On sapatinpitäjien lapsia, joita nuoruudestaan saakka on opetettu pitämään sapattia. Muutamat näistä ovat oikein hyviä lapsia, uskollisia ajallisen elämän velvollisuuksille, mutta heiltä puuttuu syvällinen synnintunto, eivätkä he tunne tarvitsevansa mitään parannusta synnistä. Sellaiset ovat vaarallisessa tilassa. He tarkkaavat kristityiksi tunnustautuvien käytöstä ja ponnistuksia. He huomaavat joitakin, joilla on ylevä tunnustus, mutta jotka eivät ole tunnontarkkoja kristittyjä, ja verrattuaan omat mielipiteensä ja tekonsa näihin kompastuskiviin, kuvittelevat he olevansa melkein oikeassa, koska ei heidän omassa elämässään ole mitään silmäänpistäviä syntejä.
Minut on valtuutettu sanomaan näille nuorille: "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Teillä ei ole lainkaan varaa hukata aikaanne. Taivas ja iankaikkinen elämä ovat kallisarvoisia aarteita, joita ette voi saada ilman omakohtaisia ponnistuksia. Asiaa ei lainkaan muuta se, oli elämänne ollut miten tahraton tahansa, sillä syntisinä teillä on askeleita, joita teidän on kuljettava. Teiltä kysytään parannuksen tekoa, uskoa ja että teidät kastetaan, Kristus oli kokonansa vanhurskas, mutta silti Hän maailman Vapahtajana jätti ihmisille esikuvan kulkien itse ne askeleet, joita Hän vaatii syntistä ottamaan, jotta hänestä voisi tulla Jumalan lapsi ja taivaan perillinen.
Jos Kristus, ihmisten tahraton ja puhdas Lunastaja, alentui kulkemaan niitä askeleita, joita syntisen on kuljettava voidakseen [sivu 30] tulla kääntymykseen, miksi kukaan, jonka polkua totuuden valo valaisee, epäröi sydämensä antamista Jumalalle? Miksi kukaan epäröisi tunnustaa nöyrästi olevansa syntinen, osoittaen sanoillaan ja teoillaan uskovansa Kristuksen sovitustyöhön ja että hän tahtoo kuulua niihin, jotka tunnustautuvat Hänen seuraajikseen? Tulee aina olemaan joitakin, jotka eivät elä tunnustuksensa mukaisesti, ja jotka jokapäiväisessä elämässään ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Mutta tuleeko kenenkään tämän johdosta kieltäytyä pukemasta päälleen Kristusta kasteessa uskoen hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa?
Silloinkin kun Jeesus itse oli maan päällä kulkien opetuslastensa seurassa opettaen heitä, oli yksi niistä kahdestatoista perkele. Juudas petti Herransa. Kristus tunsi täydellisesti Juudaksen elämän. Hän tunsi ahneuden, jota Juudas ei voittanut, ja puhuessaan muille Kristus antoi hänelle monta opetusta tästä aiheesta. Tyydyttämällä halujaan Juudas salli tämän luonteenvirheen kasvaa ja juurtua niin syvälle, että se työnsi pois sydämeen kylvetyn hyvän totuuden siemenen. Paha sai ylivallan, kunnes hän rakkaudesta rahaan saattoi myydä Herransa muutamasta hopearahasta.
Tosiasia, ettei Juudaksen sydän ollut oikeassa, vaan että itsekkyys ja rakkaus rahaan oli turmellut hänet niin paljon, että se sai hänet tekemään suuren rikoksen, ei todista sitä, etteikö ollut totisia kristittyjä, todellisia Kristuksen opetuslapsia, jotka rakastivat Vapahtajaansa ja koettivat elää hänen esikuvansa mukaisesti ja olla kuuliaisia hänen opetuksilleen.
Minulle näytettiin, että Juudaksen lukeminen kahdentoista joukkoon kaikkine luonteensa virheineen ja heikkouksineen, sisältää valaisevan opetuksen, jonka tutkiminen voi tulla hyödyksi kristityille. Kun meidän Herramme valitsi Juudaksen ei hänen tilansa ollut toivoton. Hän omasi muutamia hyviä puolia. Ollessaan [sivu 31] Kristuksen työtoverina kuunnellen hänen puheitaan hänellä oli edullinen tilaisuus päästä huomaamaan virheensä ja luonteensa heikkoudet, jos hän todellakin tahtoi olla totinen opetuslapsi. Meidän Herramme asetti hänet sellaiseen asemaan, jossa hän sai joko kehittää ahneuttaan, tai huomattuaan sen luopua siitä. Hän kantoi mukanaan ne vähäiset varat, jotka oli koottu köyhiä varten ja Kristuksen ja hänen opetuslastensa välttämättömien menojen peittämiseksi heidän saarnatyössään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti