Lepopäivä on annettu ihmisille paitsi levon ajaksi,myös erikoisten siunausten päiväksi

Sapatti jota Hän piti ja jonka noudattamisessa Hän antoi esimerkin, ei ollut sunnuntai.  Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä.  Herramme pyhitti seitsemännen päivän.

Hänen esimerkkiään seuraten myöskin Hänen opetuslapsensa pitivät saman päivän.  He eivät tienneet mitään sunnuntaista ja sen pyhittämisestä.  Ei ainoakaan heistä viettänyt sunnuntaita lepopäivänä.  Kun Hänen seuraajansa olivat laskeneet Hänen ruumiinsa hautaan sinä perjantai-iltapäivänä, jolloin Hän kuoli, he palasivat kotiinsa ja "valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; muuta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan."  Luuk. 23:56.

Ei missään koko Uudessa Testamentissa ole ainuttakaan esimerkkiä siitä, että joku olisi pitänyt sunnuntaita lepopäivänä.  Varhaiskristityt pitivät seitsemättä päivää.  (Luuk. 23:56; Apt. 13:14, 42,44; 16:12,13; 17: 1-4; 18:1-4, 11; Ilm. 1:10; Hepr. 4:4,9,10).

Sunnuntaita ei edes mainita koko Uudessa Testamentissa sen alusta loppuun saakka.  Koko Raamatussa sillä ei ole muuta sijaa kuin yksi "kuudesta työpäivästa". Hes. 46:1.

Opetuksillaan ja esimerkillään Kristus ei tehnyt mitään muutoksia seitsemännen päivän sapattiin tai ihmisen veivollisuuteen sen pitämisessä.  Nimenomaan Hän julisti, että liioin tehneet mitään muutosta seitsemännen päivän sapattiin tai sen noudattamisen velvoitukseen opetuksellaan eikä esimerkillään.

Paljonpuhuva ja mitä suurimerkityksellisin tosiasia on, että koko Uudessa Testamentissa viikon ensimmäinen päivä mainitaan vain kohdeksan kertaa, eikä ainoassakaan kohdaassa ole mitään käskyä sen pitämisestä lepopäivänä:  ei mitään merkintää siitä että se olisi määrätty sapatiksi, ei mitään selostusta sen tuottamista siunauksista, ei mitään ilmoitusta siitä, että sitä koskaan olisi tehty pyhäksi, ei mitään siittausta siihen liittyvästä pyhyydestä, ei mitään lupausta siunauksesta, eangaistuksesta, joka kohtaisi sen rikkojaa, ei mitään merkintää siitä että sitä koskaan olisi kutsuttu sapatiksi tai nimitetty jollakin muulla pyhällä nimellä, ei mitään merkintää siitä että apostolit olisivat koskaan pitäneet tai käskeneet ketään muutakaan niin tekemään, ei liioin mitään merkintää siitä että kukaan kristitty tai kukaan muukaan olisi sitä koskaan pitönyt tai että kenenkään tulisi sitä pitää.

Muutos joka on tapahtunut sapatin viettämisessä Uuden Testamentin aikojen jälkeen, viikon ensimmäisen päivän sijoittaminen viikon seitsemännen päivän paikalle, on kokonaan ilman Raamatun ja jumalallisen arvovallan vahvistusta.  Kristittyjen uskovien, jotka tahtovat seurata Raamattua, Jeesusta ja Hänen apostoleitaan sekä alkukristillistä seurakuntaa, tulee kiireesti hylätä tämä epäraamatullinen tapa ja pitää ainoata todellista sapattia.  Jeesus Kristus ei muutanut sapatta.  Luojana Hän loi myöskin sapatin.  ( Joh. 1:1-3, 10, 14; Kol. 1:13-17).  Hän sääti sen sekä luomisvoimansa että lunastavan voimansa muistoksi.  Tultuaan sitten maailmaan toteuttamaan ihmissuvun hyväksi laadittua pelastussuunnitelmaa, Hän ei syrjäyttänyt muistoa, jonka Hän itse oli asettanut.  Sen vuoksi sanotaankin, että "Ihmisen Poika on sapatin Herra."  Matt.12:8; Mark. 2:28; Luuk. 6:5. 

Eivät Kristuksen opetuslapset eivätkä varhaiskristilliset seurakunnat olleet koskaan kuulleet mistään jumalallisesta sapatin muutoksesta.  Uudessa Testamentissa ei ole mitään mainintaa minkään muun päivän kuin sapatin pyhänä pitämisestä.