Monia askarruttaa tämä käytännöllinen kysymys. Voitokkaana pysyminen on riippuvainen samasta asiasta kuin Herran tielle tuleminen. Molemmat - lapseksi tulo ja vaellus - tapahtuvat uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. (Kol. 2: 6,7). Me vastaanotimme Kristuksen synneistä Vapahtajana. Pyhitimme elämämme Hänelle ja Hänen palvelukseensa. Mutta ei riitä se, että teimme tämän yhden kerran. On tehtävä näin päivästä päivään. Jeesus sanoo: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea (vaeltaa ja voittaa jatkuvasti), hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Luuk. 9: 23.
Voitokkaan kristityn, Kristuksen tosi seuraajan, elämä on "ristin" kantamista, kuten Vapahtaja on sanonut. (Matt. 16: 24; Luuk. 14: 27). Mutta mitä tällä "ristillä" on ymmärrettävä? Yhteydestä ilmenee, että sillä ensiksikin on ymmärrettävä itsensä kieltämistä. Kristus "risti" sanaa käyttäessään tarkoittaa sellaisia kärsimyksiä, joita ihminen voi ottaa kannettavakseen tai myös työntää ne luotaan. Ristillä tarkoitetaan niitä kärsimyksiä, jotka kuuluvat kristitylle siinä määrin, että ihminen, joka ei tahdo ottaa näitä kärsimyksiä kannettavakseen, ei voi olla Hänen opetuslapsensa.
Jeesus itse oli altis kärsimään. Tämä alttius kohosi korkeimmilleen siinä, että Hän vapaaehtoisesti otti ja kantoi sen ristin johon Hänet Hänen vastustajansa naulitsivat. [sivu 218] Hän tahtoo sanoa meille, ettei ainoastaan Messiaan tullut kärsiä ja vapaaehtoisesti antautua kärsimykseen, vaan myös Hänen kaikkien seuraajiensa tulee seurata Häntä ristin kantamisessa.
Ristin ottaminen tarkoittaa täydellistä alttiutta kärsimiseen, täydellistä valmiutta tottelemiseen, mitä kärsimyksiä siitä sitten seuraisikin. Nämä kärsimykset ovat kahdenlaisia.
- Ne kärsimykset, jotka johtuvat siitä, että elämä järjestetään kokonaan Jumalan tahdon mukaiseksi. Tässä synnin maailmassa siitä voi olla seurauksena sekä ulkonaista että sisällistä vastustusta, ylenkatsetta, pilkkaa, vainoa kuolemaan saakka, kuten oli itse Mestarin kohdalla.
- Rakkauden kärsimys, kun kärsii kärsivien kanssa. Ensin osanoton tuska, joka Jeesuksessakin saattoi ilmetä itkunakin. (Luuk. 19: 41; Joh. 11: 36). Sitäpaitsi osanoton huoli, rakkauden toimiva puoli, kun se tuntee olevansa edesvastuussa niistä, joita rakastaa.
Ihmisten kehollisen ja hengellisen kärsimyksen aiheuttama suru sekä huoli siitä, että saisi pelastetuksi heidän sekä sielunsa että kehonsa, on olennainen osa niistä kärsimyksistä, joita Paavali nimittää Kristuksen kärsimyksiksi. (Fil. 3:10; Kol. 1:24; 2 Kor. 1: 5-7).
Sen lisäksi tulee vielä vapaaehtoisia kieltäymyksiä, joihin rakkaus antautuu, uhraten aikaa, voimia ja varoja voidakseen sielullisesti ja kehollisesti auttaa hätää kärsiviä. Nämä vapaaehtoiset kärsimykset kohoavat huippuunsa, kun vapaaehtoisesti menee kuolemaan sen puolesta, jota rakastaa, kuten meni Mestari. (Joh. 10:18; Matt. 20:28). Ne ovat vapaaehtoisia. Vain Kristuksen opetuslapset ottavat ne päällensä. Vapaaehtoiset kärsimykset panevat pyhittymisen, Jumalalle vihkiytymisen, kovimmalle koetukselle. Siinä, missä voi välttää kärsimystä, siinä todella koetellaan, olenko vihkiytynyt täyttämään Jumalan tahtoa katsomatta siihen, onko se minulle iloksi vai suruksi, voitoksi vai tappioksi, elämäksi vai kuolemaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti