Yhä oleellinen, kuin parannus pelastukseksi, on luonnollisesti myös uudestisyntymiunen, josta Jeesus sanoo, että ilman sitä ei kukaan voi nähdä Jumalan valtakuntaa ( Joh.3:3).
E.G. White kommentoi tätä tekstiä ja sanoo: Hän voi kyllä arvella ja kuvitella, mutta hän näkee aarteen vain uskon katseella. kristus uhrasi henkensä hankkiakseen meille tämän verrattoman aarteen, mutta ilman uudelleensyntymistä uskon kautta hänen vereensä ei ole mitään syntien anteeksi antoa eikä aarretta yhdellekään hukkuvalle sielulle. ( kv,74,75). Koska syntien anteeksiantaminen on itse asiassa samaa kuin vanhurskauttaminen, merkitsee tämä lausunto sitä, että ilman uudelleensyntymisen tapahtumaa ei liioin ole ollut vanhurskauttamisen kokemusta. Kun uudestisyntyminen on nimenomaan uskon syntymistä Kristukseen meidän ainoa Vapahtajanamme, niin se on aivan oleellisesti ja erottomasti yhdistetty myös itse vanhurskauttamistapahtumaan. Vaikka ne ovatkin näin käytännöllisesti katsoen erottamattomasti toisiinsa kytkettyjä, voidaan niistä tietenkin puhua myös erikseen, kuten E.G. White eräissä yhteyksissä puhuukin esittäen vanhurskauttamisen meidän puolestamme tapahtuvana työnä, kun taas uudestisyntyminen on meissä itsessämme tapahtuva työ. Tässä hän on liittynyt alkuperäisen hengellisen yhteisönsä metodistiseen vanhurskauttamiskäsitykseen, jonka mukaan vanhurskauttaminen uskosta Kristuksen sovittavaan vereen ja Pyhän Hengen sydäntä uudistava voima tuottavat hedelmää Kristuksen antaman esimerkin mukaisessa elämässä. ( ST, 251).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti