Kun Paavalille kirkastui Kristuksen vanhurskaus, menetti hänen oma vanhurskautensa arvonsa - se oli väärää ja tuli roskaksi. Entinen pelastustie osoittautui riittämättömäksi. Sillä tiellä ei voitettu syntiä sisällisesti. Mitenkähän meille kävisi, jos todella kohtaisimme Kristuksen? Havaitsisimmekohan mekin vanhurskautemme arvottomaksi roskaksi? Meillä tulee olla ehdoton varmuus siitä, että Kristus on "Herra, meidän vanhurskautemme". Jokaiselle, joka on Kristuksessa Jeesuksessa ja jossa Jeesus asuu, Hän on "viisaus, lunastus, vanhurskaus ja pyhitys". (1 Kor. 1:30).
"Kun sielu ottaa vastaan Kristuksen, saa hän voimaa elää Kristus-elämää." (KV 349). Mutta jos hän uskonvanhurskaudesta osalliseksi tultuaan tekee tahallaan vääryyttä, peruutetaan vapauttaminen ja "hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta". (Hes. 18: 24; 33: 13, 12). Ihminen pettää itsensä, jos hän Jumalan rakkauteen [sivu 199] ja Kristuksen sovintotekoon luottaen ajattelee, ettei synnistä voi päästä eroon ennenkuin kuolemassa. Herran sanansaattaja sanoo:
"Mutta Jumalan rakkaus ei suvaitse syntiä. Ei Hän sietänyt Syntiä saatanassa, ei Aadamissa eikä Kainissa. Hän ei suvaitse syntiä yhdessäkään ihmislapsessa. Hän ei ummista silmiään synneillemme eikä suvaitse luonteemme virheitä. Hän odottaa, että voitamme ne Hänen nimessään." (KV 351-352).
"Jumala vaatii lapsiltaan täydellisyyttä. Hänen lakinsa on Hänen oman luonteensa jäljennös, ja se on kaikkien luonteiden mittapuu. Tämä jumalallinen mittapuu esitetään kaikille, jottei syntyisi mitään erehdystä niiden ihmisten kohdalla, joista Jumala tahtoo muodostaa valtakuntansa." (KV 349-350).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti