Kaiken loppu on lähellä

 

Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. (Ps 51:12-14).

"Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi. (Ps 66:18).

"Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus. (San 28:9)

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule. (Jes 59:1,2)

"Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan. (1 Piet 4:7)

"Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi, ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut. (Dan 10:12)

"Rukoilkaa lakkaamatta. (1 Tess 5:17)

"Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. (Joh 15:7)

"Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.(Matt 26:41a)

"Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat. (Room 10:1) "Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. (Luuk 9:29) [sivu 2]

"Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen. (Matt 6:9-13)

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. (Room 8:26,27)

"Jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. (Hebr 7:25)

"Niin pian kuin Daniel oli saanut tietää, että kirjoitus oli kirjoitettu, meni hän taloonsa, jonka yläsalin ikkunat olivat avatut Jerusalemiin päin. Ja hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvillensa, rukoili ja kiitti Jumalaansa, aivan niinkuin hän ennenkin oli tehnyt.(Dan 6:10)

"Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä. (Jaak 5:16-18)

"Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa. (Apt 6:4) [sivu 3]

"Anna sentähden palvelijallesi kuuliainen sydän tuomitakseni sinun kansaasi ja erottaakseni hyvän pahasta; sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita? Herralle oli otollista, että Salomo tätä anoi. Ja Jumala sanoi hänelle: "Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä oikein on, niin katso, minä teen, niinkuin sanot: katso minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi. Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi. (1 Kun 3:9-13)

"Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. (Hebr 5:7)

"Sillä minä annoin teille esikuvan, että te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. (Joh 13:15)

Huutavan ääni kuuluu

 

Tehtävämme. Mikä tehtävämme on? - Se on sama kuin Johannes Kastajan, josta luemme: "Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: 'Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle,' Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: 'Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi." (Mt 3:1-3).

Kaikilla, jotka vilpittömästi osallistuvat Herran työhön näinä viimeisinä päivinä, on selvä ja täsmällinen sanoma. Lukekaa Jesajan kirjan 40. luvun alkujakeita:

"Huutavan ääni kuuluu: 'Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes. 40:3-5).

"Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun pitää julistaman?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti." (Jes. 40:6-8). [sivu 2]

Tämä luku on täynnä meille kuuluvia opetuksia tänä aikana, Herran sana meille kuuluu: "Tehkää parannus, valmistakaa tie, että minun työni voi herätä uuteen eloon."

Jes. 40:4). Kaikesta, mikä estää Jumalan kansan vapautusta, on luovuttava avaamalla Hänen sanansa ja esittämällä yksinkertainen: "Näin sanoo Herra." Totuuden valon tulee loistaa, sillä pimeys peittää maan ja synkeys kansat. Elävän Jumalan totuuden tulee näkyä selvästi vastakohtana erehdyksille. Julistakaa ilon sanomaa, Meillä on Vapahtaja, joka on antanut henkensä, etteivät ne, jotka häneen uskovat, hukkuisi, vaan että heillä olisi iankaikkinen elämä.

Esteitä Jumalan työlle tulee ilmaantumaan, mutta älkää peljätkö. Liittonsa pitävä Jumalamme yhdistää huolellisen paimenen hellyyden ja vaivannäön kaikkivaltiaaseen kuningasten Kuninkaaseen, Mikään ei pysty häntä estämään. Hänen valtansa on rajoittamaton, ja se takaa Hänen lupaustensa varman toteutumisen hänen kansalleen. Hän voi poistaa kaiken, mikä estää Hänen työtään. Hänellä on keinoja, millä poistaa kaikki vaikeudet, että ne, jotka Häntä palvelevat kunnioittaen Hänen käyttämiään keinoja voidaan vapauttaa. Hänen hyvyytensä ja rakkautensa on ääretön, ja Hänen liittonsa on muuttumaton.

Myöhäis sade kypsyttää viljan

 

Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana: Herra tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot, antaa kasvit joka miehen pellolle." "Hän vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen." Idässä syyssade lankeaa kylvöaikana. Se on välttämätön, jotta siemen pääsisi itämään. Viljavuutta edistävien sadekuurojen vaikutuksesta hennot oraat nousevat. Myöhäissade eli kevätsade, joka lankeaa kasvukauden päättyessä, kypsyttää viljan valmistaen sen leikattavaksi, Herra käyttää näitä luonnonilmiöitä esittääkseen Pyhän Hengen työtä. Niinkuin kaste ja sade annetaan ensin siemenen itämistä varten, ja sen jälkeen viljan kypsyttämiseksi, samoin Pyhä Henki on annettu edistämään vaiheesta toiseen hengellistä kasvua. Viljan kypsyminen esittää Jumalan armotyön loppuun saattamista sielussa. Pyhän Hengen voimalla Jumalan luonnekuva on täydellistyvä luonteessa. Meidän tulee täydellisesti muuttua Kristuksen [sivu 18] kaltaisiksi.

Myöhäissade, joka kypsyttää maan viljan, esittää armon työtä, joka valmistaa seurakuntaa Ihmisen Pojan tulemukselle. Mutta ellei varhaissade ole langennut, ei ole mitään elämää. Yhtään vihreää lehteä ei puhkea esiin. Elleivät varhaissateen kuurot ole suorittaneet tehtäväänsä, ei ehtoosade voi kypsyttää viljaa.

Siinä tulee ensin olla korsi, sitten tähkä, sitten täysi jyvä tähkässä. Alituista kasvamista kristillisissä avuissa täytyy ilmetä eli jatkuvaa edistymistä kristillisissä kokemuksissa. Tätä meidän tulee etsiä innokkaasti, voidaksemme esittää kauniisti Kristuksen, meidän Vapahtajamme, opetuksen.

Monet ovat suuresti laiminlyöneet varhaissateen vastaanottamisen. He eivät ole hankkineet kaikkia etuja, mitä Jumala siten on varannut heille. He toivovat iltasateen poistavan tämän puutteen. He aikovat avata sydämensä sitten kun armon suurimpia siunauksia tarjotaan vastaanottaakseen ne. He tekevät kauhean erehdyksen. Työn, jonka Jumala on aloittanut ihmissydämessä antamalla valoa ja tietoa, täytyy jatkuvasti edistyä, Jokaisen yksilön täytyy tuntea omat tarpeensa. Sydämestä on poistettava kaikki saasta, ja se on puhdistettava niin; että Pyhä Henki voi asua siinä, Varhaiset opetuslapset valmistautuivat helluntaipäivän Pyhän Hengen vuodatusta varten tunnustamalla syntinsä ja luopumalla niistä. Nyt on suoritettava sama työ, vaikka suuremmassa mittakaavassa. Sitten ihmisen tarvitsee vain pyytää siunausta ja odottaa, että Herra vie työnsä päätökseen hänessä, Jumala aloitti työn, ja hän myös päättää sen tehden ihmisen täydelliseksi Jeesuksessa Kristuksessa, Mutta me emme vähääkään saa laiminlyödä varhaissateen tarjoaman armon vastaanottamista. Ainoastaan ne, jotka elävät saamansa valon mukaisesti, saavat suuremman valon. Ellemme päivittäin edisty toimivan kristityn avuissa, emme huomaa [sivu 19] iltasateena vuotavaa Pyhää Henkeä. Se saattaa langeta sydämiin kaikkialla ympärillämme meidän huomaamatta tai saamatta sitä.

Varoitukseksi meille

 Nykyään vallitseva voimakas maailman henki ja halu olla tunnustamatta mitään korkeampia vaatimuksia kuin itsensä tyydyttämisen pyyteet, muodostaa yhden viimeisten päivien merkeistä, Kristus sanoi: "Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin." Tämän sukupolven ihmiset naivat ja naittavat syrjäyttäen yhtä häikäilemättä Jumalan vaatimukset kuin ihmiset tekivät Nooan päivinä. Kristikunnassa on hämmästyttävän pelottavaa välinpitämättömyyttä siihen, mitä Jumalan sana opettaa avioliitosta kristittyjen ja uskottomien välillä. Monet, jotka tunnustavat rakastavansa ja pelkäävänsä Jumalaa, valitsevat omien taipumustensa tien mieluummin kuin Äärettömän Viisauden neuvot. Asiassa, joka vaikuttaa ratkaisevasti kummankin puolen onneen ja hyvinvointiin sekä tässä maailmassa että tulevassa, on järki, arvostelukyky ja jumalanpelko syrjäytetty, ja sokeat tunteet ja uppiniskainen päättäväisyys on päästetty valtaan. Ihmiset, jotka muissa asioissa ovat herkkiä ja tunnontarkkoja, sulkevat korvansa neuvoilta. He ovat kuuroja ystävien, sukulaisten ja Jumalan palvelijoiden vetoomuksille ja kehoituksille. Varoitusta pidetään joutavana sekaantumisena toisten asioihin, ja ystävää, joka on kyllin uskollinen esittämään varoittavan sanan, pidetään vihollisena. Kaikki tämä on niinkuin saatana sen toivoo olevan. Hän kutoo lumoavan verkkonsa sielun ympärille, niin että se joutuu lumouksen ja sokeuden valtaan. Järki antaa itsehillinnän ohjasten pudota himojen päästessä valtaan ja saastaiset halut saavat johtaa, kunnes uhri liian myöhään herää kurjuuden ja orjuuden täyttämään elämään. Tämä ei ole mielikuvituksen luoma kuvaus, vaan tosiasioiden esittämistä. Jumala ei hyväksy liittoja, jotka hän nimenomaan on kieltänyt. [sivu 20] Vuosien kuluessa olen saanut kirjeitä eri henkilöiltä, jotka ovat solmineet onnettomia avioliittoja, ja inhottavat ja mieltä kuohuttavat kuvaukset, jotka on esitetty minulle, saavat sydämen aivan särkemään. Ei ole helppo ratkaista, mitä neuvoa voidaan antaa näille onnettomille tai miten heidän raskasta osaansa voidaan keventää. Heidän surullisten kokemustensa tulee olla varoitukseksi muille.

Vakavat ajat ovat tulossa

 Vakavat ajat ovat tulossa, joten on hyvin tärkeä, että perheet lähtevät ulos kaupungeista maaseudulle, jotta totuus pääsisi maailman sekä valta- että syrjäteille. Paljon riippuu siitä teemmekö suunnitelmiamme Jumalan sanan mukaan toteuttaen ne kestävällä tarmolla. Menestys on_enemmän riippuvainen pyhittyneestä toiminnasta ja kestävyydestä, kuin nerokkuudesta ja kirjatiedoista. Kaikki ihmisten lahjat ja kyvyt ovat vähäarvoiset, jos ne jäävät käyttämättä.

Lapset ja nuoret antavat arvoa yksinkertaisille menetelmille. Puutarha ja peltotyö on oleva mieleinen muutos vaikeatajuisten läksyjen ainaisesta lukemisesta, johon nuorten mieliä ei milloinkaan tule rajoittaa. Hermostuneelle lapselle, jolle läksyjen lukeminen on uuvuttavaa ja vaikeasti muistettavaa, on tämä muutos erikoisen arvokas, Hän saa terveyttä ja iloa luonnon tutkimisesta eivätkä ne vaikutteet milloinkaan häviä hänen mielestään, koska ne ovat punoutuneet asioihin, jotka alati ovat hänen silmiensä edessä. (1900)(6 T 178,179)

Vaikka maa on saatettava tuottavaksi, ei se kuitenkaan ilman Jumalan siunausta antaisi mitään. Alussa Jumala katseli kaikkea luomaansa sanoen sitä sangen hyväksi. Synnin seurauksena maa kirottiin, mutta onko [sivu 16] meidän lisättävä tätä kirousta tekemällä enemmän syntiä? Tietämättömyys tekee turmiollista työtänsä. Laiskat palvelijat lisäävät pahuutta laiskuudellaan. Monet ovat haluttomia hankkimaan leipänsä otsansa hiessä, eivätkä he sen vuoksi ryhdy maata viljelemään. Maan povessa on kuitenkin siunauksia talletettuina niitä varten, joilla on rohkeutta, tahtoa ja kestävyyttä kokoamaan sen aarteet. Isät ja äidit, jotka omistavat maapalasen ja miellyttävän kodin, ovat kuninkaita ja kuningattaria.

On monia viljelijöitä, joiden ei ole onnistunut saamaan viljelyksiltään riittävää satoa, koska he ovat ryhtyneet työhön ikäänkuin se olisi ollut alentavaa, eivätkä ole huomanneet, että se on siunaukseksi sekä heille itselleen että heidän perheilleen. Maatyöstä he ovat löytäneet ainoastaan orjuuden polttomerkin, minkä johdosta heidän puutarhansa ovat hoitoa vailla, eikä satoa ole korjattu oikeaan aikaan, joten maata on hoidettu leväperäisesti. (1894) (FCE 326,327)

Tässä lähellä on suuri maa-alue aivan joutilaana. Jotkut kaupunkien myrkyllisessä ilmapiirissä asuvat kansamme jäsenet voisivat varata itselleen muutaman hehtaarin tätä maata. He voisivat hankkia toimeentulonsa viljelemällä hedelmiä ja vihanneksia ja pitämällä kanoja. Parantola ostaisi mielellään heiltä munia ja vihanneksia. Toivon, että johonkin tällaiseen yritykseen ryhdytään. Vanhemmat ja lapset saisivat osakseen suuren siunauksen, jos he jättäisivät jumalattomat ja saastaiset kaupungit ja lähtisivät maalle. (Kirje 63/1904)

Jos kaupunkeihin ahtautuneet köyhät voisivat löytää kodin maalta, he eivät saisi sieltä ainoastaan toimeentuloaan, vaan saisivat sen ohessa terveyttä ja iloa, mikä heille on tuntematonta. Tosin heidän osakseen tulisi kova työ, yksinkertainen ruoka, tarkka säästäväisyys, monet koettelemukset ja kieltäymykset, mutta mitä siunausta he saisivatkaan, jos he lähtisivät pois kaupunkien viettelyksistä, hämmingistä, rikollisuudesta, kurjuudesta ja saastaisuudesta, maaseudun hiljaisuuteen, rauhaan ja puhtauteen. [sivu 17]

Monille kaupungeissa asuville, joilla ei ole jalanalaakaan nurmikkoa, johon astua ja jotka vuosi toisensa jälkeen ovat katselleet saastaisia pihoja, kapeita kujia, tiiliseiniä, katukäytäviä sekä tomuista ja savuista taivasta, tuntuisi melkein taivaalta pääseminen jollekin maanviljelysalueelle, jota vihannoivat pellot, metsät, mäet, purot, kirkas taivas ja maaseudun raikas ja puhdas ilma ympäröivät.

Vapautuessaan suureksi osaksi riippuvaisuudestaan ihmisiin ja irtautuessaan maailman tavoista, tottumuksista ja kiihokkeista, he pääsisivät lähemmäksi luonnon helmaa. Jumalan läsnäolo tulisi heille todellisemmaksi. Monet oppisivat luottamaan Jumalaan, Luonnon välityksellä he kuulisivat Hänen puhuvan heidän sydämelleen rauhastaan, rakkaudestaan, niin että henki, sielu ja ruumis saisivat siitä eloa antavia voimia. (1905) (SLS 199-201)

Nykyään kaupungeissa asuvien uskovien tulee muuttaa maaseudulle pelastaakseen lapsensa turmelukselta. Tulee suunnitella yrityksien perustamista, joissa nämä perheet voivat saada työtä, Koulutyön johdossa olevien tulee valvoa, mitä nämä laitokset voivat tehdä sellaisten yritysten perustamista silmällä pitäen, niin että ne kansamme jäsenet, jotka tahtovat lähteä pois kaupungeista, voivat saada siistit kodit tarvitsematta uhrata niihin paljon varoja, ja mistä he myös voivat saada työtä.. Tutkikaa tämän ohjelman eri kohtia.

Kaikkia suoritettavia yksityiskohtia ei voida luetella, ennenkuin perustus on laskettu. Rukoilkaa tämän asian puolesta, ja muistakaa, että Jumala on peräsimessä ja että Hän johtaa kaikkien yritysten toimintaa. Paikkakunta, missä oikeat suuntaviivat ohjaavat toimintaa, on esikuvaksi muille seuduille. Tällaiseen työhön ei saa punoa mitään ahdasmielisyyttä eikä itsekkyyttä, Toiminta on laskettava yksinkertaiselle ja järkiperäiselle pohjalle. Jokaiselle tulee opettaa totuuden seuraamista jokapäiväisessä elämässä, eikä ainoastaan sen suullista tunnustamista. 

Liitossa pysyminen

 Mutta he eivät pysyneet liitossaan Jumalan kanssa. He jäljittelivät muiden kansojen pakanallisia tapoja, ja sen sijaan, että he olisivat korottaneet Luojansa nimen maan päällä, saattoivat he käytöksellään pakanakansat halveksimaan sitä. Jumalan suunnitelman täytyy kuitenkin toteutua. Tieto Hänen tahdostaan on levitettävä laajalle maan päällä. Jumala antoi kansansa sortajien käsiin hajottaen heidät vankeina kansojen keskuuteen. Ahdistuksessaan monet heistä luopuivat synneistään ja alkoivat etsiä Herraa. Hajaantuneina pakanakansojen keskuuteen he levittivät laajalle tiedon totisesta Jumalasta. Taivaallisen lain periaatteet joutuivat ristiriitaan kansojen tapojen ja tottumuksien kanssa. Epäjumalanpalvelijat koettivat hävittää totisen uskon. Huolenpidossaan Herra saattoi palvelijansa Danielin, Nehemian ja Esran kuninkaiden ja hallitsijoiden eteen, jotta nämä epäjumalanpalvelijat saisivat tilaisuuden vastaanottaa valon. Näin he vankeina suurissa vaikeuksissa ja sekasorrossa suorittivat sen työn, jonka Jumala oli antanut heidän tehtäväkseen [sivu 2] hyvissä olosuhteissa omien rajojensa sisäpuolella, mutta minkä he uskottomuutensa tähden olivat laiminlyöneet.

Jumala on kutsunut seurakuntansa tänä aikana, niinkuin Hän kutsui muinaisen Israelin, loistamaan valona maan päällä. Totuuden voimallisella miekalla, ensimmäisen, toisen ja kolmannen enkelin sanomilla Hän on erottanut heidät kirkkokunnista ja maailmasta saattaakseen heidät pyhään läheisyyteen itsensä kanssa. Hän on tehnyt heistä lakinsa säilyttäjiä, ja Hän on uskonut heille tämän ajan suuret profeetalliset totuudet. Ne ovat niinkuin muinaisen Israelin pyhät ennuspaikat, kallis omaisuus levitettäväksi maailmaan. Ilmestyskirjan kolme enkeliä edustavat sitä kansaa, joka vastaanottaa Jumalan sanomien valon ja jotka Hänen edustajinaan menevät maan äärestä toiseen kaiuttamaan varoitusta, Kristus sanoo seuraajilleen! "Te olette maailman valkeus." Jokaiselle sielulle, joka on vastaanottanut Jeesuksen, sanoo Golgatan risti: "Tarkkaa sielujen arvoa, 'Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille." Meidän ei tule sallia minkään jarruttaa tätä työtä. Se on tärkein työ ajassa, ja se on yhtä kauaskantava kuin iäisyys. Rakkaus, minkä Jeesus osoittaa ihmissieluja kohtaan heidän lunastamisekseen tekemällään uhrilla, saa kaikki hänen seuraajansa liikkeelle.

Elonkorjuu päättymässä

 Miten äärettömästi Jumala rakastaakaan adventtikansaa, koska Hän on tehnyt ja on jatkuvasti halukas tekemään niin paljon sen hyväksi. Adventtikansaankin sopii Herran muinaisesta Israelista lausuma sana: "Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä, jota en olisi sille tehnyt?" (Jes. 5:4). Hän kuitenkin sanoo: "Suuri työ on tehtävä kansamme hyväksi". (HK 137). Adventtikansan keskuudessa tullaan näkemään "suuri uskonpuhdistusliike". Tästä erityisestä työstä Jumalan kansan hyväksi ja keskuudessa on puhuttu paljon meille annetuissa innoitetuissa kirjoituksissa. Viittaamme joihinkin sellaisiin lausuntoihin.

Paljon on puhdistamista kansassamme ja kansastamme sellaista, mikä on pidättänyt sen heikossa tilassa ja estänyt sitä saavuttamasta suurempia voittoja. Jos ainoastaan yksi Akan teki Israelin Joosuan päivinä voimattomaksi kestämään pakanain edessä, niin kuinka paljon vähemmän nykyinen Israel satoine Akaneineen, "kun jokaisella seurakunnalla ja miltei jokaisella perheellä on oma Akaninsa" (5 T 157), voi voittaa maailmaa? Sellaisessa tilassa ollen ei kansamme saata kestää lähestyvänä "ahdistuksen aikana". "Akanit" on tuhottava, ennenkuin Israelista tulee voitokas.

"On kaksi vastakkaista voimaa, jotka lakkaamatta vaikuttavat seurakunnan jäseniin. Toinen vaikuttaa seurakunnan [sivu 83] puhdistumiseksi ja toinen Jumalan kansan turmeltumiseksi." (TM 46).

Edellisillä sivuilla esitetyt kuvaukset kansamme nykyisestä tilasta osoittavat, että seurakunta täytyy tulla puhdistetuksi, ennenkuin se voi päättää työn "voimakkaan huudon" kautta. Jumalan viimeisen Israelin on oltava puhdas. (Jes. 4 ym).

"Seulaa heilutetaan. Älkäämme sanoko: Anna, oi Jumala, kätesi pysähtyä. Seurakunta on puhdistettava, ja se tulee puhdistetuksi." "Minä näin taivaan Herran heiluttavan miekkaansa leikatakseen heidät pois. Oi, jospa jokainen penseä tunnustaja käsittäisi, minkä puhdistustyön Jumala aikoo suorittaa tunnustavan kansansa keskuudessa: Rakkaat ystävät, älkää pettäkö itseänne tilaanne nähden." (1 T 100,190).

Tätä perusteellista puhdistustyötä, "päättävää työtä seurakunnan hyväksi" (3 T 266), sanotaan "läpikotaiseksi uskonpuhdistustyöksi, jota tarvitaan jokaisessa seurakunnassamme" (TM 443).

Jumalan seurakunta tulee puhdistetuksi. "Seurakunnan puhdistamisen päivät kiiruhtavat nopeasti. Jumala tahtoo omistaa puhtaan ja totisen seurakunnan. Pian tapahtuvassa valtavassa seulonnassa pystymme paremmin arvostelemaan Israelin voiman. Merkit osoittavat, että aika on lähellä, jolloin Herra ilmaisee, että Hänellä on viskimensä kädessään, ja että Hän perusteellisesti puhdistaa puimatantereensa." (5 T 80).

Israelin voima oli sen sotakuntoisten miesten lukumäärässä. Tuossa "valtavassa seulonnassa" tulee nykyisen Israelin lukumäärä hämmästyttävästi pienentymään. Jumalan Israelin todellinen voima lasketaan sen sisäisen kuntoisuuden perusteella. Se on oleva "pieni lauma, joka pysyy valossa", "pieni jäännös". Niistä puhutaan myös "harvoina uskollisina" (5 T 209,210,213). Silloin pystymme tietämään niiden määrän, jotka todella palvelevat Herraa. Ne, joiden meidän mielestämme pitäisi johtaa seurakuntaa Jumalan valtakuntaan, saattavat silloin puuttua, toisten meille vielä tuntemattomien, ollessa heidän tilallaan. [sivu 84]

Herra puhdistaa temppelinsä ostajista ja myyjistä. Hän puhdistaa sydämet synnin saastutuksesta, maallisista haluista, itsekkäistä himoista ja huonoista tavoista, jotka turmelevat sielun. Pahat eroitetaan vanhurskaista. (Matt. 13: 49). Elonkorjuutyön päättävässä vaiheessa - voimakkaan huudon aikana - nisut erotetaan lusteista. Herra ottaa puhtaan lauman huostaansa ja päättää työnsä.

Kuuliaisille on annettu lupaus

 Viitatessaan lupaukseen "hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta," saatana jätti pois sanat, "varjella sinua kaikilla teilläsi," mikä tarkoittaa kaikkia Jumalan valitsemia teitä. Jeesus kieltäytyi poikkeamasta kuuliaisuuden tieltä. Osoittaessaan täydellistä luottamusta Isäänsä Hän ei tahtonut käskemättä asettua sellaiseen tilaan, missä Hänen Isänsä väliintulo olisi välttämätön Hänen pelastuakseen kuolemalta. Hän ei tahtonut pakottaa Jumalaa avukseen laiminlyöden siten luottamuksen ja alistuvaisuuden esikuvan antamisen ihmisille. (KKT 46)

Ainoastaan ne, jotka mieluummin kuolevat kuin tekevät jonkun väärän teon, havaitaan uskollisiksi. (5 T 53)

Hän (Vapahtaja) oli erämaassa kuuliaisena Jumalalle, eikä Hän ruvennut hankkimaan ruokaa seuraamalla saatanan ohjeita. Maailmankaikkeuden läsnäollessa Hän todisti, että mikä kärsimys tahansa tuotti vähemmän vahinkoa kuin luopuminen Jumalan tahdosta jossakin kohden... Viimeisessä ratkaisevassa taistelussa saatanaa vastaan Jumalan uskolliset lapset saavat kokea, että kaikki ajallinen toimeentulo heiltä tyrehtyy. Koska he kieltäytyvät rikkomasta Jumalan lakia eivätkä tottele maailman valtoja, kielletään heiltä ostaminen ja myyminen. Lopulta annetaan käsky, että heidät on surmattava. Katso Ilm 13:11-17. Kuuliaisille on annettu lupaus: "Hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa, hänelle annetaan hänen leipänsä, [sivu 29] eikä vesi häneltä ehdy." (Jes. 33:16). Tästä lupauksesta Jumalan lapset tulevat elämään. Kun nälänhätä riuduttaa maata he saavat kuitenkin ravintonsa. "Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää." (Ps. 37:19). (KKT 43)

Ollessaan ankarimmin kiusattuna Kristus ei nauttinut mitään, vaan jätti itsensä Jumalalle ja hartaasti rukoillen ja täydellisesti alistuen Isänsä tahtoon suoriutui voittajana. (Kr.k. 9)

Mikä lempeys ja kauneus säteilikään Vapahtajamme päivittäisestä elämästä! Miten suloista olikaan hänen läsnäolonsa! Tämä sama henki ilmenee Hänen lapsissaan. Ne, joissa Kristus asuu, ovat taivaan ilmapiirin ympäröimiä. Heidän puhtaat, valkeat vaatteensa ovat täynnä taivaan tarhojen ihanaa tuoksua. Heidän kasvonsa heijastavat Kristuksen kirkkautta valaisten tien väsyneille ja kompasteleville. (SN 417)

Hän tuli köyhäksi eikä Hän tavoitellut minkäänlaista mainetta. Hänen oli nälkä ja usein jano, ja monta kertaa Hän oli väsynyt työstä, mutta Hänellä ei ollut, mihin päänsä kallistaa. Kun kylmät ja kosteat yön varjot levisivät Hänen ylleen, oli maa usein Hänen vuoteensa. Kuitenkin Hän siunasi niitä, jotka vihasivat Häntä, Mikä elämä, mikä kokemus! Voimmeko Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvat tyytyväisinä kestää puutteenalaisuutta ja kärsimystä niin kuin meidän Herramme nurisematta? Voimmeko juoda sen maljan ja tulla kastetuiksi sillä kasteella? (3 T 107)

Jumalan kansan puhdistaminen ei voi tapahtua ilman kärsimystä. Jumala antaa onnettomuuden tulen polttaa kuonan erottaakseen arvottoman arvokkaasta, niin että puhdas metalli tulee näkyviin. Hän kuljettaa meidät tulesta tuleen koetellen todellista arvoamme. Ellemme kestä näitä koettelemuksia, mitä teemme ahdistuksen aikana? (4 T 85)

Jumala vaatii täydellisyyttä

 Kun Paavalille kirkastui Kristuksen vanhurskaus, menetti hänen oma vanhurskautensa arvonsa - se oli väärää ja tuli roskaksi. Entinen pelastustie osoittautui riittämättömäksi. Sillä tiellä ei voitettu syntiä sisällisesti. Mitenkähän meille kävisi, jos todella kohtaisimme Kristuksen? Havaitsisimmekohan mekin vanhurskautemme arvottomaksi roskaksi? Meillä tulee olla ehdoton varmuus siitä, että Kristus on "Herra, meidän vanhurskautemme". Jokaiselle, joka on Kristuksessa Jeesuksessa ja jossa Jeesus asuu, Hän on "viisaus, lunastus, vanhurskaus ja pyhitys". (1 Kor. 1:30).

"Kun sielu ottaa vastaan Kristuksen, saa hän voimaa elää Kristus-elämää." (KV 349). Mutta jos hän uskonvanhurskaudesta osalliseksi tultuaan tekee tahallaan vääryyttä, peruutetaan vapauttaminen ja "hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta". (Hes. 18: 24; 33: 13, 12). Ihminen pettää itsensä, jos hän Jumalan rakkauteen [sivu 199] ja Kristuksen sovintotekoon luottaen ajattelee, ettei synnistä voi päästä eroon ennenkuin kuolemassa. Herran sanansaattaja sanoo:

"Mutta Jumalan rakkaus ei suvaitse syntiä. Ei Hän sietänyt Syntiä saatanassa, ei Aadamissa eikä Kainissa. Hän ei suvaitse syntiä yhdessäkään ihmislapsessa. Hän ei ummista silmiään synneillemme eikä suvaitse luonteemme virheitä. Hän odottaa, että voitamme ne Hänen nimessään." (KV 351-352).

"Jumala vaatii lapsiltaan täydellisyyttä. Hänen lakinsa on Hänen oman luonteensa jäljennös, ja se on kaikkien luonteiden mittapuu. Tämä jumalallinen mittapuu esitetään kaikille, jottei syntyisi mitään erehdystä niiden ihmisten kohdalla, joista Jumala tahtoo muodostaa valtakuntansa." (KV 349-350).

Ristin kantamista

 Monia askarruttaa tämä käytännöllinen kysymys. Voitokkaana pysyminen on riippuvainen samasta asiasta kuin Herran tielle tuleminen. Molemmat - lapseksi tulo ja vaellus - tapahtuvat uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. (Kol. 2: 6,7). Me vastaanotimme Kristuksen synneistä Vapahtajana. Pyhitimme elämämme Hänelle ja Hänen palvelukseensa. Mutta ei riitä se, että teimme tämän yhden kerran. On tehtävä näin päivästä päivään. Jeesus sanoo: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea (vaeltaa ja voittaa jatkuvasti), hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Luuk. 9: 23.

Voitokkaan kristityn, Kristuksen tosi seuraajan, elämä on "ristin" kantamista, kuten Vapahtaja on sanonut. (Matt. 16: 24; Luuk. 14: 27). Mutta mitä tällä "ristillä" on ymmärrettävä? Yhteydestä ilmenee, että sillä ensiksikin on ymmärrettävä itsensä kieltämistä. Kristus "risti" sanaa käyttäessään tarkoittaa sellaisia kärsimyksiä, joita ihminen voi ottaa kannettavakseen tai myös työntää ne luotaan. Ristillä tarkoitetaan niitä kärsimyksiä, jotka kuuluvat kristitylle siinä määrin, että ihminen, joka ei tahdo ottaa näitä kärsimyksiä kannettavakseen, ei voi olla Hänen opetuslapsensa.

Jeesus itse oli altis kärsimään. Tämä alttius kohosi korkeimmilleen siinä, että Hän vapaaehtoisesti otti ja kantoi sen ristin johon Hänet Hänen vastustajansa naulitsivat. [sivu 218] Hän tahtoo sanoa meille, ettei ainoastaan Messiaan tullut kärsiä ja vapaaehtoisesti antautua kärsimykseen, vaan myös Hänen kaikkien seuraajiensa tulee seurata Häntä ristin kantamisessa.

Ristin ottaminen tarkoittaa täydellistä alttiutta kärsimiseen, täydellistä valmiutta tottelemiseen, mitä kärsimyksiä siitä sitten seuraisikin. Nämä kärsimykset ovat kahdenlaisia.

1. Ne kärsimykset, jotka johtuvat siitä, että elämä järjestetään kokonaan Jumalan tahdon mukaiseksi. Tässä synnin maailmassa siitä voi olla seurauksena sekä ulkonaista että sisällistä vastustusta, ylenkatsetta, pilkkaa, vainoa kuolemaan saakka, kuten oli itse Mestarin kohdalla.
2. Rakkauden kärsimys, kun kärsii kärsivien kanssa. Ensin osanoton tuska, joka Jeesuksessakin saattoi ilmetä itkunakin. (Luuk. 19: 41; Joh. 11: 36). Sitäpaitsi osanoton huoli, rakkauden toimiva puoli, kun se tuntee olevansa edesvastuussa niistä, joita rakastaa.

Ihmisten kehollisen ja hengellisen kärsimyksen aiheuttama suru sekä huoli siitä, että saisi pelastetuksi heidän sekä sielunsa että kehonsa, on olennainen osa niistä kärsimyksistä, joita Paavali nimittää Kristuksen kärsimyksiksi. (Fil. 3:10; Kol. 1:24; 2 Kor. 1: 5-7).

Sen lisäksi tulee vielä vapaaehtoisia kieltäymyksiä, joihin rakkaus antautuu, uhraten aikaa, voimia ja varoja voidakseen sielullisesti ja kehollisesti auttaa hätää kärsiviä. Nämä vapaaehtoiset kärsimykset kohoavat huippuunsa, kun vapaaehtoisesti menee kuolemaan sen puolesta, jota rakastaa, kuten meni Mestari. (Joh. 10:18; Matt. 20:28). Ne ovat vapaaehtoisia. Vain Kristuksen opetuslapset ottavat ne päällensä. Vapaaehtoiset kärsimykset panevat pyhittymisen, Jumalalle vihkiytymisen, kovimmalle koetukselle. Siinä, missä voi välttää kärsimystä, siinä todella koetellaan, olenko vihkiytynyt täyttämään Jumalan tahtoa katsomatta siihen, onko se minulle iloksi vai suruksi, voitoksi vai tappioksi, elämäksi vai kuolemaksi.

Kristuksessa pysyminen

 Tarkastelemme muuatta Raamatun jaetta, johon vanhurskaudesta puhuttaessa usein viitataan ja jolla on pahasti hämmennetty koko tämä tärkeä ja itsessään selkeä oppi. Tarkoitamme Jes. 64. luvun kuudetta jaetta, jossa sanotaan näin: "Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme..."

Syntisillä, julkijumalattomilla, ei ole mitään uskonnollista vanhurskautta, mutta ulkokullatuilla tekopyhillä, itsevanhurskailla on vanhurskaus, ja se on se tekstissämme mainittu "meidän vanhurskautemme", joka ei kelpaa Herran edessä. Sellainen oli luopioisraelilaisten vanhurskaus Jesajan ja Jeremian aikana ja sellaista oli juutalaisten vanhurskaus Jeesuksen ja apostolien päivinä, niiden, jotka tavoittelivat vanhurskauttamista armeliaisuustekojen, katumusharjoitusten ja uhrien kautta. Sellaista on katolilaisenkin opin mukainen tekojen vanhurskaus. Ja sellainen on Laodikean vanhurskaus.

Katsokaamme, millaisia olivat ne, joiden vanhurskaus oli "meidän", so. omaa vanhurskautta eli kuin tahrattu, saastainen vaate. Herra sanoi heille: "Kääntykää siis kukin pahalta tieltänne ja parantakaa vaelluksenne ja tekonne." (Jer. 18:11). Mutta he vastasivat: "Me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan." (Jae 12). "Rauhan tietä he eivät tunne, oikeutta ei ole heidän askeleissansa." Sentähden oli "oikeus heistä kaukana, eikä [sivu 184] vanhurskaus saavuttanut heitä." (Jes. 59:8,9). Se oli "uppiniskaista kansaa", joka vaelsi "tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan." (Jes. 65: 2. Vert. Ps. 78: 36,37). Katso myös Matt. 15: 9; Mark. 7: 7. (Jes 29: 13). Kuitenkin he sanoivat Jumalaa "Isäkseen ja tekijäkseen": "Katso ja huomaa, että me kaikki olemme sinun kansasi." (Jes. 64:8,9). He kerskasivat temppelistään ja seurakunnastaan. (Jer. 7:4). Sellainen vanhurskaus ei riitä Jumalan lapsille, kuten Jeesus sanoi: "Ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan." (Matt. 5:20). "Meidän vanhurskaus" on "lain vanhurskautta", (omien) "töiden vanhurskautta". Se on ihmisten itsensä pystyttämää vanhurskautta. (Room. 10:3). Se oli sitä vanhurskautta, jossa noudatetaan omia teitä omien ajatusten mukaan, yritetään toisinaan pitää Jumalan käskyjäkin, mutta kääntymättömin sydämin ja omassa voimassa. Sellainen vanhurskaus (elämä) on kuin "saastainen vaate".

Se vanhurskaus, joka on "paljon suurempi", omistetaan vasta sitten, kun ihmisen "oma vanhurskaus" ja oma voima on tehty mitättömäksi ja on koettu vanhurskaantuminen uskon kautta Kristukseen sulasta armosta, saatu uusi sydän ja Kristus sinne asumaan, kun ollaan täytettyjä Hänen Pyhän Henkensä voimalla, pidetään Jumalan käskyt ja noudatetaan Herran tietä Jumalan ajatusten mukaan. Se vanhurskaus ei ole kuin saastainen vaate, sillä se on Kristuksen tahraton vanhurskaus. "Hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan." (Jes. 61:10). Sellaiset, joidenka vanhurskautena on Jeesus, voivat sanoa: "Minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani!" (Sama).

Sillä vanhurskaudella ovat todelliset Kristuksessa pysyvät Jumalan lapset puettuja. Vanhurskauttamisessa ei vaadita muuta kuin synnin tunnustamista ja uskoa Jeesukseen syntien anteeksisaamiseksi, mutta sen jälkeen vaaditaan sekä uskoa Jeesukseen että tämän - Jeesuksen uskon - vaikuttamaa kuuliaisuutta Jumalan tahdolle kaikessa. Hänen tahtonsa tekeminen, Hänen käskyjensä [sivu 185] täyttäminen, on niitä tekoja, Hengen hedelmiä, joita uskovalla tulee olla.

Jumalan lasten tulee olla "uskossa rikkaita", "hyvissä töissä rikkaita" (Jaak. 2: 5; 1 Tim. 6: 18); "kaikkiin hyviin tekoihin valmistuneita" (2 Tim. 3:17; 2: 21; Tiit. 3:1). Kristityllä ei saa olla osallisuutta "pimeyden tekoihin" (Ef. 5:11). Ennen vanhurskauttamista on ihmisellä "ilmeisiä" tekoja - "lihan tekoja" (Gal. 5: 19). Eikö hänellä ole enää sen jälkeen tekoja? Kyllä varmasti, ja nekin ovat "ilmeisiä" (1 Tim. 5: 25) - Hengen hedelmiä. (Gal. 5: 22). Olemme pelastetut armosta, mutta tekoihin (Ef. 2: 8, 10). Kristittyjen tulee "kaunistaa itsensä hyvillä teoilla" (1 Tim. 2: 10). Me pelastumme uskon kautta, mutta meidät tuomitaan tekojen mukaan (Matt. 25:35-40). Herran päivän tuli koettelee kunkin teon (1 Kor. 3:13). Herra maksaa tekojen mukaan (2 Tim. 4:14; Piet. 1:17). On sellaisia tunnustavia kristittyjä, jotka teoillaan kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia (Tiit. 1: 16). Tiituksen tuli asettaa itsensä kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi (Tiit. 2:7). Jumalan tahto on, että Hänen kansansa harrastaa hyviä tekoja (Tiit. 2: 14; 3: 8). Kristus iloitsee lastensa teoista (Ilm. 2: 2, 19; 3:1, 8, 15, 2; 14:13

Itsekkyys ja rakkaus rahaan

 

On sapatinpitäjien lapsia, joita nuoruudestaan saakka on opetettu pitämään sapattia. Muutamat näistä ovat oikein hyviä lapsia, uskollisia ajallisen elämän velvollisuuksille, mutta heiltä puuttuu syvällinen synnintunto, eivätkä he tunne tarvitsevansa mitään parannusta synnistä. Sellaiset ovat vaarallisessa tilassa. He tarkkaavat kristityiksi tunnustautuvien käytöstä ja ponnistuksia. He huomaavat joitakin, joilla on ylevä tunnustus, mutta jotka eivät ole tunnontarkkoja kristittyjä, ja verrattuaan omat mielipiteensä ja tekonsa näihin kompastuskiviin, kuvittelevat he olevansa melkein oikeassa, koska ei heidän omassa elämässään ole mitään silmäänpistäviä syntejä.

Minut on valtuutettu sanomaan näille nuorille: "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Teillä ei ole lainkaan varaa hukata aikaanne. Taivas ja iankaikkinen elämä ovat kallisarvoisia aarteita, joita ette voi saada ilman omakohtaisia ponnistuksia. Asiaa ei lainkaan muuta se, oli elämänne ollut miten tahraton tahansa, sillä syntisinä teillä on askeleita, joita teidän on kuljettava. Teiltä kysytään parannuksen tekoa, uskoa ja että teidät kastetaan, Kristus oli kokonansa vanhurskas, mutta silti Hän maailman Vapahtajana jätti ihmisille esikuvan kulkien itse ne askeleet, joita Hän vaatii syntistä ottamaan, jotta hänestä voisi tulla Jumalan lapsi ja taivaan perillinen.

Jos Kristus, ihmisten tahraton ja puhdas Lunastaja, alentui kulkemaan niitä askeleita, joita syntisen on kuljettava voidakseen [sivu 30] tulla kääntymykseen, miksi kukaan, jonka polkua totuuden valo valaisee, epäröi sydämensä antamista Jumalalle? Miksi kukaan epäröisi tunnustaa nöyrästi olevansa syntinen, osoittaen sanoillaan ja teoillaan uskovansa Kristuksen sovitustyöhön ja että hän tahtoo kuulua niihin, jotka tunnustautuvat Hänen seuraajikseen? Tulee aina olemaan joitakin, jotka eivät elä tunnustuksensa mukaisesti, ja jotka jokapäiväisessä elämässään ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Mutta tuleeko kenenkään tämän johdosta kieltäytyä pukemasta päälleen Kristusta kasteessa uskoen hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa?

Silloinkin kun Jeesus itse oli maan päällä kulkien opetuslastensa seurassa opettaen heitä, oli yksi niistä kahdestatoista perkele. Juudas petti Herransa. Kristus tunsi täydellisesti Juudaksen elämän. Hän tunsi ahneuden, jota Juudas ei voittanut, ja puhuessaan muille Kristus antoi hänelle monta opetusta tästä aiheesta. Tyydyttämällä halujaan Juudas salli tämän luonteenvirheen kasvaa ja juurtua niin syvälle, että se työnsi pois sydämeen kylvetyn hyvän totuuden siemenen. Paha sai ylivallan, kunnes hän rakkaudesta rahaan saattoi myydä Herransa muutamasta hopearahasta.

Tosiasia, ettei Juudaksen sydän ollut oikeassa, vaan että itsekkyys ja rakkaus rahaan oli turmellut hänet niin paljon, että se sai hänet tekemään suuren rikoksen, ei todista sitä, etteikö ollut totisia kristittyjä, todellisia Kristuksen opetuslapsia, jotka rakastivat Vapahtajaansa ja koettivat elää hänen esikuvansa mukaisesti ja olla kuuliaisia hänen opetuksilleen.

Minulle näytettiin, että Juudaksen lukeminen kahdentoista joukkoon kaikkine luonteensa virheineen ja heikkouksineen, sisältää valaisevan opetuksen, jonka tutkiminen voi tulla hyödyksi kristityille. Kun meidän Herramme valitsi Juudaksen ei hänen tilansa ollut toivoton. Hän omasi muutamia hyviä puolia. Ollessaan [sivu 31] Kristuksen työtoverina kuunnellen hänen puheitaan hänellä oli edullinen tilaisuus päästä huomaamaan virheensä ja luonteensa heikkoudet, jos hän todellakin tahtoi olla totinen opetuslapsi. Meidän Herramme asetti hänet sellaiseen asemaan, jossa hän sai joko kehittää ahneuttaan, tai huomattuaan sen luopua siitä. Hän kantoi mukanaan ne vähäiset varat, jotka oli koottu köyhiä varten ja Kristuksen ja hänen opetuslastensa välttämättömien menojen peittämiseksi heidän saarnatyössään

Valmistaukaa, valmistautukaa

 Tämä on viimeinen sanoma; toista ei enää tule. Kun tämä sanoma on työnsä suorittanut, ei enää uusia armon kutsuja anneta.” (5 T 206).

Mutta seurakunnan Pää, Herra Jeesus Kristus tahtoo, että Hänen kansansa valmistuu tuleville tapahtumille ja kirkastettavaksi Hänen takaisintulossaan. Hän rakastaa syvästi kansaansa. Hän ”kaihoten odottaa saavansa ilmaista itsensä seurakunnassaan. Kun Kristuksen luonne esiintyy täydellisesti Hänen kansassaan, Hän saapuu noutamaan heidät ominaan.” (KV engl. k., 73).

Koska olemme Hänen rakastettu kansansa tänä maailman ehtoona ja koska Hän on rajattomassa rakkaudessaan ja laupeudessaan puhunut erityisesti meille kansana - ja yksilöinä - niin ottakaamme Hänen opetuksensa täydestä, oivaltaen, että Hän tarkoittaa kaikella ja kaikessa ainoastaan meidän parastamme. Oi, jospa tämän nyt koko sydämestämme käsittäisimme! Käykäämme vielä lopuksi kuuntelemaan, mitä Hän omilleen ja rakkailleen puhuu heidän valmistautumisestaan.

Ensinnäkin Hän sanoo meille, ettemme ole vielä valmiit, ”Koeaika on miltei loppunut, ettekä te ole valmiit. Oi, jospa varoituksen sana palaisi sielussanne! Valmistukaa! Valmistukaa!” (2 T 401). Herran sanansaattajan ollessa näyssä sanoi enkeli adventtikansaa tarkoittaen: ”Jos tahdotte (päästä kirkkauteen), niin teidän täytyy kuolla elääksenne. Valmistukaa! Valmistukaa! Valmistukaa! Teidän tulee valmistautua perusteellisemmin.” Eräs toinen kerta enkeli sanoi: ”Valmistautukaa! Valmistautukaa! Valmistau tukaa! [sivu 56] Teidän tulee kuolla maailmalle täydellisemmin.” Jälleen toisella kerralla:

”Valmistautukaa! Valmistautukaa! Valmistautukaa!... Repikää rikki sydämenne ... Jäännöskansassa on suoritettava vielä suuri työ.” (HK 76, 74, 137).

Herran palvelijan kysyttyä enkeliltä, miksi niin harvat ovat kiinnostuneita ikuisesta parhaastaan, ja miksi niin harvat valmistuvat viimeiselle muuttumiselle, vastasi enkeli: ”Maa vetää puoleensa aarteineen . heillä ei ole aikaa valmistaa itseänsä taivasta varten.”

Kristus tuntee jokaisen kärsivän tuskan

 Kristus tuntee jokaisen kärsivän tuskat. Kun pahat henget raastavat ihmisruumista, Kristus tuntee tuon kirouksen. Kun kuume jäytää elinjuuria, Kristus tuntee tuskan. Ja Hän on aivan yhtä halukas parantamaan sairaita, kuin Hän oli ollessaan henkilökohtaisesti maan päällä. Kristuksen palvelijat ovat Hänen edustajiaan, Hänen apulaisiaan. Hän toivoo heidän välityksellään voivansa käyttää parantavaa voimaansa.

Vapahtajan parannustavassa on Hänen opetuslapsilleen paljon opittavaa. Kerran Hän voiteli sokean silmät tahtaalla ja käski häntä: "Mene ja peseydy Siiloan lammikossa..." Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä." (Joh. 9:7). Vaikka Suuren Lääkärin voima yksin saattoi parantaa, käytti Kristus kuitenkin yksinkertaisia luonnon parannuskeinoja. Vaikka Hän ei kannattanut lääkkeiden käyttöä, Hän hyväksyi yksinkertaiset ja luonnolliset hoitokeinot.

Monille parannuksen saaneille vaivatuille Kristus sanoi: "Älä enää syntiä tee, ettei sinulle mitään pahempaa tapahtuisi." (Joh. 5:14). Näin Hän opetti, että kaikki sairaudet johtuvat Jumalan lakien rikkomisesta, sekä luonnonlakien että hengellisten lakien. Maailman kurjuutta ei olisi olemassa, jos ihmiset vain eläisivät sopusoinnussa Luojan suunnitelman kanssa....

Kaikissa Kristuksen parannustöissä vaikutti rakkauden voima, ja vain osallistumalla uskon kautta tuosta rakkaudesta me voimme tulla Hänen työaseikseen. Ellemme ole jumalallisessa yhteydessä Kristuksen [sivu 35] kanssa, ei elämääantava voima voi runsaana virrata meistä muihin. Oli seutuja, joissa ei Vapahtaja itsekään voinut tehdä paljon ihmetekoja ihmisten epäuskon tähden. (AT 790)

Näin, että syy, miksi Jumala ei täydellisemmin kuule palvelijoittensa rukouksia sairaiden puolesta keskuudessamme oli siinä, ettei Hän tullut kirkastetuksi niin tehden, koska he rikkoivat terveyden lakeja. Näin myös, että Hänen suunnitelmansa oli terveysuudistuksen ja parantolan välityksellä valmistaa tietä siihen, että uskon rukoukseen voidaan vastata täydellisesti. (MM 13

Aika on lähellä.

 Kuunnelkaa apostoli Paavalin välityksellä annettua Jumalan kehoitusta: "Ahkeroikaa ... pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte, sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." Loot kulki yli lakeuden vastahakoisesti ja hitain askelin. Hän oli niin kauan seurustellut pahojen palvelijoiden kanssa, ettei hän nähnyt omaa vaaraansa, ennenkuin hänen vaimonsa ikuisiksi ajoiksi jäi seisomaan lakeudelle suolapatsaaksi.(1900)(RH 11.12.1900)

Aika on lähellä, jolloin Jumalan tuomiot vyöryvät suurten kaupunkien ylitse. Vähän ajan perästä kaupungit järkkyvät ja horjuvat pelottavasti. Asiaa ei muuta se, miten suuria ja lujia niiden rakennukset ovat, tai miten paljon palosammutuslaitteita niissä on, sillä kun [sivu 4] Jumala koskettaa niiden rakennuksia, ovat ne muutamassa minuutissa tai tunnissa raunioina.

Hävityksen luuta on lakaiseva pois maailman jumalattomat kaupungit. Niiden onnettomuuksien välityksellä, jotka nyt vyöryvät suurten rakennusten ja kaupungin osien ylitse, Jumala osoittaa meille, mikä pian on kohtaava koko maanpiiriä.(1902)(7 T 82,83)

Minua on käsketty julistamaan, että maanjäristykset, tulipalot ja tulvat hävittävät rikoksien ja synnin valtaan joutuneet kaupungit. Koko maailma on saava varoituksen siitä, että on olemassa arvovaltaansa osoittava Jumala. Hänen näkymättömät edustajansa tulevat aiheuttamaan hävitystä, tuhoa ja kuolemaa. Kaikki kootut rikkaudet tulevat osoittautumaan tyhjän veroisiksi.

Mitä kauheimpia ja odottamattomimpia onnettomuuksia toinen toistaan seuraavina hävityksinä on tulossa. Jos Jumalan antamia varoituksia seurataan, ja jos jotkut kirkot tekevät parannuksen palaten uskollisuuteensa, säästetään toisia kaupunkeja jonkin aikaa. Jos petetyt ihmiset siitä huolimatta etenevät samaa tietä kuin aikaisemmin syrjäyttäen Jumalan lain ja esittäen kansalle valheita, antaa Jumala onnettomuuden kohdata heitä, jotta he heräisivät.

Herra ei hävitä yhtäkkiä kaikkia pahantekijöitä eikä tuhoa kokonaisia kansakuntia, vaan Hän rankaisee niitä kaupunkeja ja seutuja, joiden asukkaat ovat antautuneet kokonaan saatanan välikappaleiksi. Vaikka kansojen kaupunkeja käsitellään ankarasti, ei Jumalan äärimmäinen viha vielä kohtaa niitä, koska muutamat sielut tulevat vielä luopumaan vihollisen eksytyksistä, niin että tekevät parannuksen ja tulevat kääntymykseen. Enemmistö tulee kuitenkin kartuttamaan vihaa vihan päivän varalle.(1906)(Ev 27)

On olemassa syitä, miksi meidän ei tule pystyttää rakennuksia suuriin kaupunkeihin, sillä Jumalan tuomiot lankeavat pian niiden ylitse. (Kirje 158/1902)[sivu 5]

Aika on lähellä, jolloin suuret kaupungit joutuvat hävitettäviksi, minkä johdosta kaikkia tulee varoittaa tulevista tuomioista. (1910)(Ev 27)

Kantaisimme hedelmää

 Että me kantaisimme hedelmää Jumalalle." (Room. 7:4). Läpi Raamatun kulkee se ajatus, että Jumala odottaa Hänen lapsikseen itseään nimittäviltä kuuliaisuuden eli vanhurskauden tekoja, ts. hedelmiä. Mutta kuinka ihminen, kristittykään, voi täyttää Jumalan tahtoa? Eikö itse suuri apostoli Paavali sano: "Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." (Room. 7:18,19).

Kysymys on siitä, kuinka kristitty persoonallisessa elämässään voi tulla voitokkaaksi.

Ryhtyessään kirjoittamaan kirjettänsä Rooman seurakunnalle apostoli Paavali tahtoo ensin todeta niin hyvin juutalaisten kuin pakanainkin todellisen tilan. Niinpä hän sitten antaakin molempien mennä "läpivalaistukseen". Saatu kuva on pöyristyttävä oli kysymys kumpaisesta ihmisluokasta tahansa.

Kirjeensä l:ssä luvussa apostoli kuvailee pakanamaailman tilaa ja 2:ssa juutalaisten sisällistä olemusta. Molemmat ovat toivottomassa tilassa, kuten yhteenvedosta (3: 1-23) ilmenee. "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla."

Sen jälkeen Paavali käy osoittamaan kaikille Kristuksen ristiä ihmiskunnan ainoana Toivona. Kristuksen kuolemalla on hankittu ja varattu jokaiselle, joka uskoo, vapaana armolahjana, se vanhurskaus, joka ainoastaan kelpaa Jumalan edessä. Sen [sivu 209]omistivat jo edeltäpäin uskossa ja toivossa Aabraham ja Daavid (4:s 1). ja monet muut, jotka pelastua tahtoivat uskon kautta "Jumalan määräämällä tavalla", alkaen ensimmäisistä esivanhemmistamme ja Abelista jne. aina Lunastajan maan päälle tulemiseen asti. Siitä lähtien on saarnattu, että "jokainen, joka uskoo, tulee Hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta ..."

5:nnessä luvussa voi apostoli jo huudahtaa: "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta."

6:nnessa luvussa osoitetaan, miten vanhurskautetun uskovan tulee elää: Vanha ihminen on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, syntiä ei enää palvella, eletään Kristuksen kanssa - Jumalalle; synti ei saa enää hallita ruumista eikä sen himoille olla enää kuuliaisia; jäseniä ei saa luovuttaa vääryyden aseiksi synnille, vaan ainoastaan vanhurskauden aseiksi Jumalalle; synti ei vallitse enää ihmistä, koska hän on tullut armosta kristityksi, se on voitettava; Jumalaa palvellessa ollaan myös Hänelle kuuliaisia vanhurskaudeksi, ollaan sydämestään kuuliaisia Kristuksen opille; synnistä vapautettuina kannetaan pyhityksen hedelmiä, jotta lopulta saataisiin iankaikkinen elämä, joka on Jumalan armolahja.

Tämän kirjoittamamme johdosta lukijamme ehkä huomauttaa, että tuo kaikki on sula mahdottomuus, eihän syntinen, heikko ihminen voi eläessään päästä niin pitkälle. Alat kertoa kokemustasi. Sinä sanot: Minä olen yrittänyt ja pyrkinyt ja ponnistellut, mutta olen aina epäonnistunut hyvistä aikomuksistani ja lukemattomista päätöksistäni huolimatta. Tahtoisin olla voitokas kristitty, mutta olen havainnut, etten sitä ole. On vaikeata voittaa syntejään, suorastaan mahdotonta, koska olen yhä uudelleen horjahtanut ja langennut, langennut ja horjahtanut yksiin ja samoihin synteihin, uusista puhumattakaan. Ah! toivoisin voivani olla hyvä ja voitokas, niinkuin oikean kristityn tulee olla ja kuten Raamattu käskee olemaan. Voiko ihminen koskaan tulla voittajaksi! Voiko kukaan auttaa?

Ehkä meistä itse kukin on joskus ollut tällä paikalla, on [sivu 210] kamppaillut ja ponnistellut, mutta vain epäonnistuaksensa yhä uudelleen. Mitä on siis tehtävä? Voiko tulla muutosta?

Kukapa vilpitön kristitty ei olisi joskus joutunut tekemisiin tällaisten hengellisten pulmien ja ristiriitojen kanssa. Kuitenkin kiiruhdamme lisäämään, että jos näin on ollut, on kristillisyydessämme ollut vaarallinen vika. Kun meistä on vaikeaa tai mahdotonta tehdä hyvää ja olla voitokkaita, niin laitamme kristittyinä ei ole niin kuin tulisi olla. Se on ajoissa huomattava.

Kirjeensä, jota on sanottu "kaikkein kirkkaimmaksi evankeliumiksi", kuudennessa luvussa apostoli siirtyy uskonvanhurskauttamuksesta pyhitykseen, pyhityselämään - tämä on normaalinen kristityn kokemuksen järjestys. Mutta ennenkuin hän ryhtyy tekemään lukijoilleen lähempää selkoa siitä, mitä pyhityselämä on, so. ennenkuin hän johtaa heidät kahdeksannen luvun Hengen elämän ja rakkauden voiman ilmapiiriin, tahtoo Paavali omasta elämästään ottamansa esimerkin avulla havainnollistaa siirtymistä herätyksen tilasta Kristuksen täydelliseen omistamiseen, lainalaisuudesta armonalaisuuteen, kuolemasta elämään ja heikkoudesta voimaan. Sen vuoksi hän seitsemännessä luvussa siirtyy taaksepäin ajassa yli 20 v. omaan kääntymyskokemukseensa, jolloin hän koki kuvaamansa ankaran taistelun, joka päätyi vapautumiseen "synnin ja kuoleman laista".

Pyydän sinua koettelemaan itseäsi. Onko sinulla ollut tällainen kokemus: Sitä mitä teen, en tahdo. Tiedän, ettei se ole hyvä ja oikein. En halua sitä tehdä. Minä sanon, etten halua tehdä sitä, mitä teen, mutta vaikka minä vihaan sitä, teen sitä kuitenkin. (Vrt. Room. 7:14, 15). Kysyn vielä, onko sinulla ollut tällainen kokemus? Paavalilla kääntymättömänä Sauluksena oli samanlainen kokemus. Hän kertoo siitä vapaasti tähän tapaan: Jos myönnän, että se, mitä teen, ei ole hyvää, silloinhan tunnustan, että laki, joka tuon pahan, jota teen, tuomitsee, on hyvä. (Vert. jae 16). Ja luettuasi jakeet 17-19 sinusta kenties tuntuu ikäänkuin hän kirjoittaisi siinä kappaleen sinun elämäkertaasi. Sinä tahdot tehdä hyvää, sinulla on tahto hyvään, [sivu 211] mutta miten saisit tuon hyvän tahdon toteutetuksi, siitä juuri sinulla on kysymys, eikö olekin?

Kuinka kohtelemme kanssamatjaajiamme

Miten kohtelemme kanssamatjaajiamme. 

Olemmeko  lähimmäisillemme  ystäviä .siunaukseksi, vaiko tuomitsemassa heidän persoonallisuutta.  Omalla vallan kahvalla. Tunnummeko henkilökohtaisella hengellisen vastuumme  lähimmäksemme kohtelusta . Tunnummeko myötätuntoa heidän elämän vastoinkäymisiin.  Nouseeko ajatus Matt.25 luvun vavisuttavasta luonteemme  heijastuneisuudesta. Tunteeko Jeesus meidät omikseen  kaiken näkemämme kohtelumme mukaan. 

Joh.15:12,13,17.

Käsky rakastaa toinen toisiamme.

Joh.13:34,35.

Joh.13:15. 

Antoi meille esikuvan.

Evankeliumi on  luonnetta muuttava voima. Armo ottaa syntisen syliinsä, mutta sanoo heti: kuinka me voimme enää tehdä syntiä!  Syntien anteeksiantamus poistaa menneet synnit, mutta vakavasti: mene, äläkä täsedes syntiä tee.Vain Jeesuksen ristiä katselkessa oma minä murtuu. Kun näemme miten Jumala on meitä näin rakastanut,sulaa sydän ja kristuksen mielenlaatu täyttää sydämen.

Eliaan sanoma

 Ennustuksista ilmenee, että Herran tulon edellä ei julisteta ainoastaan sellaista sanomaa, jonka kautta pimeällä luopumuksen ajalla kadotetut perustotuudet tuodaan jälleen esille päivänvaloon kaikkien halullisten omistettaviksi, ja niin "kaikki asetetaan kohdalleen". Tämän uskonpuhdistustyön maailmassa ja "Babylonissa" suorittaa pelastuksemme Päämies kolmen enkelin sanoman välityksellä adventtikansan kautta. Kolmen enkelin sanoman kautta aikaansaadulle seurakunnalle, joka verrattain aikaisin muuttui "Laodikeaksi", on myös lähetetty sanoma, erityinen herätys- ja uskonpuhdistussanoma, "kaiken kohdalleen asettamiseksi" sen keskuudessa, Jumalan sinetöimistyön päättämiseksi ja jäännöksen valmistamiseksi Kristuksen paluulle Molemmat sisältyvä ns. "Eliaan sanomaan". Jeesuksen tulo ei tapahdu kummankaan, ei maailman eikä seurakunnan, tietämättä, mikäli ihmiset haluavat siitä tietää. Vain "päivä ja hetki" ovat salatut. Maailma ei halua tietää nyt enempää kuin Nooan päivinä ja siksi Herran päivä tulee sille niinkuin "varas". Vrt. Matt. 24: 37-39.

Saapuva Kuningas lupasi lähettää edellänsä tien valmistajan, Hän on täyttänyt lupauksensa. Ennen Kristuksen takaisintuloa on asetettava kaikki kohdalleen. Jeesus sanoi: "Elias tosin tulee ensin ja asettaa kaikki kohdalleen." Mark. 9:12. Luemme Herramme ilmoituksen profeetta Malakian esittämänä, kuuluen näin: "Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on [sivu 140] valmistava tien minun eteeni." "Katso, minä lähetän teille (Jumalan kansalle) profeetta Eliaan, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä." Mal. 3:1: 4:5. Tällä Eliaalla tarkoitetaan Jumalan sanoman julistajia. Nämä eivät ole ainoastaan tien valmistajia, vaan myös "kaiken kohdalleen asettajia". Tämä tapahtuu juuri ennen "Herran suurta ja peljättävää päivää". Se päivä on suuri päivä vanhurskaille, mutta peljättävä päivä jumalattomille, kaikille valmistumattomille.

Enkelin sanat Sakariaalle ilmaisevat lähemmin "Eliaan" (sanoman julistajien) tehtävän laadun: "Hän (Elia) käy Hänen (Kristuksen) edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." (Luuk. 1:17). Valmistettu kansa muodostetaan siis vanhurskaista, tottelevaisista. "Eliaan henki" oli epäjumalanpalvelusta vastustava henki, ja "Eliaan voima" oli voima, joka tuhosi epäjumalanpalvelukseen johdattajat, saaden aikaan sisällisen ja ulkonaisen puhdistuksen. Puhdistuksesta on nytkin kysymys. "Kohdalleen asettaminen" on sisäistä ja ulkonaista puhdistamista. "Hän puhdistaa Leevin pojat" - saarnaajiston - kaikista epäjumalanpalvelukseen johdattajista ja seurakunnan kaikesta epäjumalanpalveluksesta.

Laodikealla on monia jumalia: "Mitään ulkonaista alttaria ei ehkä ole näkyvissä, kenties ei minkään muotoista kuvaa silminkatseltavaksi, ja kuitenkin me saatamme harjoittaa epäjumalanpalvelusta. On yhtä helppoa tehdä Jumala idealogeista tai aineellisista asioista kuin muovailla niitä puusta tai kivestä." (5 T 173-174.

"Ihmiset ovat palvoneet ihmismielipiteitä ja ihmisten perustamia laitoksia niin pitkälle, että miltei koko maailma juoksee epäjumalien perässä." (PK 186). Laitoksemme voivat siis tulla jumaliksemme. "Mikä tahansa, jota ihmiset rakastavat ja mihin he turvaavat, sensijaan että rakastaisivat Herraa ja luottaisivat täydellisesti Häneen, tulee epäjumalaksi ja on merkitty sellaiseksi taivaan kirjoissa." (5 T 250). [sivu 141]

Luther sanoi, että "kaikki, missä sydämesi kiinni riippuu ja mihin se nojaa, se on todellisuudessa Jumalasi."

Profetian henki sanoo eräästä miehestä: "Tämä maailma on hänen jumalansa; hän kumartaa rahaa . .. Voitettuaan kiinteimistön kaupassa hän on käynyt yhä ahneemmaksi voiton perään. Kaikki hänen voimansa on uhrattu palvomaan yhtä ai[n]oata tarkoitusta - saada enemmän rahaa. Tämä on ollut hänen ajattelunsa vaivana ja elämänsä huolena." (2 T 237). Todistuksissa sanotaan, että "ahneus on nykyään seurakunnan suurin synti". (2 SG 236; 1 T 194).

Monet, varsinkin nuoremmista keskuudessamme, palvovat urheilun jopa huvittelunkin jumalaa. Nämä asiat valtaavat helposti ajatukset, huomion ja kiinnostuksen, Jumalan joutuessa toiselle sijalle. Profetian henki uhraa monia sivuja tälle kysymykselle. Tietysti on olemassa ero viattoman leikin ja kilpaurheilun välillä, samoinkuin tavan ja tavan, seuran ja seuran välillä.

Muodin jumalalla on paljon palvojia keskuudessamme, niin vakuuttavat kirjoitukset. "Kristillinen yksinkertaisuus uhrataan ulkonaisen näön vuoksi. Sisareni, kuinka voisimme saada aikaan muutoksen tässä kohden? ... Hän (Jumala) vaatii meiltä jakamatonta kiintymystä, jakamattomia tunteita. Mikä hyvänsä, mikä valloittaa mielemme, erottamalla sen Jumalasta, tulee määrätynlaiseksi epäjumalaksi. Totinen ja elävä Jumala työnnetään pois ajatuksista ja sydämestä. Muut Herran tilalle päästetyt jumalat ja niiden palvominen ovat saastuttaneet sielun temppelin."(4 T 631-632.

Epäjumalista puhuttaessa ei voida sivuuttaa ruokahimoa. (Fil. 3: 19).

"Samalla kuin toiset (terveysuudistuksen noudattajat) tuntevat syvästi asian tärkeyden . .. ovat toiset välinpitämättömiä eivätkä ole ottaneet edes ensimmäisiä askeleita terveysuudistuksessa. Heillä näyttää olevan epäuskoinen sydän, ja koska tämä uudistus rajoittaa heidän himokasta ruokahaluaan, vetäytyvät heistä monet siitä erilleen. Heillä on muita jumalia Herran [sivu 142] edessä. Heidän makunsa, heidän ruokahimonsa (-halunsa) on heidän jumalansa." (1 T 485-486).

"Epäjumalanpalveluksella hän (Paavali) ei tarkoittanut ainoastaan epäjumalien palvelemista, vaan myös itsensä palvelemista, mukavuudenrakkautta sekä ruokahalun ja himon tyydyttämistä." (AA 317).

Meille adventisteille profetian henki sanoo: "Voidakseen pyhittyä totuuden kautta heidän täytyy luopua epäjumalistaan, tunnustaa syntinsä ja tuottaa parannuksen soveliaita hedelmiä." (2 SG 299).

Elian hengessä ja voimassa toimivia sanansaattajia totisesti tarvitaan kautta leirin. Ja niiden lähettämisestä sanomineen pitää Jumala aikanaan huolen. Erikoisesti suurimman vaaran hetkellä, johon Jumalan kansa on joutuva, saadaan kuulla Eliaan peloton ääni: "Suurimman vaaran hetkellä Eliaan Jumala herättää inhimillisiä välikappaleita julistamaan sanomaa, jota ei voida vaientaa." (PK 187).

Seurakunnan on otettava varteen todistus: "Ennustuksen täytyy toteutua. Herra sanoo: 'Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.' Joku on tuleva Eliaan hengessä ja voimassa, mutta hänen ilmaannuttuaan ihmiset saattavat sanoa: 'Sinä olet liian innokas, sinä et tulkitse Raamattua oikein. Salli minun sanoa, miten sinun tulee sanomaasi opettaa

Vavisuttava sanoma meidän ajallemme

 Meille adventisteille profetian henki sanoo: "Voidakseen pyhittyä totuuden kautta heidän täytyy luopua epäjumalistaan, tunnustaa syntinsä ja tuottaa parannuksen soveliaita hedelmiä." (2 SG 299).

Elian hengessä ja voimassa toimivia sanansaattajia totisesti tarvitaan kautta leirin. Ja niiden lähettämisestä sanomineen pitää Jumala aikanaan huolen. Erikoisesti suurimman vaaran hetkellä, johon Jumalan kansa on joutuva, saadaan kuulla Eliaan peloton ääni: "Suurimman vaaran hetkellä Eliaan Jumala herättää inhimillisiä välikappaleita julistamaan sanomaa, jota ei voida vaientaa." (PK 187).

Seurakunnan on otettava varteen todistus: "Ennustuksen täytyy toteutua. Herra sanoo: 'Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.' Joku on tuleva Eliaan hengessä ja voimassa, mutta hänen ilmaannuttuaan ihmiset saattavat sanoa: 'Sinä olet liian innokas, sinä et tulkitse Raamattua oikein. Salli minun sanoa, miten sinun tulee sanomaasi opettaa.'" (TM 475).

Johtajien tulisi nyt valmistaa kansamme tuon "jonkun" tulolle. Profeetta Malakia ja Herran sanansaattaja E. G. White sanovat siis yhtäpitävästi, että Jumala lähettää kansalleen profeetan juuri Herran suuren päivän edellä. Profeetalla on aina sanoma Herran kansalle. Eliaan tuleminen merkitsee siis ts. sanoman tulemista seurakunnallekin. Monet kuitenkin sanovat, että meillä on profeetta, meillä on koko totuus emmekä senvuoksi tarvitse mitään.

Sanoma tulee. Sitä ei pysty kukaan estämään. Jo aikoja sitten olisi meidän pitänyt valmistaa kansamme tälle profeetalle, tälle sanomalle. Pelkäämme, että tämän tärkeän valmistustyön [sivu 143] laiminlyönnin seurauksena monet syrjäyttävät sanoman ja hukkuvat. Seuraukset siitä ovat samat kuin Jeesuksen päivinä. Se on ilmaistu seuraavin Vapahtajan lausumin sanoin: "Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. Täyttäkää siis te isäinne mitta." (Matt. 23: 31, 32).

Oletko sinä, lukijani, valmistautunut kuulemaan ja ottamaan vastaan Eliaan sanoman? Eliaan sanoma on oleva, niinkuin oli sen lähettäjä Herra Jeesus, "lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan". Sanoma on lähetetty pelastamaan. Sanoman hylkääjät eivät tietenkään voi odottaa muuta kuin kadotusta. "Kun Herran aika on tullut eivätkä kunnianhimoisten ihmisten sydämet ylpeydessään ole muuttuneet, tulevat ihmiset huomaamaan, että "se käsi, joka on ollut voimallinen pelastamaan, on myös voimallinen tuhoamaan". (9 T 13).

Näiden viimeisten päivien Elioilla on uskonpuhdistussanoma - "Herran sanansaattajalla on sanoma" (E. G. White). - He ovat poistaneet kertomukset puheistaan", he "saarnaavat sanaa" (TM 176). Heidän "sydämessään, luonteessaan ja työssään", kuten profetian hengen mukaan on oltavakin, on "enemmän Kristusta ja vähemmän minää".

Eliaan sanoman tarkoituksena on lopettaa Jumalan kansan keskuudessa kahden Herran palveleminen eli "ontuminen molemmin puolin" (1 Kun. 18:21). Se jakaa seurakunnan ensin hengellisesti kahtia ja lopulta ulkonaisestikin suuren koetuksen tultua. "Profeetta Eliaan" tehtävä ei ole niinkään helppo. Kuten Moosekselle oli helpompi saada Israel ulos Egyptistä kuin Egypti ulos Israelin lapsista, niin on Jumalalle nyt vaikeaa saada Egypti (maailma) ja Babylon (oppien sekoitus) ulos adventtikansasta. Helpompaa on nyt saada ihmisiä ulos Babylonlsta ja Egyptistä seurakuntaan kuin saada sen jäsenistä ulos maailma, väärät käsitykset, ihmismielipiteet ja kaikki sekoitus.

Kallis ominaisuus levitettäväksi maailmaan

 Jumala on kutsunut seurakuntansa tänä aikana, niinkuin Hän kutsui muinaisen Israelin, loistamaan valona maan päällä. Totuuden voimallisella miekalla, ensimmäisen, toisen ja kolmannen enkelin sanomilla Hän on erottanut heidät kirkkokunnista ja maailmasta saattaakseen heidät pyhään läheisyyteen itsensä kanssa. Hän on tehnyt heistä lakinsa säilyttäjiä, ja Hän on uskonut heille tämän ajan suuret profeetalliset totuudet. Ne ovat niinkuin muinaisen Israelin pyhät ennuspaikat, kallis omaisuus levitettäväksi maailmaan. Ilmestyskirjan kolme enkeliä edustavat sitä kansaa, joka vastaanottaa Jumalan sanomien valon ja jotka Hänen edustajinaan menevät maan äärestä toiseen kaiuttamaan varoitusta, Kristus sanoo seuraajilleen! "Te olette maailman valkeus." Jokaiselle sielulle, joka on vastaanottanut Jeesuksen, sanoo Golgatan risti: "Tarkkaa sielujen arvoa, 'Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille." Meidän ei tule sallia minkään jarruttaa tätä työtä. Se on tärkein työ ajassa, ja se on yhtä kauaskantava kuin iäisyys. Rakkaus, minkä Jeesus osoittaa ihmissieluja kohtaan heidän lunastamisekseen tekemällään uhrilla, saa kaikki hänen seuraajansa liikkeelle.

Mutta vain ani harvat niistä, jotka ovat vastaanottaneet valon, suorittavat heille uskottua työtä. On muutamia, horjumattoman uskollisia, jotka eivät etsi helppoja päiviä, mukavuutta eivätkä murehdi hengestään, vaan jotka raivaavat tietä, mihin tahansa, mihin valo ja totuus voi tunkeutua ja missä voivat puolustaa Jumalan pyhää lakia. Mutta maailmaa vallitsevat synnit ovat tunkeutuneet seurakuntiin ja niiden sydämeen, jotka sanovat olevansa Jumalan omaisuuskansa. Monet, jotka ovat vastaanottaneet valon, rauhoittavat vaikutuksellaan maailman lasten ja muodollisten tunnustajien pelkoa. Niidenkin keskuudessa,[sivu 3] jotka sanovat odottavansa Herraa, on sellaisia, jotka rakastavat maailmaa. Rikkauden ja kunnian tavoittelua esiintyy. Kristus kuvailee tätä ihmisluokkaa julistaessaan, että Jumalan päivä paulan tavoin yllättää kaikki maan päällä asuvaiset. Tämä maailma on heidän kotinsa. He ottavat tehtäväkseen maallisten arvojen hankkimisen. He pystyttävät arvokkaita rakennuksia ja sisustavat ja kaunistavat ne mahdollisimman hyvin. He iloitsevat vaatteista ja ruokahalun hemmottelusta. Maailman tavara on heidän epäjumalansa ja ne tulevat sielun ja Kristuksen väliin, niin että pelottavan vakava todellisuus, mikä on tulossa meidän ylitsemme, vain heikosti huomataan ja käsitetään puutteellisesti. Sama tottelemattomuus ja laiminlyönti, mikä ilmeni juutalaisessa seurakunnassa, on vielä suuremmassa määrin tullut luonteenomaiseksi siinä kansassa, jolla on ollut tämä taivaan kirkas valo näissä viimeisissä varoitussanomissa. Annammeko Israelin historian toistua kokemuksissamme? Aiommeko niinkuin he tuhlata tilaisuutemme ja etuoikeutemme, kunnes Jumala antaa sorron ja vainon kohdata meitä? Aiommeko jättää tekemättä sen työn, joka olisi voitu suorittaa rauhassa ja verrattain edullisissa olosuhteissa, kunnes se on suoritettava pimeinä päivinä koettelemuksissa ja vainoissa?

Seurakunnan syyllisyys on hirvittävän suuri, ja se joutuu vastaamaan siitä. Miksi eivät ne, jotka omistavat valon, ponnistele innokkaasti antaakseen tuon valon muille? He näkevät, että loppu on lähellä. He näkevät ihmisten päivittäin rikkovan Jumalan lakia, ja he tietävät, ettei heitä voida pelastaa rikkomuksissaan. Siitä huolimatta he ovat enemmän kiinnostuneita elinkeinostaan, maatiloistaan, taloistaan, kaupankäynnistään, vaatteistaan ja ruokapöydistään, kuin ihmissieluista, jotka heidän on kohdattava kasvokkain tuomiolla. Kansa, joka sanoo tottelevansa totuutta, nukkuu. He eivät saattaisi olla näin välinpitämättömiä, jos he olisivat hereillä. Rakkaus totuuteen on häviämäisillään heidän sydämestään.[sivu 4] Heidän esikuvansa ei vakuuta maailmalle, että he omistaessaan totuuden ovat edellä kaikkia muita kansoja maan päällä. Juuri silloin kun heidän tulisi olla voimakkaita Jumalassa omistaen päivittäisen, elävän kokemuksen, ne ovat heikkoja, epäileviä, jotka turvautuvat saarnaajan tukeen, silloin kun heidän tulisi palvella muita sielullaan, mielellään, äänellään, kynällään, ajallaan ja varoillaan.

Veljet ja sisaret, monet teistä vapautatte itsenne sillä puolustuksella, ettette kykene toimimaan toisten hyväksi. Mutta Jumalako on tehnyt teidät niin kykenemättömiksi? Eikö tämä kykenemättömyys johdu omasta toimettomuudestanne ja eikö se ole tehty pysyväiseksi omasta vapaasta tahdostanne? Eikö Jumala ole antanut teille ainakin yhden talentin karttumaan, ei omaa mukavuuttanne ja tyydyttämistänne varten, vaan Häntä varten? Oletteko käsittäneet velvollisuutenne Hänen palkattuina palvelijoinaan, jotta toisitte Hänelle tulot teille uskotun pääoman viisaasta ja taitavasta käyttämisestä? Ettekö ole laiminlyöneet tilaisuuksia, joissa voimanne olisivat elpyneet tätä tarkoitusta varten? Totta on, että vain harvat ovat tunteneet todellista vastuunalaisuuttaan Jumalalle. Rakkaus, arvostelukyky, muisti, harkitsevaisuus, hienotunteisuus, tarmo ja kaikki muut kyvyt on uhrattu itsekkyydelle. Te olette osoittaneet suurempaa viisautta pahan palveluksessa kuin Jumalan työssä. Te olette turmelleet, saattaneet kykenemättömiksi, jopa tylsistäneet sielun voimianne kovalla aherruksellanne maailman yrityksissä ja siten laiminlyöneet Jumalan työn.

Rakkaus totuuteen

 Raamatun ja Todistuksien tunteminen on taivaan antama apukeino suojella kansaamme petokselta. Ihmisten tapa on pidättää seurakunta tietämättömyydessä kaikelta siltä, mikä ei sisälly saarnaajien ja johtajien tietomäärään. "Jeesus tahtoi herättää kuulijoissaan kysymyksiä. Hän koetti saada välinpitämättömät hereille ja painaa totuutta heidän sydämiinsä." (KV 21).

Nyt on yhtä vaikeata saada ihmiset käsittämään ja omaksumaan uusia totuuksia kuin oli Kristuksen päivinä. Jeesus onnistui pyrkimyksissään ainoastaan osittain ja vain tavallisen kansan keskuudessa. Oppineet yrittivät leimata Hänet luopioksi ja häiritsijäksi. Nykypäivien totuuden julistajilla on samanlainen kokemus.

Pelkästään sanoa uskovansa kirjoituksiin ei riitä. Juutalaiset sanoivat uskovansa Mooseksen kirjoituksiin, mutta Jeesus sanoi heille: "Jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua." (Joh. 5:46). Se, että sanomme uskovamme Raamattuun ja Todistuksiin, ei todista vielä mitään. Vasta sitten, kun tunnemme kirjoitusten sanoman, uskomme sen ja seuraamme sitä, on [sivu 11] sanoillamme arvoa. Juutalaiset uskoivat Vanhan Testamentin kirjoituksiin, mutta tulkitsivat niitä väärin ja käyttivät niitä Jeesuksen sanomaa ja totuutta vastaan. He käyttivät Mooseksen kirjoituksia Jeesuksen opin kumoamiseksi. Päästäkseen jotain totuutta pakoon jotkut keskuudessamme turvautuvat jopa sisar Whiten kirjoituksiin. Niitä on toisinaan käytetty mahtavana aseena totuutta vastaan. Juutalaiset saivat sangen vähän myönteistä Mooseksen kirjoituksista. Jos "laodikealaiset" pysyvät nykyisessä mielentilassaan, eivät he hyödy sisar Whiten kirjoituksista niinkään paljon kuin juutalaiset Mooseksen kirjoituksista. (Katso 3 T 267; 5 T 211).

Meillä on jo useita sisar Whiten teoksia kielellämme ja tulevaisuudessa saanemme uusia. Olemme siitä kiitolliset Jumalalle ja kustantajille, mutta se ei vielä sinään riitä, niin hyvä asia kuin se onkin. Meidän tulee näitä kirjoja lukea, tutkia, ymmärtää, uskoa ja seurata. Sekään ei ole vielä aina kylliksi. Me tarvitsemme kaikki, mitä niissä on kirjoitettu. Profetian hengen tuotteisiin on näet kätketty myös sanoma kansallemme. Johtajien ja paimenten velvollisuus on löytää se niistä ja uskollisesti ilmoittaa se kaikille seurakunnillemme. Elleivät he sitä tee, julistavat nämä kirjoitukset heidät uskottomiksi palvelijoiksi, samalla kuin ne varoittavat heitä vastustamasta niitä, jotka sanomaa julistavat tai asettumasta sanoman ja kansan väliin. Sanoma ja sanomaa noudattavat ainoastaan lopulta voittavat.

Jumalan kansan ja työn historia osoittaa, että aina "kun aika oli täytetty", kun aika oli kypsä, oli Jumalalla sekä sanoma että sen julistaja. Oikean ajan tultua ovat ilmestyneet molemmat. Niin on nytkin. Aika on tullut julistaa "suora todistus", ilmoittaa "herätys- ja uskonpuhdistussanoma" adventtikansalle. Meillä on sanoma ja meillä on myös niitä, jotka oikealla ajalla sitä julistavat.

Todellinen lähetyshenki

 

Todellinen lähetyshenki on Kristuksen henki. Maailman Lunastaja oli suuri mallilähetyssaarnaaja. Monet hänen seuraajistaan ovat innokkaasti ja epäitsekkäästi tehneet työtä ihmiskunnan pelastukseksi, mutta kenenkään työtä ei voida verrata Esikuvamme kieltäymykseen, uhrautuvaisuuteen ja hyvyyteen.

Rakkaus, minkä Kristus on osoittanut meille, on vertaansa vailla, Miten innokkaasti hän tekikään työtä! Miten usein hän rukoili hartaasti yksin vuoren rinteellä tai puutarhan hiljaisuudessa vuodattaen sydämensä pohjasta anomuksensa väkevällä huudolla ja kyynelin. Miten uupumattomasti hän rukoilikaan syntisten puolesta! Vieläpä ristilläkin hän unohti omat kärsimyksensä rakastaessaan niin suuresti niitä, joita hän tuli pelastamaan. Miten kylmä onkaan meidän rakkautemme, miten vähäinen mielenkiintomme verrattuna Vapahtajamme rakkauteen ja mielenkiintoon! Jeesus antoi itsensä lunastaakseen ihmissuvun, mutta miten kärkkäitä olemmekaan puolustautumaan antamasta kaikkeamme Jeesukselle. Vapahtajamme alistui raskaaseen työhön, halpa- arvoisuuteen ja kärsimykseen. Ollessaan tässä työssä, jota hän tuli suorittamaan maan päälle, häntä vastustettiin, herjattiin ja pilkattiin.

Veljeni ja sisareni, oletteko epätietoisia siitä, mitä esikuvaa meidän tulee seurata? En kehoita teitä katsomaan suuriin ja hyviin ihmisiin vaan maailman Lunastajaan. Jos meillä on todellinen lähetyshenki, niin olemme Kristuksen rakkauden läpitunkemia. Meidän tulee katsoa uskomme alkajaan ja täyttäjään, tutkia hänen luonnettaan, kehittää sävyisää ja nöyrää luonnetta vaeltaen hänen askelissaan.

Monet otaksuvat, että lähetyshenki, lähetystyöhön kelpaaminen, on erikoinen lahja, mikä on annettu saarnaajille ja muutamille seurakunnan jäsenille ja että kaikkien muiden tulee pysyä vain katselijoina. Milloinkaan ei ole suurempaa erehdystä tehty. Jokainen todellinen kristitty haluaa omistaa lähetyshengen, sillä kristittynä oleminen merkitsee olla Kristuksen kaltainen. Kukaan ei voi elää itsellensä, ja jos jollakin ei ole Kristuksen Henkeä? ei hänellä ole osuutta hänessä. Jokainen, joka on maistanut tulevan maailman voimia, olkoon hän nuori tai vanha, oppinut tai oppimaton, joutuu liikkeelle siitä hengestä, mikä vaikutti Kristuksessa. Uudistuneen sydämen ensimmäinen heräte on viedä toisia Vapahtajan [sivu 8] luo. Ne, jotka eivät omista tätä kaipausta, osoittavat, että he ovat menettäneet ensimmäisen rakkauden. Heidän tulee huolellisesti tutkia sydäntään Jumalan sanan valossa ja hartaasti etsiä Kristuksen Hengen kastetta. Heidän tulee rukoilla, että täydellisemmin saisivat omistaa Jeesuksen osoittamaa ihmeellistä rakkautta langennutta maailmaa kohtaan pelastaakseen hukkuvat.

Meille jokaiselle on työtä Herran viinitarhassa. Meidän ei tule etsiä sellaista asemaa, jossa meillä on eniten mukavuuksia tai suurinta hyytyä. Todellinen uskonto on vapaa itsekkyydestä. Lähetyshenki on henkilökohtaisen uhrautuvaisuuden henki. Meidän tulee, tehdä työtä kaikkialla käyttäen kykyjämme äärimmilleen Mestarimme palveluksessa.

Tutkikaamme mikä on oikein

Tehkäämme, kuten Pyhä Raamattu sanoo: "Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on." (Job 34:4) Koettakaamme mennä viisautta etsimään oikeasta lähteestä! - Meidän itsekunkin omalta tekijältä, Luojalta ja ylläpitäjältä, jonka kädessä on meidän jokaisen henkäyksemmekin. "Herran pelko on viisauden alku, ja pyhimmän tunteminen on ymmärrys." (Sananl 9:10) "ja pahan karttaminen on ymmärrys." (Job 28:28) - Ajatelkaamme, jospa me tästä viisauden alusta, Herranpelosta lähtemällä, voisimmekin löytää oikean ratkaisun meidän lukemattomiin ruumistamme, sieluamme ja henkeämme koskeviin vaikeisiin pulmiin. - Antaahan tämä Pyhä Sana meille niin voimakkaan vakuutuksen, emmekö me rohkenisi uskoa sitä, kun siellä sanotaan: "Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä." (Room 11:33) Ja nyt tämä viisaus luvataan meille yhdellä ehdolla: "Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi." (1 Kor 1:30).

Jos me nyt havaitsemme olevamme tämän jumalallisen viisauden puutteessa niin meille annetaan tämä lohduttava ja rohkaiseva kehoitus: "Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä,... joka epäilee,... Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa." (Jaak 1:5-7) Jos me tulemme tämän pelastuksen ja viisauden lähteen, Jeesuksen Kristuksen luo, niin saamma häneltä lahjana "uskon", jolla voimme sitten tarttua kiinno näihin hänen kalliisiin ja varmoihin lupauksiinsa. "... hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmt lupaukset, että me niiden kautta tulisimme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee." (2 Piet 1:1-4)

Ehkä tästä Sanan kohdasta löytyikin avain meidän moniin kärsimystemme ongelmiin. "turmelus himojen tähden vallalla". Jumalan sana vakuuttaakin, että näin on asianlaita. Eihän sairautta ja kuolemaa olisikaan, jos ihminen alusta lähtien olisi elänyt sopusoinnussa häntä varten annettujen siveys- ja luonnonlakien mukaisesti. Mutta nyt Raamattu joutuu antamaan meistä ehkä liian kovalta kalskahtavan todistuksen ja vastauksen tähän surun ja kärsimysten täyttämään vaivalloiseen elämäämme: "Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät." (Jes 24:5,6) - Mutta meille on pääsytie vapaana: "Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." (Jes 55:7

Pelastus varmuus

Olavi Rouhe, Armoa ja totuutta. Kirjatoimi 2007. 64 s.

Johanneksen evankeliumin alussa todetaan, että Jeesus "oli täynnä armoa ja totuutta". "Tämä kirjanen on ladattu täyteen evankeliumia", todetaan puolestaan kustantajan esittelyssä. Eikä syyttä!

Raamatun käytössä pääpaino on selvästi Uuden testamentin puolella, niin kuin asiaan kuuluukin: Paavaliin kohdistuu 23 viitettä (lisäksi Heprealaiskirjeeseen 7), evankeliumeihin 15, Vanhaan testamenttiin 12 ja Ilmestyskirjaan 10. Luterilaista lukijaa ajatellen luthersitaatteja olisi saanut olla enemmän kuin 2, tunnustuskirjoihin niitä on 3 sekä Ellen Whiteen 5 viittausta. Sitaatit ovat siis "määrällisesti tasapainossa".

Ihminen on saattanut olla uskossa jo useita vuosikymmeniä, mutta silti pelastusvarmuus on voinut jäädä epäselväksi ja hämäräksi, joka on omiaan lisäämään kompuroimista uskonelämässä. On väärin ajatella, että pelastusvarmuuden löytänyt ihminen on varma omasta pelastumisestaan. Siitä ei ole kyse! Rouheen mukaan "pelastusvarmuus ei olekaan varmuutta itsestämme, vaan se on varmuutta Jeesuksesta ja iankaikkisesta evankeliumista." (s.19). Tärkeä havainto! Kyse on siis Jumalaan kohdistuvasta perusluottamuksesta.

Vanhurskauttamisopin käsittelyssä selvitään kolmella nootilla, sapatin selvittelyssä niitä tarvitaan peräti 18. Huomattava ero selittyy sillä, että kirjoittaja antautuu pohtimaan luterilaisten piirissä käytyä keskustelua vanhurskauttamisopista. Mielenkiintoisina on pidettävä kirjoittajan havaintoja siitä, että Martti Luther erityisesti Galatalaiskirjeen selityksessään (1531, 1535) päätyy samantapaisiin johtopäätöksiin kuin Ellen White kirjassaan Tie Kristuksen luo (1892).

Kummankin varhaistuotannosta löytyy myös toisenlaisia painotuksia. Lutherin varhaistuotannossa korostuu enemmän syntisen hyväksi luettu, ihmisen ulkopuolelta tuleva vanhurskaus. Ihminen on tällöin samalla kertaa syntinen ja vanhurskas: itsessään syntinen, mutta Jumalan silmissä vanhurskas. Tämä korostus on roomalaiskatoliselle kirkolle ja ortodoksiselle kirkolle vierasta. Nuori Luther ei vielä pannut paljoa painoa kuuliaisuudelle.

Monissa Jeesuksen vertauksissa (joita Rouhe ei käsittele), kuten esim. tuhlaajapoikavertauksessa ja tapauksessa jossa fariseus ja publikaani rukoilivat temppelissä, korostuu voimakkaasti luettu vanhurskaus. Elämän vanhurskaus tulee näissä vertauksissa oikeastaan esille vain kielteisessä mielessä. Vai olisiko pohjimmiltaan kyse pedagogisesta tempusta? Uskoon tuleville pitää puhua luetusta vanhurskaudesta, sen sijaan jo uskossa oleville elämän vanhurskaudesta?

Rouhe tukeutuu Lutherin tulkinnassaan pääasiassa Tuomo Mannermaan tutkimuksiin, jotka poikkeavat mm. Uuras Saarnivaaran aikaisemmista tutkimuksista. 1990-luvun lopulla roomalaiskatoliset sekä luterilaiset teologit etsivät konsensusta vanhurskauttamisopissa. Näiden teologisten keskustelujen pohjalta syntyi Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista. Mielenkiintoista olisikin selvittää miten Adventtikirkon opetus suhtautuu tuohon asiakirjaan. Kummalle puolelle se asettuu? Rouhe on tuota kysymystä käsitellyt asiakirjan muotoutumisvaiheessa (Nykyaika, heinäkuu 1996), mutta asiakirja ei ollut silloin vielä valmis.

Eri uskonnollisissa traditioissa voi siis löytyä aivan yllättäviä yhtymäkohtia. Tällaisia siltoja tarvitaan erityisesti silloin kun eri kirkkojen teologit keskustelevat ja ottavat tuntumaa toisiinsa. Liian usein kuitenkin meillä on taipumus keskittyä eroavuuksiin ja jopa omituisuuksiin kohdatessamme toisuskoisia.

Erotkin pitää toki tunnustaa. Adventtikirkon opetuksessa on perinteisesti tähdennetty – toisin kuin reformaatiossa - pyhitystä ja luonteen täydellistymistä. Reformaattoreita yhdisti 1500-luvulla käsitys ihmisen perinpohjaisesta turmeltuneisuudesta, joka saa ilmaisunsa opissa perisynnistä. Adventtikirkon opetuksessa ihminen toki on langenneessa tilassa, mutta ei läpikotaisin perisynnin turmelema. (1) Olisin toivonut, että Rouhe olisi tätä kysymystä käsitellyt enemmän, sillä jos ”lähtötasossa” on huomattavia eroja, eroja pitäisi löytyä myös lopputuloksesta.

Rouhe käsittelee kirjasessaan myös sapattia ja pyhäkköoppia . Näiden kohdalla erot muihin kirkkoihin tulevat selvästi esille. Sapatti käsitellään yksityiskohtaisemmin ja perinteellisemmin, pyhäkköopin kohdalla taivaallinen arkkitehtuuri ja temppelin interiööri jäävät vähemmälle tarkastelulle.

Kirjanen on luonteeltaan evankelinen ja Kristukseen keskittyvä. Ihmisen pelastukseen liittyvät asiat tuodaan esille helposti omaksuttavassa muodossa. Kirjanen on omiaan hälventämään monia ennakkoluuloja ja piintyneitä väärinkäsityksiä. Voi suositella kaikille.

Jumala on antanut meille katoattomat periaatteet

Tasoittakaa kansalle tie, tehkää, tehkää valtatie, raivatkaa kivet pois, kohottakaa lippu kansoille. (Jes 62:10)

Esi-isämme ovat jättäneet meille perinnöksi tapoja ja haluja, mitkä täyttävät maailman sairaudella. Luonnonvastaisen ruokahalun aiheuttamat vanhempien synnit koettelevat lapsia pelottavalla voimalla kolmanteen ja neljänteen polveen. Monien sukupolvien kehno ruokailu, kansan ahmattius ja itsehemmottelu täyttävät kunnalliskotimme, vankilamme ja mielisairaalamme. Kohtuuton teen, kahvin, viinin, oluen ja väkijuomien juonti sekä tupakan, ooppiumin ja muiden huumausaineiden käyttö on johtanut huomattavaan henkiseen ja keholliseen rappeutumiseen, ja tämä rappeutuminen lisääntyy jatkuvasti. (CH 49)

Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan, vaan muuttakaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Rm 12:2)

Te tarvitsette selvää, voimakasta ymmärrystä voidaksenne käsittää totuuden ylevyyden ja voidaksenne antaa oikean arvon sovitukselle ja ikuisille asioille. Jos omaksutte väärän suunnan ja hellitte vääriä tapoja syömisessä ja siten heikennätte ajatuskykyänne, ette voi antaa niin suurta arvoa pelastukselle ja ikuiselle elämälle, että te niiden innoittamina rupeaisitte muodostamaan elämäänne Kristuksen elämän kaltaiseksi, ettekä milloinkaan tule tekemään niitä vakavia, itsensäkieltäviä ponnistuksia alistuaksenne täydellisesti Jumalan tahtoon, joita Hänen sanansa vaatii ja jotka ovat välttämättömiä, jotta saisitte moraalisen edellytyksen lopulliseen täydellisyyteen - kuolemattomuuteen. (2 T 66)

Meidän ei tule olla hitaita tekemään uudistuksia, vaan meidän tulee ryhtyä toimintaan säilyttääksemme huolellisesti jäljellä olevat elinvoimamme luopumalla jokaisesta vahingollisesta tavasta. Kenties vatsa ei milloinkaan tule täysin terveeksi, mutta sopiva ruokavalio [sivu 2]on säästävä meidät vastaisilta heikkouksilta, ja monet tulevat enemmän tai vähemmän parantumaan, elleivät ole kulkeneet ylen pitkälle itsemurhaavassa ahmattiudessa. (CH 148)

Jumala on antanut ihmisille katoamattomat periaatteet, joiden eteen kaikki inhimilliset voimat kerran tulevat kumartumaan. Hän pyytää meitä osoittamaan maailmalle häitä periaatteita sekä opetuksellamme että esikuvallamme. Ne, jotka uskollisesti pitäytyvät Hänen sanaansa, saavat ihanan tulevaisuuden. On suurenmoista seurata sellaisia periaatteita, jotka pysyvät kautta ikuisuuden. (7 T 152)

Jos mielimme päästä taivaan asukkaiden seuraan uuteen maahan, meidän täytyy antautua taivaan periaatteiden johdettaviksi täällä ajassa. (2 T 133)

Toiminnan ihmiset voivat saada todellista menestystä vain sillä ehdolla, että heillä on säännölliset ajat nousemista, rukouksia, aterioita ja nukkumaan menoa varten. (4 T 412; vrt GW 278)

Yli neljänkymmenen vuoden ajan olen syönyt vain kaksi ateriaa päivässä. Mutta jos minun täytyy suoritta jokin erikoisen tärkeä työ, rajoitan nauttimaani ruokamäärää. Pidän velvollisuutenani kieltäytyä syömästä mitään sellaista, jota voin epäillä aiheuttavan häiriötä. Mieleni täytyy olla pyhitettynä Jumalalle, ja minun täytyy huolellisesti varoa jokaista tapaa, joka vähentää älyllisiä voimiani.

Tämä on kahdeksaskymmenesensimmäinen ikävuoteni ja minä voin todistaa, ettei meidän perheemme himoitse Egyptin lihapatoja. Tiedän jonkin verran, mitä hyötyä on terveysperiaatteiden seuraamisesta. Pidän sekä etuoikeutenani että velvollisuutenani olla terveysuudistaja.

Olen murheellinen siitä, että kansamme keskuudessa on monia, jotka eivät tinkimättömästi seuraa terveysuudistusta. Ne jotka tottumuksillaan rikkovat terveysperiaatteita välittämättä Jumalan antamasta [sivu 3] valosta, saavat varmasti kärsiä seurauksista.

Kirjoitan sinulle näin yksityiskohdittain, jotta osaisit vastata kaikille, jotka saattavat epäillä ruokailuani...

Eräänä syynä siihen, että olen kyennyt tekemään niin paljon työtä puhein ja kirjoituksin, pidän sitä, että olen ollut tinkimättömän kohtuullinen syömisessäni. Jos minulle tarjotaan useita erilaisia ruokia, koetan valita ainoastaan ne, joiden tiedän sopivan yhteen. Näin kykenen säilyttämään hengen voimani hyvässä kunnossa. Kieltäydyn syömästä tietoisesti mitään sellaista, mikä saa aikaan käymistä. Se on kaikkien terveysuudistajien velvollisuus. Meidän täytyy tarkoin harkita vaikuttavia syitä. Velvollisuutemme on olla kohtuullisia kaikessa. (DF 492)

Monet korostavat voimakkaasti sitä suurta erehdystä, että lihasvoima on riippuvainen eläinkunnasta saadusta ravinnosta. Yksinkertaiset jyvät, puiden hedelmät ja kasvikset sisältävät kuitenkin kaikkia ravintoaineita, mitä tarvitaan hyvän veren muodostumiseksi. Liharuoka ei pysty sitä antamaan. (MM 277)

Käsitellessämme ravintoaineita meidän tulee käyttää hyvää, tervettä järkeä. Kun huomaamme, ettei jokin ruoka sovi meille, ei meidän tarvitse kirjoitella kirjeitä tiedustellaksemme syytä häiriöön. Muuttakaa ruokavaliota, käyttäkää vähemmän joitakin ruokia ja kokeilkaa muilla valmisteilla. Pian saamme siten tietää, miten eri ravintoyhdistelmät vaikuttavat meihin. Älykkäinä ihmisinä tutkikaamme periaatteita henkilökohtaisesti, ja käyttäkäämme kokemuksiamme ja arvostelukykyämme hyväksemme, kun ratkaisemme, mitkä ruokalajit parhaiten sopivat meille. (7 T 133)

Meidän ei tule edetä liian nopeasti, että ehdimme saamaan mukaamme ne, joiden omatunto ja ymmärrys on vakuuttunut esittämistämme totuuksista. Meidän tulee kohdata kansaa sillä tasolla, jolla he ovat. Jotkut meistä ovat käyttäneet useita vuosia päästäkseen nykyiselle [sivu 4] tasollemme terveysuudistuksessa. Ruokailu-uudistuksen omaksuminen on hidasta työtä. Me kohtaamme voimakkaita ruokahaluja, sillä maailma on ahmattiuden vallassa. Jos me antaisimme kansalle yhtä paljon aikaa kuin me olemme tarvinneet päästäksemme nykyiselle tasollemme terveys-uudistuksessa, niin me olisimme hyvin kärsivällisiä heitä kohtaan ja sallisimme heidän edistyä askel askeleelta, niinkuin mekin, kunnes heidän jalkansa ovat ratkaisevasti asettuneet terveysuudistuksen korokkeelle. Mutta erikoisesti meidän tulee varoa etenemästä liian nopeasti, ettei meidän tarvitsisi ottaa taka-askeleita. Uudistuksissa meidän on parempi olla vaikka yksi askel jäljessä kuin mennä askelta edemmäksi tavoitteesta. (3 T 20)

Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. (Rm 14:20)

Nyt on aika kansamme viedä perheensä pois suurista kaupungeista syrjäseuduille, sillä muutoin monet nuoristamme ja monet vanhemmista jäsenistämme joutuvat vihollisen ansaan ja valtaan. (8 T 101)

Järjestäkää ryhmiä, joissa te voitte opettaa kansaa valmistamaan hyvää leipää ja miten sekoittaa toisiinsa ravintoaineita, jotta saataisiin terveellisiä ruokayhdistelmiä viljatuotteista ja vihanneksista. Sellainen kasvatus edistää sellaisen halun syntymistä, että kansamme haluaa muuttaa pois kaupungeista hankittuaan maaseudulta maapalan, jolla he voivat itse viljellä omat hedelmänsä ja vihanneksensa. (MM 267)