Erittäin tärkeää

- Me päätimme seurata Herran neuvoa ja opettelimme uuden sanomakirjan esitysmallin.
Me taisimme olla melkoinen näky, kun  lähdimme matkaan.  Kirjallisuussihteeri oli järjestänyt meille erityispolkupyörät, joiden tavallista pienemmän etupyörän päälle oli sijoitettu tavallista isommat tavarakorit.  Matkanteko  pölyisillä Lowan tiellä oli  vaivalloista. Olimme täysin  Jumalan ja maanviljeliöiden vieraanvaraisuuden armoilla. En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi, väsyneeksi ja nälkäisemmäksi. Enkä ole koskaan ollut onnellisempi, koska tiesin olevani edistämässä Jumalan sanoman viemistä maailmalle.
Myöhemmin ollessani  kirjallisuussihteerinä havaitsin, että ne kirjaevankelistat, jotka myivät Suuri taistelu - kirjaa, olivat parhaita sielunvoittajia.  Lastenkirjasarjojen tulee  terveyskirjojen tavoin olla kiiloja  Jumalan suunnitelman mukaan.
Seuraavan suuren voittoviikon aikana lupasin Jumalalle, että sisällyttäisin Suuren taistelun ja Aikakausien toivon jokaiseen sarjaan. Kun kysyin ensimmäiseltä asikaaltani, hienostuneelta saksalaiselta luterilaiselta maanviljeliältä, kumman näistä  mestariteoksista hän mieluimmin ottaisi sarjan kanssa, hän vastasi heti: Kuinka paljon ne maksaisivat molemmat? Kun kirjoitin kuittia lastenkirjoista ja näistä kahdesta  innoitetusta kirjasta, huokasin muutaman kiitoksen sanan Jumalalle siitä, että hän oli näin selvästi ilmaissut minulle hyväksymisensä. Tein  mielessäni hiljaa päätökseni, että nämä kirjat olisivat aina myyntiartikkelinani.
- Afrikassa näin, mikä voima Ellen Whiten kirjoilla on, kun niitä käännetään toisille kielille.
Tuhannet  sielut Itä Afrikassa ottivat vastaan sanoman  Vita Kuu- kirjan välityksellä Sauhilin  kielellä vita merkitsee taistelua ja kuu ylintä, korkeinta , tärkeintä.
Haluatko tietää, miksi Afrikan kustannusliikkeemme painaa aina miekan kuvan Suuren taistelun kanteen ? Pian sen jälkeen kun  Vita Kuu oli julkaistu,  tanskalainen kirjaevankelista James Gunza tapasi katollisen opettajan, joka pyysi hartaasti: kolme vuotta olen etsinyt kaikkialta kirjaa, jonka näin  unessa. Siinä oli miekan kuva kannessa. Jos te voitte hankkia minulle tuon kirjan, maksan teille mitä tahansa.
- Kun James Gunza otti  esiin Vita Kuun, katollinen opettaja tarttui siihen kuin nälkiintynyt leipään. Tämä on se kirja ! Tämä on se kirja ! hän huusi.
Hän luki kirjaa yötä päivää, ja ennen pitkää hän päätti polttaa kaikki rukousnauhansa, krusfiksinsä ja pyhimyskuvansa, kuten unessa esiintynyt  mies oli neouvonut häntä, ja alkoi viettää sapattia. Jumala oli valmistanut tätä miestä Vita Kuun sanomalle ja oli antanut hänelle unen jopa ennen kuin kustannusliikkeen veljet olivat päättäneet painaa miekan kuvan kirjan kanteen.
- Jumala ilmoitti Ellen Whitelle, että Jumalan enkelit tulisivat valmistamaan tietä näille kirjoille ihmisten mielessä ( Ajankohtainen työ,s105). Näitä kirjoja on pidettävä erityisen tärkeinä ( Sama) . Nämä kirjat sisältävät totuutta tälle ajalle - totuutta, jota tulee julistaa maailman kaikissa osissa. Mikään ei saa estää niiden myyntiä. ( Sama).  Etkö haluaisi varmistua siitä, että seuraat taivaallista suunnitelmaa ja että salkussasi on aina näitä kallisarvoisia kirjoja ?

"  Loi jalompaa tehtävää " s17,18,19.

"  Aamulla herättyäni laatikosta ilmaantui, juuri  tämä kirja. Kun aloin lukea tunsin Jumalan suuremmoisen kutsumuksen kirjallisuustyöhön. Ja kyylel virtasi  silmistäni , kun koin voimakkaan Pyhän Hengen vaikutuksen olevan läsnä. "

Terve elämäntapa

Terveet elämäntavat eivät ole kuintenkaan meille mikään muoti, vaan pikemminkin velvollisuus. Paavali kirjoittaa, että ruumiimme on  Pyhän Hengen temppeli ja että meidän siksi tulisi kirkastaa Jumala ruumiissamme.  Meillä ei ole oikeutta tuhota ruumistamme tieten tahtoen epäterveellisellä ravinnolla ja vahingollisilla nautintoaineilla. Profetian hengen kautta meille on annettu selkeät terveysperiaatteet, joita noudattamalla voimme välttyä monista  sairauksista. Tupakan ja alkoholin käytön haitat ovat kaikille tuttuja asioita. Niinpä näistä aineista pidättäytyminen onkin seurakuntaamme kuulumattomien mielestä täysin normaalia.  Kummastusta sen sijaan aiheuttaa pyrkimyksemme supistaa liharuoan käyttö mahdollisemman vähiin. Joskus kuuluukin adventisteja nimitettävän seitsemännen päivän rehunsyöjiksi.  Aluksi nimitys saattaa tuntua loukaavalta, ja ehkä se on siksi tarkoitettukin, mutta tarkemmin ajatellen siitä löytyy paljon myönteistä.  On vastuuntuntoista sekä itseään että muita kohtaan pidättäytyä liaruoasta  tänä nälänhädän aikana, sillä tiedämme, että yhden liakilon tuottamiseksi tarvitaan moninkertainen määrä saman ravinto arvon omaavaa viljaa Eläinten jatkuvasti  lisääntyvä sairastuminen on myös varteenotettava tekijä  liha politiikassamme.

Riittävä lepo ja virkistys kuuluvat myöskin oleellisena osana tervellisiin elämäntapoihin. Tätä varten meille on annettu sapatti, levon päivä.
Terve elämäntapa sisältää myös suhteemme toisiin ihmisiin, lähimmäisiimme, joita meidän tulisi Raamatun sanan mukaan rakastaa yhtä paljon kuin itseämme.
Mutta ennen kaikkea terve elämäntapa sisältää suhteemme Jumalaan.  Se on kaikkein tärkein.  Me voimme syödä terveellistä ravintoa, liikkua paljon, levätä oikein, jopa vilpittömästi rakastaa lähimmäistämme, mutta jos suhteemme Jumalaan ei ole kunnossa, elämäntapamme ei ole terve.  Vasta sitten, kun tämä suhde on korjattu, voimme elää tervettä, tasapainoista ja onnellista elämää.

Uudestisyntyminen

Yhä oleellinen, kuin parannus  pelastukseksi, on luonnollisesti myös uudestisyntymiunen, josta Jeesus sanoo, että ilman sitä ei kukaan voi nähdä Jumalan valtakuntaa ( Joh.3:3).
E.G. White kommentoi tätä tekstiä ja sanoo: Hän voi kyllä arvella ja kuvitella, mutta hän näkee aarteen vain uskon katseella. kristus uhrasi  henkensä hankkiakseen meille tämän verrattoman aarteen, mutta ilman uudelleensyntymistä uskon kautta hänen vereensä ei ole mitään syntien anteeksi antoa eikä  aarretta yhdellekään hukkuvalle sielulle. ( kv,74,75). Koska syntien anteeksiantaminen on itse asiassa samaa kuin vanhurskauttaminen, merkitsee tämä lausunto sitä, että ilman uudelleensyntymisen tapahtumaa ei liioin ole ollut vanhurskauttamisen kokemusta. Kun uudestisyntyminen on nimenomaan uskon syntymistä Kristukseen meidän ainoa  Vapahtajanamme, niin se on aivan oleellisesti ja erottomasti yhdistetty myös itse vanhurskauttamistapahtumaan. Vaikka ne ovatkin näin käytännöllisesti katsoen  erottamattomasti toisiinsa kytkettyjä, voidaan niistä  tietenkin puhua myös erikseen, kuten  E.G. White eräissä yhteyksissä puhuukin esittäen vanhurskauttamisen meidän puolestamme tapahtuvana työnä, kun taas  uudestisyntyminen on meissä itsessämme tapahtuva työ.  Tässä hän on liittynyt alkuperäisen hengellisen yhteisönsä metodistiseen  vanhurskauttamiskäsitykseen, jonka mukaan vanhurskauttaminen uskosta Kristuksen sovittavaan vereen ja Pyhän Hengen sydäntä uudistava voima tuottavat hedelmää Kristuksen antaman esimerkin mukaisessa elämässä.  ( ST, 251).

Kaikki jotka luulevat omistavansa

Kaikki jotka luulevat omistavansa pyhäkön koristukset, mutta eivät ole pukeutuneet Kristuksen vanhurkauteen, ilmestyvät oman alastomuutensa häpeässä.
- Viidellä tyhmällä neitsyellä oli lamput  ( tarkoittaa Raamatun totuuden  tuntemusta ), mutta heillä ei ollut Kristuksen armoa. Päivä päivältä he kävivät läpi  jumalamenojen ja ulmonaisten  velvollisuuuksien  sarjan, mutta heidän palveluksensa oli elotonta, vailla Kristuksen vanhurskautta. Vanhurkauden aurinko ei paistanjut  heidän sydämmeensä ja sieluunsa eikä heillä ollut sitä totuuden rakkautta, joka on Kristuksen elämän ja luonteen ja kuvan kaltainen. Armon öljy ei ollut sekoittunut heidän  yrityksiinsä. Heidän uskontonsa oli kuiva kuori ilman todellista sydäntä. He pitivät kiinni oppien muodoista, mutta he pettyivät kristillisessä elämässään, joka oli täynnä itsevanhurskautta , ja laiminlöivät Kristuksen koulun läksyjen oppimisen, jotka, jos ne olisi toteutettu, olisivat tehneet heidät viisaiksi pelastukseen.

" Kristus  meidän vanhurskautemme.  s.76 "

Sapatti kehoittaa meitä muistamaan

Oli perjantai,kun Jumala sai luomistyönsä päätökseen. Silloinkin oli perjantai,kun  Jeesus sai päätökseen pelastustyönsä. Kun  hän painoi päänsä ja kuoli, hän sanoi: " Se on täytetty."
( Joh.19:30.)  Tämä jälkeen opetuslapsilla oli juuri terpeeksi aikaa siirtää Jeesuksen ruumis pois ristiltä ja laskea se Joosefin uuteen hautaan. Kun he kiiruhtivat pois, aurinko oli laskemassa, ja Raamattu sanoo: " Sapatti oli juuri alkamassa."  ( Luuk.23:54.) Näin Vapahtaja lepäsi toistamiseen seitsemäntenä päivänä valmiiksi tekemästään työstä.
- Sapatti, joka oli luotu Jumalan täydellisen maailman ja  huolenpidon muistomerkiksi,sai silloin uuden merkityksen.  Tuosta päivästä  lähtien se kuvasi myös Jumalan huolenpitoa synnissä elävää maailmaa kohtaan - hänen suunnitelmaansa lunastaa, parantaa ja palauttaa meidät uskon ja luottamuksen suhteen hänen kanssaan.
- Tämä sapatin toinen merkity oli tiedossa jo kauan ennen ristiä. Kun Herra antoi Siinainvuorella kymmenen käskyä, hän antoi sapatin merkityksen viittaamalla luomiseen. Mutta kun  Mooses tloisti käskyt 40 vuotta myöhemmin, hänen  viittauksensa ennakoi  selvästi toista syytä:  " Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herras,sinun Jumalasi, kohotti voimallaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää."
( 5. Moos.5:15.)  Jumala loi ihmiset halitsemaan ( 1. Moos.1:26,27).  Orjuus on tämän vastakohta.
Herra ei ainoastaan pelastanut kansaansa  kirjaimellisesta orjuudesta, vaan hänen aikomuksensa oli myös palauttaa heidät  luottamukselliseen itsensä kanssa ( 2. Moos.19:4) Ja sen  seurauksena korottaa heidät johtajien asemaan nostamalla heidä  " kuniunkaalliseen papistoon " ( katso jakeet 5,6;1.Piet.2:9; Ilm.5:10). Sapatti on näin sekä luimisen että pelastuksen juhla.
Olemmeko jo kiinnittäneet huomiota sapatin merkitykseen kolmen ensimmäisen käskyn  täydennyksenä. Koska sapatti on merkki  vapautumisestamme orjuudesta, se myös herättää  omantuntomme muiden  kunnioittamiselle. Se kehottaa meitä muistamaan sen kallion, josta meidät on lohkaistu  ( Jes.51:1.  Neljäs käsky antaa merkityksen myös kuudelle seuraavalle käskylle, jotka käsittelevät  velvollisuuttamme muita ihmisiä kohtaan  ( katso myös.  5. Moos.16:11,12 ).

Kolmannen enkelin sanoma todellisuudessa

Uskosta vanhurskautus on, niin vakuutan, kolmannen enkelin sanoma  todellisuudessa.
Englantilaiset sanat in verity merkitsevät  tosiasiallisesti, todella, todellisuudessa. Se merkitsee,että uskosta vanhurakauttamisen sanomalla ja kolmannen enkelin sanomalla on sama tarkoitus, sama laajuus jasamat tulokset.
Vanhurskauttaminen uskon kautta on Jumalan tapa vapauttaa syntisiä. Siten Hän saa syntiset vakuuttumaan syyllisyydestään, heidän osakseen tulevasta tuomiosta sekä äärimmäiseen turmioon ja  kadotukseen tuomitusta tilastaan.  Se on myös Jumalan tapa poistaa heidän syyllisyytensä, vapauttaa heidät Hänen Jumalallisen lakinsa tuomiosta ja asettaa heidät uuteen ja oikeaan asemaan itsensä ja oman pyhän lakinsa edessä.  Vanhurskauttamalla uskon kautta Jumala muuttaa heikot, syntiset ja tappiolle joutuneet miehet ja naiset voimakkaiksi,  vanhurkaiksi ja voitollisiksi kristityksi.
- Jos siis on totta, että  vanhurskauttaminen uskon kautta on kolmen enkelin sanoma todellisuudessa, niin sen täytyy  tosiasiallisesti merkitä, että kolmannen enkelin sanoman vilpitön ymmärtäminen ja omaksuminen on määrätty suorittamaan niiden hyväksi ja niissä, jotka sen vastaanottavat, täydellisen vanhurskauttamisen uskon kautta.
- Seuraavat syyt osoittavat, että tämä todellakin on sen tarkoituksena:
1.  Ilmestyskirjan suuri kolminkertainen sanoma, jota tarkoitamme sanomalla kolmen enkelin sanoma, on julistettu iankaikkiseksi evankeliumiksi. Ilm.14:6.
2. Samoma ilmoitetaan  juhlallisesti: Hänen tuomionsa päivä on tullut.
3. Se kehoittaa kaikkia, jotka joutuvat kohtaamaan Jumalan Hänen mukaisesti  tuomittaviksi, pelkäämään Jumalaa ja antamaan hänelle kunnian sekä kumartamaan Häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan. - 7.jae
4 Tämän varoittavan ja kehoittavan sanoman  tuloksena on sellaisen kansan syntyminen, josta sanotaan:
Tässä kysytään pyhien kärsivällisyytä, niiden , jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon. jae 12.
Tässä meillä ovat tosiseikat, jotka todistavat vanhurskauttamista uskon kautta. Samoma on synnistä, tuomiosta ja kuolemasta  vapahtamisen evankeljumi. Tuomio saattaa miehet ja naiset kohtaamaan vanhurkauden lain, jonka mukaan heidät tuomitaan. Heidän syyllisyytensä ja heidän tuomionsa vuoksi heitä kehoitetaan pelkäämään ja kumartamaan Jumalaa  Tämä tuo mukanaan syyllisyydentunnon, katumuksen, tunnustamisen ja pahan hylkäämisen.
Tämä on anteeksiantamisen, puhdistaminen ja vanhurkauttamisen perusta.  Niiden luonteen, jotka saavuttavat tämän kokemuksen, on kutoutunut suloinen ja kaunis armon kärsivällisyys kaikkialla  vallitsevan ärtyisyyden ja kiinteän  mielenlaadun aikana, joka tuhoaa ihmissuvun rauhan, onnen  ja turvallisuuden. Mitä se on muuta kuin  vanhurskauttamista uskosta ? Sana julistaa:
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa  meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Room.5:1..

Jotka uskovat

Jumalan vanhurskaus, joska laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat.
Room.3:21,22.   
Tämä ilmaisee tavan, millä lain vaatimukset täytetään, ja ehdottoman varmasti esitetään, että se voidaan tehdä vain uskon kautta.  Luonnolliselle, pimentyneelle mielelle tämä hämärän ongelman ratkaisu on salaisuus. Laki vaatii kuuliaisuutta; se vaatii vanhurkaita tekoja elämän toimissa. Miten voidaan sellaiset vaatimukset täyttää uskon avulla tekojen asemasta ?
Vastaus on annettu selvin sanoin:   Saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli  jättänyt  rankaisematta ennen  tehdyt synnit. Roomn.3:24,25.
Mikä ihmeellinen pelottavan synnin ongelman ratkaisu! Ainoastaan ääretön, kaikkitietävä ja säälivä Isämme saattoi ja tahtoi valmistaa sellaisen ratkaisun. Ainoastaan Jumalan innoittamat kirjoitukset saattoivat ilmaista sen. Ja tämä tapa syntisen muuttamisesta vanhurskaaksi on löydettävissä vain Kristuksen puhtaassa evankeljumissa.
- Uskon avulla hän  ( syntinen, joka on niin törkeästi tehnyt vääryyttä ja loukannut Jumalaa voi tuoda Jumalalle Kristuksen ansiot, ja Herra lukee  Poikansa kuuliaisuuden syntisen hyväksi.  Kristuksen vanhurskaus hyväksytään ihmisen  epäonnistumisen tilalle.
-Kristus tuli tähän maailmaan meidän Lunastajanamme.  Hänestä tuli meidän sijaisemme.  Hän asettui meidän paikallemme taistelussa Saatanaa ja syntiä vastaan.  Hän oli kaikessa kiusattuna niinkuin mekin, mutta ei koskaan tehnyt syntiä.  Hän rakasti vanhurskautta ja vihasi vääryyttä.  Hänen täysin kuuliainen elämänsä täytti lain korkeimmat vaatimukset.  Ja ihmeitten ihme on, että Jumala hyväksyy Kristuksen vanhurskauden meidän epäonnistumisemme, meidän vääryytemme tilalle!
-Tässä jumalallisessa toimituksessa "Jumala ottaa vastaan, antaa anteeksi, vanhurskauttaa...ja rakastaa häntä (syntistä) niinkuin Hän rakastaa Poikaansa".  ---Sama.  Ei ihme että Paavali julisti koko maailmalle, että Kristuksen rakkaus pakotti häntä tarmokkaaseen toimintaan ja että hän piti suurena etuoikeutena ja ilona kadottaa kaikki, jotta hän saavuttaisi Kristuksen ja puettaisiin Hänen vanhurskauteensa, joka luetaan syntisen hyväksi uskon kautta.

Joiden nimet ovat kirjoihin kirjoitetut.

Maailman kuninkuus siirtyy Kristukselle ( Ilm.11:15), ja se merkitsee tuomiota maailmalle ja pelastusta Jumalan kansalle. Daniel määrittelee Jumalan kansan jäsenet sellaisiksi, joiden nimet ovat kirjoihin kirjoitetut. Kysymys ei ole lihallisesta Israelista, vaan uudestisyntyneistä taivaan kirjoihin merkityistä tosi uskovaisista lopun aikana.  Danielin määritelmä  Jumalan kansasta liittyy läheisesti Ilmestyskirjan 14:12 kuvaukseen viimeisen ajan pyhistä:  " Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden jotka pitävät  Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon."  Mutta pelastus  ja tuomio eivät koske vain eläviä,vaan myös kuolleita. " Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään,toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen." Dan.12:2.  Tätä tekstiä on tutkittu kahdella tavalla. Toisten mukaan puhutaan tässä erikoisylösnousemuksesta, jolloin  " monet,ei siis kaikki, nousevat ylös vitsauksien eli ahdistuksen ajan  loppupuolella.  Jumalattomiin, jotka herätetään ennen Kristuksen takaisintuloa, kuuluosivat Kristuksen vihamiehet ja ristiinnaulitsiat ( Ilm.1:7). Pyhät, jotka  erikoisylösnousemuksessa herätetään vastaanottamaan  Kristusta kuninkaana,ovat niitä, jotka viimeisenä aikana ovat häntä odottaneet takaisin saapuvaksi ja ovat omistaneet Jeesuksen uskon ja pitäneet Jumalan käskyt.
-  Toisten mukaan tässä on kysymys yleisestä ylösnousemuksesta. Juutalaisessa kielenkäytössä sana  " monet " saattoi merkitä koko maailmaa. ( Matt.20:28).  Jeesus esittää hyvien ja pahojen ylösnousemuksen samalla tavalla kuin  Danielkin ( Joh.5:28,29).  Ainoastaan Ilmestyskirjan 20:5,6 asettaa pyhien ja jumalattomien ylösnousemuksen välille tuhat vuotta.
Nämä molemmat käsitykset ovat  yhdistettävissä,sillä vaikka Raamattu puhuu pääasiassa vain kahdesta ylösnousemuksesta, niin  Elian taivaaseenotto, Mooseksen kuolleita herättäminen ( Juud.9;Matt.17:3), monien pyhien erikoisylösnousemus Kristuksen ylösnoustessa ( Matt.27:52,53) ja Danielin mainitsema  erikoisylösnousemus ovat esikuva  yleisestä ylösnousemuksesta tai periaatteellisesti sisältyvät niihin.
Danielin näyt päättyivät valtaviin maailman historian ratkaiseviin tapahtumiin Jumala on antanut profeettansa kautta seurakunnalle mitä tärkeinpiä ilmauksia Kristuksen lopullisesta kuninkuudesta, kansansa pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä.

"Ylistäkää Herraa"

"Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa."  Onko kukaan meitä oikein ajatellut, kuinka plajosta meidän tulisi olla kiitollisia?  Muistammeko, että Herran armo on joka aamu uusi ja suuri on hänen uskollisuutensa?  Tunnustammeko riippuvaisuutemme hänestä ja illmaisemmeko kiitollisuutemme kaikista hänen lahjoistaan?  Päinvastoin me sangen usein unohdamme, että "jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä, valojen Isältä."
Kuinka usein ne, jotka ovat terveitä, unohtavat sen ihmeellisen lahjan, josta he saavat nauttia päivästä päivään, vuodesta vuoteen!  He eivät anna Jumalalle mitään kiitosta kaikista hänen lahjoistaan.  Kun sitten sairastutaan, muistetaan kyllä Jumala.  Voimakas parantumisen halu johtaa hartaaseen rukoukseen, ja tämä on oikein.  Jumala on pakopaikkamme niin sairauden kuin terveyden päivinä.  Mutta monet eivät jätä asiaansa hänelle, vaan he edistävät sairauttaan ja heikkouttaan nurisemalla kohtaloaan.  Jos he lakkaisivat valittamasta ja voittaisivat masennuksen ja synkkyytensä, heidän paranemisensa olisi varmempaa.  He muistaisivat kiitollisina, kuinka kauan he saivat nauttia terveyden siunausta, ja jos tämä kallis lahja heille jälleen annettaisiin he eivät unohtaisi, että heillä on uusia velvollisuuksia Luojaansa kohtaan.  Kun kymmenen pitalista parannettiin, vain yksi palasi etsimään Jeesusta ja antamaan hänelle kunnian.  Älkäämme olko noiden yhdeksän kiittämättömän kaltaisia, joiden sydäntä ei Jumalan armo liikuttanut.
Jumala on rakkaus.  Hän huolehtii luomistaan olennoista.  "Ninkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä."  "Katsokaa, minkälaisen rakkauden Isä on meille antanut, että olemme saaneet Jumalan lapsen nimen."  Mikä kallis etuoikeus onkaan saada olla Korkeimman poikia ja tyttäriä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä!  Alkäämme siis surko ja murehtiko, vaikka tässä elämässä kohtaamme pettymyksiä ja vaikeuksia.  Jos Jumala kaitselmuksessaan näkee hyväksi antaa meidän kohdata koettelemuksia, ottakaamme ristimme ja juokaamme karvas kalkki, muistaen, että Isän käsi pitää sitä huulillamme.  Luottakaamme häneen pimeydessä kuten päivänvalossakin.  Emmekö voi uskoa, että hän antaa meille kaikkea, mikä on meidän parhaaksemme?  "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi meidän kaikkien tähtemme, kuinka hän voisi olla antamatta kaikkea muutakin hänen kanssaan?"  Kuinka voimme ahdistusten yössäkin olla korottamatta sydäntämme ja ääntämme kiitokseen ja ylistykseen, kun muistamme rakkauden, joka meille ilmaistiin Golgatan ristillä?
Millainen ajattelun aihe onkaan uhri, jonka Jeesus antoi kadotettujen syntisten puolesta!  "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden.  Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut."  Kuinka voimme arvioida ne siunaukset, mitä täten olemme saaneet?  Olisiko Jeesus voinut kärsiä enemmän?  Olisiko hän voinut hankkia meille suurempia siunauksia?  Eikö kovinkin sydän sula, kun muistamme, että meidän tähtemme hän jätti taivaan onnen ja kirkkauden ja kärsi köyhyyttä ja häpeää, julmaa kidutusta ja kauhean kuoleman?  Ellei hän kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan olisi avannut meille toivon ovea, emme olisi tietäneet muusta kuin pimeyden kauhuista ja epätoivon synkkyydestä.  Nykyisessä tilassamme, omistaessamme Jumalan suosion ja siunauksen, emme voi käsittää, mistä kuiluista olemme pelastuneet.  
Emme saata ymmärtää, kuinka paljon syvempi olisi ollut ahdistuksemme ja suurempi tuskamme, ellei Jeesus olisi ympäröinyt meitä myötätunnollaan ja rakkaudellaan ja nostanut meitä.
Voimme iloita toivossa.  Puolustajamme on taivaallisessa pyhäkössä, rukoillen puolestamme.  Hänen ansiostaan meillä on anteeksiantamus ja rauha.  Hän kuoli pestäkseen pois syntimme, pukeakseen meidät vanhurskaudellaan ja tehdäkseen meidät soveliaiksi taivaaseen, missä saamme asua valossa ikuisesti.  
Rakas veljeni ja sisareni, kun Saatana tahtoo täyttää mielesi masennuksella, synkkyydellä ja epäilyksillä, vastusta hänen ponnistuksiaan.  Kerro hänelle Jeesuksen verestä, joka puhdistaa kaikesta synnistä.  Et voi pelastaa itseäsi kiusaajan vallasta, mutta hän vapisee ja pakenee, kun hänelle esitetään tuon kalliin veren ansiot.  Eikö siis halua kiitollisena vastaanottaa Jeesuksen hankkimia siunauksia?  Etkö halua ottaa hänen tarjoamaansa pelastuksen maljaa ja huutaa avuksi Herran nimeä?  Älä osoita epäluottamustasi häneen, joka on kutsunut sinut pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.  Älä hetkeäkään tuota epäuskollasi tuskaa Vapahtajan säälivälle sydämelle.  Hän valvoo mitä innokkaimmin kulkuasi taivaan tiellä, hän näkee vakavat ponnistuksesi, hän huomaa väsymyksesi ja virkeytesi, toivosi ja pelkosi, taistelusi ja voittosi.
Pitääkö hataudenharjoitustemme olla vain pyytämistä ja vastaanottamista?  Onko meidän aina ajateltava tarpeitamme eikä koskaan saamiamme siunauksia?  Otammeko aina vastaan hänen lahjojaan ilmaisematta milloinkaan kiitollisuuttamme Jumalalle, ylistämättä häntä siitä, mitä hän on tehnyt hyväksemme?  
Emme suinkaan rukoile liian paljon, mutta olemme liian kitsaita kiitoksessamme.  Jos Jumalan laupeus herättäisi enemmän kiitosta ja ylistystä, olisi rukouksissamme paljon enemmän voimaa.  Me riemuitsisimme yhä enemmän Jumalan rakkaudessa, ja meille annettaisiin yhä enemmän, mistä häntä kiittää.  Sinä, joka valitat, ettei Jumala kuule rukouksiasi, muuta menettelytapasi ja liitä anomuksiisi ylistystä.  Kun sinä ajattelet hänen hyvyyttään ja armoaan, tulet huomaamaan, että hän ajattelee sinun tarpeitasi.

                                             Todistuksia  seurakunnalle I (s. 214-216)

Ahdas portti

 Menkää ahtaasta portista sisälle.  Matt. 7:13.

Juutalaiset ymmärsivät vertauksen ahtaasta portista, sillä Jeruslemin kaupunginmuurissa oli niitä useitakin.  Mikään porteista ei kuitenkaan ollut niin ahdas kuin se, jota sanottiin Neulansilmäksi.  Ennen kuin kameli voi kulkea siitä, täytyi kuorma purkaa, ja kamelin ole taivutettava päänsä kumaraan ja ryömittävä portin lävitse.
Uudestisyntyminen ja itsensä luovuttaminen ovat omalle minälle yhtä ahdas portti kuin konsanaan "Neulansilmä" kamelille.  Emme yksikään voi käydä ahtaan portin lävitse ja alkaa vaeltaa kaitaa tietä, ellemme pane pois kaikkea omaamme, ennen muuta syntiä, "joka niin helposti meidät kietoo".  Ja tähän sisältyvät kaikki ne olemme omaksuneet. 
Edelleen meidän on katkaistava ystävyyssuhteet, jotka ovat kestäneet vuosikausia, mutta joiden nyt näemme olevan esteenä pyrkiessämme pyhitykseen.  Vaikeata on päästää irti ystävän kädestä, vaikeata sanoa jäähyväiset, mutta Jeesuksen vaatimus on ehdoton.  "Joka rakastaa isäänsä taikka äittänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias."
Monelle tämä vaatimus merkitsee sitä, että hänen on jätettävä mieluinen työ.  Ennen kuin Jumalan kutsu saapui sydämeen, omatunto ei joutunut ristiriitaan työn kanssa, mutta tuohon työhön kenties liittyy sellaisia periaatteita ja menettelytapoja, joita tosi kristitty ei voi noudattaa.  Niinpä on edessä valinta:  loukatako omaatuntoa vai menettääkö työ.  Portti on ahdas.
Miten paljon onkaan sellaisia huveja ja iloja, joihin tinkimätön kristitty ei voi ottaa osaa. Niistä, joille huvitukset tosiaan ovat tuottaneet iloa, niiden jättäminen saattaa tuntua vaikealta, mutta jos ihmisellä on vilpitön tahto antautua täydellisesti ja jakamattomasti, on hänestä aivan luonnollista astua askel kokonaan ja katkaista jokainen kahle, joka pyrkii häntä sitomaan.
Kuten kamelin "Neulansilmässä" täytyy meidänkin nöyrästi taivuttaa päämme kumaraan.  Kaikki omavanhurskaus, kaikki itsekylläisyys, niin koko oma ylpeytemme meidän on jätettävä portin tälle puolen.  Kun ihminen pysähtyy Hänen eteensä, joka odottaa saavansa ottaa vastaan kaiken luovutetun, on luonnollista, että hän tuntee itsensä valtaa hänet.  Ja hän notkistaa polvensa Pyhän edessä ja kulkee sitä ainoata tietä, jota Jeesuksen kanssa vaelluksensa aloittaneen on mahdollista kulkea:  hän kulkee polvitietä, rukoustietä.
Luin kerran kertomuksen vanhasta ylhäisestä naisesta, joka matkusti Alpeilla.  Eräässä paikassa hänen oli kuljettava tavattoman ahtaan ja vaarallisen vuorisolan kautta.  Matkalla hänellä oli mukanaan vanha uskollinen palvelijatar ja tietysti pari matkalaukkua.  Kun opas, jonka piti auttaa heidät solan läpi, saapui hän sanoi voivansa viedä vain yhden kerrallaan lävitse, joten palvelijattaren oli odotettava.  Hänen emäntänsä pani vastaan, mutta mikään ei auttanut.  Sitten vanha nainen osoitti matkalaukkujaan, arvellen, että he voivat ottaa ne mukaansa.  Opas pudisti päätään.  "Ei", hän sanoi, "tie on niin kapea, että Te ette voi kuljettaa niitä mukananne.  Jos ette tahdo seurata minua ja luottaa minuun, en voi viedä Teitä lävitse."  Nainen selitti silloin, että hänellä oli minia kalleuksia toisessa laukussaan, joten hän pelkäsi jättää sitä käsistään.  "Te saatte kaiken takaisin matkan päätyttyä", vastasi mies.  Ja nainen seurasi häntä.
Samoin on meidän laitamme.  Usemmin kuin kerran meidän on kuljettava kahden kesken Jeesuksen kanssa.  Tie saattaa käydä niin kapeaksi, että meidän on päästettaäv irti kaikkien kädestä, vieläpä uskollisimman ystävämmekin, ja luotettava yksin Jeesukseen.  Kaikki omistamamme kallisarvoinen ja rakas meidän on uskottava hänen huostaansa.  Ja me saamme olla varmat siitä, että mitä tahansa jätämmekin hänen haltuunsa, sen saamme takaisin matkan päätyttyä -- puhdistuneena, pyhittyneenä, kauniimpana kuin sen jätimme.  Sillä Jeesus on luvannut, että se, joka hänen tähtensä luopuu isästä ja äidistä, kodista ja konnusta, on saava monin verroin takaisin.  Mutta usein vasta matkan päässä.
Portti on ahdas ja tie on kaita.  Harvat ovat ne, jotka sitä vaeltavat.  Ja kuitenkin se on ainoa tie, joka vie elämään.

                                                               Rikas Elämä  s. 17-19

Koittaa aika, jolloin murhe loppuu

Koittaa aika, jolloin murhe loppuu , ja saamme elää ikuisesti yhdessä Jeesuksen kanssa. Mikä ilo, mikä vapaudentunne!

" Minä näin uuden taivaan ja uuden maan,  Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet,eikä merta ollut enää.  Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota Juhla - asuisena, niin kuin  morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.  Kuolemaa ei enää ole,ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." ( Ilm.21:1-5.)
Aina kun luemme Ilmestyskirjan kaksi viimeistä sinua, aistimme rauhallisuutta, Johannes kuvailee  kallisarvoisen kiven, kasvien ja talojen hohtoa, joka ei ole tästä maailmasta, sillä sitä ei voi verrata mihinkään meidän  tuntemaamme. Kaikki on upeaa ja täydellistä. Sitten, kahden jakeen muidostamassa huipennuksessa, Johannes päätyy aivan uuden alun ytimeen: " Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa." ( Jakeet22,23.)   Kaiken kirkkauden ja loiston keskellä tämä kuvaus erottuu selvästi muusta. Se koskettaa meitä syvemmältä kuin kaikki kristallinkirkkaat virrat ja safiirinväriset palatsit. Hän on oleva siellä. Jeesus.Karitsa. Hän on oleva aina siellä,eikä hän koskaan lähde pois. Hän on oleva kaikki,mitä me tarvitsemme.

" Nykyaika  Tammikuu. 2016. s.10,11. "

Ilmestyskirjan pääaihe

Ilmestyskirjan suuri pääaihe on Kristuksen ja Hänen seurakuntansa voitto Saatanasta ja hänen apulaisistaan (1:18; 2:8; 5:9; 6:2; 11:5; 12:9; 15:2; 19:16; 20:4; 22:39.  Ilmestyskirjan kaikkia näkyjä hallitsee Kristuksen persoona ja tapahtunut sovituksen teko.  Vaikka se vaikuttaa monien erilaisten näkyjen sulatusuununa, niin se on samalla yhtenäinen ja järjestelmällinen profetia, jossa kaikki tähtää Kristuksen ilmestymiseen ja lopulliseen kuninkuuteen (Ilm. 1:7).  Kirjan tarkoitus on lohduttaa ja rohkaista kaikkien aikojen uskovia, mutta erikoisesti vainojen jaloissa eläviä marttyyrejä, kärsivällisyyteen ja voittavaan uskoon.  Evankeliumin julistus, Jumalan valtakunnan tulo maailmaansydämen herruutena ja usko Kristukseen herättävät maailman ja Saatanan vihan, mutta Ilmestykirja kerto ahdistusten päättyvän Kristuksen voittoon.  Kirjan läpi kulkee ajatus Jumalan herruudesta, joka perustuu luomiseen ja lunastukseen (luvut 4-5).  Ilmestyskirja on evankeliumien lopullisena selityksenä hengellisen elämän jalokivi.
Kaikki tämä tulee tapahtumaan "pian".  Tämä sanoo Jeesus, joka mittaa aikaa iäisyyden näkökulmasta.  Jumalan kannalta katsottuna ovat kaikki ajat lyhyitä.  Jumalan kaikkivaltalsuuteen ja rakkauteen perustuvasta uskonvarmuudesta kumpuaa tietoisuus siitä, että Jumala "pian" tekee lopun pahasta.  Kristus Jumalan valtaistuimelta takaa pahuuden jatkuvan ja lopullisen häviön.

                                                             Maailman Kohtalontie   s. 162,163.

Milloin armonaika loppuu?

Ilmestyskirjassa on monia kuvauksia varsinaisesta maailmanlopusta.  Kuudes sinetti kuvaa Karitsan vihan päivää ja sen yhteydessä tapahtuvaa suurta maanjäristystä.  Seitsemännen vitsauksen muodostaa suuri maanjäristys.  Ilm. 6:12; 16:18.  Seitsemännen pasuunan loppukuvauksessa vyöryvät Jumalan vihan aallot ihmiskunnan ylle, ja "tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää ja maanjäristystä ja suuria rakeita." Ilm. 11:19.  Tämä kuvaa Jumalan tuomiota juuri ennen Kristuksen takaisintuloa Samat ilmiöt esitetään tapahtuviksi seitsemännn vitsauksen aikana.  Tämä osoittaa, että viimeinen vitsaus päättyy Kristuksen takaisintuloon.
Babylonin ja antikristuksen häviö tapahtuu Kristuksen tullessa. Ilm. 18:20-21.  Jumala vuodattaa vihansa kiivauden viinimaljan Babylonin ylle seitsemännen vitsauksen aikana.
Kuudes vitsauksista on Harmagedonin sota (Ilm. 16:12-14), joka jatkuu aina Kristuksen tuloon asti (Ilm. 19:19).
Nämä seitsemän vitsausta kohtaavat maailmaa Jumalan viimeisinä tuomioina juuri ennen Kristuksen takaisintuloa, joka tapahtuu heti seitsemännen vitsauksen jälkeen.
Seuraavat seikat osoittavat, että vitsauksien aikana ei tapahdu enää kääntymyksiä, koska armonovi on suljettu ihmiskunnalle Ensiksikin ovat vihan maljat täynnä armolla sekoittamatonta Jumalan vihaa (Ilm. 14:10).  Toiseksi on Välimies, Jeesus Kristus, poistunut pyhäköstä, sillä temppeli tuli Jumalan kirkkaudesta ja voimasta täyteen savua, eikä kukaan voinut mennä sisälle tempeeliin.  Ilm. 15: 8.  Lenski sanoo:  "Savu auttaa kuvaamaan sitä tosiasiaa, että kaikki elävän Jumalan ja Hänen pyhäkkönsä armotyö on täytetty."  Interpretation of Revelation, s. 462.  Pyhä Henki vetäytyy pois maan päältä ja ihmiset eivät tee enää parannusta, vaan pilkkaavat taivaan Jumalaa.  Ilm. 16:9, 11.  Silloin täyttyvät profeetan sanat Herran sanan kuulemisen nälästä, jolloin ihmiset samoilevat sinne tänne etsien Herran sanaa, sitä löytämättä.  Aamos. 8:11-13.
Niikuin arkin ovi suljettiin seitsemän päivää ennen veden-paisumusta, niin suljetaan armon ovi seitsemän viimeisen vitsauksen ajaksi ennen Kristuksen takaisintulemista.

                                                     Maailman Kohtalontie  s.340,341

Meidän täytyy nöyrtyä aidosti katuen

Aidon jualisuuden elpyminen joukossamme on suurin ja polttavin  tarpeemme. Sitä meidän pitäisi pyytää ensimmäiseksi. Meidän täytyy etsiä vakavasti  herran siunausta, ei siksi, että Jumala olisi haluton antamaan sitä, vaan koska me emme ole valmiit ottamaan sitä vastaan. Taivaallinen Isämme on halukkaampi antamaan Pyhän Henkensä niille, jotka sitä häneltä pyytävät,kuin mitä maalliset vanhemmat ovat antaneet hyviä lahjoja lapsilleen. Mutta meidän tehtävämme on tunnustamalla syntimme, nöyrtymällä, katumalla ja hartaasti rukoilemalla täyttää ehdot, minkä jälkeen Jumala on luvannut antaa meille siunauksensa. Voimme odottaa herätystä vain  vastauksena rukoukseen.
- 1SM 121 ( 1887).
Totisesti meidän keskuudessamme täytyy tapahtua perinpohjainen herätys.  On ehdottoman välttämätöntä, että sananjulistajat ovat kääntyneitä. On ehdottoman välttämätöntä, että synnit tunnustetaan, niitä kadutaan ja tullaan kääntymykseen. Monet Jumalan sanan julistajista tarvitsevat sydämmeensä Kristuksen muuttavaa armoa. Heidän ei pitäisi antaa minkään estää itseään tekemästä perinpohjaista työtä nennen kuin se on lopullisesti liian myöhäistä.nKirje 51.1886.

" Turvassa Kriisin  keskellä. S126,127.  Ellen  G.White. "