Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.
Ilm.2:4,5. Siirrymme välittömästi innoitettuun selitykseen: Minua on käsketty sanomaan, että nämä sanat soveltuvat seitsemännenpäivän adventtiseurakuntiin niiden nykyisessä tilassa.
Jumalan rakkaus on kadotettu. Tämä merkitsee rakkauden puutetta toinen toisiinsa. Minää,minää,minää hellitään ja se pyrkii ylivaltaan. Kuinka kauvan tätä jatkuu? Ellei tapahdu uutta kääntymystä, niin on pian oleva sellainen puute jumalisuudesta, että seurakunta on hedelmätön viinipuun kaltainen. Sille on annettu suuri valo. Sillä on ollut runsaasti tilaisuuksia hedelmien kantamiseen, mutta itsekkyys on päästetty sisälle. Jumala sanoo: " Minä työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.
- Esitämme toisenkin Raamatun kohdan: Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useinpien rakkaus. Matt.24:12.
Tämän jakeen johdosta sanoo profetian henki: Suuri osa kansamme jäsenistä on tässä mainitussa tilassa. Sen tähden, että pahuus rehottaa, on monien rakkaus kylmentynyt. Vain harvoista voidaan sanoa: Te olette päivän lapsia; emmekä ole yön eemmekä pimeyden lapsia. Sieluni on murheellinen, kunnäen niin suuren hengellisyyden puutteen keskuudessamme.
- Saakoon tämänkaltaiset lausunnot tutkivina tunkeutua sydämmiimme. Missä on sitä intoa ja rakkautta Jumalaan, jotka vastaavat sen totuuden suuruutta, johonka väitämme uskovamme ?
- Maailman rakkaus ja jonkin helmasynnin helliminen ovat kääntäneet sydämmet pois rukouksesta ja pyhien asioiden ajattelemisesta. Uskonnollinen muotomenojen harjoitusta jatketaan, mutta missä on rakkaus Jeesukseen ? Hengellisyys on kuolemaisillaan. Onko tämä velttous, tämä surullinen rappiotila jatkuva ? Annetaanko totuuden lampun lepattaa ja kokonaan sammua, koska sitä ei täytetä armon öljyllä ? Toivoisin jokaisen saarnaajamme ja jokaisen työntekijämme näkevän tämän asian sellaisena kuin se on näytetty minulle. Oman arvon tunto ja itsekylläisyys tappavat hengellisen elämän. Omaa minää korotetaan ja siitä puhutaan. Oi, jos oma minä kuolisi !.... Kun tämä ylpeä ja kerskaileva omahyväisyys ja tämä tyytyväinen itsevanhurkaus täyttää sielun, ei siellä ole tilaa Jeesukselle. Hänelle annetaan halvempi paikka, samalla kuin oma minä paisuu tärkeämmäksi ja täyttää koko sielun temppelin.. Kun oma minä kätketään Kristukseen, ei sitä niin usein tuoda esille. Eikö meidän tulisi täyttää Jumalan Hengen vaatimukset ? Eikö meidän tulisi ajatella enemmän käytännöllistä jumalisuutta ja vähemmän koneellista järjestystä ?
-Efeson seurakunnan kokemusta leimasi alussa lapsenomainen yksinkertaisuus ja palava into. Siinä ilmeni elävää, harrasta ja sydämmellistä rakkautta Kristukseen, sillä Hän oli aina läsnä heidän sydämmissään. Jumalan ylistys oli heidän huulillaan ja heidän kiitollisuutensa oli sopusoinnussa taivaallisen perheen kiitollisuuden kanssa. Maailma tiesi, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa. Syntiset ihmiset, katuvat armahdetut, puhdistetut ja pyhitetyt nauttivat Jumalan yhteydestä Hänen Poikansa kautta. Uskovat hartaina vastaanottivat jokaisen Jumalan sanan ja noudattivat sitä. Täytettyinä rakkaudella Lunastajaansa heidän korkeinpana päämääränä oli voittaa sieluja Hänelle... Seurakunnan jäsenet olivat yhtä ajatuksiltaan ja teoiltaan. Yhdistävänä siteenä oli rakkaus Kristukseen. He tavoittelivat yhtä täydellisempää Kristuksen tuntemista. Heidän elämänsä säteili kirkkautta, lohdutusta, rohkaisua ja rauhaa. He kävivät katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksissaan, pitäen itsensä tahrattomana maailman saastasta. Tämän laiminlyöminen olisi ollut heidän näkemyksensä mukaan ristiriidassa heidän tunnustuksensa kanssa, heidän Lunastajansa kieltämistä.
- Rakkauden ja uskon puute ovat ne suuret synnit, joihin Jumalan kansa on syyllistynyt.
- Kylmä, kovasydämminen farisealaisuus on päässyt valtaan monissa, jotka tunnustautuvat Jeesuksen seuraajiksi. Jeesuksen rakkaus on kuollut.
-Näiden molempien raamatunkohtien johdosta, joita profetian henki sovelluttaa advettikansaan, puhutaan monissa muissa Todistuksen paikoissa. Tässä yhteydessä rajoitamme vain edellä esitettyihin. Yhdymme seuraavaan toivomukseen, rukoillen sen toteutumista omalla ja momien muiden kohdalla; Saakoon uudistuminen tämän ensimmäisen rakkauden palauttamiseksi tapahtua.
" Suora todistus " Kaarlo soisalo. Hengelliseen herätykseen ja uskonpuhdistukseen. s.75,76.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti