Muinoin Jumala puhui ihmisille profeettain ja apostolien suun kautta. Näinä päivinä hän puhuu heille Henkensä todistusten välityksellä. Ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin Jumala olisi vakavemmin opettanut kansalleen tahtoaan ja sitä tietä, jota hän toivoisi heidän kulkevan.
Herra on nähnyt hyväksi antaa minulle näyn, joka koskee hänen kansansa tarpeita ja erehdyksia. Vaikka se onkin tuottanut minulle tuskaa, olen uskollisesti esittänyt syntisille heidän virheensä ja keinot niiden korjaamiseksi.... Näin Jumalan Henki on julistanut varoituksia ja tuomioita, säästämättä kuitenkaan ihania armonlupauksia..... Katuvilla syntisillä ei ole syytä joutua epätoivoon, vaikka heitä muistutetaan heidän rikkomuksistaan javaroitetaan vaaroistaan. Juuri nämä ponnistukset heidän hyväkseen osoittavat, kuinka suuresti Jumala rakastaa heitä ja haluaa pelastaa heidät. Heidän on vain seurattava hänen hänen neuvoaan ja tehtävä hänen tahtonsa periäkseen iankaikkisen elämän.
Jumala asettaa erehtyvien lastensa synnit heidän eteensä, jotta he näkisivät ne kaikessa kauheudessaan jumalallisen totuuden valossa. Heidän velvollisuutensa on sitten hylätä ne ainiaaksi. Jos Jumalan kansa käsittäisi hänen menettelynsä heitä kohtaan ja ottaisi vastaan hänen opetuksensa, he näkisivät edessään suoran polun ja valon, joka ohjaisi heitä läpi pimeyden ja vaikeuksien.
-Varoituksia ja nuhteita ei ole annettu erehtyville seitsemännen päivivän adventisteille siksi, että heidän elämänsä olisi moitittavampaa kuin muihin seurakuntiin kuuluvien kristityiksi tunnustautuvien elämä, eikä sentähden, että heidän esimerkkinsä tai tekonsa olisivat parempia kuin niiden adventistien, jotka eivät tahdo alistua Jumalan lain vaatimuksiin, vaan koska heillä on suuri valo ja he tunnustavat kuuluvansa Jumalan erikoiseen, valittuun kansaan, jonka sydämmeen hänen lakinsa on kirjoitettu. He ilmaisevat uskollisuutensa taivaan Jumalaa kohtaan olemalla kuuliaisia hänen valtakuntansa laeille. He ovat Jumalan edustajia maan päällä. Jokainen heissä esiintyvä synti erottaa heidät Jumalasta ja erikoisella tavalla tuottaa häpeää hänen nimelleen antamalla hänen pyhän lakinsa vihollisille aihetta moittia hänen työtään ja kansaansa, jota hän on nimittänyt valituksi suvuksi, kuninkaalliseksi papistoksi, pyhäksi kansaksi, omaisuuskansaksi, jotta he tekisivät sen täydellisyyksiä, joka on pimeydestä kutsunut heidät ihmeelliseen valoon.
- Herra nuhtelee ja oikaisee niitä ihmisiä, jotka tunnustavat pitävänsä hänen lakinsa. Hän osoittaa heidän syntinsä ja paljastaa heidän vääryytensä, koska hän haluaa erottaa heistä kaiken synnin ja vääryyden, jotta he hänen pelossaan saavuttaisivat täydellisen pyhityksen... Jumala moittii, nuhtelee ja oikaisee heitä, jotta he puhdistuisivat ja pyhittäytyisivät ja heidät viimein voitaisiin korottaa hänen istuimelleen.
" Kysyn: Missä ovat ne, jotka tunnustavat uskovansa todistuksiin, koettaneet elää heille annetun valon mukaan? Missä määrin he ovat välittäneet saamistaan varoituksista ? Missä määrin he ovat noudattaneet heille annettuja opetuksia ? "
" Todistuksia seurakunnalle 1. Ellen G. White. s.37,38. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti