Joulun ajankohta

Joulukuun 25.  päivän omaksuminen Kristuksen syntymäjuhlaksi on kenties kaikkein selvin esimerkki auringonpalvonnan vaikutuksesta kristittyjen liturgiseen kalenteriin.  On tunnettu tosiasia, että Voitamattoman Auringon syntymäivää (die natalis Solis Invicti) vietettiin tuona päivänä.  Tunnustavatko kristilliset lähteet avoimesti, että tuo päivämäärä lainattiin pakanallisista juhlallisuuksista?  Ilmeisestikään eivät.  Jos olisi avoimesti myönnetty pakanallisen juhlan lainaaminen, vaikkakin sen merkitys oli uudelleen tulkittu, se olisi voitu katsoa avoimeksi uskon kieltämiseksi.  Tätä isät halusivat välttää.  Esimerkiksi Augustinus ja Leo Suuri nuhtelivat voimakkaasti niitä kristittyjä, jotka houluna palvoivat aurinkoa ennemmin kuin Kristuksen synytymää.  On sen vuoksi hyvä pitää mielessä, että tutkitaessa aurinkokulttien vaikutusta kristilliseen liturgiaan voimme toivoa löytävämme korkeintaan epäsuoria yhtymäkohtia.  Tämä koskee paitsi joulun ajankohtaa yhtä hyvin myös sunnuntaita.

Vain harvat tutkijat myöntävät, että joulukuun 25. oli peräisin astronomis-allegorisista tarkasteluista.  Joidenkin isien käsityksen mukaan sekä Kristuksen sikiäminen että hänen kärsimyksensä tapahtuivat kevätpäivän tasauksen aikana maaliskuun 25:nä.  Kun tästä ajankohdasta laskettiin Marian raskaudenaikaa yhdeksän kuukautta eteenpäin, Kristuksen syntymän ajankohdaksi saatiin joulukuun 25. Cullman toteaa kuitenkin, että nämä laskelmat "tuskin ovat olleet lähtökohtina tälle ajankohdalle".  Ne näyttävät edustavan pikemminkin a pasteriori -selitystä, joka on jälkeen päin kehitetty perusteluksi jo käytössä olevalle aikamäärälle ja tavalle.  Suurin osa tutkijoista katsoo, kuten J.A. Jungmann huomautta, että "on tullut yhä selvemmäksi, että todellinen syy joulukuun 25. päivän valintaan oli voittamattoman auringon syntymäpäivä (die natalis Solis Invicti), pakanallinen juhla, jota vietettiin suurella loistolla noina päivä".

                                               Sapatti ja sunnuntai   (s. 193,194)
                                               Bacchiocchi

Huomaat kullan kuvaavan uskoa

Kun tutkit Raamatun ennustusten symboliikkaa, huomaat kullan kuvaavan uskoa ja rakkautta, valkeiden vaatteiden kuvaavan Kristuksen vanhurskautta ja silmävoiteen kuvaavan Pyhän Hengen antamaa ymmärrystä.  Kun totisen todistajan neuvoa seurataan, penseä enemmistö katoaa.  Ihmiset tekevät ratkaisun, kun heille julistetaan sanomaa uskon, rakkauden, Kristuksen vanhurskauden ja Pyhän Hengen tarpeesta.  Ne, jotka noudattavat neuvoa, muuttuvat palaviksi, kun taas ne, jotka kieltäytyvät noudattamasta sitä, muuttuvat kylmiksi.

 Ne, jotka hyväksyvät neuvon, avaavat oven hänelle, joka kolkuttaa päästäkseen sisään.  He ryhtyvät seurustelemaan hänen kanssaan päivittäin tutkimalla hänen sanaansa ja rukoilemalla.  He myöntyvät hänen kuriinsa menettämättä silti luottamusta hänen rakkauteensa, sillä he tuntevat hänet henkilökohtaisesti.  Katsomalla häneen he muuttuvat hänen kuvansa kaltaisiksi.  Heistä tulee voittajia taivaan voimassa, kuten Jeesuskin voitti turvaamalla Isäänsä.

Kun sanomaa Jeesuksesta ja hänen vanhurskaudestaan julistetaan, penseät siirtyvät jommallekummalle puolelle.  Kun Jeesus saarnasi parannuksen sanomaa, koko kansakunta jakaantui.  Ne, jotka olivat tyytyväisiä omaan vanhurskauteensa, ristiinnaulitsivat hänet lopulta, kun taas ne, jotka ottivat vastaan hänen vanhurskautensa, olivat halukkaita seuraamaan häntä jopa kuolemaan saakka.

Apostoli Paavali saarnasi ristiinnaulittua Jeesusta, ja mihin tahansa hän menikin, seurauksena oli herätys tai mellakka.  Kukaan ei pysynyt samanlaisena.  Nykyäänkään kukaan ei voi pysyä samanlaisena, kun sanomaa Jeesuksesta ja hänen vanhurskaudestaan julistetaan.

Väitän sinun tietävän, mihin suuntaan sinä itse olet menossa.  Ehkä sinulla on myös käsitys siitä, mihin suuntaan puolisosi, perheesi ja ystäväsi ovat menossa.  Olemme vedenjakajalla, ja jokainen niin seurakunnan sisällä kuin ulkopuolellakin tuntee joko kasvavaa tai vähenevää mielenkiintoa Jumalaa ja Kristuksen evankeliumia kohtaan.  Näin tapahtuu maailmassa; näin tapahtuu seurakunnassa.  Pian jokainen ihminen on tehnyt valinnan, joka ratkaisee hänen ikuisen kohtalonsa.

Mitä sinä ajattelet sydämessäsi?  Armon ovi on yhä auki, eikä mikään voi estää sinua ottamasta vastaan pelastusta, paitsi oma valintasi.

Etkö haluaisi avata oven hänelle, joka kolkuttaa?  Kutsu hänet sisään luoksesi, ei vain tänään vaan joka päivä, kunnes näet hänet kasvoista kasvoihin.

                                                        Minä, Sinä ja Hän  Puhumme rakkaudesta (s. 39-41)

Ristin ilosanoma

"Paljas risti on kristinuskon tunnetuin vertauskuva.  Se kuvaa syntien sovitusta ja muistuttaa samalla, ettei Kristus jäänyt ristille.  Hänet haudattiin ja hän nousi kuolleista.  Tyhjä risti kirkossa palauttaa mieleemme, että Jeesus on seurakuntansa keskellä jatkuvasti läsnäoleva elävä Herra"

Maassa, jossa suuri enemmistö kuulu kristillisiin kirkkoihin ja yhteisöihin, puhe rististä tuntuu ehkä joskus liiankin tutulta.  Kun haluamme paneutua syvemmälle ristin sanomaan, silloin on parasta lukea Raamatusta, mitä Jeesuksen risti ja hänen ristinkuolemansa todella merkitsee?  Niin tahdommekin nyt tehdä.

Evankeliumun ydin
Katso nyt kanssani muutamaa Uuden testamentin kohtaa, joista ensimmäinen on Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille, sen 15. luvun alussa:  "Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille.  Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.  Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:  --Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu--."

Tässä apostoli palautta mieleemme evankeliumin, ilosanoman, ytimen:  "Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi."  Tämä yksinkertainen, vain viisi sanaa sisältävä lause osoittaa, että Jeesuksenkin risti oli rikollisen rangaistuksen paikka.  Mutta Jeesuksen risti ei kuollut rikollinen omien rikkomustensa tähden, vaan sillä ristillä viaton, synnitön, kuoli syntisten tähden. 

Tuossa apostolin lausumassa hyvässä uutisessa saamme alleviivata sanan meidän.  "Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi."  Hän kuoli sinun syntiesi vuoksi ja minun syntieni vuoksi.  Tästä syystä mekin voimme Paavalin tavoin kerskailla Kristuksen rististä.  Ristillä me ikään kuin vaihdamme paikkaa Kristuksen kanssa.  Kristus oli meidän sijastamme ristillä kärsimässä meille kuuluvan rangaistuksen.  Mutta nyt kun rangaistus on kärsitty, me olemme vapaat tuomiosta ikään kuin itse olisimme sovittaneet rikoksemme.

Kutsu kääntymykseen

Aamos julisti omansa aikanaan, mitä kansalle tapahtuisi, ellei  se  tekisi parannusta  (  Aam.1:3-8).
Hän  luettelee kaikkien niiden  seutujen ja muiden nimet, jotka ovat syyllistyneet raskaisiin rikkomuksiin.  Aamoksen kautta JUmala muistuttaa, mikä on synnin palkka.
Kirjansa neljännessä luvussa Aamos julistaa sanoman kansaa kohtaavasta rangaistuksesta ja kurjuudesta, mikäli se ei tee parannusta. Kuudennessa luvussa hän tuomitsee elämäntavan, joka perustuu omaisuuden karttamiseen. Kansa oli täysin suistunut raiteiltaan sen suhteen, mikä oli Jumalan tahto heihin nähden. Vain näennäinen rikkaus ja näennäinen turvallisuus vallitsevat.  Aamos sanoo, että moninen elämänmeno tulee päättymään kauhuun ( Aam. 1:6-14).  Aamos ei ole suosittu. Eihän kukaan. halua kuulla elävänsä väärällä tavalla.  Aamosta kielletään profetoimasta. Kuningas Jerobe, ei halunnut kuulla onnettomuusprofetioita, joten Aamos passitetaan Juudean puolelle. Siellä häm jatkaa profetoimistaan.  Aamoksen mehevä kielenkäyttö säilyy muuttumattomana, mutta lopuksi hän ilmoittaa, mitä puhdistuksen jälkeen on tapahtuva. Kansa on saava hyvityksen, sillä Jumala pitää huolen niistä, jotka tekevät parannuksen ja kääntyvät hänen puoleensa
(  Aam. 9:11-15).

Maailmanmielisyyden ansa

Viimeisenä palkanmaksupäivänä on käyvä ilmi, että Jumala tuntee jokaisen ihmisen nimeltä.  Elämämme jokaiselle teolle löytyy näkymätön todistaja,  "Minä tiedän sinun tekosi", sanoo hän, "joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä" (Ilm.2:1).  Laiminlyödyt tilaisuudet tulevat ilmi.  Nähdään, miten väsymättömästi Hyvä Paimen on ponnistellut etsien mutkaisilla poluilla harhailevia ihmislapsia palauttaakseen heidät rauhan ja turvallisuuden poluille.  Kerta toisensa jälkeen Jumala on kutsunut huvittelunhaluisia, yhä uudelleenhän on antanut valonsa loistaa heidän tielleen, jotta he näkisivät, missä vaarassa ovat, ja pakenisivat turvaan.  Mutta he jatkavat leikinlaskuaan ja ilveilyään edetessään laveaa tietä, kunnes lopulta heidän koetusaikansa on päättynyt.  Jumalan tiet ovat vanhurskaat ja kaikille yhdenmukaiset, ja kun tuomio langetetaan köykäsiksi havaituille, jokainen suu tukitaan.

Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen Jumalalle, "sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä" (Ro0m. 14:23).  Pelkkä opinkappaleiden tunnustaminen ei riitä.  Tarvitaan rakkauden kautta vaikuttavaa uskoa, joka puhdistaa sydämen.  Nöyryys, sävyisyys ja kuuliaisuus eivät ole uskoa; ne ovat uskon seurauksia, sen hedelmiä.  Näitä avuja teidän on kuitenkin tavoiteltava opiskellessanne Kristuksen koulussa.  Te ette tunne taivaan ajatuksia ja periaatteita, ja sen kieli on melkein tuntematon teille kummallekin.  Jumalan Henki rukoilee edelleenkin puolestanne, mutta minulla on vakavia, tuskantäyteistä epäilyksiä siitä, tokko aiotte välittää siitä äänestä, joka on vedonnuta teihin jo vuosikausia.  Toivon teidän haluavan ottaa vaarin siitä ja tahtovan kääntyä ja elää.

Tuntuuko teistä liian suurelta uhraukselta arvottoman oman minänne antaminen Jeesukselle?  Aiotteko mieluummin valita synnin ja kuoleman toivottoman orjuuden, kuin erota maailmasta ja liittyä Kristukseen rakkauden siteillä?  Jeesus elää joka päivä rukoillakseen meidän puolestamme.  Tämän tietoisuuden tulisi joka päivä täyttää sydämemme kiitollisuudella.  Joka tuntee syyllisyytensä ja avuttomuutensa, voi tulla sellaisena kuin hän on vastaanottamaan Jumalan siunauksen.  Lupaus kuuluu hänelle, jos hän uskossa tarttuu siihen.  Mutta se, joka pitää itseään rikkaana, kunnioitettavana, vanhurskaana, joka katselee asioita maailman kannalta, joka sanoo pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi, ei voi pyytää eikä vastaanottaa mitään, koska hän ei tunne tarvitsevansa mitään.  Hänen täytyy kääntyä tyhjänä pois, koska hän tuntee itsensä yltäkylläiseksi.

Jos olisitte todella huolissanne omasta sielustanne ja etsisitte Jumalaa tosissanne, te löytäisitte hänet; mutta hän ei hyväksy puolisydämistä parannusta.  Jos tahdotte luopua synneistänne, hän on alati valmis antamaan anteeksi.  Tahdotteko juuri nyt antautua hänelle?  Tahdotteko luoda silmäyksen Golgatalle ja kysyä:  "Antoiko Jeesus tämän uhrin minun puolestani?    Kärsikö hän alennusta, pilkkaa, häväistystä ja kärsikö hän julman ristinkuoleman pelastaakseen minut syyllisyyden kärsimyksistä ja epätoivon kauhuista ja antaakseen minulle sanomattoman onnen omassa valtakunnassaan?"  Katsokaa häneen, jonka syntinne ovat lävistäneet, ja tehkää päätös:  "Aion palvella Herraa koko elämäni ajan.  En aio enää veljeillä hänen vihollistensa kansaa.  En tahdo enää vaikutuksellani avustaa niitä, jotka kapinoivat hänen hallitustaan vastaan.  Kaikki, mikä minulla on , on liian vähän uhrattavaksi hänelle, joka on rakastanut minua niin paljon, että antoi henkensä minun puolestani -- koko jumalallisen minänsä näin syntisen ja erehtyväisen ihmisen puolesta."  Erottautukaa maailmasta, pysytelkää kokonaan Herran puolella ja viekää taistelu päätökseen asti, niin tulette saavuttamaan ihania voittoja. 

                                                       Todistusaarteita II  (s. 139, 140)
                                                        Ellen G. White

Perinnöksi koko maailma

Abrahamille annetut lupaukset täyttyvät kaikkille, jotka uskon kautta ottavat sovituksen vastaan, kuuluivatpa mihin kansaan tahansa.  Näin toteutuu Abrahamille alunperin lausuttu lupaus:  "Sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikkille maailman kansoille."  "Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on uskon.  Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat.  Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. -- Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.  Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu" (Gal.3:7, 8, 28,29).

Apostoli Paavali opettaa, että Abrahamille annettu lupaus maasta ei rajoittunut johonkin maaalueeseen Lähi-idässä, vaan käsitti koko maailman:  "Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailma perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi.  Hän on meidän kaikkien isä" (Room. 4:13,16).

Vaikka lupausta koko maailman kattavasta perinnöstä ei juuri noilla sanoin löydy Vanhasta testamentista, Paavalin innoitettu tulkinta uskovien pernnöstä on sopusoinnussa muiden pyhien kirjoitusten kanssa.  Enkelin selitys Danielin näyssä viittaa Jumalan lasten maailmanlaajuiseen perintöön:  "Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle" (Dan. 7:27).

Abraham itsekin ymmärsi saamansa lupauksen oikein, kuten Heprealaiskirjeessä kerrotaan:  "Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi.  Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa.  Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen.  Abraham odotti sitä kaupunki, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt" (Hepr. 11:8-10)

Muutkin Vanhassa testamentissa mainitut uskon esikuvat ymmärsivät samoin, että Jumalan lupaama maa ei tarkoittanut mitään maallista valtakuntaa:  "Uskovina nämä kaikki kuolivat.  Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.  He odottivat parempaa, taivaallista isänmaata.  Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin" (Hepr. 11:13-16).

Uusi liitto

Ensimmäinen ihminen, joka puhui uudesta liitosta, oli  Jeremia. Hän kirjoitti:  " Tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa." ( Jer.31:31.)  Jotkut ihmiset väittävät,että vanha liitto oli Vanhan testamentin juutalaisia varten, kun taas uusi liitto on uuden testamentin pakanoita varten.
Jumala kuitenkin sanoi, että hän tekisi uuden  liiton " Israelin kansan " ja " Juudan kansan " kanssa. Itse asiassa Raamattu ei puhu mistään siitä,että Jumala tekisi liiton pakanoiden kanssa. Sen sijaan pakanat oksastettiin siihen liittoon, jonka hän teki Israelin kanssa  ( Room.11:13-21).  Niinpä jokaisesta, joka halua pelastua, täytyy tulla hengellinen juutalainen.
Jumala sanoi,että tämä uusi liitto " ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin  kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta.   Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."   ( Jer.31:32,33.)
              
                 " Nykyaika  16/ 2014. s4 "

Kuuliaisuus on rakkauden hedelmä

Raamattu opettaa, että aito rakkaus synnyttää kuulliasuutta, ja kuuliaisuus Jumalan käskyille todistaa rakkaudesta.  "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa (1.Joh. 5:3).  Edelleen:  "Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne.  Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset.  Käskyt 'Älä tee aviorikosta', 'Älä tapa','Älä varasta', 'Älä himoiste', samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan:  'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'" (Room. 13:8,9).  "Ja rakkautta on se, että me elämme hänen käskyjensä mukaan" (2 Joh. 6).  Evankeliumi johtaa ihmistä sopusointuun Jumalan lain kanssa.

Jumalan kasvatustyö kohdistuu nyt kristilliseen seurakuntaan.  Seurakunta muodostuu UUden testamentin ihanteen mukaan uskovista, Pyhän Hengen uudistamista ihmisistä.  Pyhän Hengen innoittamina Uuden testamenti kirjoittajat antoivat nimetyille paikallisseurakunnille ja uskoville monenlaisia kymmenen käskyn hengen mukaisia neuvoja ja kehotuksia.  Niiden hyväksymisen ja noudattamisen tarkoituksena oli tuoda rauhaa ja järjestystä seurakuntaan, ja iloa ja siunausta uskovan hengelliseen elämään.  Tavoitteena ei ollut kahlehtia uskovaa, vaan opastaa häntä hyviin ihmissuhteisiin, rakentavaan seurakuntayhteyteen, Raamatun totuudessa pysymiseen ja ennen kaikkea säilyttämään usko Jeesukseen ja hänen syntiselle hankkimaan pelastukseen.  Niin apostolien kirjoitukset vaikuttavat edelleen.

Jumala huolehtii vielä

Mutta vaikka ihmiset ovat kääntyneet pois armollisesta Luojastaan ja ovat aiheuttaneet itselleen monia raskaita onnettomuuksia, Raamattu esittää meille siunatun vakuutuksen siitä, että Jumala vieläkin huolehtii ihmisestä.  Vieläpä Jumalan rakkaus loistaa ihmisen äärimmäisen luopumuksen pimeydessä kirkkaampana kuin hänen viattomuutensa päivinä.

Sanassaan Luoja ei ilmaise olevansa vihainen, kostonhimoinen ja haluton olemman tekemisissä meidän kanssamme, vaan pikemmin "pitkämiellinen ja armosta rikas", joka haluaa armahtaa eksyneitä lapsiaan.

Vaikka Jumala leppymättömästi vastustaa syntiä, hän kuitenkin rakastaa rikkomuksen tekijää.  "Kuinka minä jättäisin sinut?"  huutaan hänen rakastava sydämensä, ja pyhän Raamatun melkein joka sivulla on hänen siunattu kutsunsa:  "Tulkaa."

"Tulkaa ja syökää", hän sanoo niille, jotka isovat enempää kuin ajallista leipää.  "Tulkaa ja juokaa", hän kehoittaa niitä, jotka janoavat elämän vettä.  "Tulkaa ja katsokaa", kuuluu hänen rakasatava kutsunsa niile, jotka tahtovat tuntea hänen hyvyyttänsä.  "Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme", hän pyytää niitä, jotka ovat mieleltään ahdistettuja.  "Tulkaa ja levätkää", hän kehoittaa ruumiiltaan, mieleltään ja hengeltään raskautettuja.  Ja pyhä Raamattu päättyy tähän samaan kutsuun, joka kuullaan, kaikkialta sen lehdiltä:  " Ja Henki ja morsian sanovat: 'Tule!' Ja joka kuulee, sanokoon:  'Tule!  Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi." 

Kristuksen lupaama sapatinlepo

    

   

          Mikä on se uusi Kristuksen lupaama "sapatinlepo" niille, jotka tekevät turhaa työtä hankkiakseen itselleen levon täyttämällä raskaita velvollisuuksia?  Evankeliumien sapattiaineistoa edellä eritellessämme huomasimme, että Kristus teki sapatista lunastustyönsä osuvan symbolin.
          Jeesus ei ainoastaan julistanut tehtävänsä olevan lunastusta koskevan sapattiajan täyttymys (Luuk.4:18,19), vaan sapattina hän voimisti pelastustekojaan (Joh. 5:27; 9:4) avun tarpeessa olevien syntisten hyväksi, jotta "saatanan sitomat" (Lukk. 13:16) sielut voisivat kokea ja muistaa sapatin vapauttamisensa päivänä.  Sitä paitsi Kristus suoritti loppuun lunastustyönsä tämän maan päällä perjantaiiltapäivänä, ja lausuttuaan "se on täytetty" (Joh. 19:30), hän pyhitti sapatin lepäämällä haudassa (Luuk. 23:53,54; Matt. 27:57-60; Mark. 15:42,46).
          Kuten sapatin lepo luomistyön päättyessä (1Moos. 2:2,3) ilmensi jumaluuden tyytyväisyyttä ja iloa loppuun saatetusta ja täydellisestä luomistyöstä, samoin sapatinlepo nyt Kristuksen maallisen palvelun päättyessä ilmensi jumaluuden iloa siitä, että täydellinen lunastus oli suoritettu ihmisen hyväksi.  Kristuksen opetuksen ja palvelustyön valossa sapatin lepo sisältää ne pelastuksen siunaukset, jotka Vapahtaja on hankkinut raskautetuille sieluille.

Ensimmäiset sapattina suoritetut parantamisteot.

 Markuksen ja Luukkaan evankeliumeista voidaan päätellä, että Kristus alussa rajoitti sapattina suorittamansa parantamistoiminnan erityistapauksiin epäilemättä sen vuoksi, että hän oli selvillä siitä räjähdyksenomaisesta vastavaikutuksesta, joka olisi seurauksena hänen sapatin käyttöä ja merkitystä koskevasta julistuksestaan.  Luukkaan evankeliumissa Kristuksen ensimmäistä ilmoitusta hänen messiaanisuudestaan sapattivuoden täyttymyksenä (Luuk. 4:16-21) seuraa kaksi parantamistapahtumaa.

 Niistä ensimmäinen tapahtuu Kapernaumin synagoogassa Galileassa sapattijumalanpalveluksen aikana, ja se johtaa riivatun miehen hengelliseen parantumiseen (Luuk. 4: 31-37).  Toinen suoritetaan heti jumalanpalveluksen jälkeen Simonin kodissa, ja siinä Simonin anoppi saa fyysisen terveyden (Luuk. 4:38,39).  Kummassakin tapauksessa Kristuksen toimintaa ohjaa välttämättömyys ja rakkaus. 

Ensimmäisessä tapauksessa on välttämätöntä vapauttaa henkilö saatanan vallasta ja siten palauttaa järjestys jumalanpalvelukseen.  Sapatin lunastava merkitys, joka jo välillisesti ilmenee tässä Kristuksen teossa, tulee selvemmin esille myöhemmissä parantamisihmeissä.  Toisessa tapauksessa Kristus toimii hienotunteisuudesta yhtä rakastamaansa opetuslasta ja tämän anoppia kohtaan.  Tässä tapauksessa fyysinen parantaminen tekee tuosta sapatista ilon päivän koko perheelle.  On myös syytä huomata, että parantamista seuraa välittömästi palvelus:  "Heti vaimo nousi ja palveli heitä" (jae 39). 

Sapatin merkitys lunastuksen, ilon ja palveluksen päivänä, mikä ilmenee jossakin määrin jo näissä ensimmäisissä Kristuksen suorittamissa parantamisteoissa, käy selvemmin ilmi hänen myöhemmästä toiminnastaan sapattina.  Tässä varhaisessa vaiheessa suurin osa Kristuksen parannustyöstä lykätään suoritettavaksi sapatin jälkeen.  Ilmeisesti tarkoituksensa on välttää ennenaikainen vastarinta ja hylkääminen:  "Auringo laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mikä missäkin taudissa, veivät ne hänen tykönsä.  Ja hän pani kätensä heidän itsekunkin päälle ja paransi heidät" (Luuk. 4:40; vrt. Mark. 1:32).

"JUMALA ON RAKKAUS, JA SIKSI HÄN VIHAA SYNTIÄ."

Jumala on rakkaus, mutta hän vihaa syntiä ja että on oikea tapa järjestää nämä kaksi tosiasiaa jännitteitä. Tulette huomaamaan, että Jumalan viha ei ole vastakohta Hänen rakkautensa vaan ilmaus siitä. Voisiko ve että Jumala vihaa syntiä vähemmän, koska se loukkaa Hänen luonne (vaikka se on totta, että pyhyyden ja synti voi olla samanaikaisesti) kuin sillä se vääristää käsityksiämme ja erottaa ne Hän rakastaa Hänestä? Jos me todella uskomme, että Jumala ei vain rakastaa, mutta on myös rakkautta, meidän on myös sitä mieltä, että hän ei tee mitään, jota ei motivoi rakkaus.Yksi Saatanan strategioista hänen petoksen Eve oli heikentää todellisuuteen Jumalan tuomion. Hän sanoi hänelle: "Ei, ette te kuole" (Genesis 3: 4). Mutta hän asettaa vaiheessa tämän petoksen ensin yrittää saada Eevan epäillä Jumalan rakkauden kautta pyynti- "" Onko Jumala todellakin sanonut: "Älkää syökö kaikista paratiisin puista '?'" (Jae 1). Saatanan strategia työskennellyt Eevan, ja se toimii monissa taday. Synnin juuret, paitsi puute kunnioitusta Jumalan pyhyydestä, mutta myös valitettavan riittämätön ymmärrystä Hänen rakkautensa.Iin kädessä, Jumalan jumalattomien tuhoa on rakkauden teko kansaansa ja armon kohti jumalattomien. "Voisiko niitä, joiden sydämet ovat täynnä vihaa Jumalan totuuden ja pyhyyden, seurustella taivaallinen tungos ja liittyä niiden ylistyslauluja? Voisiko ne kestävät Jumalan kunniaksi ja Karitsan? Ei, ei, vuoden koeajan myönnettiin niille , että ne mielessä rakastaa puhtautta, he eivät ole koskaan oppinut kielen taivaan, ja nyt se on liian myöhäistä. elämä kapina Jumalaa vastaan ​​on junaan heitä taivaaseen. Sen puhtaus, pyhyyttä, ja rauha olisi kidutus niihin; Jumalan kunnia olisi kuluttava tuli. Ne pitkä pakenemaan että pyhä paikka. He toivoisi tuhoa, että he saattavat olla piilossa kasvot hänelle, joka kuoli lunastaakseen heidät. kohtalo jumalattomien on kiinnitetty oman valinta. Heidän syrjäytymisen taivaasta on vapaaehtoista itseään, ja vain ja laupias on osa Jumalan "(Suuri taistelu, s. 542, 543)Joten sen sijaan sanoa "Jumala on rakkaus, mutta hän myös vihaa syntiä," voisimme oikeammin sanoa, "Jumala on rakkaus, ja siksi Hän vihaa syntiä." Olemme kaikki osa suurta rakkaustarina - pelastussuunnitelman --- ja mitä me kaikki tarvitsemme epätoivoisesti on tietää meidän Jumalamme paremmin.

                                    The Character of God Controversy (  Luonne Jumalan Kiista ) (s. 12,13)
                                     G. Edward Reid                                                                            

Kirjaevankelistan työ todellista sananpalvelusta

Kaikki, jotka toivovat tilaisuutta todelliseen sananpalvelukseen ja jotka tahtovat antautua varauksettomasti Jumalalle, saavat kirjallisuustyössä tilaisuuksia puhua monista asioista, jotka liittyvät tulevaan, katoamattomaan elämään.  Näin saatu kokemus on oleva mitä suuriarvoisinta niille, jotka valmistautuvat saarnatoimeen.  Pyhän Hengen vaikutus tekee työntekijöistä, sekä miehistä että naisista, Jumalan lauman paimenia.  Kun he vaalivat ajatusta, että Kristus on heidän matkakumppaninsa, he tuntevat pyhää kunnioitusta, pyhää iloa kaikkien vaikeiden kokemusten ja koetusten keskellä.  He oppivat rukoilemaan, niin kuin hän rukoilli,  He oppivat kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, sävyisyyttä ja avulliaisuutta.  He harjoittavat käytännössä todellista kristillistä kohteliaisuutta ja pitävät mielessään, että Kristus, heidän seuralaisensa, ei voi hyväksyä karkeita, epäystävällisiä sanoja tai tunteita.  Heidän sanansa ovat puhtaita.  Puhekykyä he pitävät kalliina lahjana, jonka Jumala on lainannut heille käytettäväksi ylevään ja pyhään työhön.  Inhimilliene edustaja tahtoo oppia edustamaan jumalallista seuralaistaan, jonka kanssa hän on yhteydessä.  Tätä näkymätöntä Pyhää Henkeä kohtaan hän tahtoo osoittaa kunnioitusta ja arvonantoa, sillä hän kantaa hänen iestään ja opettelee tuntemaan hänen puhtaita ja pyhiä teitään.  Ne, jotka uskovat tähän jumalalliseen kumppaniinsa, tulevat kehittymään.  He saavat kyvyn pukea totuuden sanoman pyhään kauneuteen. 

Monet kirjallisuustyöhön antautuneet menestyvät tällä alalla paremmin kuin saarnatyössä.  Jos Kristuksen Henki asuu heidän sydämessään, he löytävät tilaisuuksia esittää hänen sanaansa muille ja suunnata mielet tämän ajan erikoistotuuksiin.  Jotkut tähän työhön sopivat ovat ryhtyneet siihen, mutta sitten joku arvostelukyvytön saarnaaja on alkanut imarrella heitä selittäen, että heidän lahjansa tulisi käyttää kirjallisuustyön sijasta saarnatyöhön.  Näin heidät on saatu hankkimaan itselleen saarnaajan valtuudet, ja näin juuri ne, jotka olisivat voineet harjaantua hyviksi lähetystyöntekijöiksi käymään kodeissa perheiden luona, puhumaan ja rukoilemaan heidän kanssaan, saadaan jättämään tuo heille sopiva työ ja ryhtymään heikoiksi saarnaajiksi.  Näin kenttä, jossa tarvitaan niin paljon työtä ja missä niin paljon hyvää olisi voitu saada aikaan, laiminlyödään.

                            Todistusaarteita 2 (s. 534,535)
                             Ellen G. White

Todistusten tarkoitus

Muinoin Jumala puhui ihmisille profeettain ja apostolien suun kautta. Näinä päivinä hän puhuu heille Henkensä todistusten välityksellä. Ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin Jumala olisi vakavemmin opettanut kansalleen tahtoaan ja sitä tietä, jota hän toivoisi heidän kulkevan.
Herra on nähnyt hyväksi antaa minulle näyn, joka koskee hänen kansansa tarpeita ja erehdyksia.  Vaikka se onkin tuottanut minulle tuskaa, olen uskollisesti esittänyt syntisille heidän virheensä ja keinot niiden korjaamiseksi....  Näin Jumalan Henki on julistanut varoituksia ja tuomioita, säästämättä kuitenkaan ihania armonlupauksia..... Katuvilla syntisillä ei ole syytä joutua epätoivoon, vaikka heitä muistutetaan heidän rikkomuksistaan javaroitetaan vaaroistaan.  Juuri nämä ponnistukset heidän hyväkseen osoittavat, kuinka suuresti Jumala rakastaa heitä ja haluaa pelastaa heidät. Heidän on vain seurattava hänen hänen neuvoaan ja tehtävä hänen tahtonsa periäkseen iankaikkisen elämän.
Jumala asettaa erehtyvien lastensa synnit heidän eteensä, jotta he näkisivät ne kaikessa kauheudessaan jumalallisen totuuden valossa.  Heidän velvollisuutensa on sitten hylätä ne ainiaaksi. Jos Jumalan kansa käsittäisi hänen menettelynsä heitä kohtaan ja ottaisi vastaan hänen opetuksensa, he näkisivät edessään suoran polun ja valon, joka ohjaisi heitä läpi pimeyden ja vaikeuksien.
-Varoituksia ja nuhteita ei ole annettu erehtyville seitsemännen  päivivän adventisteille siksi, että heidän elämänsä olisi moitittavampaa kuin muihin seurakuntiin kuuluvien kristityiksi tunnustautuvien elämä, eikä sentähden, että heidän esimerkkinsä tai tekonsa olisivat parempia kuin niiden adventistien, jotka eivät tahdo alistua Jumalan lain vaatimuksiin, vaan koska heillä on suuri valo ja he tunnustavat kuuluvansa Jumalan erikoiseen, valittuun kansaan, jonka sydämmeen hänen lakinsa on kirjoitettu.  He ilmaisevat uskollisuutensa taivaan Jumalaa kohtaan olemalla kuuliaisia hänen valtakuntansa laeille. He ovat Jumalan edustajia maan päällä. Jokainen heissä esiintyvä synti erottaa heidät Jumalasta ja erikoisella tavalla tuottaa häpeää hänen nimelleen antamalla hänen pyhän lakinsa vihollisille aihetta moittia hänen työtään ja kansaansa, jota hän on nimittänyt valituksi suvuksi, kuninkaalliseksi papistoksi, pyhäksi kansaksi,  omaisuuskansaksi, jotta he tekisivät sen täydellisyyksiä, joka on pimeydestä kutsunut heidät ihmeelliseen valoon.
-  Herra  nuhtelee ja oikaisee niitä ihmisiä, jotka tunnustavat pitävänsä hänen lakinsa. Hän osoittaa heidän syntinsä ja paljastaa heidän vääryytensä, koska hän haluaa erottaa heistä kaiken synnin ja vääryyden, jotta he hänen pelossaan saavuttaisivat täydellisen pyhityksen...  Jumala moittii, nuhtelee ja oikaisee heitä, jotta he puhdistuisivat ja pyhittäytyisivät ja heidät viimein voitaisiin korottaa hänen istuimelleen.

"  Kysyn: Missä ovat ne, jotka tunnustavat uskovansa todistuksiin, koettaneet elää heille annetun valon mukaan?  Missä määrin he ovat välittäneet saamistaan varoituksista ? Missä määrin he ovat noudattaneet heille annettuja opetuksia ?  "
    
            "   Todistuksia seurakunnalle 1. Ellen G. White. s.37,38. "

Uskollisuuden koe

 "Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette." Joh. 13:17.


 Tämä jalkainpesun asetus tehtiin uskonnolliseksi palvelukseksi.  Se annettiin Jumalan lasten uskollisuuden koettelemiseksi ja osoittamiseksi.  Nykyajan Israelin noudattaessa tätä pyhää asetusta tulisi jalkainpesun edeltää Herran kuoleman vertauskuvallista muistoateriaa.

Tämä asetus annettiin Kristuksen opetuslasten hyödyksi.  Ja Kristus tarkoitti kaikkea, mitä sanoikin lausuessaan:  "Minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.  Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette."  Hänen tarkoituksensa oli tällä koetella osallistuvien todellista sydämen ja mielen tilaa.

Kristus antoi opetuslastensa ymmärtää, ettei heidän jalkojensa peseminen puhdistanut heidän syntiään, vaan että tällä nöyrällä palveluksella koeteltiin heidän sydämensä puhdistusta,  Jos sydän oli puhdistettu, riitti tämä teko ilmaisemaan sen. Hän oli pessyt Juudaksen jalat, mutta sanoi:  "Te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki."  Juudaksella oli paikalle tullessaan kavallus mielessään, ja Kristus ilmaisi kaikille, että hän tiesi Juudaksen olevan Herransa kavaltaja ja ettei hänen jalkojensa peseminen ollut sellainen asetuksellinen toimenpide, että se puhdistaisi sielun sen siveellisestä saastutuksesta.

Kun uskovaiset kokoontuvat ehtoollisen viettoon, siellä on saapuvilla näkymättömiä sanansaattajia.  Taivaan enkeleitä on myös saapuvilla.  Nämä näkymättömät vieraat ovat läsnä jokaisessa sellaisessa tilaisuudessa.

Kristus on siellä Pyhän Henkensä välityksellä painaakseen leimansa omaan asetukseensa.  Hän on siellä herättämässä synnintuntoa ja pehmittämässä sydäntä.  Häneltä ei jää huomaamatta ainoakaan katuva katse tai ajatus.  Hän odottaa, että ihminen katuisi ja murtuisi.  Kaikki on valmiina sellaisen sielun vastaanottamiseksi.  Hän, joka pesi Juudaksen jalat, haluaa pestä jokaisen sydämen synnin saastasta.  Kaikki, jotka tulevat sinne lujasti uskoen häneen, saavat suuria siunauksia.


                                                              PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN - ( s.326)
                                                              ELLEN G. WHITE

Mitä Jeesuksen risti merkitsee sinulle?

" Oletko kohdannut ristin Herran ? Oletko kokenut armahduksen ja anteeksiannon, puhdistuksen ja uudistuksen? Oletko saanut sisäisen levon ja rauhan,ilon ja riemun ? Elätkö uutta elämää Vapahtajan yhteydessä ? Tätä kaikkea Jeesus haluaa ristin uhrinsa kautta sinulle antaa.
Jeesuksen risti on sinulle portti Jumalan valtakuntaan ja ikuiseen elämään, jos vastaanotat hänet  Vapahtajanasi  ja  Herranasi.

Kun ymmärrät ja koet Jeesuksen rakkauden omalla kohdallasi, voit yhtyä Paavalin sanoihin:  " Kristuksen rakkaus vaatii meitä,jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat  kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut " ( 2.Kor.5:14,15). Vain rakkaus Jeesukseen auttaa meitä ottamaan ristimme- kuolemaan omille pyyteillemme- ja seuraamaan Vapahtajaamme uhrautuvassa palveluksen työssä.
- Jeesuksen risti jakaa ihmiskunnan kahtia, armahduttuihin ja kadotettuihin. Oma  valintamme ratkaisee kumpaan joukkoon kuulumme. Jeesuksen risti on Jumalan ojennettu käsi. Tartu siihen ja olet pelastettu.. "

              " Nykyaika  Nro 3-4 1989  s.13. "