielun, joka katuen ja uskossa on pyytänyt Hänen suojelustaan, joutua vihollisen valtaan . . . Jumalan enkelit tulevat vaeltamaan heidän molemmilla puolillaan jo tässä maailmassa, ja viimein he tulevat seisomaan [sivu 289] niiden enkelien joukossa, jotka ympäröivät Jumalan valtaistuinta." (1 Ts 310).

Huomatkaamme, että ennenkuin Herra pukee vanhurskaudellaan, Hän riisuu pois saastaiset vaatteet, ottaa pois "pahat teot". Herra tahtoisi ottaa pois myös Laodikean pahat teot.

Kun kansamme keskuudessa on syntynyt luvattu suuri heräys- ja uskonpuhdistusliike, kun ne, jotka haluavat päästä pahoista teoistansa, tulevat puetuiksi Kristuksen vanhurskaudella, saadaan nähdä ihmeellinen kansa, pelastettu jäännös, jolle vuodatetaan iltasade. Silloin on koittanut kolmen enkelin työn päättämisen hetki. Jumalan kansan läpikotaisen uudistamisen toimittaa "Vesa", Herra Jeesus Kristus. (Sak. 3:8 b.)

Jäännöksellä on puhdistettu ja uudistettu johto ("Joosua"). "Ystävät", seurakunnan jäsenet, yhdessä johdon kanssa muodostavat joukon, joita sanotaan "ihmeteltäviksi miehiksi" (engl. käännös). Sak. 3:8.

Jäännösseurakunnalla on silloin täydellinen näkö, selvä erottamiskyky. Sen silmät on voideltu, sillä on "voitelu Isältä". "Sillä katso, se kivi, jonka minä panin Joosuan eteen - yhden kiven päällä on seitsemän silmää!... Ja otan tämän maan pahan teon pois yhdessä päivässä." Sak. 3:9. (Eräissä suomal. Raamatuissa en tämä jae käännetty epäselvästi toisin).

"Kivi" tässä esittää jäännösseurakuntaa, joka on täydellisesti yhtä Kristus-kiven (1 Piet. 2:4) kanssa, uudella johdolla, vanhurskaalla "Joosualla". "Ystävät" ovat Joosuan edessä, jae 8. Seurakunnalla on seitsemän silmää, täydellinen näkökyky. Sen ansiosta seurakunta näkee heti pahat teot, jotka nopeasti, "yhdessä päivässä", poistetaan Jumalan kansan keskuudesta. Helluntain jälkeen, kun Pyhä Henki oli annettu, saattoi esim. Pietari havaita heti Ananiaksen ja Safiiran synnin. Pahan pois ottaminen tapahtui äkisti, "yhdessä päivässä".

Jumalan työ päätetään nopeasti. Jokainen seurakunnan jäsen on mukana voimakkaan huudon työssä. Kukin kutsuu naapurinsa ja lähimmäisensä Jumalan siunausten ja kolmen enkelin [sivu 290] kirkkaan valon piiriin ja osallisuuteen. Jokainen jakaa toisille sitä, mitä itse on saanut. (Sak. 3: 10 ja HK 311).

Jumala suokoon, että mekin pääsisimme tuohon "ihmeteltävien miesten" seurakuntaan, joka on muodostettu niistä, joissa Jumala on aikaansaanut niin suuren uudistuksen, että heitä ihmettelevät sekä ihmiset että enkelit. Sellaisen seurakunnan on Kristus itselleen puhdistava, kuten tässä kirjassamme olemme pyhillä kirjoituksilla osoittaneet. "Seurakunnan puhdistamisen päivät kiiruhtavat." Kiiruhtakaamme mekin puhdistumistamme Karitsan veren ja Jumalan sanan kautta!

Edelleen, voimakkaan huudon vaimennettua ja Herran työn päätyttyä, "Sakariaan näky Joosuasta ja enkelistä soveltuu erikoisen voimakkaasti Jumalan kansan kokemukseen suuren sovintopäivän päättyessä", so. vitsauksien aikana. "Jäännösseurakunta joutuu suuriin koetuksiin ja ahdistuksiin." (Katso 1 Ts 311-315).

Tuo "pieni joukko", "ihmeteltävien" joukko, kuitenkin kestää läpi kaikkien ahdistusten ja kauhujen. Salaisuus siihen on se, että sen "pahat teot on otettu pois" ja että se on puettu Kristuksen vanhurskauden vaippaan. Jumala on levittänyt sen ylle suojelevan peitteensä. [sivu 291]

Takaisin Kristuksen yhteyteen

 Jeesus sanoi opetuslapsistaan, että he ovat "maan suola" ja "maailman valkeus". Hän sanoi heille: "Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa". Kristittyjen tulee "loistaa niinkuin tähdet maailmassa" (Fil. 2: 15), säteillä Vapahtajan kaltaisuutta ja "julistaa sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut heidät ihmeelliseen valkeuteensa". Jeesuksen seuraajat ovat "Kristuksen kirje", jonka "kaikki ihmiset lukevat" (2 Kor. 3: 3, 2). He ovat "Kristuksen tuoksu", "elämän tuoksu elämäksi" (2: 15, 16).

Tätä kaikkea voi kristitty olla ainoastaan voitokasta elämää eläessään. Voitokas elämä taas on elämää Kristuksessa, ts. elämää sydämessä asuvan ylösnousseen Kristuksen voimassa. Kysymme nyt: Mikä osuus on Pyhällä Hengellä sellaisessa elämässä? Tuleeko kristittyjen rukoillessaan "Pyhän Hengen täyteyttä", "Pyhän Hengen kastetta" tai yleensä Pyhää Henkeä anoa jotain muuta kuin voittoisaa elämää Kristuksessa? Eikö juuri tähän tarvita Pyhän Hengen apua enemmän kuin ihmeiden tekemiseen? Mitä hyötyä on ihmeiden tekemisestä ellei saada voittoa synnistä? Siitähän, ihmetöistä huolimatta, olisi kuitenkin lopputuloksena perikato.

Tosi kristityssä asuu sekä Isä, Poika että Pyhä Henki. (Joh. 14: 17, 23; 1 Kor. 6: 19; 2 Kor. 13: 5). Pyhä Henki synnyttää uudesti, ja jokaisella Jumalan lapsella on Pyhä Henki. (Joh. 1:12, [sivu 279] 13; 3: 5, 6; Room.8: 9, 14; 1 Kor. 6: 19). Mutta mikä on Pyhän Hengen varsinainen tehtävä? Se on ilmaistu Joh. 16:13-14. Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta. Miten Hän sen tekee? Jakeet 7-11 antavat vastauksen. "Hän näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion." Tässä puhutaan yhdestä synnistä, yhdestä vanhurskaudesta ja yhdestä tuomiosta. Kysymyksessä on Kristuksen hylkäämisen synti, Kristuksen vanhurskaus ja saatanan tuomio, so. Kristuksen hänestä saavuttama täydellinen voitto.

Jeesuksen sanat, "ettekä te enää minua näe", ovat tämän Pyhän Hengen ilmoitusta koskevan ihmeellisen totuuden avainsanat. Ainoa esimerkki, mikä maailmalla oli Jumalan vanhurskaudesta, oli Herra Jeesus Kristus. Mutta miten se olisi saava tiedon Jumalan vanhurskaudesta Kristuksen mentyä Isän tykö, kun Häntä ei enää voitaisi nähdä? Lukemallako siitä? Kristuksen vanhurskauden ilmaisemiseen olisi oleva vain yksi keino - vanhurskasta elämää elävä ihminen. Tämä edellyttää vanhurskaan Jeesuksen Kristuksen ilmaisemista ihmiselämässä. Jeesus tahtoi sanoa: "He eivät näe enää minua. Heidän täytyy nähdä vanhurskaus katselemalla teitä. Ollessani maailmassa olin minä maailman valo. Nyt teidän valon lapsiksi tultuanne tulee olla maailman valoja." (Joh. 12: 23, 31, 35, 36; 17: 1, 22). Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen kruunaamalla Hänet Herraksi uskovan ihmisen elämässä, ilmaisemalla Ihmisen Pojan jokaisessa Hänen veljistään, jokaisen tosi uskovan elämässä. Maailmalle näytetään todeksi synti siten, että se näkee Vapahtajan hylkäämisen merkityksen, niinkuin se on nähtävissä Hänet vastaanottaneessa muuttuneessa ihmisessä. Maailmalle näytetään todeksi vanhurskaus sekä ero Jumalan vanhurskauden ja ihmisen moraalin välillä, kun se saa nähdä tosi vanhurskaan ihmisen. Maailmalle näytetään todeksi tämän maailman ruhtinaan tuomio, kun se saa katsella saatanan vallasta vapautetun ihmisen elämää.

Tästä selittyy, miksi opetuslasten tuli odottaa helluntaita, ei odottaa tullakseen itse määrättyyn vastaanottavaiseen hengelliseen tilaan, vaan kunnes Ihmisen Poika oli tullut kirkastetuksi [sivu 280] ja Pyhä Henki lähetetyksi. He eivät tarvinneet enempää tietoa Jeesuksesta Vapahtajana, vaan tullakseen Jeesuksen todistajiksi; heidän itsensä täytyi tulla eläviksi sanomiksi, eläviksi todistajiksi omistamalla Jeesuksen Kristuksen itsessään. Sen Pyhä Henki tekikin. Se olisi ollut mahdotonta ellei Pyhää Henkeä olisi annettu tällä uudella tavalla. Pyhä Henki on enemmän itseään palvelijaa kuin palvelusta varten. Palvelus ja elämä lähtevät normaalisesti palvelijasta hänen tultua Pyhällä Hengellä täytetyksi. Pyhän Hengen täyteys on Kristuksen ilmaisemista uskovassa. Se on Hengen hedelmien istuttamista kristityn elämään. Se on meihin Pyhän Hengen kautta vuodatettua Jumalan rakkautta. Se on perintömme vakuus. Se on armossa kasvamisen muuttava voima. Se on 1 Korinttolaiskirjeen kolmastoista luku toteutettuna elämässä, rakkautta, joka täyttää Jumalan lain.

Pyhä Henki ilmaisee synnin sekä lohduttaa katuvaista. Pyhä Henki ilmaisee maailmalle kuin myös uskovaiselle itselleen, milloin hän vaeltaa maailman mukaan. Pyhä Henki lohduttaa pyhiä, ja me tiedämme jotain siitä, mitä se merkitsee. Pyhän Hengen avulla on voitokas elämä Kristuksessa mahdollinen. Pyhän Hengen täyteys, vaellus Hengessä, Hengen asuminen (hallitseminen) elämässä on samaa kuin "elämä on minulle Kristus", voitokas elämä, varjelus synnistä ja Kristuksen hallitsema elämä. Pyhä Henki voi antaa erilaisia lahjoja palvelutyötä varten ja suorittaa ihmeitä niinkuin Hän itse tahtoo, mutta Pyhän Hengen päätehtävä on ilmaista Kristus uskoville ja heidän kauttaan maailmalle. (Gal. 3: 5; 1 Kor. 12-14; Ef. 4:14-16). Ja todisteena siitä, ettei Kristus ole ilmaistu, on synti. Sen tähden Hengen työn keskeisimpänä tehtävänä pelastukseksemme on voitto synnistä.

Pyhään Henkeen nähden olemme edellä tehneet kaksi kysymystä ja vastanneet niihin: Kuka Hän on ja mitä Hän tekee? Ketkä Hänet omistavat ja mitä he tekevät? Teemme kolmannenkin kysymyksen: Omistaako Hän minut?

Jumala tahtoo ennen kaikkea, että meillä ei ainoastaan olisi Pyhää Henkeä (Ef. 1:13), vaan että me täyttyisimme Hengellä [sivu 281] (Ef. 5: 18) ja vaeltaisimme Hengessä (Gal. 5: 16). Se on Pyhän Hengen voimassa elettävää voitokasta elämää. "Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme." (Gal. 5: 25.) Jos meillä Pyhän Hengen ihmetyön kautta on iankaikkinen elämä, niin eläkäämme tämän saman ihmeitätekevän voiman avulla jokapäiväinen elämämme hetkestä hetkeen. Kääntymyksemme jälkeen ei tulisi mitään kriisiaikaa, jos pysyisimme siinä, mistä aloitimme, so. täydellisessä antautumisessa ja luottamisessa. Gal. 5: 25:nnen sanoma Pyhän Hengen työtä esittävässä muodossaan on tarkalleen sama kuin Kol. 2: 6:nnen sanoma: "Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herramme, niin vaeltakaa Hänessä." Normaalisessa uudestisyntymisessä Jumalan lapsi ei ainoastaan synny Hengestä, vaan myös täyttyy Hengellä. Jumalan suunnitelman mukaista olisi, että uudestisyntynyt ihminen pysyisi Kristuksessa ja vaeltaisi Hengessä. Kristuksessa pysymisen keskeyttää synti, vaellus lihan mukaan. (Room. 8: 4). Synnin vuoksi tulee kristityn elämään kriisi, jotta hän alkaisi hakeutua takaisin Kristuksen yhteyteen.

Uhkaava kriisi

 Ennustuksessa mainittu "uhkaava kriisi", "maailman suuri kriisi", on vielä edessäpäin, mutta se tulee pian. "Kansojen vihan" näyteltyä osansa loppuun alkaa "Jumalan viha". Ilm. 11: 18. "Taivaan oikeuden sana" tullaan pian kuulemaan. Oletko valmis sille hetkelle?

"Alhaalta kotoisin oleva voima toimii tuodakseen näyttämölle murhenäytelmän viimeiset suuret tapahtumat." - "Rikkomukset ovat saavuttaneet miltei rajansa. Sekasorto täyttää maailman, ja ihmiset joutuvat pian suuren kauhun valtaan. Loppu on hyvin lähellä. Meidän, jotka tunnemme totuuden, tulee valmistua sille, mikä on pian puhkeava maailman ylitse yllättävällä hämmästyksellä." (8 T 28). [sivu 23]

Jumalan työn tulee olla syvällekäypää. "Ellei mielissämme ja sydämissämme tapahdu syvempi armon työ, emme saa milloinkaan nähdä Jumalan kasvoja." (7 T 205). "Israel, valmistaudu kohtaamaan Jumalaasi!" (Aam. 4:12).

Ja te Herran voidellut, saarnaajat sekä kaikki muut "Herran aseenkantajat", "puhdistautukaa!" (Jes. 52:11). Te "Siionin muurien vartijat", "puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia... sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä.... Se tulee niinkuin hävitys Kaikkivaltiaalta." (Jooel 2:1; 1: 5). Antakaa varoituksen äänen kuulua varhain ja myöhällä. Pasunastanne tulee lähteä selvä ääni. (1 Kor. 14: 8). Valmistakaa kansa kiiruusti, sillä koetuksen päivät lähestyvät nopeasti, niin, ne ovat oven edessä. Paimenet, älkää kaitseko enää itseänne vaan Herran nälkäisiä ja vaarassa olevia lampaita. Herran palvelija ei sano nyt: "Rauha, rauha, ei mitään hätää." Ei hän puolustele seurakunnan tilaa, sanoen sitä hyväksi, sillä se ei ole totta. Jos koska, niin nyt on hätä. Ettekö näe hirvittävän vaaran uhkaavaa lähestymistä? Puheemme Kristuksen tulemisesta, ajan merkeistä, vaikeista ja vakavista ajoista, ei merkitse mitään, ellei se johda äärimmäisiin ponnistuksiin kansamme valmistamiseksi. Nyt on sanottava jokaiselle: "Pakene henkesi tähden!"

Seisomme vakavien sanomien kynnyksellä

 Olemme saapuneet pahoihin päiviin, jolloin tulee ajatella paljon, mutta puhua vähän. (Aam. 5:13). Monet ennustukset täyttyvät aikanamme, mutta niitä selittäessämme teemme viisaasti, jos vaikenemme yksityiskohdista. Turvallisinta on odottaa ja valvoa sekä rukoillen etsiä jumalallista viisautta kyetäksemme heti huomaamaan, kun Jumalan sana käy täytäntöön. Erityisesti on meidän kartettava määräajoista puhumista, kuten Jeesuksen tulemisen läheisyyden mittaamista määrävuosissa.

"Sinä et pysty sanomaan, että Hän tulee yhden, kahden tai viiden vuoden kuluttua. Sinun ei tule myöskään lykätä Hänen tulemistaan sanoen, ettei se tapahtune vielä kymmeneen tai kahteenkymmeneenkään vuoteen. Jumalan kansan velvollisuus on pitää lamppunsa kunnossa ja palamassa sekä olla niiden ihmisten kaltaiset, jotka ylkäänsä odottavat, milloin hän palajaa häistä." (Review and Herald, 22. 3. 1892).

"Olen saanut kirjeitä, joissa on kysytty, olisinko saanut erityistä valoa armonajan päättymisen aikaan nähden. Olen [sivu 20] vastannut, että minulla on ainoastaan se sanoma, että on aika toimia niin kauan kuin päivä on, sillä tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. Nyt, juuri nyt, on aika valvoa, tehdä työtä ja odottaa." (Review 9.10.1894).

Meidän tulee olla jatkuvasti valppaita ja varuillamme. "Erityisesti nykyaikana, kun maailman historia on päättymäisillään, Herra odottaa lapsiltaan vireätä ja höltymätöntä valppautta. Herra ei petä milloinkaan sitä, joka Häneen turvaa. Hänen lastensa vetäydyttyä Häntä lähelle pahalta suojaan, Hän säälistä ja rakkaudesta heitä kohtaan nostaa heidän puolestaan lipun vihollista vastaan. Älkää koskeko heihin, Hän sanoo, sillä he ovat minun. Minä olen heidät kätteni hipiään piirtänyt." (PK 571).

"Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä hetkenä, jona ette arvaa, Ihmisen Poika tulee!... Katsokoon jokainen, ettei hänessä ole yhtään avointa kohtaa, josta vihollinen voisi tunkeutua sisälle .. Ennustusten pelottava varoitus on tarkoitettu jokaiselle sielulle. Älköön kukaan tunteko itseään suojatuksi yllätyksen vaaralta. Älä salli kenenkään väärillä ennustuksien selityksillään riistää sinulta sitä vakaumusta, jonka sinulle on antanut niiden tapahtumien tuntemus, jotka osoittavat, että tuo suuri päivä on lähellä, oven edessä." (FCE 336).

Vihollinen koettaa eksyttää pois totuudesta myöskin väärien herätyksien välityksellä. Tähänkin nähden on valvottava ja oltava raittiit.

"Ennen kolmannen enkelin voimakasta huutoa synnyttää saatana herätyksiä uskonnollisissa yhtymissä johtaakseen totuuden hylänneet uskomaan, että Jumala on heidän kanssaan. Hän toivoo voivansa eksyttää rehelliset sekä johtaa heidät ajattelemaan, että Jumala yhä edelleen vaikuttaa kirkoissa, niiden hyväksi. Mutta valo loistaa, ja jokainen rehellinen sielu jättää langenneet kirkot, asettuen jäännöksen puolelle." (1 SG 172). [HK 290:1] [sivu 21]

Apostoli Paavali, puhuessaan viimeisten päivien Kristusta odottaville, sanoo: "Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit." (1 Tess. 5:6). Siis: Silmät auki ja ymmärrys selväksi!

"Uhkaava kriisi lähellä." Tämä oli otsikkona sillä profetian hengen sanomalla, joka oli päivätty Melbournessa helmik. 18. p:nä 1892 ja osoitettu "vetoomuksena saarnaajille ja konferenssien johtokunnille" ja joka lähetettiin Pääjohdolle Wäshingtoniin. Sanoma oli tarkoitettu pasunan äänin herättämään valvomiseen, valppauteen ja varuillaan olemiseen. Siinä sanottiin mm.:

"Seisomme suurten ja vakavien tapahtumien kynnyksellä. Koko maa tullaan valaisemaan Herran kirkkauden tunnolla, kuten vedet peittävät syvät uomat. (Ilmeinen viittaus voimakkaan huudon aikaan - kirjoittaja). Ennustukset täyttyvät. Edessämme ovat myrskyiset ajat. Suuret riitakysymykset, jotka näennäisesti ovat olleet haudattuina pitkät ajat, herätetään uudelleen eloon. Uusiakin taisteluaiheita ilmaantuu. Uudet ja vanhat sekoitetaan toisiinsa. Tämä on tapahtuva varsin pian.

"Enkelit pidättävät neljää tuulta, ennenkuin erikoislaatuinen varoitustyö on suoritettu maailmassa. Mutta myrsky lähestyy, Ja pilvet latautuvat, ollen valmiina purkautumaan maan päälle. Monille tämä tulee niinkuin varas yöllä...

"Näin koko taivaan tarkkaavana odottavan tapahtumien puhkeamista. Jumalan valtakunnan suuressa ja kauan kestäneessä taistelussa maan päällä koittaa kriisi. Jotakin suurta ja ratkaisevaa on tapahtuva ja jo sangen pian. Jos se viipyisi, joutuisi Jumalan luonne ja valta epäilyksen alaiseksi. Taivaan asevarastot on avattu. Koko Jumalan kaikkeus ja sen varustukset ovat valmiina. Kun taivaan oikeus puhuu vain yhden sanan, tapahtuu hirvittäviä asioita maan päällä Jumalan vihan toimeenpanemina. Kuuluu ääntä ja jyrinää, nähdään salamoita, on maanjäristyksiä ja yleinen hävitys. Taivaan jokainen liike valmistaa maailmaa suurelle kriisille