Tarkastelemme muuatta Raamatun jaetta, johon vanhurskaudesta puhuttaessa usein viitataan ja jolla on pahasti hämmennetty koko tämä tärkeä ja itsessään selkeä oppi. Tarkoitamme Jes. 64. luvun kuudetta jaetta, jossa sanotaan näin: "Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme..."
Syntisillä, julkijumalattomilla, ei ole mitään uskonnollista vanhurskautta, mutta ulkokullatuilla tekopyhillä, itsevanhurskailla on vanhurskaus, ja se on se tekstissämme mainittu "meidän vanhurskautemme", joka ei kelpaa Herran edessä. Sellainen oli luopioisraelilaisten vanhurskaus Jesajan ja Jeremian aikana ja sellaista oli juutalaisten vanhurskaus Jeesuksen ja apostolien päivinä, niiden, jotka tavoittelivat vanhurskauttamista armeliaisuustekojen, katumusharjoitusten ja uhrien kautta. Sellaista on katolilaisenkin opin mukainen tekojen vanhurskaus. Ja sellainen on Laodikean vanhurskaus.
Katsokaamme, millaisia olivat ne, joiden vanhurskaus oli "meidän", so. omaa vanhurskautta eli kuin tahrattu, saastainen vaate. Herra sanoi heille: "Kääntykää siis kukin pahalta tieltänne ja parantakaa vaelluksenne ja tekonne." (Jer. 18:11). Mutta he vastasivat: "Me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan." (Jae 12). "Rauhan tietä he eivät tunne, oikeutta ei ole heidän askeleissansa." Sentähden oli "oikeus heistä kaukana, eikä [sivu 184] vanhurskaus saavuttanut heitä." (Jes. 59:8,9). Se oli "uppiniskaista kansaa", joka vaelsi "tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan." (Jes. 65: 2. Vert. Ps. 78: 36,37). Katso myös Matt. 15: 9; Mark. 7: 7. (Jes 29: 13). Kuitenkin he sanoivat Jumalaa "Isäkseen ja tekijäkseen": "Katso ja huomaa, että me kaikki olemme sinun kansasi." (Jes. 64:8,9). He kerskasivat temppelistään ja seurakunnastaan. (Jer. 7:4). Sellainen vanhurskaus ei riitä Jumalan lapsille, kuten Jeesus sanoi: "Ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan." (Matt. 5:20). "Meidän vanhurskaus" on "lain vanhurskautta", (omien) "töiden vanhurskautta". Se on ihmisten itsensä pystyttämää vanhurskautta. (Room. 10:3). Se oli sitä vanhurskautta, jossa noudatetaan omia teitä omien ajatusten mukaan, yritetään toisinaan pitää Jumalan käskyjäkin, mutta kääntymättömin sydämin ja omassa voimassa. Sellainen vanhurskaus (elämä) on kuin "saastainen vaate".
Se vanhurskaus, joka on "paljon suurempi", omistetaan vasta sitten, kun ihmisen "oma vanhurskaus" ja oma voima on tehty mitättömäksi ja on koettu vanhurskaantuminen uskon kautta Kristukseen sulasta armosta, saatu uusi sydän ja Kristus sinne asumaan, kun ollaan täytettyjä Hänen Pyhän Henkensä voimalla, pidetään Jumalan käskyt ja noudatetaan Herran tietä Jumalan ajatusten mukaan. Se vanhurskaus ei ole kuin saastainen vaate, sillä se on Kristuksen tahraton vanhurskaus. "Hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan." (Jes. 61:10). Sellaiset, joidenka vanhurskautena on Jeesus, voivat sanoa: "Minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani!" (Sama).
Sillä vanhurskaudella ovat todelliset Kristuksessa pysyvät Jumalan lapset puettuja. Vanhurskauttamisessa ei vaadita muuta kuin synnin tunnustamista ja uskoa Jeesukseen syntien anteeksisaamiseksi, mutta sen jälkeen vaaditaan sekä uskoa Jeesukseen että tämän - Jeesuksen uskon - vaikuttamaa kuuliaisuutta Jumalan tahdolle kaikessa. Hänen tahtonsa tekeminen, Hänen käskyjensä [sivu 185] täyttäminen, on niitä tekoja, Hengen hedelmiä, joita uskovalla tulee olla.
Jumalan lasten tulee olla "uskossa rikkaita", "hyvissä töissä rikkaita" (Jaak. 2: 5; 1 Tim. 6: 18); "kaikkiin hyviin tekoihin valmistuneita" (2 Tim. 3:17; 2: 21; Tiit. 3:1). Kristityllä ei saa olla osallisuutta "pimeyden tekoihin" (Ef. 5:11). Ennen vanhurskauttamista on ihmisellä "ilmeisiä" tekoja - "lihan tekoja" (Gal. 5: 19). Eikö hänellä ole enää sen jälkeen tekoja? Kyllä varmasti, ja nekin ovat "ilmeisiä" (1 Tim. 5: 25) - Hengen hedelmiä. (Gal. 5: 22). Olemme pelastetut armosta, mutta tekoihin (Ef. 2: 8, 10). Kristittyjen tulee "kaunistaa itsensä hyvillä teoilla" (1 Tim. 2: 10). Me pelastumme uskon kautta, mutta meidät tuomitaan tekojen mukaan (Matt. 25:35-40). Herran päivän tuli koettelee kunkin teon (1 Kor. 3:13). Herra maksaa tekojen mukaan (2 Tim. 4:14; Piet. 1:17). On sellaisia tunnustavia kristittyjä, jotka teoillaan kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia (Tiit. 1: 16). Tiituksen tuli asettaa itsensä kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi (Tiit. 2:7). Jumalan tahto on, että Hänen kansansa harrastaa hyviä tekoja (Tiit. 2: 14; 3: 8). Kristus iloitsee lastensa teoista (Ilm. 2: 2, 19; 3:1, 8, 15, 2; 14:13
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti