Mutta vaikka ihmiset ovat kääntyneet pois armollisesta Luojastaan ja ovat aiheuttaneet itselleen monia raskaita onnettomuuksia, Raamattu esittää meille siunatun vakuutuksen siitä, että Jumala vieläkin huolehtii ihmisestä. Vieläpä Jumalan rakkaus loistaa ihmisen äärimmäisen luopumuksen pimeydessä kirkkaampana kuin hänen viattomuutensa päivinä.
Sanassaan Luoja ei ilmaise olevansa vihainen, kostonhimoinen ja haluton olemman tekemisissä meidän kanssamme, vaan pikemmin "pitkämiellinen ja armosta rikas", joka haluaa armahtaa eksyneitä lapsiaan.
Vaikka Jumala leppymättömästi vastustaa syntiä, hän kuitenkin rakastaa rikkomuksen tekijää. "Kuinka minä jättäisin sinut?" huutaan hänen rakastava sydämensä, ja pyhän Raamatun melkein joka sivulla on hänen siunattu kutsunsa: "Tulkaa."
"Tulkaa ja syökää", hän sanoo niille, jotka isovat enempää kuin ajallista leipää. "Tulkaa ja juokaa", hän kehoittaa niitä, jotka janoavat elämän vettä. "Tulkaa ja katsokaa", kuuluu hänen rakasatava kutsunsa niile, jotka tahtovat tuntea hänen hyvyyttänsä. "Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme", hän pyytää niitä, jotka ovat mieleltään ahdistettuja. "Tulkaa ja levätkää", hän kehoittaa ruumiiltaan, mieleltään ja hengeltään raskautettuja. Ja pyhä Raamattu päättyy tähän samaan kutsuun, joka kuullaan, kaikkialta sen lehdiltä: " Ja Henki ja morsian sanovat: 'Tule!' Ja joka kuulee, sanokoon: 'Tule! Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti